Te työssäkäyvät pariskunnat, jotka hoidatte lainat yms. kulut puoliksi: Miten hoidatte asian?

Kun oli vielä asuntolainaa meillä oli omat lainat ja niissä omat lyhennykset. Muut kuukausittaiset laskut oli jaettu niin että kumpikin tiesi mitkä kuuluu kenenkin maksettavaksi.

Nyt ei ole enää lainaa mutta edelleen on menot jaettu niin että minä maksan ruoat, lasten vaatteet, vessapaperit, kaikki mitkä liittyy kotiin. Maksan myös lasten harrastukset. Minulle tulee lapsilisät.

Mies maksaa kotivakuutuksen, veden ja sähkön, jätelaskun, kiinteistöveron ja autoon liittyvät kulut.

Lisäksi meillä on yhteinen tili johon kumpikin siirtää hiukan rahaa kuukausittain. Nuo rahat on tarkoitettu hajoaviin kodinkoneisin, auton vaihtoon ja korjauksiin.

 

Mies laittaa mulle joka kuukausi rahaa vuokraan ja pari sataa ruokaan. Hän maksaa myös sähkön ja minä maksan vakuutukset, lapsen tarvikkeet ja kauppalaskun.

 

Mihin muuten tarttee oman henk.koht säästötilin? Eikös matkat ja remontit ja muut semmoiset makseta yhdessä?

Meillä on omat säästötilit puolison kanssa, koska meillä on myös oma elämä ja haaveita, joita haluamme toteuttaa (ihanan provoavaa eikö? ). Minä olen käyttänyt säästöjäni esim. silmien femto lasik leikkaukseen, omiin matkoihin kavereiden kanssa, arvokkaampiin kenkä ja laukku ostoksiin... Ja toki myös niihin yhteisiin remontteihin ja matkoihin. Mies vaihtaa autoja parin vuoden välein, moottoripyörä, moottorikelkka... Leluja ja harrastuksia riittää.

Meillä menee niin, että se mitä laitetaan yhteiselle taloustilille niin sen varoista keskustellaan ja suunnitellaan (siellä on 6000 euroa tällä hetkellä). Se mitä meillä on henkilökohtaisilla tileillä ja mitä niillä tehdään niin toisella ei ole nokan koputtamista asiaan. Eli mies ei voi valittaa, jos käyn ostamassa 500 euron käsilaukun tai minä valittaa jos auto vaihtuu päivän aikana

 

meillä on omien tilien lisäksi yhteinen tili jonne kumpikin laittaa sovitun summan rahaa kuukausittain

laskut maksetaan sitten siltä tililtä

Meillä myös. Siirretään aina saman verran, samaan aikaan rahaa yhteiselle tilille, josta maksetaan ruoka ja muut yhteiset laskut eli yhtiövastike, sähkö, netti, netflix, kotivakuutus, lemmikkien tarvikkeet jne. Ja joitain muita satunnaisia hankintoja, viimeksi uusi hiiri tietokoneeseen.

Muut rahat on sitten omia omalla tilillä, jotka voi hassata miten parhaaksi näkee.

 

[QUOTE="vieras.";29598162]omat tilit mutta kumpikin saa käyttää molempia tilejä, eikä sillä ole väliä kumman tilillä on enemmän rahaa koska kaikki on kuitenkin yhteistä[/QUOTE]

Näin meilläkin. Sen tililtä maksetaan kummalla sattuu rahaa olemaan, pankkitunnukset on molempien vapaassa käytössä. Säästötili on yhteinen.

 

Mihin muuten tarttee oman henk.koht säästötilin? Eikös matkat ja remontit ja muut semmoiset makseta yhdessä?

No me ainakin käytetään rahaa eri asioihin, siksi meillä on omat rahat ja omat säästöt.
Matkat maksetaan puoliksi ja matkoilla käytetään yhteistä tiliä. Remontit maksaa se, kumman asunnossa satutaan sillä hetkellä asumaan, koska ei omisteta mitään virallisesti yhdessä.

 

Mihin muuten tarttee oman henk.koht säästötilin? Eikös matkat ja remontit ja muut semmoiset makseta yhdessä?

Esimerkiksi omia eläkesäästöjä varten. Tai jos halua säästää vaikka moottoripyörää tai matkaa varten, eikä kumppani ole kiinnostunut säästämään sellaiseen.

 

Eikö tuommoinen laskeminen ja kuittien kyttääminen ole kovin ärsyttävää? Ihan kun olis kämppiksiä.

 

Meillä on yhteinen käyttötili jolle kaikki tulomme tulevat ja sieltä maksetaan lainat ja kaikki juoksevat kulut katsomatta siihen kuka tienaa ja mitä. Paljon on vuosien varrella tulotilanteet puolin ja toisin muuttuneet mutta meillä perhe on yhteinen yritys jossa ei tapiteta katsoa mitkä on mun tai sun rahoja. Kaikki on yhteistä.

