Te joilla myöhään puhumaan oppineita lapsia!

Milloin puhetta alkoi tulla ja kehittyikö puhe lopulta nopeasti? Minkä verran puhui 2-vuotiaana? Kävittekö puheterapiassa ja oliko siitä apua?

Meillä siis kuopus 2v tyttö. suu käy koko ajan mutta oikeita sanoja tulee vain muutoma (heihei, oijoi, ei oo, anna). ei tapaile sanoja, esim ensimmäisiä tavuja. ymmärtää puhetta ja osaa ilmaista itseään muutoin melko hyvin. en ole sen vuoksi itse ollut huolissani, mutta terv.hoitaja lähettämässä puheterapiaan ja jos muutosta ei tule 2v3kk ikään mennessä. pitäiskö mun huolestua?

Kokemuksia kaipaan

 

ups

 

Eikö se ole parempi mennä sinne puheterapiaan että puhe on sitten kunnossa ajoissa eikä esim. hoidossa tms. kiusata sen takia? Ja tosiasia on et ei sinne puheterapiaan yleensä heti pääse, mekin on jonotettu kohta vuosi

Meillä on siis kakkosella ja kolmosella kyllä puhetta mutta puuttuu kirjaimia (k, y, ä, ö kakkoselta, kolmoselta vielä enemmän) ja he on siis 3v ja 5v täyttävä.

 

Meillä oli 3 vuotiaalla vain 14 ymmärrettävää sanaa.

 

meidän neiti oppi puhumaan vasta päälle 4v:nä ja sitten alkoki kiireellä puh.opetus ja tukiviittomien opettelu nyt neiti meni ekalle ja puhuu ihan hyvin paitsi r puuttuu =),mutta tilaa aika puh.terapeutille (tai lähete sinne neuvolan kautta)

 

meillä kanssa poika ei sanonut kahta sanaa peräkkäin kaksi vuotis neuvolassa tammikuussa ja sovittiin että tarkistetaan elokuussa. kesän aikana tuli enemmän sanoja.elokuussa käytiin ja terveydenhoitaja oli tyytyväinen. poika nyt 2v8kk. puhua pälpättää kun papu pata.niin ja kaiken puheen ymmärsi tammikuussa. eli en huolestuisi vielä.

 

Meidän poika sanoi 2v synttärien paikkeilla ymmärrettävästi vain auto ja muutamia tavuja,2v3kk poika puhua pälpätti minkä kerkesi,kun se sanainen arkku aukeni,niin se aukeni nopeasti.

 

Nostelen tätä... meillä pian 2v 6kk poika, ja tilanne aikalailla sama kuin teillä. Oppi myöhään myös kävelemään, ja toisessa neuvolassa sanottiin että puhe tulee myös sitten myöhään, voi mennä vielä pitkäänkin. Että ei ole vielä hätää.

Sanoja on pojalla n. 10 ja "omia" sanoja joista oma perhe tietää mitä ne tarkoittavat ainakin toinen mokoma. Koko ajan höpöttää mutta enimmäkseen tuota sanatonta höpötystä. Oma veljeni alkoi myös vasta kolmen vuoden jälkeen puhumaan muille ymmärrettävästi, ilman terapioita.

Oma neuvolamme olisi lähettämässä myös nyt puheterapeutille mutta enpä taida viedä, vaan odottaa sinne kolmeen vuoteen. Kun monessa muussa paikassa ei ole vielä hätäilty samanlaisessa tilanteessa. Näkyy olevan kovin neuvolakohtaista miten äkkiä terapiaan passitetaan. Poika kuitenkin ymmärtää täysin, kommunikoi, muodostaa erilaisia äänteitä ja kieli tulee kunnolla ulos jne.

 

Ei kyllä meillä olla neuvolassa puhuttu mitään et tarvis viel tytön kunnolla puhua ikää 2v4kk ja sanoja tulee jonkin verran ja joitakin lauseita. puhe viel välillä epäselvää..Ymmärtää kyllä mitä sanotaan jne..
Näköjää joka paikassa noi käytännöt erilaisia.

