Te, jotka olette joutunu hautaamaan lapsenne...

Me ei saatu silloin haudata pientä, syntyi siis rv15 viikkoja vastaavana. Tehtiin kyllä niin, että mentiin yhdessä kävelylle, kerättiin kimppu metsäkukkia ja jätettiin se virran vietäväksi. Jollain tavalla tuntui hyvältä muistaa.

Miksi? Saitteko mitään selitystä asiaan?
Heti synnytyspäivän aamuna, ennen kun edes mies oli ehtiny 90km päästä mun luo sairaalaan, niin kätilö kertoi, että mitkä mahdollisuudet meillä on vauvan hyvästelemisen suhteen. Yhteistuhkaus tai hautaaminen itse. Mies sanoi tämän kuultuaan, että vauvaa ei minnekään yhteistuhkaukseen anneta, vaan haudataan oikeasti. Ja se kyllä tuntuu nyt hyvälle, että näin joku päätti mun puolesta, itse en synnytyspäivänä jaksanut ajatella edes koko asiaa.

 

Me ei saatu silloin haudata pientä, syntyi siis rv15 viikkoja vastaavana.

Tehtiin kyllä niin, että mentiin yhdessä kävelylle, kerättiin kimppu metsäkukkia ja jätettiin se virran vietäväksi. Jollain tavalla tuntui hyvältä muistaa.

Mä oon haudannut 13+3 viikkoiset kaksosetkin -97. Mikseihän se joka paikassa onnistu? :/

 

Sulle sama kysymys kun HeiJeeJeeJeelle, että saitteko selitystä asiaan? Miksi teille ei tarjottu mahdollisuutta?
Omituista, että jos v.91 annetaan yleisohje seurakunnille ja sairaaloille, niin sitten jotkut voi liisiä omin päin asiasta!!

 

Voimia Sisulle ja koko perheellesi... :hug:

 

Miksi? Saitteko mitään selitystä asiaan?
Heti synnytyspäivän aamuna, ennen kun edes mies oli ehtiny 90km päästä mun luo sairaalaan, niin kätilö kertoi, että mitkä mahdollisuudet meillä on vauvan hyvästelemisen suhteen. Yhteistuhkaus tai hautaaminen itse. Mies sanoi tämän kuultuaan, että vauvaa ei minnekään yhteistuhkaukseen anneta, vaan haudataan oikeasti. Ja se kyllä tuntuu nyt hyvälle, että näin joku päätti mun puolesta, itse en synnytyspäivänä jaksanut ajatella edes koko asiaa.

En tiedä, vasta jälkikäteen sain kuulla, että meidän olisi kuulunut saada päättää asia itse :/

Siinä vaiheessa kun patologin vastaukset tulivat, ei minusta ollut kyllä miettimään mitään jäähyväisiä :ashamed:

Me saadaan patologin lausunto vasta 21.5., kun mulla on jälkitarkastus...

 

Sulle sama kysymys kun HeiJeeJeeJeelle, että saitteko selitystä asiaan? Miksi teille ei tarjottu mahdollisuutta?
Omituista, että jos v.91 annetaan yleisohje seurakunnille ja sairaaloille, niin sitten jotkut voi liisiä omin päin asiasta!!

ei mulle puhuttu mitään tuollaisesta mahdollisuudesta, ei sanallakaan. Muutenkin hommasta jäi paha maku suuhun
Oli muutenkin kamala tilanne, jouduin synnyttämään alakautta ja sikiö jäi johonkin matkalle :'( synnytys käynnstettiin aamulla ja se alkoi sujua hyvin mutta keskeytyi. Koko yön kärvistelin ja vasta seuraavana aamuna pääsin lääkärille tutkimuksiin josta leikkuriin kaavintaan :/

Oli tunne kuin olisi unohdettu kokonaan ja oli vain välttämätön paha siellä

 

Me ei saatu silloin haudata pientä, syntyi siis rv15 viikkoja vastaavana.

Tehtiin kyllä niin, että mentiin yhdessä kävelylle, kerättiin kimppu metsäkukkia ja jätettiin se virran vietäväksi. Jollain tavalla tuntui hyvältä muistaa.

mulle ei edes tarjottu tuollata mahdollisuutta muutama vuosi sitten, viikkoja oli 18

Valitettavasti usein eivät edes sairaalassa jostain ihmeen syystä tiedä, että yli 12-viikkoisen saa myös itse haudata. Automaattisesti mennään vain saman kaavan mukaan ja pikkuiset yhteistuhkataan. Me hautasimme viime marraskuussa rv 20 kuolleen poikamme ja sairaalassa vain koko ajan puhuttiin yhteistuhkaamisesta, ei annettu muita vaihtoehtoja. Onneksi jaksoimme itse selvittää asian. Annoin kyllä asiasta palautetta jälkitarkastuksen tehneelle lääkärille. Kyllä henkilökunnan pitää tietää, että vanhemmat itse saavat päättää miten haluavat lapsensa haudata. Voimia kaikille pienokaisensa menettäneille :hug:

