tarttuuko "tuhmuus"

Eli me oltiin lasten kanssa mun veljen luona muutaman päivän kylässä. Tytölläni (2v10kk) ja veljeni nuoremmalla tytöllä on ikäeroa vain puoli vuotta (omani on nuorempi). Kälylläni ja minulla on aika lailla erilainen kasvatus linja. Hänellä on lyhyempi pinna ja muutenkin on kasvatuksessaan ehkä hieman epäjohdonmukainen.

Joka tapauksessa, tämä veljeni tyttö on oikea pässinpää, ihana, mutta itsepäinen ja jopa hieman tottelematon. Huomasin omassa tytössäni muutoksia tuon vierailun aikana. Hän lakkasi tottelemasta, alkoi heittämään tavaroita ja väitti vastaan ja kiukutteli kovin herkästi.

Yleensä lapseni on "erikoisen" kiltti, tottelevainen tms. toki kiukuttelupäiviäkin on mutta silloin aina sana tehoaa. Hyvin harvoin joudun korottamaan ääneni. Nyt homma oli kuitenkin ihan mahdotonta, ja tuntuu ettei "tottelemattomuus" oikein mene ohi, vaikka olemme kotiin jo tulleet. Hiukan kuitenkin on kiukuttelu laantunut.

Eli; "tarttuuko" tottelemattomuus toiselta lapselta?
 
Minä hieman älähdän tähän. Lapset ovat LUONTEELTAAN erilaisa, eivät siis minusta tuhmia. Itsellä on kaksi lasta ja eron huomaa jo oman perheen sisällä! Nuorempi lapsi on itsepäinen ja
kovapäinen ja VOI vaikuttaa tuhmalta, mutta ei sitä ole. Vanhempi taas on aina ollut
neutraalimpi luonne ja VOI vaikuttaa kiltimmältä ja tottelevaisemmalta. Minusta lapset seurassa
käyttäytyvät eri lailla kuin yksin eli tavallaan "tyhmyys tiivistyy". Eli katsoisin, että
sellaista lasten riehuntaa yms. "tuhmuutta" esiintyy seurassa. Nyt oli toinen lapsi ehkä
aloitteellisempi, huomenna se voi olla sinun lapsesi. Minä kavahdan lapsien jako tuhmiin
ja kiltteihin. Luonteet vaikuttavat! Ja jollain on hyvä päivä tänään, jollain huomenna jne. On
helppo neutraalimman lapsen äitinä arvostella tempperamenttisten lasten äitejä. Ymmärrän sen
kyllä itse siihen sortuneena. Mutta siis nyt kun on kaksi täysin erilaista lapsilla täysin
samoilla säännöillä ja kasvatuksella niin ymmärrän paremmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja möömi:
Minä hieman älähdän tähän. Lapset ovat LUONTEELTAAN erilaisa, eivät siis minusta tuhmia. Itsellä on kaksi lasta ja eron huomaa jo oman perheen sisällä! Nuorempi lapsi on itsepäinen ja
kovapäinen ja VOI vaikuttaa tuhmalta, mutta ei sitä ole. Vanhempi taas on aina ollut
neutraalimpi luonne ja VOI vaikuttaa kiltimmältä ja tottelevaisemmalta. Minusta lapset seurassa
käyttäytyvät eri lailla kuin yksin eli tavallaan "tyhmyys tiivistyy". Eli katsoisin, että
sellaista lasten riehuntaa yms. "tuhmuutta" esiintyy seurassa. Nyt oli toinen lapsi ehkä
aloitteellisempi, huomenna se voi olla sinun lapsesi. Minä kavahdan lapsien jako tuhmiin
ja kiltteihin. Luonteet vaikuttavat! Ja jollain on hyvä päivä tänään, jollain huomenna jne. On
helppo neutraalimman lapsen äitinä arvostella tempperamenttisten lasten äitejä. Ymmärrän sen
kyllä itse siihen sortuneena. Mutta siis nyt kun on kaksi täysin erilaista lapsilla täysin
samoilla säännöillä ja kasvatuksella niin ymmärrän paremmin.
Hei.
En toki tarkoittanut tuhmaa lasta kirjaimellisesti, sana oli ehkä huono valinta. Tiedän ettei edes ole olemassa tuhmia lapsia.
Kuitenkin juttua hain sillä, että esim oma lapseni on kovin äiti sidonnainen, eikä esikoisena ymmärrä puolustaa itseään, kun toinen härnää. Veljeni nuorempi (joka on myös kummityttöni ja suunnattoman rakas kuten veljeni esikoinenkin) on jo pienestä asti oppinut itseään "puolustamaan" koska kälylläni on "jos joku lyö niin lyö takaisin" periaate, ja täysin erilainen kuin minun periaatteeni. Kummityttöni esim. vie lelut toisen kädestä, koska sillä saa toisen itkemään, ja oman äitinsä hermostumaan.

