Te joilla vilkas ja "temperamenttinen" lapsi?

Oletteko uskaltaneet seuraavaa lasta yrittää enää? Ja jos on tullut, niin miten ootte pärjänneet?

Vähän mietityttää ja itsehän se yrittämisen aloitus päätetään ja nähdään tuleeko toista koskaan, mutta kuhan vain vertaistukea tai jotain kyselen

 

siis vilkas lapsi voisi oppia jotain siitä että on olemassa muitakin lapsia. ihan hyvää terapiaa jos on sisaruksia. väitän että takapenkkitappeluilta et tule välttymään jos lisää lapsia teet, oli kuopus miten rauhallinen tahansa.

 

Noh, meillä on vilkas ja tempperamenttinen 2v8kk ja 4kk koliikkivauva. Ja voin kertoa että ei yhtään enää. En kadu että toiselle annettiin lupa tulla, mutta enempää ei enää meille kiitos. Mä olen suuremmaks osaa aikaa katkeamispisteessä, toivon vaan et helpottais tää sirkus. Mut onpahan noista toisilleen nyt jo iloa ja ennenkaikkea kun vähän kasvavat.
Sisarus on paras lahja mitä voit lapsellesi antaa, sanoi A.Ylppö

 

Eli kun hermo menee se menee...todella.

 

Lapset voivat olla niin erilaisia! Esikoisen pahin uhma alkoi vasta kun kuopus jo teki tuloaan, joten ei voinut edes tietää millainen sisupussi ja itsepäinen eka tulisi olemaan.

Mutta toinen on osoittautunut ihanaksi, rauhalliseksi persoonaksi, joka ehkä tasaa isompaansakin.

 

Tosiaan oma jaksaminen mietityttää.. Ja miten lapset jaksais. Vielä ei yritys oo alkanut, ajatus on päässä vasta muhimassa. Jos esikoinen ois ollu rauhallisempi, niin yritystä ois jo. Mutta tilanteen mukaan tosiaan..

 

Meille ei tule toista juuri sen vuoksi, että ensimmäinen on aika vaativa. Ihana, maailman rakkain ja suloisin olento, mutta erittäin tempperamenttinen.

Lisäksi kiljui aina hereillä ollessaan elämänsä ensimmäiset kuukaudet. Ei vain kestettäisi toista samanlaista. Ja sen varmaan ei voi laskea, että seuraavan tempperamentti olisi helpompi.

Kyllä lähipiirissä ja tarhassa on lapsia, joiden kanssa opetellaan olemaan.

 

Juu, meidän ensimmäinen lapsi on vilkas ja temperamenttinen. Nyt jo eskari-ikäinen ja hänellä pikkusisko sekä veli. Meillä nuoremmat ovat usein lähteneet ottamaan mallia riehuvasta esikosta ja se on aika raskasta. Esikko menee pitkin seiniä edelleen jne. Viimeksi tänään mietin, että miten ihmeessä saan tuon lapsen koskaan uskomaan mitään, kun "iso mopo" kerta kaikkiaan karkaa käsistä jatkuvasti. Mä kaipailisinkin vinkkejä siihen, miten tällainen ylienergisen lapsukaisen saisi "järjestykseen" niin, ettei koko perheen arki olisi yhtä taistoa päivästä toiseen?

 

Vilkas ja temperamenttinen vai huonostikasvatettu kauhukakara? Mua ainakin huvittaa kun jotkut kaverit ja sukulaiset käyttää lapsistaan tuota temperamenttinen kun eivät saa lapsiaan kuriin kouluikäisinä tai pienempinäkin kun ensin ovat lellineet nämä piloille ja antaneet tehdä mitä vaan! Siinä sitten ihmetellään koulun alkaessa kun nämä kullannuput ovat vailla mitään käytöstapoja,eivät osaa odottaa vuoroaan,eivät pysy hetkeäkään hiljaa,eivät osaa keskittyä mihinkään eivätkä istua aloillaan kun ovat niin TEMPERAMENTTISIA!Myönnän kyllä että on olemassa perimältään rauhallisempia ja vilkkaampia lapsia mutta asuttuani muutaman vuoden keski-euroopassa ja nähtyäni miten sikäläiset todella vilkkaat lapset osaavat jo viisivuotiaina käyttäytyä paremmin kuin keskivertosuomalaistenavat kymmenkesäisinä olen entistä vakuuttuneempi että hyvin usein on kyse vain hyvästä tai huonosta kasvatuksesta - ja alkaen jo vauvaiästä! Siellä lapsia rakastetaan,huomioidaan,mutta heiltä myös vaaditaan ja heitä opetetaan!