 

voi että... :'( miulle tuli nytten niin paha olo teiän kaikkien rankkoja kokeneitten puolesta että on pakko vähän pitää taukoa palstailussa nytten ja käyä vaikka ulkona...

kaikille teille voimia oikein tosi paljon kestää :hug: :hug: :hug:

 

Sulle sama kysymys kun HeiJeeJeeJeelle, että saitteko selitystä asiaan? Miksi teille ei tarjottu mahdollisuutta?
Omituista, että jos v.91 annetaan yleisohje seurakunnille ja sairaaloille, niin sitten jotkut voi liisiä omin päin asiasta!!

ei mulle puhuttu mitään tuollaisesta mahdollisuudesta, ei sanallakaan. Muutenkin hommasta jäi paha maku suuhun
Oli muutenkin kamala tilanne, jouduin synnyttämään alakautta ja sikiö jäi johonkin matkalle :'( synnytys käynnstettiin aamulla ja se alkoi sujua hyvin mutta keskeytyi. Koko yön kärvistelin ja vasta seuraavana aamuna pääsin lääkärille tutkimuksiin josta leikkuriin kaavintaan :/

Oli tunne kuin olisi unohdettu kokonaan ja oli vain välttämätön paha siellä

Mulla taas kaikki meni oikein hyvn, henkilökunta oli empaattista, ja lähellä koko ajan, mies sai olla koko ajan samassa huoneessa (yötäkin!! ), ja sain kaiken mahdollisen tuen henkilökunnalta. Paitsi kotiuttava lääkäri oli ilkeä ihminen, ja tökerö. Ei edes pahoitellut menetystämme kun kätteli meitä

 

Me ei saatu silloin haudata pientä, syntyi siis rv15 viikkoja vastaavana.

Tehtiin kyllä niin, että mentiin yhdessä kävelylle, kerättiin kimppu metsäkukkia ja jätettiin se virran vietäväksi. Jollain tavalla tuntui hyvältä muistaa.

mulle ei edes tarjottu tuollata mahdollisuutta muutama vuosi sitten, viikkoja oli 18

Valitettavasti usein eivät edes sairaalassa jostain ihmeen syystä tiedä, että yli 12-viikkoisen saa myös itse haudata. Automaattisesti mennään vain saman kaavan mukaan ja pikkuiset yhteistuhkataan. Me hautasimme viime marraskuussa rv 20 kuolleen poikamme ja sairaalassa vain koko ajan puhuttiin yhteistuhkaamisesta, ei annettu muita vaihtoehtoja. Onneksi jaksoimme itse selvittää asian. Annoin kyllä asiasta palautetta jälkitarkastuksen tehneelle lääkärille. Kyllä henkilökunnan pitää tietää, että vanhemmat itse saavat päättää miten haluavat lapsensa haudata. Voimia kaikille pienokaisensa menettäneille :hug:

Nyt pitää tarkentaa sulta vielä meidän yv:jä, eli oliko teilläkin tämä synnytys OYS:ssa?

 

Me saadaan patologin lausunto vasta 21.5., kun mulla on jälkitarkastus...

Meillä meni siiinä joitakin viikkoja, ja minun olisi itse pitänyt soittaa ja kysyä tiedot. Eikä minusta siihen silloin ollut, kovalla tappelulla lopulta kertoivat puolisolle tulokset :/ Eivät olisi hänelle oikaeasti heidän mukaansa saaneet kertoa, koska kyse oli heidän mukaansa minun potilastiedoistani, vaikka tiedot koskivat siis minun ja puolisoni odottaa vauvaa :|

Että eivät olisi muka saaneet miehelleni kertoa, että täysin terve poikalapsi ja osittain kuoliossa ollut istukka :/

Kertookohan ne sit edes mun miehelle ennen hautajaisia vauvan sukupuolta? Pitää sitten soittaa itku kurkussa itse, jos eivät suostu kertomaan...

 

Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin

voi luoja miten ihana, nyt alkoi vollotus voimia sinne!

 

Ei ollut, vaan Pohjois-Karjalan keskussairaalassa. Laitoin sinulle viestiä :heart:

 

Ei ollut, vaan Pohjois-Karjalan keskussairaalassa. Laitoin sinulle viestiä :heart:

Juu, luin sen... Mulla taitaa vielä mennä suurin osa asioista toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien pihalle... On vähän heikko olo yön jäljilt. Valittiin illalla arkku miehen kans kuvista, ja siinä meni sitten yöunet :'( Näin ihan kamalai painajaisia koko yön, ja nukuin ehkä 4h kaikkiaan...