Olet luultavasti oikeassa tuon:"Joukossa tyhmyys tiivistyy" toteamuksesi kanssa, mutta miten saan tyttöni "ennalleen". Miten selitän että kun serkku ottaa tavarat hänen kädestään, hän saa ottaa ne takaisin, mutta MUUTEN ei saa ottaa toisen kädestä. Ja miksi eri säännöt ovat hänellä ja serkullaan.

 
Minä laittaisin serkulle samat säännöt. Tiedän mitä tarkoitat. Oma poikani ei tosiaankaan ole enkeli aina, en tarkoita sitä suinkaan.. Hän kuitenkin tykkää ja nauttii nimenomaan LEIKKIMISESTÄ. Siis ihan oikea juoni, ritarit, rosvot, prinsessat ja prinssit.. Sekä tykkää rakennella kavereiden kanssa. Ikävää kyllä, hänellä pari ikäistään (5v) kaveria, jotka eivät vaan osaa leikkiä, mikä on mielestäni tosi surullista. Vierailu on sitten juoksemista, huutamista ja riehumista. Näitä kyläilyjä olenkin tietoisesti alkanut vähentää, mikä sinänsä harmi, mutta kun oma poika käy ylikierroksilla aina sen jälkeen ja on jotenkin "irti itsestään". Aikaa myöden sitten taas tulee omaksi itsekseen.
 
