Te jotka sektion jälkeen alatiesynnyttäny tai siinä "epäonnistuneet"

Millä viikoilla synnytys alkoi ja miten? Oliko sektiosta jotain haittoja tai mitään mikä vaikutti millään tavalla?
Ja jos alatiesynnytys päättyi sektioon, mitä tapahtui?
Kertokaa kaikki!

Kiinnostaa kun itellä sektio takana ja ihan kokemusperäistä tietoa kaikenlaisista kohtaloista haluaisin kuulla.

 

Eka lapsi syntyi sektiolla perätilan vuoksi. Toinen lapsi syntyi alateitse. Ikäeroa tuli 2 vuotta. Sektio ei vaikuttanut alatiesynnytykseen mitenkään, arpea seurattiin normaalisti neuvolassa (ettei ole kohdun seinämä ole arven kodalta liian ohut -repeämisvaara). Synnytys käynnistyi supistuksilla viikoilla 39.

 

Esikoinen syntyi perätilan takia sektiolla.
Toinen syntyi rv42, käynnistyi normaalisti supistuksilla. Ainoa merkittävä ero synnytyksessä oli ettei uskallettu antaa (voi apua mikä se on joka voimistaa supistuksia?), jotenka myöskään käynnistys ei olisi tullut kyseeseen kun on se arven repeämisvaara.
Synnytys meni hyvin ja oli paljon "kevyempi" kokemus kuin sektio.

 

Minuakin kiinnostaisi. Ja myös tuliko arven kanssa jotain ongelmia raskausaikana tai ylipäätänsä oliko se kipeänä vai huomasi sitä edes mitenkään poikkeavana?

Itsellä nimittäin edelleen tuo maha siitä arven päältä ja tuolta sisältä niin kipeänä, ettei voi housuja pitää vaikka sektiosta on jo 2kk ja tarkoitus olisi tässä tämän vuoden puolella vielä raskautua uudelleen jos vain mahdollista..

 

2004 sektio, ei vaikuttanut mitenkään seuraavaan raskauteen ja alatiesynnytykseen 2008. Kannattaa pitää ainakin se suositeltu vuosi väliä raskauksilla, joskus olen kuullut puhuttavan jopa kahdesta.

 

Ensimmäinen tuli sektiolla perätilan vuoksi. Puolessävälissä raskautta leikattiin umpisuoli joka oli "hyvää" harjoitusta sektiolle (nousin jalkeille vuorokautta aiemmin kuin samaan aikaan leikattu huonetoveri ja "oikea" nousutapa oli tuoreessa muistissa toinen tuli reilu vuosi esikoisen syntymän jälkeen perinteisesti pursottamalla ja oli 4KG jötikkä jota käynnistettiin salissa 5 päivää ennenkuin suostui syntymään. Leikkaushaavassa ei mitään ennen eikä jälkeen, toki rasvasin leikkaushaavoja(ni) apteekin ohuella perusvoiteella kun olivat parantuneet (rupivaiheessa aloitin).

 

Mulle ainakin puhuttiin, että puoli vuotta pitäisi olla sektiosta ennen ku saa aloittaa yrittämisen 2vuotta on järjettömän pitkä aika?

 

nojoo tää vuosi väliä on myös suhteellista jos lääkäri on alun alkaen sanonu mulle et sinuna en koskaan harkitsisi perheen perustamista liittyen mun krooniseen sairauteen mut niin vaan tulla tupsahti kaksi lasta vuoden ikäerolla ja kappas vaan mun krooninen sairaus on parantunut... =D

 

eka tuli sektiolla perätilan takia ja toinen kaksi vuotta myöhemmin alatietä perä edellä. synnytys alkoi supistuksilla. edellisestä sektiosta ei ollut mitään haittaa seuraavan raskauden aikana.

 

Raskausaikana arpea kiristi ja kutitti. Kiinnikkeitä oli varmasti tullut kun koko alavatsan alueella toisinaan tuntui repivää kipua ja vihlomista. Rasvailin vatsaa noin muutenkin eikä se tuosta muuksi muuttunut. Sektiosta oli vajaat 2vuotta kun aloin odottamaan toista.