 

Juu, meidän kakkonen oli/on moinen (edelleenkin, kohta 9v)...mutta 2 lasta vielä hänenkin jälkeen on siunaantunut :heart:

Ja tämä viimeinenkin on samaa sorttia :saint: Ei enää

 

meillä on kuopus voimakastahtoinen ja vilkas kaveri..ikäeroa on 1½v!!onneksi näin päin..niin älyvapaat ideat ei AINA siirry toiseen

 

Esikoinen hyväntuulinen ja rauhallinen vauva, toinen aivan täysin eri maata... Pitkään olin vakuuttunut, ettei yhtään enää, mutta kuinka ollakaan, lapsia on siunaantunut neljä =)

 

Vilkas ja temperamenttinen vai huonostikasvatettu kauhukakara? Mua ainakin huvittaa kun jotkut kaverit ja sukulaiset käyttää lapsistaan tuota temperamenttinen kun eivät saa lapsiaan kuriin kouluikäisinä tai pienempinäkin kun ensin ovat lellineet nämä piloille ja antaneet tehdä mitä vaan! Siinä sitten ihmetellään koulun alkaessa kun nämä kullannuput ovat vailla mitään käytöstapoja,eivät osaa odottaa vuoroaan,eivät pysy hetkeäkään hiljaa,eivät osaa keskittyä mihinkään eivätkä istua aloillaan kun ovat niin TEMPERAMENTTISIA!Myönnän kyllä että on olemassa perimältään rauhallisempia ja vilkkaampia lapsia mutta asuttuani muutaman vuoden keski-euroopassa ja nähtyäni miten sikäläiset todella vilkkaat lapset osaavat jo viisivuotiaina käyttäytyä paremmin kuin keskivertosuomalaistenavat kymmenkesäisinä olen entistä vakuuttuneempi että hyvin usein on kyse vain hyvästä tai huonosta kasvatuksesta - ja alkaen jo vauvaiästä! Siellä lapsia rakastetaan,huomioidaan,mutta heiltä myös vaaditaan ja heitä opetetaan!

Mä ottaisin mielelläni vastaan käytännön vinkkejä, miten tuollaisen lapsen saa tosiaan kuriin?? Meidän oma (se eskari-ikäinen) kun mm. seisoo päällään tämän tästä, vuoden iässä alkoi tehdä kuperkeikkoja, karkaili ja alle vuoden vanhana koko ajan jne. jne...olisi todella hienoa tietää, miten tämä huonosti kasvatettu lapsi saataisiin kuriin. Holdingista lähtien on saatu jo pienenä taistella tuntitolkulla, että saadaan lapsi rauhoittumaan...

 

Meillä on tosi vaativa, vilkas ja tempperamenttinen tuo meidän 1v3kk ja kakkonen sai alkunsa vähän niinkuin varkain ja kyllähän se mietityttää että miten pärjätään jos taas tulee koliikkia yms.
Mutta päivääkään en ole katunut pientä masuvauvaa, hän niin kovasti halusi meidän perheen jatkeeksi :heart:

se on kuitenkin varma että jos kakkonenkin on vaativa niin piuhat menee mieheltä poikki ja lisää ei tule

 

Vilkas ja temperamenttinen vai huonostikasvatettu kauhukakara? Mua ainakin huvittaa kun jotkut kaverit ja sukulaiset käyttää lapsistaan tuota temperamenttinen kun eivät saa lapsiaan kuriin kouluikäisinä tai pienempinäkin kun ensin ovat lellineet nämä piloille ja antaneet tehdä mitä vaan! Siinä sitten ihmetellään koulun alkaessa kun nämä kullannuput ovat vailla mitään käytöstapoja,eivät osaa odottaa vuoroaan,eivät pysy hetkeäkään hiljaa,eivät osaa keskittyä mihinkään eivätkä istua aloillaan kun ovat niin TEMPERAMENTTISIA!Myönnän kyllä että on olemassa perimältään rauhallisempia ja vilkkaampia lapsia mutta asuttuani muutaman vuoden keski-euroopassa ja nähtyäni miten sikäläiset todella vilkkaat lapset osaavat jo viisivuotiaina käyttäytyä paremmin kuin keskivertosuomalaistenavat kymmenkesäisinä olen entistä vakuuttuneempi että hyvin usein on kyse vain hyvästä tai huonosta kasvatuksesta - ja alkaen jo vauvaiästä! Siellä lapsia rakastetaan,huomioidaan,mutta heiltä myös vaaditaan ja heitä opetetaan!