Muistan tuon tunteen. Itselläni oma sama tunne, kun oli vain yksi lapsi. Se oli niin kiltti ja hyvin kasvatettu jne. Jokainen lapsi (yksin) pelkän aikuisen seurassa on kiltti! Mutta kun lapset ovat joukossa niin käytös on erilaista. Älkää siis vertailko ainokaisten lapsen käytöstä kotona siihen, miten hän käyttäytyy lapsijoukossa. Älkää siis arvostelko omaanne mutta älkää muidenkaan. Itse ihmettelen aina, miten oma esikoiseni (kiltti, hiljainen, rauhallinen, pohtiva) muuttui täysin kun tuli toinen lapsi taloon. Ja muuttui myös kun meni päiväkotiin! On kuin toinen lapsi lapsijoukossa. En suinkaan syytä siitä toisia lapsia. Se on niin helppo vaan sanoa, ettei toinen kasvata lapsiaan. Oletko oikeasti varma, että serkulla on eri säännöt? Oletko oikeasti keskustellut asiasta hänen kanssaan? Meillä on TOSI tiukat säännöt, mutta kun lapsia on kaksi, ei sitä joka hetki voi olla niitä paimentamassa. Uskokaa nyt, on aivan eri asia, kun niitä lapsia on kaksi tai useampi. Se on lapsilla itse asiassa eskarivaatimuksissakin, että sitten pitäisi vasta osata käyttäytyä ryhmässäkin rauhallisesti! Sitä ennen se joukossa käyttäytyminen voi olla liian haastavaa ja se on usein sellaista huiskintaa. Yksin lapsi aikuisen seurassa käyttäytyy melkein aina hyvin! Oikeasti. Siitä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja möömi:
Muistan tuon tunteen. Itselläni oma sama tunne, kun oli vain yksi lapsi. Se oli niin kiltti ja hyvin kasvatettu jne. Jokainen lapsi (yksin) pelkän aikuisen seurassa on kiltti! Mutta kun lapset ovat joukossa niin käytös on erilaista. Älkää siis vertailko ainokaisten lapsen käytöstä kotona siihen, miten hän käyttäytyy lapsijoukossa. Älkää siis arvostelko omaanne mutta älkää muidenkaan. Itse ihmettelen aina, miten oma esikoiseni (kiltti, hiljainen, rauhallinen, pohtiva) muuttui täysin kun tuli toinen lapsi taloon. Ja muuttui myös kun meni päiväkotiin! On kuin toinen lapsi lapsijoukossa. En suinkaan syytä siitä toisia lapsia. Se on niin helppo vaan sanoa, ettei toinen kasvata lapsiaan. Oletko oikeasti varma, että serkulla on eri säännöt? Oletko oikeasti keskustellut asiasta hänen kanssaan? Meillä on TOSI tiukat säännöt, mutta kun lapsia on kaksi, ei sitä joka hetki voi olla niitä paimentamassa. Uskokaa nyt, on aivan eri asia, kun niitä lapsia on kaksi tai useampi. Se on lapsilla itse asiassa eskarivaatimuksissakin, että sitten pitäisi vasta osata käyttäytyä ryhmässäkin rauhallisesti! Sitä ennen se joukossa käyttäytyminen voi olla liian haastavaa ja se on usein sellaista huiskintaa. Yksin lapsi aikuisen seurassa käyttäytyy melkein aina hyvin! Oikeasti. Siitä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä.
Itse olen pikkuisen eri mieltä.. Totta, että lapsi kotona erilailla kuin muuten jne.
Mutta, ainakin minun, pointti oli nimenomaan että poikani tykkää ja nauttii leikkiä juuri siinä ryhmässä, missä ikäisiä kavereita. Ei siis yksin kotona ja kun on kavereita, on todella kiva kuunnella ja katsella heidän touhuamistaan. Ja silloin ei ole ongelmia. Muutama poika ei leiki vaan keskittyy riehumiseen ja siinä se ongelma. Olen itse nähnyt poikani myös ryhmässä, missä kaikki sujuu hyvin. Meillä on ollut jopa 6 poikaa samanaikaisesti leikkimässä, ei riehuttu, ei kiusattu, vaan leikittiin. Sisaruksia on myös olemassa, ettei meillä päde tuokaan möömin ajatus yhdestä lapsesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onni löytyy arjesta:
Alkuperäinen kirjoittaja möömi:
Muistan tuon tunteen. Itselläni oma sama tunne, kun oli vain yksi lapsi. Se oli niin kiltti ja hyvin kasvatettu jne. Jokainen lapsi (yksin) pelkän aikuisen seurassa on kiltti! Mutta kun lapset ovat joukossa niin käytös on erilaista. Älkää siis vertailko ainokaisten lapsen käytöstä kotona siihen, miten hän käyttäytyy lapsijoukossa. Älkää siis arvostelko omaanne mutta älkää muidenkaan. Itse ihmettelen aina, miten oma esikoiseni (kiltti, hiljainen, rauhallinen, pohtiva) muuttui täysin kun tuli toinen lapsi taloon. Ja muuttui myös kun meni päiväkotiin! On kuin toinen lapsi lapsijoukossa. En suinkaan syytä siitä toisia lapsia. Se on niin helppo vaan sanoa, ettei toinen kasvata lapsiaan. Oletko oikeasti varma, että serkulla on eri säännöt? Oletko oikeasti keskustellut asiasta hänen kanssaan? Meillä on TOSI tiukat säännöt, mutta kun lapsia on kaksi, ei sitä joka hetki voi olla niitä paimentamassa. Uskokaa nyt, on aivan eri asia, kun niitä lapsia on kaksi tai useampi. Se on lapsilla itse asiassa eskarivaatimuksissakin, että sitten pitäisi vasta osata käyttäytyä ryhmässäkin rauhallisesti! Sitä ennen se joukossa käyttäytyminen voi olla liian haastavaa ja se on usein sellaista huiskintaa. Yksin lapsi aikuisen seurassa käyttäytyy melkein aina hyvin! Oikeasti. Siitä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä.
Itse olen pikkuisen eri mieltä.. Totta, että lapsi kotona erilailla kuin muuten jne.
Mutta, ainakin minun, pointti oli nimenomaan että poikani tykkää ja nauttii leikkiä juuri siinä ryhmässä, missä ikäisiä kavereita. Ei siis yksin kotona ja kun on kavereita, on todella kiva kuunnella ja katsella heidän touhuamistaan. Ja silloin ei ole ongelmia. Muutama poika ei leiki vaan keskittyy riehumiseen ja siinä se ongelma. Olen itse nähnyt poikani myös ryhmässä, missä kaikki sujuu hyvin. Meillä on ollut jopa 6 poikaa samanaikaisesti leikkimässä, ei riehuttu, ei kiusattu, vaan leikittiin. Sisaruksia on myös olemassa, ettei meillä päde tuokaan möömin ajatus yhdestä lapsesta.

