te joilla km pidättekö"vauvojanne"enkelinä?

  • Viestiketjun aloittaja keskenmenon kohdannu
  • Ensimmäinen viesti
keskenmenon kohdannu
Itsellä monta monituista kertaa keskenmeno suurin piiretein viikkoilla alle n.10 :'( Itse en ehkä ihan sillain aattele mut enkeleitä pieniä on meillä muutama kuitenki siitä huolimatta vaikka olivatki vasta niin alussa ja pieniä....mutta kuitenkin sydämmen sykkeet olen kuullu ja nähny :'(

Voi että nyt tulee itku....revin vanhat aavat taas auki :'( tuli kaipuu ja ikävä! Tahdon viel kerran raskaaksi.

Miten nyt tulikin niin paha olla? johtuukohan ku aloin tauvon jälkeen taas tästä "surusta" /keskenmenoista puhuun?
 
mandiz
Mutta silti elämän täytyy jatkua. Vaikka välillä tutntuu että asiasta ei vaan pääse yli..Itellä tämä tapahtu vasta pari päivää sitten. Onneksi esikoinen pitää huolen että äiti ei masentuis kokonaan. Uusi vauva on silti jo "tilauksessa"..vauvakuume on kova. Iso halitus kaikille enkelien äideille. :hug:
 
MWS
En osaa sanoa että enkelinä, tai siis en koskaan ole ajatellut sillä tavalla, mutta miksipä ei.

Mielessäni välillä käy että kukakohan tuo meidän varsinainen kolmonen oli, minkälainen pieni ihmisen alku, vaikka kesken menikin jo viikolla 7. Kieltämättä tuntui aluksi hassulta puhua kolmantena lapsena neljännen raskauden tuloksena syntyneestä lapsesta, mutta nyt kun on jo viidennen raskauden tuloksena syntynyt neljäs lapsi, niin eipä noita järjestyslukuja juuri mieti.

Mutta siis, kyllä sekin pieni ihmisen alku on ollut ihan oikea ihmisen alku ja menetys on ollut todellinen, vaikkei häntä vielä tuntenutkaan. Sitä vaan ajattelee, että parempi niin, hänellä ei varmasti olisi ollut elämisen mahdollisuuksia koska kesken meni. Sohaisenkohan ampiaispesään kun tällaisen totean?!?
 
Symbio
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.12.2004 klo 16:41 mandiz kirjoitti:
Mutta silti elämän täytyy jatkua. Vaikka välillä tutntuu että asiasta ei vaan pääse yli..Itellä tämä tapahtu vasta pari päivää sitten. Onneksi esikoinen pitää huolen että äiti ei masentuis kokonaan. Uusi vauva on silti jo "tilauksessa"..vauvakuume on kova. Iso halitus kaikille enkelien äideille. :hug:
Itse pelkään että kuinka äiti selviää tästä koettelemuksesta..Hän ei paljoa ole tunteitaan tapahtuman jälkeen ilmaissut..Mutta toive uudesta pienokaisesta on suuri..Itselläni otti todellapahasti sydämmestä kun sain kuulla että pienokainen oli lähtenyt taivaalliseen kuoroon laulamaan :'(
 
Nyt tuli aihetta lukea muiden km:ja kokeneiden ajatuksia ja tunteita. Menin toissapäivänä ensimmäiselle lääkärikäynnille sydän täynnä toiveita ja odotuksia. Katselin ultrasta vauvelia, ja ajattelin "tuossa on meidän ihana, ihana pieni vauva!". Kysyin lääkäriltä, minkä kokoinen vauva oli, mutta vastauksena oli hiljaisuus. Ja hetken kuluttua: "Valitettavasti en löydä vauvan sydänääniä." Se oli kuin isku palleaan. Kesken se oli mennyt jo rv 8, nyt olisi ollut jo 10. Itkuhan siinä tuli, eikä ainakaan lohduttanut lääkärin töykeä ilmoitus että minulla on kiire, että valitettavasti hän ei voi vastata kysymyksiini. Kaavinta olisi sitten huomenna. Vähän pelottaa, mutta onneksi siinä ei tunne eikä tiedä mitään. Selvennyksenä kysyisin, että eikö uutta raskautta saa yrittää vasta kuin ensimmäisten kuukautisten jälkeen???
 
MWS
siis mulle aikanaan sanottiin naikkarilla että jos 2 kk odottaisin ennen uutta yritystä (km vkolla 7), mutta neuvolan terveydenhoitaja totesi kuukauden riittävän. Ehkäpä kroppakin tarttee tovin aikaa palautua keskeytyneestä raskaudesta.

