Te joiden mies on pettänyt ja olette jatkaneet yhdessä

Joo, samaa mieltä. Tiedän sellaisia pariskuntia, jotka jatkoivat pettämisen jälkeen ja pettävä osapuoli on ollut uskollinen sen jälkeen. Kunnes toisin todistetaan

Mä tiedän pettäjän joka ei pettänyt seuraavassa suhteessa.

 

Mä tiedän pettäjän joka ei pettänyt seuraavassa suhteessa.

Tällaisenkin tiedän
Surullista vaan kun sitä edellistä suhdetta ei osata päättää, ennenkuin vaihdetaan uuteen. Ap.

 

Tällaisenkin tiedän
Surullista vaan kun sitä edellistä suhdetta ei osata päättää, ennenkuin vaihdetaan uuteen. Ap.

Niin on heitä monenlaisia.Ja sellainen pettäjä joka lopetti suhteen paljon ennen seuraavaa suhdetta.

 

Minun avomieheni petti minua useamman kanssa suhteemme alkuaikoina. Palasi jopa exän kanssa yhteen hetkeksi. Olin silloin nuori, 17 vuotias ja sinisilmäinen, ei minulla ollut kokemusta miehistä eikä lähipiirissä ollut koskaan tällaista ollut. Annoin anteeksi ja suhteemme on nyt jatkunut kohta 11v.

Pettäminen on jättänyt kyllä jälkensä minuun. En osaa sanoa olenko katkera, mutta kyyninen minusta on tullut enkä ajattele asioita tunteella. Ja kun tuollaisia asioita koki nuoressa iässä, jolloin vielä henkinen kasvu on täysin kesken, niin jättäähän se jälkensä ja vaikuttaa siihen, millainen ihminen minusta kasvaa. Baareihin kun lähden niin nautin miesten huomiosta ja flirttailusta. Tavallaan olen unohtanut nuo pettämiset, mutta niitä muistellessa ne kyllä palaavat kirkkaina mieleen ja ne samat tunteet nousevat pintaan, joita silloin koin.

Nykyään suhteemme on hyvä, turvallinen ja luotan mieheeni. Uskallan "päästää" häntä ryyppyreissuille jne. Saan olla oma itseni suhteessa, mikä on tärkeää.

 

Olen pettänyt. Parempi aloittaa tarinani suoraan. Niin tein. En ole ylpeä, mutta jotain oppinut. Meidän suhde oli enemmän siskon ja veljen suhde. Täydellinen päälle päin, kaikkia oli niin kuin kirhoittamattomissa säännöissä pari suhteesta sanotaan. Yhteiset ystävät, meidän vanhemmat hyvää pataa toistensa kanssa... kaikki oli hienosti, juuri niin kuin pikkutyttönä haaveilin. Tai no... seksi puuttui. Miehen puolelta. Asiasta puhuttiin, oltiin hiljaa, taas puhuttiin. Mies sanoi, vika ei minussa... stressi, lapset etc. Ihan suoraan pmmp pariterapia biisistä. En osannu erota. Kai läheisriippuvainen. Ja pelko kaiken romahduksesta... vanhemmat. Kaverit. Kaikki.

Mä päädyin toisiin lakanoihin. Toustamiseen. Mua houkutti se että olin toisten mielestä vielä kiinnostava. Haluttava. Se hiveli onnetonta itsetuntoani. Sitä, mikä mun olisi pitänyt saada kuntoon JO ENNEN patisuhdetta. Mutta olin liian nuori tajuamaan sitä silloin. En ikinä jäänyt kiinni. Erosimme, minun aloitteesta koska aloin olla niin syvällä itse rakentamassani sontaläjässä.

Aikaa tuosta kulunut. Nyt oikeasti olen naimisissa elämäni miehen kanssa. Ja exä elämänsä naisen. Olemme tietenkin vielä väleissä lastenkin vuoksi. Mutta oikeammin olimme vaan todella väärät toisillemme. Mutta väkisi koitimme elää sitä "unelmaa" jota kaikista tuuteista toitotetaan. Enään en petä. Ei tulisi mieleen. Koska ihminen, joka on parisuhteessa missä ei ole ongelmaa, ei petä. Pettämiseen on olemassa syy. Sitä ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti vaan ymmärtää että kyseessä on kahden ihmisen sopimattomuus toisilleen. Sitä voi olla vaikea tunnistaa, mutta näin asian. Senkin vuoksi että minua petettiin exä jälkeen, sen ansaitsinkin. Mutta se myös vahvisti käsitystäni tuosta.