siis sama juttu. Lapseni on ollut päivähoidossa, ja olen nähnyt hänen leikkivän muiden lasten kanssa. Lapseni ei ole mikään enkeli, ja on kyllä välillä vallaton. Kysymys onkin siitä, että tunnen veljeni lapset todella hyvin. Heidän esikoisensa on 9-vuotias, ja olen läheinen heidän kanssaan. Kuitenkaan kälyni kanssa emme pelaa yksi-yhteen, koskien kasvatusta. Ei ole kyse siitä, että kuvittelisin oman lapseni olevan kiltti ja puhtoinen, niin kuin möömi ilmeisesti luulee minun kuvittelevan. Ei, kyllä lapseni saa raivareita ja osaa olla mahdoton. Kyse onkin siitä, että kun olimme 5 päivää kestävällä vierailulla veljeni luona, tyttöni käyttäytyi omalla tavallaan muutaman päivän, mutta alkoi sitten muuttua. Hänestä tuli serkkunsa kopio. En kehtaa komentaa kummityttöäni asioista joita hän tekee (kiipeilee jääkaapissa, pomppii sängyssä, levittää kaikki vaatteet vaatehuoneesa yms.) koska koen että kun lapsen äiti on talossa, se ei ole pääasiassa minun tehtäväni. Kuitenkin kun menemme sinne, lasten pukeminen, kodin siivous ja ruuan laittaminen ovat minun tehtäviäni. :/ On vaikea kasvattaa omaa lastaan erilailla, kun toisen lapsi saa tehdä mitä huvittaa, ja sitten kun äidillä kärvähtää käämit, niin huudetaan ja kuitenkin 10min myöhemmin sama meno jatkuu.

Näen kuinka oma lapseni hämmentyy tilanteesta. Hän ei ole tottunut huutavaan aikuiseen, ja näkee kuitenkin että sillä mitä aikuinen sanoo, ei ole veljeni talossa mitään merkitystä. Tällaisen vierailun jälkeen on vaikea saada hänet uskomaan, että minua pitää totella. Meillä tottelemattomuudesta seuraa rangaistus (esim pieni jäähy).
 
Tuo on hyvin rasittavaa.

Meillä ei saa hyppiä sängyllä, ei pomppia sohvalla jne. Sitten kälyni luona saa noin tehdä. Tyttöni ei ymmärrä miksi hänen serkku saa noin tehdä ja hän ei.

Kälyni on kyllä johdonmukainen, ei huuda, ei käytä ruumillista kuritusta. Mutta lässyttää lapselle siitä miten saa käyttäytyä, mutta ei osaa poistaa lasta tilanteesta, kun meillä ois lapsi lentänyt jo jäähylle sopimattomasta käyttäytymisestä.

Ja sitten tämä serkutytön "kurittomuus" tarttuu ja jatkuu päiväkausia meillä kotona. Aargh |O
 
Ajattelin kirjoittaa pitkät pätkät omastakin temperamenttisesta pojastamme ja kasvatuksesta, mutta en nyt lähde sille linjalle, koska siitä tulisi ihan liian pitkä juttu. Meillä kuitenkin käydään usein monia asiaan liittyviä keskusteluja ja oma poikamme taitaa olla se rajumpi osapuoli.
Toivotan varsinkin Mam84:lle jaksamista asian kanssa ja keskustelua kälynsä JA VELJENSÄ kanssa. Ei ne kälyt niitä lapsia yksin kasvata, vaikka "syytökset" olisikin helppo niille vierittää.
 
heh, niin mistä johtuu, kun mies ei mielellään meilläkään ryhdy mihinkään enemmän johdonmukaisuutta ja aikuisen päättäväisyyttä vaativiin kasvatustehtäviin? Kivaahan se on lapsen kanssa ulkoilla ja leikkiä, mutta kunhan oma mukavuusraja ei vain ylity kasvatusasioissa...
 