 

Eikö tuommoinen laskeminen ja kuittien kyttääminen ole kovin ärsyttävää? Ihan kun olis kämppiksiä.

Siks on se yksi yhteinen tili, niin ei tarvi tuijotella kuitteja tai miettiä kaupassa, että kumpi maksoi viimeksi =)

 

[QUOTE="vvieras";29598990]Meillä on omat säästötilit puolison kanssa, koska meillä on myös oma elämä ja haaveita, joita haluamme toteuttaa (ihanan provoavaa eikö? ). Minä olen käyttänyt säästöjäni esim. silmien femto lasik leikkaukseen, omiin matkoihin kavereiden kanssa, arvokkaampiin kenkä ja laukku ostoksiin... Ja toki myös niihin yhteisiin remontteihin ja matkoihin. Mies vaihtaa autoja parin vuoden välein, moottoripyörä, moottorikelkka... Leluja ja harrastuksia riittää.

Meillä menee niin, että se mitä laitetaan yhteiselle taloustilille niin sen varoista keskustellaan ja suunnitellaan (siellä on 6000 euroa tällä hetkellä). Se mitä meillä on henkilökohtaisilla tileillä ja mitä niillä tehdään niin toisella ei ole nokan koputtamista asiaan. Eli mies ei voi valittaa, jos käyn ostamassa 500 euron käsilaukun tai minä valittaa jos auto vaihtuu päivän aikana [/QUOTE]

Ihan samalla tavalla meilläkin on onnistunut isotkin hankinnat vaikka tili on yhteinen. Ollaan samanlaisia rahankäyttäjiä ja kumpikin saa kyllä haaveitaan toteuttaa ja usein ne ovat onneksi yhteisiä, mm. matkustelu.

 

Yhteen menty aikuisina ihmisinä. Omat tilit on siis pidetty. Se maksaa, jolla on rahaa, toisen tiliä voi käyttää, tunnukset on saatavilla. Kuun lopussa varoissaan oleva siirtää rahaa yhteiselle säästötilille. Tämä on yhteinen yritys!

 

Eikö tuommoinen laskeminen ja kuittien kyttääminen ole kovin ärsyttävää? Ihan kun olis kämppiksiä.

Meillä on ne omat tilit ja erilliset systeemit tässä avioliitossa. Ollaan toista kertaa asialla ja molemmilla omat aikuiset lapset tarpeineen.

Ei ole ärsyttävää.

Mikä on ärsyttävää tai oikeastaan hämmästyttävää, on tuo että joku katsoo asiakseen tuomita toisen käytännön koska se on eri kuin oma. Sitä en jaksa ymmärtää.

Onko siinä takana semmoinen pelko että oma puoliso ehkä haluaisikin ruveta "kyttäämään kuitteja" - ja saisi ajatukselleen jopa tukea jostakin?

Muussa tapauksessa en millään lailla ymmärrä, että mitenkä toisten toisenlainen käytäntö voisi ketään niin kovasti haitata.

 

Mihin muuten tarttee oman henk.koht säästötilin? Eikös matkat ja remontit ja muut semmoiset makseta yhdessä?

Meillä ainakin on kummallakin ihan omia hankintoja. Miks miehen pitäisi osallistua vaikka mun puhelimen hankintaan? Tai miksi mun pitäisi maksaa miehen harrastusvälineitä? Siitä tulee helposti sanomistaa että taas sä olet laittanu niin ja niin paljon tommoseen hömpötykseen jne. Näin perheelle riittää rahaa ja kumpikin voi tehdä yli menevällä osalla just mitä haluaa. Eikä kukaan kyttää kuitteja

 

Kaikki yhteistä. Rahat ja lainat. Ei lasketa kumpi käyttää enemmän.

 

Meillä ainakin on kummallakin ihan omia hankintoja. Miks miehen pitäisi osallistua vaikka mun puhelimen hankintaan? Tai miksi mun pitäisi maksaa miehen harrastusvälineitä? Siitä tulee helposti sanomistaa että taas sä olet laittanu niin ja niin paljon tommoseen hömpötykseen jne. Näin perheelle riittää rahaa ja kumpikin voi tehdä yli menevällä osalla just mitä haluaa. Eikä kukaan kyttää kuitteja

Ai. Ei meillä tule riitaa, vaikka on omia hankintoja. Joskus minä ostan jotain isompaa, joskus mies. En ole edes tullut ajatelleeksi, että jossakin perheessä pitäisi kiistellä harrastusvälineistä tai "hömpötyksestä". Molemmat tiedetään, mikä on rahatilanne ja osataa kyllä toimia sen mukaan.

 

hmh: Jokainen tehköön tyylillä. Mun mielestä vaan perheessä rahat on yhteisiä. Varsinkin se, että äiti joutuu säästämään rahaa hoitovapaata varten on suoraan sanottuna naurettavaa.

