Te ylipainoiset, huonovartaloiset, oletteko ihan oikeasti tyytyväisiä oloonne ja ulkonäköönne?

Itselläni ei edes ole ihanne mikään lihaksikas vartalo. Tykkään olla enemmänkin naisellisen näköinen.

Tätä en ihan ymmärrä. Onhan lihaksikas nainenkin naisellisen näköinen? Vai mennäänkö nyt taas johonkin äärilaitaan? Jutta kilpasiskoineen kilpailupäivänä äärimmilleen trimmattuna? Onhan ne lihaskimppuina hurjan näköisiä, mutta muutoin en kyllä menis Jutankaan kroppaa epänaiselliseksi sanomaan.

 

Miä oon varmaan sen 60 kiloa ylipainoinen (172/110), itse tahtoisin 30 kiloa pois. Kyllä miä ihan arkipäivässä selviän enkä jatkuvasti peiliin kattoessani ole oksentamassa mutta kyllähän sitä tahtoo takasin niihin mittoihin mitä parikymppisenä on ollu. Kyllä, olen ollut tyytyväisin 172/78-82 kokoisena.

 

Mun mitat ovat 166/97 enkä tosiaan ole tyytyväinen ulkomuotooni. No, kasvot minulla on kauniit, tiedän sen ihan rehentelemättä. Mutta epäilemättä olisivat kauniimmat ilman näitä ylikiloja. Ahistaa käydä vaateostoksilla. Moni ihana vaate jää ostamatta, koska näyttää kamalalta päälläni. Mahanröllykkä löytyy (vaikkakin en ole mallia "omena" vaan kilot tasaisesti jakautuneet), selluliittia hurjasti reisissä (sitä löytyi myös mitoissa 166/67) jne. Olen huomannut, että olen alkanut vältellä juhlia yms, koska häpeän ulkonäköäni

Miljoona elämäntaparemonttia olen aloittanut, mutta olen yksinkertaisesti helevetin laiska ja rakastan herkkuja. Pari viikkoa pysyn ruodussa ja sitten repsahdan. Liikunta on yhtä tervanjuontia, mieluummin makaan sohvalla lämpimän viltin alla ja katson jotain hyvää sarjaa. Olen aiemmin laihduttanut 80 kilosta 65 kiloon ja tiedän, että se onnistuisi kun saisi selkärankaa. Ja olo oli hyvä! Mutta en epäile sitäkään, etteikö olo olisi hyvä nytkin jos vain liikkuisin ja olisi parempi kunto. Nyt mulla vain on liikunta nollissa ja todella huono kunto.

 

Päälle vuosi sitten en ollut, painoa oli 170 kg, nyt tippunut 70kg ja pituus on 170cm, tiputettavaa vielä noin 30 kg ja siihen saa jäädä, plastiikka hoitaa loput. Nyt jaksan liikkua kun pieni eläin

 

Olen ollut laiha ja lihava ja kaikkea siltä väliltä. Pituutta mulla 160cm ja kuvien perusteella olin kauneimillani 70kilosena. Oli rinnat, peppua, nuorekkaat/pyöreät kasvot, mutta vyötäröstä ei tursunnut mitään farkuissakaan. Nyt painan 90lg ja oliin muuten sinut itseni kanssa (jopa uimahallissa käytän bikineitä ilman mitään häpeää), mutta vaatteet ei istu kauniisti. Siksi alan taas laihduttaa. LAihdutan nyt hitaasti tekemällä pysyviä muutoksia ruokailuun ja liikuntatottumuksiin, jotta tulos olisi pysyvämpi kunhan sinne pääsen. Olen saanut 4kg pois kolmessa kuukaudessa jo sillä että en juo energia juomia enää, enkä ylimääräisiä välipaloja. Nyt kun oon tottunut siihen, alan lisätä ruokaan kasviksia enemmän. Pikkuhiljaa jotta tästä tulee elämän tapa, eikä dieetti.