 

Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin

voi luoja miten ihana, nyt alkoi vollotus voimia sinne!

:'( :'(

 

Sisulle suuri halaus! Tää on kaunis, koskettava *nyyh* <3 :

Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.

Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.

 

Oli muutenkin kamala tilanne, jouduin synnyttämään alakautta ja sikiö jäi johonkin matkalle :'( synnytys käynnstettiin aamulla ja se alkoi sujua hyvin mutta keskeytyi. Koko yön kärvistelin ja vasta seuraavana aamuna pääsin lääkärille tutkimuksiin josta leikkuriin kaavintaan :/

Oli tunne kuin olisi unohdettu kokonaan ja oli vain välttämätön paha siellä

Mulla oli koko yön matkassa hoitaja, joka oli todella empaattinen ja niin edelleen. Mutta kyllä mua jälkikäteen on mietityttänyt se, että olisko niiden pitänyt hoitaa se aamu toisin.

Kun siis illalla alkoi supistukset, ja ultrassa todettiin että kaikki oli ok. Jouduin osastolle ja sain iv-kipulääkkeet. Yöllä supistukset loppui, ja aamulla lääkäri vaan sanoi että näyttää hyvältä ja annettiin lupa nousta ja soittaa kotiin, että oon kunnossa.

Noustessa tuli sitten ilmi se, että supistukset loppui siksi, kun pieni oli yöllä syntynyt jo kohdusta, muttei tullut ulos asti.

Jälkikäteen lääkäri ja hoitajat vaan sanoivat, että kyllä me se oikeastaan arvattiin, että siksi se supistukset loppui. Olisivat ehkä voineet varoittaa minuakin, eikä vaan herättää uudelleen toivoa ja antaa soittaa miehelle, että kaikki on kunnossa :/

:headwall:
|O
Pikkusen törkeetä!!!

 

:hug:

 

mulla ei ole sulle runoa mutta suuri halaus, pienen penetyksestä :hug:
Ihan kun olisin joskus lukenut että olit raskaana, kehtaanko udella mitä tapahtui?Voin vaan kuvitella surunne :'( :hug:

Synnytin viime torstaina (rv 18+1 ) pienen enkelivauvan, joka oli menehtynyt kohtuun n. rv 14+5-15. :'(

voi järkytys :'( paljon vielä voimia ja jaksamista :hug: :hug: :hug:
Voin vaan kuvitella surunne määrän :hug: :hug: :'(

 

No mie aikanaan hautasin lapseni, reilu yksivuotiaan kullannupun ja kirjotin kukkalaitteeseen ihan omista tuntemuksista ja rakkaudesta tekstin.

 

mulla ei ole sulle runoa mutta suuri halaus, pienen penetyksestä :hug:
Ihan kun olisin joskus lukenut että olit raskaana, kehtaanko udella mitä tapahtui?Voin vaan kuvitella surunne :'( :hug:

Synnytin viime torstaina (rv 18+1 ) pienen enkelivauvan, joka oli menehtynyt kohtuun n. rv 14+5-15. :'(

Osan otto suruunne :'( Ihan kylmät väreet tuli... sanaton olen..

 

:'( Sanaton... Otan osaa suruun. :hug:

 

Mielessä oot ollut joka päivä... Voimia edelleen lähettelen :hug:

Kyllä ne oikeat sanat sieltä löytyvät, antakaa aikaa itsellenne...

 

Tämä menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta minulla on yksi enkeliveli. Äitini synnytti joskus 70-luvun alussa n.rv 34 ollessaan kuolleen poikalapsen, joka ilmeisesti yhteistuhkattiin. Äitini juttelikin että hyvä homma että nykyään on mahdollisuus vanhempien haudata pienokainen, mutta hänen sanojensa mukaan surussa ei saisi jäädä vellomaan liian pitkäksi aikaa. Hautaamisessa kuitenkin konkretisoituu menetys, mikä tekee (mikäli mahdollista) asioiden käsittelemisestä hieman helpompaa. Äitini on vasta vuosien, vuosien päästä kyennyt edes ajattelemaan asiaa kunnolla. Hän oli jo esikoisensa, siskoni, synnyttänyt reilua vuotta aiemmin ja tätä enkeliveljeä on kiittäminen siitä että me loput kolme sisarusta saimme edes mahdollisuuden tulla maailmaan.
Toivoisin kuitenkin että olisi paikka jossa käydä, vaikka sitten hautakivi.
Voimia Sisulle.

 

Voimia,haleja.Kumpaa sukupuolta? Saitteko nähdä pikkuisen?