 

Kaverin poika ei 2-vuotiaana osannut kuin muutaman "oikean" sanan. Muuten oli tosi kova puhumaan omaa kieltään.
3-vuotiaana puhui jo tosi hyvin ja ymmärrettävästi ja sanavarasto oli laaja.
Nyt nelivuotiaana puhuu täydellisesti

Eli ei kannata huolestua. Kyllä jokainen terve lapsi oppii puhumaan ennemmin tai myöhemmin, ilman puheterapiaa tai terapian kanssa!

 

Meijen poika puhuu nyt vasta ymmärrettävästi. (Nyt 4v)

Jonottaa kyllä yhä puheterapeutille, jonossa ollu puoltoista vuotta. :xmas:

 

täällä kohta 4v poika ja ei puhu.

 

3v tarkistuksessakaan ei oltu huolissaan, mutta itse toivoin puhterapeutin konsultaation. Saimme sen vähän vängäten, nyt on ollut terapiassa 10x kohta alkaa toinen 10x jakso, nyt ollaan jo vähän enemmän huolissaan hoitotahossa, johon kuuluu foniatri, psykologi ja puheterapia. Vanhempien vaisto on aika pätevä mittari yleensä. Mutta tosiaan ainakaan helsingissä ei alle 3vuotiaiden puheviiveisiin voida vastata, aika huonosti senkään jälkeen.. Kovasti on vanhempien taistelusta kiinni..

 

olin jo huolissani tosta 1v7kk kun hei hei,äiti tulee vain.mutta nyt alkanut tapaileen enemmän sanoja että varmaan kohta puhuu.Toiset aloittaneet aikaisemmin ja tuo käveli 8kk et tais puhe jäädä kävelyn jalkoihin kun sanotaan.mutta siis ole enää huolissaan jos teidän 2 vuotiaat vie puhu kaikilla.

 

Ei sun kannata olla puheesta huolissaan. Mutta suosittelen lämpimästi puheterapiassa käyntiä, jos vähänkään itseä mietityttää toi tilanne. Se keventää vanhempien stressiä yms... ja on lapselle mukavaa...

Itse olen menossa juniorin (1v7kk) kanssa puheterapiaan lähiaikoina. Espoossa sinne pitää itse varata aika. Puheterapeutit itse suosittaa tuleen juttusille jos vähänkään asia mietittyttää.

Ihmettelen suuresti miksi se tuntuu ihmisistä niin negatiiviseltä asialta käydä ko. tapaamisissa kun ei siinä missään nimessä hyvästä tai huonosta vanhemmuudesta ole kyse!?

 

Lue kirja Joko se puhuu. Siinä on perusteellisesti selvitetty miten puheen pitäisi kehittyä. Lyhyesti sanottuna aihetta tutkimuksiin on, jos 2-v.lla on alle kymmenen sanaa tai ei ymmärrä lyhyitä kehotuksia. Tutkimuksiin lähdetään herkemmin, jos suvussa esiintyy myöhäistä oppimista tai syntymä ollut poikkeava. Vilkaise myös netistä papunetin sivuja. Sinun kannattaa puhua lapselle kokonaisia lauseita ja mahdollisimman paljon. Yksittäiset sanat ja tavut kannattaa sanoa hitaasti ja tarkoin artikuloiden. Puhu sitä, mitä lapsi katsoo. 2-v. iässä ei vielä on tarvetta suureen huolestumiseen, mutta puheen tukemiseen kylläkin, jos puhetta tulee noin niukalti. Yleensä kyse on vain puheen viivästymisestä, mutta joskus taustalla voi olla dysfasia eli laajemmat kielelliset ongelmat tai joskus harvemmin muutakin.