Mä voisin kirjottaa kanssa pitkän jutun tästä päiväkodissa työskennelleenä. Se on taas näitä "meidän kiltit lapset ja muiden tuhmat kakarat,me kasvatamme, muut eivät"...Ihan vain, että lapset ovat eri aikaan eri kehitysvaiheessa (siis todella) eli eri ikäisiä ja edes saman ikäisiä ei voi verrata! Ja lasten tempperamentit ovat aivan erilaisia! On aivan erilaista kasvattaa hiljaista ja hissukkaa kuin tulta ja tappuraa. Jos sattuu muutaman päivän näkemään toisen talon elämää niin siitäkään ei voi johtopäätöksiä nostaa. Jos vaan sattuu olemaan huono kausi lapsella, mikään ei suju? Tai väsymys äidillä? Itse toivoisin sydämestäni, että tällaisesta toisten syyllistämisestä päästäisiin. Olen monasti suorastaan nauranut, kun jotkut äidit marmattaa, kun heidän kultapoikaa/tyttöä on lyöty ja nostavat ison äläkän siitä. menee joku tovi ja heidän kultansa on lyöjänä niin johan ollaan hissukseen. En siis nyt suinkaan tarkoita, että lyöminen olisi sallittu, totean vaan, että kohdalle tulee ennemmin tain myöhemmin todeta, että osaa se omakin lapsi tuhmuuksia tehdä. En siis ota enempää kantaa kuin toteamalla, että tuhmuus ei tartu, että asioissa on monta puolta. Ja siihen yhdyn, että tyhmyys tiivistyy joukossa! Oikeasti jos päiväkodissa yksi alkaa heitellä ruokaa niin arvatkaa, alkaako 11 muuta heitellä??? Alkaa. Eikä se ole tuhmuutta. Se on lapsuutta, kokeilemista, kivaa. Toki aikuisten silmissä väärin.
 
Vielä minä Läskiahmatti jaksan vääntää :D En todellakaan tarkoita enkä kuvittele etteikö minun poikani koskaan riehuisi tms. Tunnen kyllä poikani enkä kuvittele hänen olevan pulmunen muiden "kakaroiden" rinnalla. totuus vaan on, että liki kaikkien kavereiden kanssa ryhmässä he nimenomaan leikkivät. On kaksi lasta jotka vieraillessaan juoksevat, riehuvat, mankuvat makeaa tai telkkaria päälle. Lapseni muutaman kerran koittaa: hei, leikitäänkö tätä tai tuota.. Välillä oikein pahaa tekee, kun toisen kanssa ei leikitä vaikka ollaan tultu vierailulle. Ennen pitkää he riehuvat yhdessä. Pitäisikö toisen lapsen leikkiä yksin? Niin, ja tämä minun poikani on temperamenttinen luonteeltaan ja myös minä olen vuosia ollut päiväkodissa töissä :saint: :D
 
Ehkä heillä on riehunta-vaihe päällä? Nyt. Ehkä eivät olleet kyseisenä päivänä ulkoilleet ja päästäneet höyryjä. Ehdotitko ulos menoa? Päiväkodissa työskennelleenä varmasti tiedät, että yhden käyttäytymisen perusteella ei lasta voi tuomita aina tiettyyn käytökseen. Ehkä jossain toisessa kyläpaikassa toisena aikana olisi osannut toimia toisin. Ohjasitko tarpeeksi? itse ainakin olen huomannut, että jos lasten kesken leikit ei suju, auttaa jos menee opastajaksi. Kokeilitko mennä ohjaamaan leikkejä? Minä en vain tykkää, että lapsia leimataan ja syyllistetään kovin nuorena. Itse vältän työssä ehdottomasti. TOIVOTTAVASTI SINÄKIN!
 