Sinulle voimia, lääkärin kiire ei saisi koskaan olla niin hurja, ettei hän ehtisi selvittää tarvittavia ja eteen tulevia toimenpiteitä. Vaan ihmisiähän nuo lääkäritkin taitavat kuitenkin olla... ;) Ja toisaalta muuten, ehkä on ihan hyvä odottaa ne yhdet menkat, niin ehdit itsekin mukaan hommaan myös psyykkisesti, eli että kyseessä on sitten eri lapsonen kuin se, jota ei lopulta tullutkaan.

Niin, meillä keskenmenon jälkeen oltiin jalat ristissä seuraaviin menkkoihin asti ja sen jälkeen tärppäsi oitis uudestaan ja nyt tuo tärppi on jo 4v isosisko.

Voimia ja malttia! :)
 
Tyttö-82
Mulla oli 3 km, vko:t 6, 8+? ja 9+?. Syytä niihin ei löytynyt, mutta nyt rv 40+1, tosin käytän lääkitystä veritulpan estoon, joten se on lienee syy keskenmenoihin. En kuitenkaan pidä keskenmenneitä enkeleinä, vaikka pahalle vielakin tuntuu jos niitä ajattelee. Tsemppiä kaikille saman läpi käyneille ja onnea uusiin yrityksiin.
 
laimi
\
Alkuperäinen kirjoittaja MWS kirjoitti:
Kieltämättä tuntui aluksi hassulta puhua kolmantena lapsena neljännen raskauden tuloksena syntyneestä lapsesta, mutta nyt kun on jo viidennen raskauden tuloksena syntynyt neljäs lapsi, niin eipä noita järjestyslukuja juuri mieti.

Mutta siis, kyllä sekin pieni ihmisen alku on ollut ihan oikea ihmisen alku ja menetys on ollut todellinen, vaikkei häntä vielä tuntenutkaan. Sitä vaan ajattelee, että parempi niin, hänellä ei varmasti olisi ollut elämisen mahdollisuuksia koska kesken meni. Sohaisenkohan ampiaispesään kun tällaisen totean?!?
Minulla on hyvin samanlaiset ajatukset. Meidän km-vauva menehtyi vasta neljännen kuun lopussa, joten hän oli jo pienen ihmisen näköinen (en tosin itse halunnut katsoa enää synnytysvaiheessa). Hän oli kuitenkin niin sairas ja epämuodostunut, että oli vaikea pitää lasta "pienenä enkelinä", ennemminkin pienenä reppanana, vähän kuin kuolleena eläimen pentuna. En voi sanoa häntä hirveästi kaipailleenikaan, nämä jälkeenpäin tulleet lapset ovat täyttäneet paikan.
 
Keskenmeno tuli rv 12+? Enkä vieläkkään oikeen tiiä, miten asiaan pitäis suhtautua. Kuitenki pijän toista vauvvaa enkelinä ja toinen vauvvoista jäi henkiin.

Siis ootin alunperin kaksosia, mutta toine menehtyi.
 
itellä keskenmeno alkoi rv8 ja kesti rv12+ jotain. ennenkuin ultrassa näkyi sydän äänet loppuneen ja koko oli loakanut kasvamasta.
'eli kyllä siinä ajassa ehti jo olla raskaana. lapsi oli toivottu. olisi ollut toinen.

Itse ajattelen että se lapsi ei ollut meille tarkoitettu, siksi otettiin pois eli ei olisi menyt kesken jos olisi meille tarkoitettu.. ei siis ole meidän enkelilapsi yms. meillä onn kaksi ihanaa lasta.vaikka raskauksia on alkanut kolme.
joskus ehkä toivottavasti lisääkin lapsia,
 
Meillä on yksi enkeli suojanamme...km viikolla 21+4.Sitä pientä ei koskaan unohda...hän suojaa nyt isiä,äitiä ja pikkusiskoa!Sydämessäni minulla on aina 2 lasta ja jos luoja lapsia vielä suo,lasken pikku enkelin aina mukaan!!!
 