 

Eka laps syntyi sektiolla kun oli mennyt reilu kaks viikkoo yliajalle. Oli iso vauva eikä todennäköisesti olisi mahtunut syntymään alakautta. Toinen syntyi pari päivää lasketun ajan jälkeen alateitse. Kummassakaan ei mitään ihmeellistä, toivuin yhtä nopeasti molemmista.
Lisään vielä että lapsilla ikäeroa 1 v ja 8 kk. Arpi ei tuntunut eikä muuttunut miksikään toisessa raskaudessa. Arpea ei jäänyt, en edes itse osaa enää sanoa missä kohtaa sektiohaava oli.

 

eka syntyi kiireellisellä sektiolla pysähtyneen synnytyksen vuoksi viikolla 39+(vuonna 2004).

Toka syntyi hätäsektiolla pysähtyneen synnytyksen vuoksi viikolla 39+(vuonna 2010).

Nyt kolmas syntyy suunntiellulla sektiolla muutaman viikon päästä.

ekan ja tokan välissä en huomannut arvessa mitään kun synnytysten väli oli niin pitkä. Nyt kolmatta odottaessa on muutaman kerran repäissyt jostain arven kohdilta muttei muuten.
Ekan jäljiltä jäi jo tunnottomaksi osittain arven alue joten voihan se olla ettei joku kutina esim. siinä tunnu.

 

Sektion jälkeen alatiesynnytys meni hienosti, ei ongelmia. Tosin synnytyksen jälkeen aloin vuotaa tosi rajusti ja menin nopsaan huonoon kuntoon, mutta sain lisäverta(tai miksikä sitä kutsutaan?Plasmaa), ja tokenin muutamassa tunnissa. Istukka oli etupuolella ja sen jättämä haava ei sulkeutunut, joten voi olla yhteydessä sektioarpeen tuo. Raskausaikana arpea ei sattunut, mutta se kasvoi aikalailla, eli oli tosi paksun ja punaisen näköinen. Minulla reilu vuosi lasten ikäero.

 

Tuo käynnistäminen sektion jälkeen lienee tapauskohtaista, miulla ainakin kakkosta yritettiin oksitosiinilla käynnistää vaikka esikoinen syntyi sektiolla. Sitä vaan yritetään varovaisemmin ja pienemmillä annoksilla.

 

esikoinen syntyi rv 37+1 sektiolla perätilan ja raskausmyrkytyksen vuoksi.

Kakkosta synnytin alakautta rv 40+4 pääsin 6senttiin auki ja kohtuni repesi. Hätäsektio.

 

[QUOTE="xxx";25452400]esikoinen syntyi rv 37+1 sektiolla perätilan ja raskausmyrkytyksen vuoksi.

Kakkosta synnytin alakautta rv 40+4 pääsin 6senttiin auki ja kohtuni repesi. Hätäsektio.[/QUOTE]

Hui kamala! :S Pakko kysyä että miltä se tuntuu kun kohtu repeää? Koskee siis varmasti mutta haluatko kertoa kokemuksestasi?

 

[QUOTE="mami";25452430]Hui kamala! :S Pakko kysyä että miltä se tuntuu kun kohtu repeää? Koskee siis varmasti mutta haluatko kertoa kokemuksestasi?[/QUOTE]

tätä on ehkä vähän hankala selittää. Ihan helvetikin kipeäähän se teki. Mutta kipu meni tavallaan yli, en tiedä sitten että olinko jo siinä vaiheessa shokissa. Mutta siinävaiheessa kun lääkärit tajusivat mitä on tapahtun. Olisin minä halunnut lähinnä olla rauhassa ja ärsytti ihan suunnattomasti kun ne höösäs miun ympärillä.
Itse ei siinä todellakaan tajunnut mitä tapahtuu.

 

Mulla toisesta tehtiin suunniteltu sektioa 2007. V. 2010 menin synnyttämään alateitse kuopusta. Käynnistettiin ja syntyi kiireellisellä sektiolla 42+1. En tiedä johtuiko käynnisrtyksen rajuudesta mutta kohtuni repesi ja siitä vietiin leikkaussaliin kiireesti. Kohtu ei kuitenkaan revennyt sektioarvesta vaan takaseinästä ensin ja kun leikattiin ulos niin alkoi entinen sektiohaavakin revetä hallitsemattomasti.