Ap, sanoit että miehesi on elämäsi rakkaus. Se on ensimmäinen ja isoin valhe, mitä itsellesi uskottelet. Mitä tapahtui, ei ole korjattavissa.

 

En välttämättä selibaattiin, jos mieli tekee, niin uskon, että siihen löytyy vapaita miehiä. Varattuihin en koske. Ap.

Mutta tiedät varmaan, että baarissa ja seuranhakupalveluissa lähes kaikki miehet, joilla on seksi mielessä, ovat "vapaita". Totuus voi sitten selvitä seuraavana aamuna tai puolen vuoden fuckbuddy-suhteen jälkeen.

 

Minun avomieheni petti minua useamman kanssa suhteemme alkuaikoina. Palasi jopa exän kanssa yhteen hetkeksi. Olin silloin nuori, 17 vuotias ja sinisilmäinen, ei minulla ollut kokemusta miehistä eikä lähipiirissä ollut koskaan tällaista ollut. Annoin anteeksi ja suhteemme on nyt jatkunut kohta 11v.

Pettäminen on jättänyt kyllä jälkensä minuun. En osaa sanoa olenko katkera, mutta kyyninen minusta on tullut enkä ajattele asioita tunteella. Ja kun tuollaisia asioita koki nuoressa iässä, jolloin vielä henkinen kasvu on täysin kesken, niin jättäähän se jälkensä ja vaikuttaa siihen, millainen ihminen minusta kasvaa. Baareihin kun lähden niin nautin miesten huomiosta ja flirttailusta. Tavallaan olen unohtanut nuo pettämiset, mutta niitä muistellessa ne kyllä palaavat kirkkaina mieleen ja ne samat tunteet nousevat pintaan, joita silloin koin.

Nykyään suhteemme on hyvä, turvallinen ja luotan mieheeni. Uskallan "päästää" häntä ryyppyreissuille jne. Saan olla oma itseni suhteessa, mikä on tärkeää.

Kiva kuulla positiivinen lopputuloskin Olet nykyään ilmeisesti onnellinen tapahtuneista huolimatta. Pidän erittäin hyvänä ja tärkeänä asiana tuota, että saat olla oma itsesi!

En ihmettele yhtään jos ajatusmaailmasi parisuhteesta meni uusiksi, minullakin on uudet ajatukset meidän suhteesta ja parisuhteesta yleensäkin. Ja tiedän mitä haluan, jos joskus uutta parisuhdetta suunnittelen, kompromisseja en enää tee asioiden suhteen jotka ovat minulle tärkeitä.

 

Ap, sanoit että miehesi on elämäsi rakkaus. Se on ensimmäinen ja isoin valhe, mitä itsellesi uskottelet. Mitä tapahtui, ei ole korjattavissa.

Voi olla totta tuokin, olin nuori kun aloimme seurustelemaan. Jotenkin on tottunut toiseen kun hän on ollut siinä lähes koko aikuiselämäni ajan. Ja rakastin häntä enemmän kuin ketään aiemmin. Jotenkin kaikki se on pilalla. Ap.

 

Mutta tiedät varmaan, että baarissa ja seuranhakupalveluissa lähes kaikki miehet, joilla on seksi mielessä, ovat "vapaita". Totuus voi sitten selvitä seuraavana aamuna tai puolen vuoden fuckbuddy-suhteen jälkeen.

Voihan se näinkin olla, mutta sen verran pienissä piireissä pyörin, että sen verran yleensä tiedän jos hlö on varattu tai joku kaveripiiristä tietää. Se täällä on huonoakin, että kaikki tietää toistensa tekemiset ja eroamiset. Seuranhakupalveluun en usko turvautuvani. Ap.

 

Mutta tiedät varmaan, että baarissa ja seuranhakupalveluissa lähes kaikki miehet, joilla on seksi mielessä, ovat "vapaita". Totuus voi sitten selvitä seuraavana aamuna tai puolen vuoden fuckbuddy-suhteen jälkeen.

Tällä logiikalla ei kenenkään pitäisi koskaan pujahtaa samoihin lakanoihin kenenkään kanssa kun kuka tahansa -tottavie- voi olla varattu.