 

Itse en ole ylipainoinen 178/64 mutta silti ärsyttää kun on löllöä tossa vyötäröllä. Oma pelasturengas kuten mieheni sitä kutsuu. Kuntoilen erittäin paljon, mutta jotenkin vaikka muuten olen todella hoikka en saa tuota rengasta millään kulutettua pois. (joo, jokaisella on oma yksilöllinen kroppansa mihin se ylimääräinen kertyy ja jää) Enkä tosiaan voi olla miettimättä ja ajttelematta asiaa usein. Juoksen maratonin verran kevyesti, mutta se ei vaan riitä tuohon mahamakkaraani. Ja tiedän, että monilla on paljon isompia ongelmia painonsa ja makkaroidensa kanssa, mutta kyllä näin muuten hoikkanakin näitä asioita ajattelee. Mutta kyllä mä vielä saan makkarani pois ja painon tavoitteeseeni 60kg. Eikä se vaadi kuin pientä tahdonlujuutta syömisten kanssa. Nyt kun mätän pelkkiä herkkuja koko ajan.

 

Oon aina ollut pyöreä joten ei ole mitään, minkä perään haikailisin. Ehkä se tekee osansa siihen, että olen tyytyväinen?

Jos mä saisin laihtua määrättömästi, varmaan stoppaisin laihtumisen jonnekin bmi 26-30. Pidän pehmeydestä ja runsahkoista muodoista, itselläni ja muilla.

Teen lihastreeniä ja pitkiä kävelylenkkejä, ylipainosta huolimatta.

En koe oloani ja elämää mitenkään tuskaiseksi.

Haluan kuitenkin kiinteytyä. Aiemmin pudotetut kilot, kamalat turvotukset ja raskaudet on jättäneet jälkeensä löysää ihoa ja jonkin verran löllyvää.
Haluan olla taas kiinteä kuten ennen esikoista. Silloinkin olin ylipainoinen, mutta ylimääräistä nahkaa ei ollut. Se jos mikä häiritsee.

Eli ei ne kilot, vaan se nahka Mieluummin oisin kiinteä possu kuin löysä possu.

muoks. Ai niin, mä oon kyllä normaalisti tyytyväinen kasvoihini, jopa kun painoin reilusti enemmän kuin nyt.
Ainoastaan niinä päivinä kun heräämisen jälkeen katson peiliin ja sieltä katsoo takaisin jokin olio, jolla ei silmät näy eikä kaulasta tietoakaan, koska turvotus on niin järkyttävä, toivon olevani joku muu. Onneksi tuo turvotus on nyt kai taakse jäänyttä elämää, kun eräs lääke joka keräs nestettä, on lopetettu!

 

No siis, eikö se normaali kysymys ole, että kuka nainen nyt olisi tyytyväinen ulkonäköönsä - noin yleisesti ajateltuna? Onhan niitä tyytyväisiäkin kuulemma

Tää on niin totta!

Mietin myös sitä mikä on kenestäkin kaunista? Kuka sen lopulta määrittelee? Joillekin pieni (seksikäs?) pyöreys on kauheaa ihraa, toiselle taas mallinmitoissa oleva on liian laiha luuranko. Yleensäkin miten määritellään liiallinen lihavuus?

Minä en lievää ylipainoa (siis alle BMI 30) näe niin suurena mörkönä, mikäli ihminen muuten hoitaa itseään. Niinkuin täällä joku jo sanoikin, että liikkumisella on merkitystä hyvinvoinnissa.

Elämässä tapahtuu paljon asioita joihin voimme vaikuttaa ja paljon asioita joihin emme voi vaikuttaa. Paljon pystymme terveyteemme vaikuttamaan, mutta mitenkään emme kuitenkaan pysty takaamaan tervettä vanhuutta itsellemme. Tosiasia on kuitenkin se, että suuri ylipaino on riski nivelille, joka siis voi viedä liikuntakyvyn. Oikeasti en ole nähnyt yhtään ikääntynyttä, joka olisi tyytyväinen valintoihinsa siinä vaiheessa, kun mieli on virkeä ja joutuu laitokseen huonon liikuntakyvyn vuoksi. Laitoselämää voi olla edessä jopa yli 20 v, yli 10 v ainakin ja siitä suurin osa vuoteessa.