 

Meillä tulee sanoja jonkun verran ja ihan hyvin ilmaisee asioita niin että ainakin perheenjäsenet ymmärtää lauseita ei tule. ikää 2v. eikä ole vielä edes tullut mieleen viedä mihkään terapiaan. Meillä myös lähdettii liikkeelle aikasin ja liikkuminen yms motoriikka ihan päätähuimaavaa, mutta puhetta ei siis vielä tule, etenkään lauseina. Alkanut matkimaan kyllä kovasti muitten sanomia sanoja.

 

Meillä poika alkoi ns. kunnolla puhua 1v 10kk vanhana. Siis että alkoi oikein kunnolla ryöpytä sanoja ja oikein. Aika pian kuitenkin huomattiin, että jotain outoa siinä puheessa on ja ymmärtämisessä myös. Poika nyt 4v 11kk ja nyt syksyllä aloitti puheterapiassa, jossa opeteltu mm. r-kirjainta ja sijainnin selittämistä ja ymmärtämistä. Neuropsykologille on menossa lokakuussa ja yhteistyö puheterapeutin kanssa jatkuu myös.

Keväällä aloitti puolipäivähoidon päiväkodissa, tukee kehitystä.

Niin juu, tukiviittomia opeteltiin puheterapeutin luona viimeksi, vähentää kuuloymmärtämiseen kohdistuvaa rasitusta.

 

2vuotiaan pitäisi kirjojen mukaan osata kahden sanan lauseita.

 

Meillä aknssa puhetta yhä odotellaan, tyttö nyt 2v3kk ja sanoja ei paljoa tule. tosin kieliäkin on kaksi ja sekin hidastanee; "mamma", "pappa", "vauva", "hauva", "anna" "titta", "katt", "(h)und", "tack" nyt tulee mieleen, ehkä muutamia muitakin. Viittomia osaa jonkin verran.

En vielä ole huolissani kun lasken tuon kaksikielisyyden vaikuttavan ja puhumattoman isoveljen esimerkin myös. Tytöllä liikkeellelähtökin hitaampaa ja sai tehdä töitä sen eteen (käveli 1v9kk iässä), vieläkään ei osaa juosta ja epätasaisella kävely hankalaa eli joutuu myös käyttämään voimiaan tuohon. Neuvola kuitenkin oli lentää persuksilleen kun kuuli ettei vielä 1v10kk iässä tullut kuin pari sanaa, oli heti laittamassa lähetettä eteenpäin. itse en tuolloin vielä osannut olla huolissani ja sovittiin että katsotaan tässä syksyn myötä uudestaan. Päiväkodissakaan eivät ole huolissaan, pitävät ihan normaalina, hitaahkona kaksikielisen lapsen puheenkehityksenä.

Mutta eikai tuosta tarkemmasta katsomisestakaan sitten haittaa ole.

 

Ei sun kannata olla puheesta huolissaan. Mutta suosittelen lämpimästi puheterapiassa käyntiä, jos vähänkään itseä mietityttää toi tilanne. Se keventää vanhempien stressiä yms... ja on lapselle mukavaa...

Itse olen menossa juniorin (1v7kk) kanssa puheterapiaan lähiaikoina. Espoossa sinne pitää itse varata aika. Puheterapeutit itse suosittaa tuleen juttusille jos vähänkään asia mietittyttää.

Ihmettelen suuresti miksi se tuntuu ihmisistä niin negatiiviseltä asialta käydä ko. tapaamisissa kun ei siinä missään nimessä hyvästä tai huonosta vanhemmuudesta ole kyse!?

Henk.koht en vain tällä hetkellä jaksaisi turhaan ruveta ravaamaan missään minkä en suoranaisesti usko tuovan juuri uutta tietoa tai apua. Varmaan eri asia jos ensimmäisestä lapsesta kysymys, mutta meidän historialla ja neuvolan tunnetulla ylihuolehtimisella kaikesta luota enemmän päiväkodin kantaan ja omaan tunteeseen.

Mutta nyt kun on puhetta tullut hitaammin mitä oletin niin alan olla valmis sitten logopedillekin käymään. sittenhän näkee mitä hän tykkää ja osaako antaa jotain apua. =)

Miksi muuten jo 1v7kk kanssa puheterapeutille?