Kohdun repeämistä en tainnut "tuntea" mutta supparit oli muuttuneet niin hallitsemattomiksi (en tiedä osuiko yhteen repeämisen kanssa sitten ja tunto olikin siitä?) että tunsin olevani jossain limbossa jossa kipuaallot tuli sekunnin välein. Oli kyllä negatiivisessa mielessä päätä huimaava kokemus ja siihenhän mä sitten pyörryinkin. Kipu oli sanoinkuvaamatonta.

 

[QUOTE="xxx";25452457]tätä on ehkä vähän hankala selittää. Ihan helvetikin kipeäähän se teki. Mutta kipu meni tavallaan yli, en tiedä sitten että olinko jo siinä vaiheessa shokissa. Mutta siinävaiheessa kun lääkärit tajusivat mitä on tapahtun. Olisin minä halunnut lähinnä olla rauhassa ja ärsytti ihan suunnattomasti kun ne höösäs miun ympärillä.
Itse ei siinä todellakaan tajunnut mitä tapahtuu.[/QUOTE]

Sama ollaan koettu!

 

Keskimmäinen muksu syntyi sektiolla perätilan takia. Vauva oli 6kk kun tulin uudelleen raskaaksi ja luulin, että arpea seurattais jotenki raskauden aikana. Mutta ei mitään seurantaa, ihan normaali raskauden seuranta. Tyttö syntyi sitte käynnistettynä rv 41+6. Synnytyksen aikanakaan ei mitenkään seurattu supistusten rajuutta ja vaikutusta kohtuun. Ja tyttö oli aika iso, 4,2kg. kaikki meni hyvin, vaikka sektion ja synnytyksen välissä oli vaan 1v3kk.

 

Ensimmäinen lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla. Toisesta lapsesta meni vedet 39+6 ja lapsi syntyi 40+0. Synnystä vauhditettiin tipalla, koska omia supistuksia ei alkanut kuulumaan.

Raskausaikana vatsan sivuilla tuntui kipua, jonka hoitajat tuumivat johtuvan leikkauksesta tulleista kiinnikeistä. Muuta vaivaa sektiosta ei tainut olla. Lapsilla on ikäeroa 1v 9kk.

 

sapfo, mullakaan ei kohtu revennyt vanhasta sektioarvesta. Huonoatuuria varmaan.

Mutta pääasia että kaikki päättyi hyvin. Vauva ei kerennyt kärsiä tilanteesta mitenkään, sen verran nopeaa toimintaa oli sairaalanpuolelta. Eivät onneksi totelleet enää minua vaikka väitin haluavani olla rauhassa. Itse en muista tästä mitään mutta isäntä kertonut.
Poika nyt reipas 5vuotias.

Kiellettiinkö sinulta lastenteko repeämän jälkeen? Meiltä ei ihmekyllä. Repämä tapahtui siis 2006, meille on tullut tyttö 2009 ja nyt neljäs tulossa. Onhan tämä raskausaika vähän haasteellisempaa eikä missäännimessä saa supistella. Mutta luottavaisin mielin katsellaan tulevaa.

 

eihän sitä arpea voi oikeasti seurata raskauden aikana kovin kummoisesti.
Näin sanottiin mulle äitipolilla, kun ihmeteltiin pullistumaa joka ilmestyi pari vuotta vanhan sektioarven päälle loopuraskaudessa. Koskaan ei selvinnyt mikä se oli, mutta kesti kuitenkin synnytyksen.

 

kannattaa kyllä pitää ainakin vuosi taukoa ennenkuin alkaa uutta yrittämän. Kaverin esikoinen syntyi perätilan takia sektiolla. Kaveri tuli uudestaan raskaaksi n. puolen vuoden päästä sektiosta. Raskaus meni hyvin ja jälleen perätilasektio oli edessä. Leikkauksessa huomattiin, että kohtu vuotaa verta entisestä leikkausarvesta. Onneksi synnytys normaali synnytys ei ehtinyt alkaa kun kohtu ei olisi kestänyt supistuksia. Että onni kävi tässä. Mulla itsellänikin leikattiin perätilan takia esikoinen ja sektiohaava oli kipeä n.1,5 vuotta sektiosta.

 

Molemmat sektiolla ei suunnitellusti 3v välein. Alkoi sydänäänet heittelehtiä suppareiden aikana ja kiireellinen sektio kummallakin kerralla. Toinen oli parempi, tuntui, että tulin enemmän otetuksi huomioon. Mulle juteltiin asioista ja otettiin toiveita huomioon.