Höpö höpö- Asuttuani keski-Euroopassa vuosi voin sanoa, että olen todella eri mieltä. Jotta tulisi selväksi miten vahva mielipide minulla asiasta on niin sanon, että: Mua v i t u t t a a ihmiset, jotka ei tajua tempperamentin eroja. Meillä ei huutamalla saa periksi asioita, mutta on silti tilanteita, jotka eivät meni niinkuin vanhemmat haluaisi.

Juuri tuo mainitsemasi odottaminen esim. jos tarhassa pitää odottaa ruokaa ja odottaa, että muut ovat syöneet on alle 3-vuotiaalta todella paljon vaadittu jos lapsi on vilkas. Itselleni esim. lentomatkat, pitkät luennot yms ovat tuskaa. Minua ahdistaisi istua puoli tuntia tyhjän panttina, joten en lainkaan ihmettele, että kaksivuotiasta ahdistaa.

Lapset ovat niin totaalisen erilaisia keskenään he vain ovat.

 

Toi onkin aika mielenkiintosta, että ne vilkkaan ideat kiinnostaa sitten sitä seuraavaakin.. voi ei

Ja tosiaan ikinähän ei voi tietää millanen lapsi tulee ja rakas toi on esikoinenkin. Joidenkin mielestä vaan itsekästä, jos on yhden kanssa välillä tosi väsynyt, nii alkaa siinä sitte toista kuumeilemaan..

 

Sori mut mäkään en oikein usko tohon tempperamenttiselitykseen jos lapsi ei tottele mitään ja hyppii seinille. Luulen että osuutensa on myös kasvatuksella tai sitten jyseessä on erityislapsi. Toki ymmärrän että jotkut lapset ovat vaativimpia ihan perusluonteeltaan.

 

Vilkas ja temperamenttinen vai huonostikasvatettu kauhukakara? Mua ainakin huvittaa kun jotkut kaverit ja sukulaiset käyttää lapsistaan tuota temperamenttinen kun eivät saa lapsiaan kuriin kouluikäisinä tai pienempinäkin kun ensin ovat lellineet nämä piloille ja antaneet tehdä mitä vaan! Siinä sitten ihmetellään koulun alkaessa kun nämä kullannuput ovat vailla mitään käytöstapoja,eivät osaa odottaa vuoroaan,eivät pysy hetkeäkään hiljaa,eivät osaa keskittyä mihinkään eivätkä istua aloillaan kun ovat niin TEMPERAMENTTISIA!Myönnän kyllä että on olemassa perimältään rauhallisempia ja vilkkaampia lapsia mutta asuttuani muutaman vuoden keski-euroopassa ja nähtyäni miten sikäläiset todella vilkkaat lapset osaavat jo viisivuotiaina käyttäytyä paremmin kuin keskivertosuomalaistenavat kymmenkesäisinä olen entistä vakuuttuneempi että hyvin usein on kyse vain hyvästä tai huonosta kasvatuksesta - ja alkaen jo vauvaiästä! Siellä lapsia rakastetaan,huomioidaan,mutta heiltä myös vaaditaan ja heitä opetetaan!

Mä ottaisin mielelläni vastaan käytännön vinkkejä, miten tuollaisen lapsen saa tosiaan kuriin?? Meidän oma (se eskari-ikäinen) kun mm. seisoo päällään tämän tästä, vuoden iässä alkoi tehdä kuperkeikkoja, karkaili ja alle vuoden vanhana koko ajan jne. jne...olisi todella hienoa tietää, miten tämä huonosti kasvatettu lapsi saataisiin kuriin. Holdingista lähtien on saatu jo pienenä taistella tuntitolkulla, että saadaan lapsi rauhoittumaan...