Mitäs sitten kun toinen vaikka sairastuu vakavasti tai jää (pitkäaikais)työttömäksi?

 

hmh: Jokainen tehköön tyylillä. Mun mielestä vaan perheessä rahat on yhteisiä. Varsinkin se, että äiti joutuu säästämään rahaa hoitovapaata varten on suoraan sanottuna naurettavaa.

Mitäs sitten kun toinen vaikka sairastuu vakavasti tai jää (pitkäaikais)työttömäksi?

Olen sitä mieltä, että kun ollaan siinä perheessä, johon tehdään lapsia, joko rahat ovat yhteiset (minullakin oli, siinä perheessä), tai sitten on syytä tehdä joku sopimus jolla korvataan sen vanhemman tulonmenetys, joka jää kotiin hoitamaan lapsia.

(Tytärpuoleni esimerkiksi on sopinut miehensä kanssa, että tämä maksaa eläkevakuutusmaksua vaimolle hoitovapaiden ajalta.)

Mutta jokainen perhe hoitaa raha-asiansa tosiaan omalla tyylillään. Tuntuu kuitenkin siltä, että jonkinlainen perustoive on, että raha-asiat hoituisivat "itsestään". Aina luettaisiin toisen ajatuksia. Rahasta on kurja puhua. Olisi niin mukavaa palata lapsuuteen, jolloin joku huolehti, ja rahaa oli aina jossain kuitenkin.

Nykysuhteeseeni kuuluu että osataan puhua rahasta. Osataan puhua seksistä. Osataan puhua tunteista esim. omia ja toisen lapsia kohtaan. Osataan puhua ajankäytöstä.

Sanomattakin on ehkä selvää, että itse olen varsin onnellinen tässä, selkeässä ja turvallisessa suhteessa. Joka on syvää toveruutta, toinen toisensa kunnioittamista, intohimoa ja arvostusta, avoimuutta ja luottamusta, itsenäisyyttä ja tukemista.

 

Meillä on yksi yhteinen tili mihin tulevat molempien palkat ja lapsilisät. Sieltä maksetaan tietenkin kaikki laskut ja molemmilla on tiliin omat kortit. Näin on ollut jo yli kaksikymmentä vuotta eikä ole ikinä tarvinnut mitään omia menoja laskeskella.

Näin meilläkin...ei ihan kaksikymmentä vuotta vielä, mutta toistakymmentä!! Hyvin toiminut systeemi...ukko sanoikin, että kun ei oo mistä taistella, niin mitä suotta eli rahankäytöstä ei tule kätinää....
Meikä hoitaa laskuliikenteen koneella...=)

 

Meillä on omat tilit, joihin tulee palkat ja mun tilille lisäksi lapsilisät. Sitten on yhteinen tili, johon laitamme molemmat kuukausittain rahaa asuntolainan maksua varten. Muuhun emme tuota tiliä juuri käytä. Minä maksan lapsen päiväkotimaksun ja pääosin ruoat ym päivittäismenot. Mies maksaa pääosin sähkölaskut, vakuutukset jne. Molemmat maksaa omat puhelinlaskunsa, harrastuksena ja vaatteensa. lasten vaatteita ostamme molemmat tarpeen mukaan. Jos toisell n tiukempaa, niin toinen maksaa sitten enemmän yhteisiä juttuja. Olin kh-tuella pari vuotta ja silloin minä en laittanut lainatilille rahaa (paitsi kerran veronpalautuksista ja kerran kesälomarahoista). Silloin mies maksoi enemmän ja minä vain ruoat. Olimme säästäneet lainatilille ekstraa etukäteen. Laitamme sinne nyt molempien töissä käydessä reilummin kuin mitä lainan maksuun menee. Se on sitten samalla hätävarakassa yllättäviin menoihin.

 

Ai. Ei meillä tule riitaa, vaikka on omia hankintoja. Joskus minä ostan jotain isompaa, joskus mies. En ole edes tullut ajatelleeksi, että jossakin perheessä pitäisi kiistellä harrastusvälineistä tai "hömpötyksestä". Molemmat tiedetään, mikä on rahatilanne ja osataa kyllä toimia sen mukaan.

Todellakintodellakin. Meillä ei kytätä kuitteja eikä tapella jos toinen on ostanut uuden kiväärin tai laittanut muutaman satasen kampaajalle. Moottorikelkan tms. ostamisesta taidettiin keskustella puoli minuuttia, mies sanoi että voitas ostaa ja minä sanoin että eikun vaan.
Me tiedetään paljonko löysää rahaa on käytettävissä ja käytetään sen mukaan. Itsensä hemmottelu ja harrastuskustannukset eivät meidän taloutta kaada ja ne kuuluvat normaaliin kulutukseen, niitä ei lasketa.