Mutta mä haluan tässä asiayhteydssä korostaa ettei se kyllä ole sen huijatuksi tulleen vaan pettäjän vika. Turha siitä kenenkään huonoa omaatuntoa potea on.

 

Vanha "virallinen totuus" on että pettäjä pettää aina uudestaan. No ei se kuitenkaan niin ole. Miksi olisi? Itse petin kumppaniani nuoruudessa kerran. Siitä on nyt jo yli 25v aikaa. En ole pettänyt toiste ja olen varma etten tule pettämäänkään. Tosin enää ei noita kumppaniehdokkaitakaan ole lahkeessa roikkumassa kuten nuorena.

Että ei se noin mene. Pettäjä voi oppia virheestään.

 

Mikä ihana tunne kun voin hengittää ja ei tarvi pelätä mitä tein väärin ja missä toinen luuhaa ja kenen kanssa. Lapset on iloisempia, ei niin itkuisia kuin aikaisemmin kun tämä mies oli elämässämme. Onneksi emme koskaan asuneet yhdessä. Sehän ei olisi sopinut koska hän ei olisi voinnut olla kenen kanssa haluaa, silloin kun haluaa. Tämä mies on aina elänyt näin ja ei tule koskaan muuttumaan. Olen niin onnellinen ja voin fyysisesti ja psyykkisesti niin paljon paremmin. Onneksi katkasin välit kokonaan !!

 

Itse yritin jatkaa suhdetta sen jälkeen kun ex jäi 5 vuoden suhteen jälkeen kiinni pettämisestä. Tajusin heti että sitä on tapahtunut aiemminkin eikä tämäkään kerta jäisi viimeiseksi. Puoli vuotta yritin antaa anteeksi mutta kun luottamus oli mennyt ei suhde enää ollut sama. Tiedän nyt uudessa suhteessa ollessani ja olen sen voinut hyvin ääneenkin sanoa että tiedän etten pysty antamaan pettämistä anteeksi vaikka yrittäisinkin. Se on kerrasta poikki jos toiseen ei voi luottaa.

 

"Pettäjä pettää aina".
En ole oikein varma pitääkö väite paikkansa, mutta epäilen, että pitää. Minulla on mies ja pari lasta. Nuoria olimme kun yhteen menimme kymmenen vuotta sitten ja mieheni on uskollinen, mutta en minä. Siinä on jotain vinksallaan nykyajatteluun verrattuna, jossa syyllistetään aina mies. Vuosi naimisiin menomme jälkeen petin ensimmäisen kerran. Kaduin valtavasti ja itselleni vannoin, ettei näin tapahdu enää ikinä. Olin silloin jo toisella kuulla raskaana. Mieheni ei tiennyt mitään.
Pari vuotta meni ja kerran kun lounastauolla istuin kahvilla eräässä kahvilassa, niin siihen vaan tuli eräs mies juttelemaan. Ihan siisti ja mukava. Juttu eteni siihen, että lupasin tavata hänet taas uudelleen samassa paikassa. Sitä tapahtui sitten muutaman kerran ja lopuksi olin tilanteessa, jossa olimme samassa vuoteessa. Taas kadutti ja tein itselleni lupauksia.

Olen nyt ollut neljän eri miehen kanssa. Hekin ovat olleet naimissa olevia. Eli aika petturi olen. En takaa, että tähän jää vaikka niin hauaisinkin. Joku minussa on mikä saa minut aina lankeamaan johonkin mukavaan mieheen. Kaikki nämä miehet ovat vaan ilmestyneet jostain. Ei mistään keikkuvilta baarijakkaroilta, vaan ihan arkielämän myötä. Vaikkapa kaupassa. Olen vaan joutunut juttuihin jonkun kanssa ja siitä se on edennyt. Ei koskaan ensitapaamisella mitään kummempaa ole ollut, mutta siitä sitten on edennyt, ja aina siihen huipennukseen, jos sitä nyt niin voi sanoa. Joko autossa tai pikaisesti järjestetyssä vuoteessa. Useamman kerran aina saman miehen kanssa. Oikeastaan en ole kovista omantunnon tuskista enää kärsinyt. Välillä on vaan tullut mieleeni, että mitä jos jään kiinni. Mitä silloin tapahtuu. Olen kolmekymppinen ja jäänkö kahden lapsen kanssa sitten yksin. Välillä hirvittää.