Suomineito
Enkeli sana tuntui hyvältä kun sain ensimmäisen keskenmenon. Kun menetin toisen, en halunnut mennä syömään ravintolaan jonka nimessä oli enkeli tai puttoja serveteissä. Kun viimeisin yritykseni oli haudattu en halunnut lähettää joulukorteissa enkeleitä en ripustella niitä joulukuuseen tai kuunnella enkelilurituksia. En voinut myöskään käydä enkelisivuilla lukemassa menetysten kokemuksia, juuri noiden taustakuvien tähden. Ylensyötetyt pikku enkelit tuntuivat kristinuskon kliseiltä, valkoista rotua edustava, hyvin arjalaismaisia ilmentymiltä. En halunnut tuudittautua enkeliuskomuksiin, halusin tietää totuuden, miksi näin kävi. Ihminen joka alkaa esittää kysymyksiä on vaikea tai eksynyt ressukka, joka on menettänyt uskonsa. Menin hedelmällisyys klinikalle, ja uskovainen anoppini päivitteli kuinka paljon menetänkään kun en usko jeesukseen ja rukoile. Mulle riitti vuosisatojen valheet kuvineen, kaikissa vähättelyn ja alistamisen muodoissaan.
 
Ensimmäistä kertaa raskaana ollessani sain keskenmenon viikolla 11. En ole koskaan ajatellut keskeytynyttä raskauttani lapsen menetyksenä, koska raskaus oli todellakin vasta alkuvaiheessa eikä mitään lasta vielä ollutkaan, vain kehittymässä olevia soluja. Hankala kuvitella ko. kokemusta enkelilapseksi! Tästä ei kenenkään kannata provosoitua, tämä vain minun mielipiteeni asiasta.
 
Hulda
Kaksi keskenmenoa takana. Yksi tuulimuna ja toinen rv 13. Kumpikin sattui ja paljon sillä hetkellä, mutta ei enään. En ole edes surullinen.Tuska oli enemmän pettymystä. Pidän enkelivauvoina "oikeita" vauvoja. Sellaisia joilla oilisi jo kohdun ulkopuolella ollut jokinlaiainen mahdollisuus,
 
huh
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.02.2005 klo 12:13 ulla kirjoitti:
Ensimmäistä kertaa raskaana ollessani sain keskenmenon viikolla 11. En ole koskaan ajatellut keskeytynyttä raskauttani lapsen menetyksenä, koska raskaus oli todellakin vasta alkuvaiheessa eikä mitään lasta vielä ollutkaan, vain kehittymässä olevia soluja. Hankala kuvitella ko. kokemusta enkelilapseksi! Tästä ei kenenkään kannata provosoitua, tämä vain minun mielipiteeni asiasta.
lapsi on lapsi heti kun siittiö ja munasolu yhtyy,11 viikoinen on jo ihan täydellinen pienen pieni vauva,ei mikään solurypäs!!!hyi... \|O
 
Odottamaton
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.02.2005 klo 12:13 ulla kirjoitti:
Ensimmäistä kertaa raskaana ollessani sain keskenmenon viikolla 11. En ole koskaan ajatellut keskeytynyttä raskauttani lapsen menetyksenä, koska raskaus oli todellakin vasta alkuvaiheessa eikä mitään lasta vielä ollutkaan, vain kehittymässä olevia soluja. Hankala kuvitella ko. kokemusta enkelilapseksi! Tästä ei kenenkään kannata provosoitua, tämä vain minun mielipiteeni asiasta.
Mulla vähän samanlainen mielipide. Kylmäksi naiseksi mua on sanottu, mutta en silti jaksa stressata. Enkelilapseksi sanoisin vähän myöhemmin keskeytynyttä elämää. Lapseni menehtyi viikon iässä, hän on minun pikku enkelini. Keskenmeno oli pientä vauvan kuoleman rinnalla. Olin tietysti pohjattoman surullinen km:n jälkeen, mutta mittasuhteet muuttu kun vauva kuoli. Eli ymmärrän kyllä niitä, jotka ajattelee toisin. Osanottoni kaikille ja kaunista perjantaita!
 
hiihoo
Meillä on kaksi keskenmennyttä raskautta. Toinen niin alkuvaiheessa (rv8) ettei ole varmaa oliko se tuulimuna, toinen kaavittiin rv 12+jotain, oli sikiön kasvu lakannut rv8, vuoto alkoi vasta rv 12.

Jälkimmäistä itkin enemmän, silloin olin jo ehtinyt kuvittelemaan itseni pallovatsaisena ja muistelemaan jo esikoisen synnytystäkin jne. Mutta en silti koe, että mulla olisi "enkelivauva" jossain pilven päällä keikkumassa.
Mun ikioma, henk.koht. mielipiteeni on, että enkelivauva on enkelivauva vasta sitten, kun raskaus on edennyt pidemmälle, yli rv 16, tai kun vauva on joko syntynyt kuolleena tai kuollut vauvana. Mutta tätä käsitystä en kyllä paasaa kenellekään, varsinkaan kun tiedän miten sitä kahden viivan myötä muuttuu odottavaksi äidiksi sillä silmän räpäyksellä...
 

Yhteistyössä