Ainakin sen verran, että ainakaan meidän kohdalla kyse ei ole vain "vaiheesta". Tai voihan se vaihe kestää kaksikin vuotta, tai jopa 8! Nimittäin Veljelläni on myös esikoinen niin kuin aiemmin mainitsin ja hänen kanssaan on ollut sama "ongelma". Ovat perineet äitinsä temperamentin. Ja toki syytä on veljessänikin. Tekee paljon töitä ja harrastaa, joten ei kauhean súsein häntä kotona näy.
Mainittakoon sen verran, että kälyni on itsekkin sanonut, että ei osaa olla lasten kanssa. Ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Tekee parhaansa, siitä olen varma.
Tää nyt tuntuu, että porukka ajattelee, että olen tyyppiä "oma lapsi ei tee koskaan mitään" ja tiedän, myös minäkin päiväkodissa työskennellyt, että monet lapset ovat kotona kilttejä ja kun silmää välttää niin oksat pois!
En kuitenkaan koe asialliseksi mennä neuvomaan toisia kasvatuksessa päin näköä. Siitä ei seuraa kuin kauhea vääntö ja tappelu.
Itse pidän lapsiani kovasti sylissä, halailen ja suukottelen, ja kun en heti rupea huutamaan, tämä tarkoittaa kälyni silmissä sitä, että lellin lapsiani. Otan kyllä herkästi syliin kun lapseni itkee, mutta selvitän aina myös syyn itkuun. Lapseni on vielä toistaiseksi niin "rehellinen" että jos tulee luokseni itkien ja sanoo että häntä tönäistiin, ja jos kysyn että tönäisikö (tms) hän ensin, niin ainakin tähän mennessä on myöntänyt jos on niin tehnyt. Mutta ei kamalasti huvita mennä paikkaan kyläileen, kun lähdettäessä onman lapsen kädet on täynnä hampaan jälkiä.
 
Jos kälysi on sanonut, ettei osaa niin etkö voi auttaa? Ei arvostellen miten nyt teet vaan oikeasti? Kun ilmeisesti pakko kyläillä, kun veljen perhe, ettei eroonkaan pääse. Mikset näytä mallia? Näin kootaan kaikki lapset yhteen, pannaan pelaamaan, muovailemaan, pannaan leikit alulle. Kukaan ei varmasti sitten enää juokse, riehu, lyö, pure...Valvotaan lapsia. Jos joku tekee tuhmuuksia, kerrotaan näin ei tehdä. Kollektiivista lapsen kasvatusta. Paljon hedelmällisempää kuin kälyn ja lasten haukkuminen. Oma lapsikin saa samalla mallia, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan. Jos joku lyö, riehuu, ohjataan ja opastetaan toimimaan toisin. Itselläni on kylässä ollut 10 lasta ja opastamalla kaikki saadaan puuhailemaan nätisti. ongelmia tulee, jos lapset saa olla keskenään ilman opastusta, viidakon lait alkavat jyllätä. Opastusta, ohjausta ja neuvoja. Minä kannatan, että tartua kiltteys kälysi lapsiin! Ole esimerkki! Kälysikin oppii.
 
Hyvä läskiahmatti . Tarkoitukseni ei todellakaan ole ketään lasta leimata, kuten väkisinkin tunnut haluavan ajatella. Meillä myöskään kyseisen lapsen kohdalla ei kysymys vaiheesta, vai voiko mielestäsi vaihe kestää päivästä, kerrasta toiseen parin vuoden ajan? Opastin ja ohjasin kyllä leikkimään kuten poikanikin. Vieraan äidin ratkaisuehdotus riehumiseen oli, "laita niille joku video pyörimään.." Minä taas periaatteestakaan en halua, että tv:tä töllätään kun vieraita, vaan koitan kannustaa leikkimiseen. Minä kasvatan omat lapseni tietyllä tavalla, kasvattakoon jokainen omansa. Tottakai autan tarvittaessa jne, mutta minulle riittää kaksi omaani, en jaksa vapaaehtoisesti alkaa opettamaan ja kannustamaan toisia lapsia luovaan leikkiin, jolleivät omat vanhemmat pidä sitä tärkeänä.
Hienoa jos sinä läskiahmatti jaksat työsi ja omien lasten ohella vielä naapurin lapsetkin kasvattaa, hattua nostan! Ihmettelen vain, miksi sinulle "ammattilaisena" on niin kovin vaikeaa käsittää lasten todella olevan erilaisia ja myös niitä lapsia löytyy (valitettavasti), jotka eivät osaa olla ryhmässä eivätkä leikkiä ikäistensä kanssa. Syy ei todellakaan ole itse lapsen vaan vanhemmat voisivat katsoa peiliin! Ja tällaisessa tilanteessa on mielestäni kohtuutonta työntää vastuuta tuttava/sukulaisperheeseen, joiden enrgia menee omaan arkeen ja kasvatukseen. Tukea ja ohjausta tällaisessa perheessä tarvitsevat vanhemmat ja siinä on päiväkoti ja neuvola avainasemassa.
 