 

"Pettäjä pettää aina".
En ole oikein varma pitääkö väite paikkansa, mutta epäilen, että pitää... Olen nyt ollut neljän eri miehen kanssa. Hekin ovat olleet naimissa olevia. Eli aika petturi olen. En takaa, että tähän jää vaikka niin hauaisinkin...Oikeastaan en ole kovista omantunnon tuskista enää kärsinyt. Välillä on vaan tullut mieleeni, että mitä jos jään kiinni. Mitä silloin tapahtuu. Olen kolmekymppinen ja jäänkö kahden lapsen kanssa sitten yksin. Välillä hirvittää.

Pettäjät ovat juuri tällaisia itsekeskeisiä ihmisiä. Heitä ei kiinnosta se puolison kokema tuska tai lasten tuska mahdollisessa erossa. Vaan jännitys ja fiilikset kun saa uutta melaa/tussua.

Mitä olen oppinut pettäjämiehestäni, hän on luonteeltaan myös hyvin itsekäs ja se näkyy muissakin arjen asioissa. Vaikeuksia ottaa toinen ihminen huomioon tai tuntea aitoa empatiaa, näennäisesti osaa olla sympaattinen mutta tarkempi tarkastelu paljastaa ettei mikään tunnu hetkauttavan ellei se pyöri oman navan ympärillä.

Toinen piirre pettäjässä on että vaikeassa tilanteessa pakenee. Asumuseromme lähestyy mutta sitä ennen joudumme asumaan vielä yhdessä. Tänä aamuna otin puheeksi erään vaikean asian koskien lastamme, ja mies reagoi siihen niin että jätti aamukahvinsa juomatta pöydälle ja lähti ovesta työkiireiden vuoksi. Ei siis halua ratkoa tai keskustella ongelmista, edes lasten.

Pettäjistä eronneita ja eroavia lohdutan sillä että parempiakin ihmisiä ja kumppaneita on. Antaa näiden petturien naida vaan toisiaan, valheet paljastuvat aina lopulta. Valheet syövät nykyisen suhteen ja ero tulee olemaan väistämätön, ehkä eri verukkeella mutta kuitenkin. On mahdollista että me uskolliset löydämme kärsimysten kautta toisemme ja voimme elää rikkaampaa sekä parempaa elämää kuin petturimaisessa suhteessa jossa toinen juoksee karkuun kaikkea kuin alhainen rotta.

 

Kyllä siitä jää ikuinen epäusko ja luottamuspula vaikka ei haluaisikaan. Se on kokemukseni. Viisi vuotta sitten mieheni vannoi ja vakuutti, ettei vieraissa enää hypi. En ole semmoista enää huomannut, mutta en myöskään ole kytännyt. Haluan uskoa, että on totta, mutta aina, ihan aina mieleen nousee epäilys. Ja se ei ole kivaa. Jos ei lapsia olisi (2), niin olisin melkoisella todennäköisyydellä lähtenyt kävelemään.

 

Miksi aina miehet tekee syrjähyppyjä? Miksi ei muka naiset myös. Kenenkä kanssa ne miehet muuten kutisi kuin naisten. Tyhmää tämä syyttely. Molempi parempi.

 

Miksi aina miehet tekee syrjähyppyjä? Miksi ei muka naiset myös. Kenenkä kanssa ne miehet muuten kutisi kuin naisten. Tyhmää tämä syyttely. Molempi parempi.

Kuule Einstein, kaikki eivät ole varattuja. Naisetkaan.

 

Kuule Einstein, kaikki eivät ole varattuja. Naisetkaan.

Tästä voisi päätellä kaksi asiaa:

1) Vapaat naiset harrastavat seksiä enemmän kuin vapaat miehet.

2) Vapaat naiset harrastavat seksiä eniten varattujen kanssa.

Voisin uskoa. Jos koko ajan menis kysyntä ja tarjonta tasan, tilanne olis toinen. Mutta kun ei mene ja se taitaa ainakin osittain olla luonnonlaki.

 

Tästä voisi päätellä kaksi asiaa:

1) Vapaat naiset harrastavat seksiä enemmän kuin vapaat miehet.

2) Vapaat naiset harrastavat seksiä eniten varattujen kanssa.