Mun pelastus on ollut ihana neuvolatäti. Oletko lukenut "kiukkukirjan" tai "tulistuva lapsi"? Kyllä niistä vinkkejä saa, mutta perustilanne on mikä on. Ja ^ sitten saa vielä tietämättömien katseet niskaan.

Yksi ystävä jakeli minulle mielipiteitä kunnes oli meidän kanssa päivän kauppakeskuksessa. Totesi, ettei ole koskaan nähnyt tai kuvitellut näkevänsä 1-vuotiasta, jonka meno oli mitä meidän lapsen meno on. Edes 100 metrin päässä ei käännytä katsomaan onko äiti mukana.

Anekdoottina: rakas ystäväni, joka on elämässään mukavasti pärjännyt hakkasti kolme vuotiaana päätään lattiaan jos kiukutti. Hänestä kasvoi normaali, älykäs , akateeminen nainen.

 

Musta on eri asia olla vilkas kun se ettei tottele mitään tai kunnioita vanhempiaan/ muita aikuisia. Ja missä menee vilkkaan ja yli vilkkaan raja? Mulla on vilkas neiti 1v9kk...

 

Jos kuopus olisi ollut eka lapseni, olisi ollut myös vika lapseni Se oli pienenä kuin Vaahteramäen Eemeli: jos hetkeksi käänsin katseeni jonnekin muualle, poika oli jo kolmen metrin korkeudessa puussa. Ikävuodet 1-3 olivat aika vaativaa aikaa, sen jälkeen tuokin oli jo oppinut ihmisten tavoille.

 

Sori mut mäkään en oikein usko tohon tempperamenttiselitykseen jos lapsi ei tottele mitään ja hyppii seinille. Luulen että osuutensa on myös kasvatuksella tai sitten jyseessä on erityislapsi. Toki ymmärrän että jotkut lapset ovat vaativimpia ihan perusluonteeltaan.

Mielenkiinnosta kysyn, että missä vaiheessa sitä saa synnin päästön, kun lapsi on mahdoton, kun ulospäinhän lapsesta ei näy kuin se vilkkaus?? Pitääkö laittaa diagnoosi lapsen selkään, jollei halua olla "huono kasvattaja"? Jotenkin ärsytti taas tuossa tekstissä tuo leimaavuus, ihan kuin "erityislapsi" olisi jotenkin vähä arvoisempi...

 

Sori mut mäkään en oikein usko tohon tempperamenttiselitykseen jos lapsi ei tottele mitään ja hyppii seinille. Luulen että osuutensa on myös kasvatuksella tai sitten jyseessä on erityislapsi. Toki ymmärrän että jotkut lapset ovat vaativimpia ihan perusluonteeltaan.

Siis kyseessähän tieteellisesti todistettu juttu Toiset lapset ovat todella paljon impulsiivisempia kuin toiset. Tällä ei ole yhteyttä älykkyyden kanssa. Ei ole olemasa vain "normaaleja" ja "erityislapsia". Kyse on jatkumosta. Toki kasvatuksella voidaan auttaa lasta ja asettaa hänelle rajoja, mutta säännöt eivät vielä välttämättä pysy mielessä, vaikkei lapsi niitä tietentahtoen rikkoisikaan.

 

Meillä on vilkas, kovaääninen ja kertoo mitä haluaa.. mutta hyvin herkkä. Ja sitten kun äiti hermostuu, niin lapselta pääsee välillä itku kun pelästyy

 

Musta on eri asia olla vilkas kun se ettei tottele mitään tai kunnioita vanhempiaan/ muita aikuisia. Ja missä menee vilkkaan ja yli vilkkaan raja? Mulla on vilkas neiti 1v9kk...

Nimemomaan. Vilkas lapsi menee impulssin mukaan.

 

Ei kirjoituksessani ollut mitään asennetta erityislapseen! Tarkoitin vain että jos kyseessä on erityislapsi, käytökselle on looginen selitys. Toki sman diagnoosin omaavat voivat käyttäytyä eri tavoin persoonastaan ja ympäristöstään riippuen. Itse olen päiväkodissa töissä ja nähnyt monenlaisia lapsia, ja kaikki yhtä "rakkaita". Ja olen omastanikin kuullut kommenttia adhd:sta ja olen jo ajatellut että jos tulevaisuudessa päiväkodissa tulee kommenttia, suhtaudun vakavasti.