Lainaus
miksi kasvattaisin toisten lapsia.
Huhuh, miten välinpitämätöntä tekstiä. Mihin on kadonnut koko kylä kasvattaa ajattelu? Onneksi kaikki eivät ajattele noin! Minusta läskiahmatilla oli rakentavia neuvoja. Minä ainakin välitän kaikista lapsista ja kaikki lapset ovat lähellä sydäntä niin omat kuin vieraat. Onneksi meitäkin on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vilijonkka2:
Lainaus
miksi kasvattaisin toisten lapsia.
Huhuh, miten välinpitämätöntä tekstiä. Mihin on kadonnut koko kylä kasvattaa ajattelu? Onneksi kaikki eivät ajattele noin! Minusta läskiahmatilla oli rakentavia neuvoja. Minä ainakin välitän kaikista lapsista ja kaikki lapset ovat lähellä sydäntä niin omat kuin vieraat. Onneksi meitäkin on.
Huh huh miten osaatte kärjistää asioita!! Itse teen aktiivisesti vapaaehtoistyötä lastensuojelujärjestössä ja todella välitän myös muiden lapsista! On erittäin loukkaavaa väittää muuta!! Eri asia jos oma vanhempi väsynyt tms, tottakai hän ansaitsee kaiken tuen kasvatukseensa. Mutta jos oma vanhempi ei kertakaikkiaan vaan arvosta leikkiä vaan panostaa mielummin esim. omaan hyvinvointiin ja patistaa lapset tv:n ääreen, olen mielestäni väärä ihminen häntä "käännyttämään" eikä minulla sellaiseen ole halujakaan. Ja jos sitä on koittanut jo monesti ilman vaikutusta, niin ei minulla mielestäni ole oikeuttakaan ko, perheen kasvatustapoja ruveta muuttamaan.
Yleisesti tietysti vastuu lasten hyvinvoinnista on meillä kaikilla aikuisilla, nyt vaan minä (ja luullakseni myös ap) tarkoitamme tiettyä yksittäistä tapausta. Siinä on aikamoinen ero, mitä ei kenenkään kannata sekoittaa keskenään!
 
Olen yrittänytkin ohjata leikkejä. Mutta efektinä on silloin se, että
minun tehtäväkseni jää huolehtia koko lapsikaartista. Lisäksi käteni eivät aina
riitä kahden komevuotiaan kaitsemiseen, sillä minulla on myös viisikuinen vauva.

Ja en tiedä sinusta, mutta ehkä kälyäni hieman ottaisi itsetunnon päälle, jos 10 vuotta nuorempi alkaa "neuvomaan" tai "ohjaamaan" häntä lastenkasvatuksessa.

Minusta on outoa että arvostelet minua ja teet ihmeellisiä oletuksia, kun et kerran tiedä, minkälainen on tilanne. Mistä tiedät etten ole yrittänyt ohjata ja opastaa! Olen tehnyt sen niin hienovaraisesti kuin vain pystyn loukkaamatta kälyäni.

Lisäksi minusta on loukkaavaa, kun sanot että haukun kälyäni ja lapsia. Rakastan molempia veljeni lapsia ihan hirveästi, mutta minulta alkaa keinot loppua, miten saisin kaiken sujumaan niin, että myös minä saisin hetken hengähtää. Miten saisin lapset kiinnostumaan jostain tietystä leikistä hetkeksi, koska oma lapseni tykkää piirrellä, ja väritellä tai muovailla, serkkunsa taas pitää vauhdikkaista leikeistä, joita oma lapseni ei yksinkertaisesti osaa leikkiä. Hän ei ole fyysisesti yhtä "vikkelä" kuin serkkunsa.
 
Minun näkemylseni on, että talossa talon tavalla. Jos ap, menet veljesi luokse kyläilemään, ja heillä on "villimpi meno", niin mielestäni se on vaan kestettävä. Voit toki yrittää vaikuttaa omaan lapseesi, mutta kuten olet jo huomannutkin, se on vaikeaa.