Voisin uskoa. Jos koko ajan menis kysyntä ja tarjonta tasan, tilanne olis toinen. Mutta kun ei mene ja se taitaa ainakin osittain olla luonnonlaki.

Molemmat lienee totta. Vapaa sinkkunainen saa ja harrastaa seksiä vastaavia miehiä enemmän. Ja parhaat on varattuja, joten erityisesti heidän kanssaan.

 

Tunnustan, olen pettänyt. Niin myös vaimoni. Elämme sovussa ja tiedämme.

 

Mikä ihana tunne kun voin hengittää ja ei tarvi pelätä mitä tein väärin ja missä toinen luuhaa ja kenen kanssa. Lapset on iloisempia, ei niin itkuisia kuin aikaisemmin kun tämä mies oli elämässämme. Onneksi emme koskaan asuneet yhdessä. Sehän ei olisi sopinut koska hän ei olisi voinnut olla kenen kanssa haluaa, silloin kun haluaa. Tämä mies on aina elänyt näin ja ei tule koskaan muuttumaan. Olen niin onnellinen ja voin fyysisesti ja psyykkisesti niin paljon paremmin. Onneksi katkasin välit kokonaan !!

Ihana kuulla, että sulla on asiat nyt hyvin! Just tuo on se mitä kaipaan, henkisestä painolastista vapautumista. Aion myös katkaista välit lähes kokonaan, mitä se sitten käytännössä on kun on yhteisiä lapsia. Uskon, että hyvin pitkälle voi kuitenkin välttää tapaamista. Jos tämä nyt lopulliseen eroon päättyy. Ap.

 

Itse yritin jatkaa suhdetta sen jälkeen kun ex jäi 5 vuoden suhteen jälkeen kiinni pettämisestä. Tajusin heti että sitä on tapahtunut aiemminkin eikä tämäkään kerta jäisi viimeiseksi. Puoli vuotta yritin antaa anteeksi mutta kun luottamus oli mennyt ei suhde enää ollut sama. Tiedän nyt uudessa suhteessa ollessani ja olen sen voinut hyvin ääneenkin sanoa että tiedän etten pysty antamaan pettämistä anteeksi vaikka yrittäisinkin. Se on kerrasta poikki jos toiseen ei voi luottaa.

Niinpä, ei tällaisessa luottamuspulassa eläminen hääviä ole. Suhde ei todellakaan ole sama kuin ennen, tapahtuneen muistaa aina ja se voi tulla mieleen mitä ihmeellisimmillä hetkillä tai jokin tapahtuma tai asia tuo tunteet taas pintaan. Ap.

 

Tunnustan, olen pettänyt. Niin myös vaimoni. Elämme sovussa ja tiedämme.

Molemmat siis hyväksytte jos toinen käy vieraissa. Onko sovittu jo etukäteen vai vasta sitten kun ensimmäinen jäi pettämisestään kiinni. Eihän siinä mitään jos se molemmille sopii. Ap.

 

Kyllä siitä jää ikuinen epäusko ja luottamuspula vaikka ei haluaisikaan. Se on kokemukseni. Viisi vuotta sitten mieheni vannoi ja vakuutti, ettei vieraissa enää hypi. En ole semmoista enää huomannut, mutta en myöskään ole kytännyt. Haluan uskoa, että on totta, mutta aina, ihan aina mieleen nousee epäilys. Ja se ei ole kivaa. Jos ei lapsia olisi (2), niin olisin melkoisella todennäköisyydellä lähtenyt kävelemään.

Oliko teillä vain yksi kerta? Mitä nyt ajattelet, jos tulisi uusi suhde niin mitä tekisit?

Ei sitä täysin voi luottaa vaikka haluaisikin, minä ainakaan. Viime keväinen kohtelu oli sen verran rankkaa, että unohtaa ei voi. Eipä meillä kyllä luottamus ole juuri palannutkaan, vaikka ihan kunnollisesti tuo mies sen jälkeen on käyttäytynytkin.

En vaan jaksa uskoa, että nämä kerrat tähän jää, miksei voisi yrittää vielä kerran tuon toisen naisen kanssa. Jos vaan uusia tapauksia tulee esiin, niin saa mun puolesta mennä eikä takaisin tarvitse tulla, lapsista huolimatta. Ap.