Taustalla keskeytynyt km, nyt rv7 samanlainen olo..?

Olisikohan kenelläkään positiivisia kokemuksia tällaisesta: itselläni oli alkuvuodesta kesk.km, jonka arvasin jo muutama viikko ennen ultraa. Oireet katosivat, eikä mahaa aristanut enää yhtään. Huomattiin rv11+1, sikiö oli kuollut jo ~8+1. Noin rv9 mennessä olin itsekin jo aika varma, ettei kohdussa ole elämää. Vuodon puutteessa en kuitenkaan päässyt tutkimuksiin.

Nyt on rv7+4, ja olo on ihan sama kuin tuolloin. Oireet ovat olleet hyvin vähäiset kahden vuorokauden ajan, ja tänä aamuna huomasin kauhukseni, ettei kahvin haju tee enää pahaa! Onko tässä enää mitään toivoa jäljellä, toisin sanoen, onko mahdollista, että samoilla tuntemuksilla voi myös kuulla hyviä uutisia? En osaa itse arvioida, kuinka paljon koettu km vaikuttaa tuntemuksiini nyt.

Takana on myös yksi hyvin oireeton onnistunut raskaus, jolloin oireet tulivat ja menivät. Silloinkin kuitenkin maha pysyi jatkuvasti arkana, kun se kasvoi.

Jo lähes toivonsa menettänyt Tuttiritari

 

Äläpä hermoile vielä! Mene käymään huomenna vaikka yksityisellä ultrassa. Mulla yksi oireeton raskaus takana, niin en osaa muuten auttaa sinua. :hug:

 

Voin sanoa että koettu keskenmeno pahentaa kyll asiaa,eli sillä on varmasti osuutta ajatuksiin ja tuntemuksiin. Ite olin joka oireesta ja oireettomuudesta paniikissa ekat 3kk.

Mutta tosiaan,mullahan noi pahoinvoinnit kesti vain hetken pahana ja alkoi jo helpottaa,joten ei sen tavitse tarkoittaa että on mennyt kesken,itseasiassa oon vain harvoin kuullut että oireiden loppuminen olis yhtä kuin km.

Yritä saada aikaa yksityiselle ultraan jos vaan suinkin rahatilanne kärsii´,ettei tarvis odottaa sinne np-ultraan asti. Sitten saisit tietää totuuden...

Uskon kyllä että kaikki on hyvin,tsemppiä :hug:

 

Tulipa nyt mieleen mun yx kaveri, joka nyt raskaudessa loppusuoralla. Hänellä oli alussa pahoinvointia, joka sitten hävisi ja tietysti ajatteli myös pahinta, koska hänelläkin oli yksi km takana. Ei ole kuitenkaan kesken menny :flower:

 

elä, tuttiritari, vielä maalaile piruja liikoja seinille

pelästyin samalla lailla kuollakseni km:n jälkeen tämän raskauteni alussa "menkkajuilimista", koska km:ssä oli ollut samanlaista ja siihen kaikki sitten loppui. 3 lyhyttä kipuaaltoa oli tarpeeksi säikäyttämään loppupäiväksi.
samoin hiipi kuristava pelko kurkkuun, kun yksi päivä tajusin, että tissioireet olivat kadonneet, mutta nepäs palasivat takaisin - ja nyt ne ovat poistuneet kokonaan, mutta kaikki on kovasti hyvin tämänkin aamuisen jumppailun perusteella.
ja pahoinvointia mulla ei ole ollut ollenkaan, ja voit uskoa, että km:n kokeneena olisin kaivannut just sitä aivan alkuraskaudessa vahvistamaan uskoa siihen, että kaikki on hyvin! eka ultra rv 11+2 oli ikuisuuden päässä omasta mielestäni...

jos sinua kauheasti pelottaa, soita neuvolaan tai päivystykseen ja selitä tilanteesi - voisit ehkä hyvinkin päästä sinnekin ultraan, tms., kun sinulla on kova pelko päällä. kokemusta ei ole tuosta, mutta joillain se on onnistunut, kun on km:ja takana.

tsemppiä, elä huoli! *halaus*