Ja lapsesi muutenkin alkaa olemaan siinä iässä, että muiden lasten vaikutus alkaa näkymään. Mitä enemmin hän kasvaa, sitä alttiimmaksi hän tulee muiden vaikutuksille. Ja yleensä ne "kotona kielletyt" on niitä mielenkiintoisia, mitä halutaan kokeilla. Sanoisin, että alkua tämä teillä vasta on. Tulee päiväkodit/kerhot ja koulut... :whistle:

Meillä tähän erilaiseen kasvatukseen on törmätty heiman eri rintamalla, mutta reaktiot ovat olleet samat. Meillä lapsille selitetään, että eri perheillä on erilaiset säännöt. Meillä noudatetaan meidän sääntöjä, vaikka ehkä muilla ei näin tehdäkään. Esim. jos kylässä aletaan riehumaan niin, että se minua häiritsee, niin puutun siihen oman lapseni osalta. Jos hän kyseenalaistaa, että miksi toinen saa tehdän, niin totean vain, että heillä on erilaiset säännöt. Ei tietenkään pieni lapsi näitä vielä ymmärrä, mutta tuossa 4 vuoden tietämillä meillä alkoi jo menemään perillekin. Nykyään tuo "meillä noudatetaan meidän sääntöjä" -vastaus riittää useimmiten..
 
Samaa mieltä edellisen kanssa! talossa talon tavalla. meillä saa rakentaa majoja ja tuoda tavaroita ympäri taloa, kaverilla ei. meillä ei koskaan katsota tv:tä kun kaverit tulevat kylään, kaverilla katsotaan... eroja löytyy..

Mutta ymmärrän kyllä Onni löytyy arjesta nimimerkkiäkin. Toisten lasten kanssa leikit eivät vain suju. Esikolla oli kaveri joka halusi aina vain katsoa tv:tä mutta ei osannut koskaan oikein leikkiä mitään... ja nyt 4 vuotiaalla pikkuveljellä on yksi kaveri jonka kanssa leikit ovat aina päätöntä riehumista. Ja kuitenkin toisten kavereiden kanssa leikit ovat ihania ja mielikuvitusrikkaita...
Ja se kavereiden vaikutus.... voi ei! Seurassa tyhmyys tosiaan tiivistyy!!! Eikä se tarkoita, että naapurin villemaija houkutteli meidän kiltin kalleliisan tekemään älyttömyyksiä, vaan kaverin kanssa sitä on rohkeampi tekemään asioita jotka on kiellettyjäkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja möömi:
Minä hieman älähdän tähän. Lapset ovat LUONTEELTAAN erilaisa, eivät siis minusta tuhmia. Itsellä on kaksi lasta ja eron huomaa jo oman perheen sisällä! Nuorempi lapsi on itsepäinen ja
kovapäinen ja VOI vaikuttaa tuhmalta, mutta ei sitä ole. Vanhempi taas on aina ollut
neutraalimpi luonne ja VOI vaikuttaa kiltimmältä ja tottelevaisemmalta. Minusta lapset seurassa
käyttäytyvät eri lailla kuin yksin eli tavallaan "tyhmyys tiivistyy". Eli katsoisin, että
sellaista lasten riehuntaa yms. "tuhmuutta" esiintyy seurassa. Nyt oli toinen lapsi ehkä
aloitteellisempi, huomenna se voi olla sinun lapsesi. Minä kavahdan lapsien jako tuhmiin
ja kiltteihin. Luonteet vaikuttavat! Ja jollain on hyvä päivä tänään, jollain huomenna jne. On
helppo neutraalimman lapsen äitinä arvostella tempperamenttisten lasten äitejä. Ymmärrän sen
kyllä itse siihen sortuneena. Mutta siis nyt kun on kaksi täysin erilaista lapsilla täysin
samoilla säännöillä ja kasvatuksella niin ymmärrän paremmin.
Peesi, huh!!!

Meilläkin esikoinen ollut aina huomattavasti helpompi kuin toinen, joka on luonteeltaan hyvin jääräpäinen, ei usko helpolla vaan pitää saada kokeilla vielä, josko kuitenkin sais periksi.
 

Yhteistyössä