 

Ylipainoinen olen ollut, huonovartaloinen en. Ulkonäköön olin tyytyväinen mutta olo oli niin tukala että siihen en ollut tyytyväinen.. Vähän kyllä harmitti, olisin ihan hyvin voinut noin ulkonäön puolesta jäädä pyöreäksi

 

Tätä en ihan ymmärrä. Onhan lihaksikas nainenkin naisellisen näköinen? Vai mennäänkö nyt taas johonkin äärilaitaan? Jutta kilpasiskoineen kilpailupäivänä äärimmilleen trimmattuna? Onhan ne lihaskimppuina hurjan näköisiä, mutta muutoin en kyllä menis Jutankaan kroppaa epänaiselliseksi sanomaan.

Mielestäni naisellinen vartalo on esimerkiksi Scarlett Johanssonilla tai Kate Winsletillä. Jutta on liian lihaksikas, enemmänkin äärilaitaa, eikä ole mielestäni naisellisen näköinen. Tämä on vain minun mielipide.

 

En ole tyytyväinen. 166cm ja 65kg, tiputettavaa olisi vielä yli 5kg, niin olisin tyytyväinen. Imetän vielä, joten todellisen kuntokuurin aloitan vasta sen jälkeen kun olen lopettanut imetyksen. Vatsalla olevista makkaroista tahdon ensimmäiseksi eroon!

 

Mulla ei ole edes ylipainoa, mutta olen normaalipainon ylärajoilla ja ei, en ole tyytyväinen. Olen yleensä bmi 22 ja nyt vaatteet kiristää sun muuta ikävää.

En usko hetkeäkään näitä "olen mieluummin ylipainoinen kuin normaalipainoinen" ihmisiä. Se on totta, ettei se laihtuminen muuta elämää (muuta kuin sitä omaa kroppaa, terveyttä ja mahdollista tyytyväisyyttä siihen).

Onko joku väittänyt että se muuttaisi??

Jos haluat hyväpalkkaisen työn, niin sinun täytyy kouluttautua sitä varten, ei laihduttaa. Kai nyt jokainen tämän käsittää?

Mutta kyllä voin sanoa, että pukeutuminen ja liikunta on helpompaa ja kivempaa kun on normaalipainossa. Vaatteet istuu, jaksaa paremmin ja voi pukeutua hyvin.

 

Tätä en ihan ymmärrä. Onhan lihaksikas nainenkin naisellisen näköinen? Vai mennäänkö nyt taas johonkin äärilaitaan? Jutta kilpasiskoineen kilpailupäivänä äärimmilleen trimmattuna? Onhan ne lihaskimppuina hurjan näköisiä, mutta muutoin en kyllä menis Jutankaan kroppaa epänaiselliseksi sanomaan.

Mun makuuni Jutta ei ole naisellinen eikä kaunis. Liika on liikaa.

 

[QUOTE="vieras";27239887]Mutta kyllä voin sanoa, että pukeutuminen ja liikunta on helpompaa ja kivempaa kun on normaalipainossa. Vaatteet istuu, jaksaa paremmin ja voi pukeutua hyvin.[/QUOTE]


Millä tavalla liikunta on helpompaa normaalipainoisella, verrattuna ylipainoiseen? Entä pukeutuminen?

Kyllä ylipainoisille löytyy istuvia, hyvännäköisiä vaateita. Itse näkisin liikunnan helpouteen vaikuttavan kyllä ihmisen fyysisen kunnon, en niinkään ylipainon. Toki valtavan suuri ylipaino tuo omat rajoitteensa... Samoin ihmisen jaksamiseen/vireystasoon ei suoraan ylipaino vaikuta vaan elämäntapojen summa .

 

Millä tavalla liikunta on helpompaa normaalipainoisella, verrattuna ylipainoiseen? Entä pukeutuminen?

Kyllä ylipainoisille löytyy istuvia, hyvännäköisiä vaateita. Itse näkisin liikunnan helpouteen vaikuttavan kyllä ihmisen fyysisen kunnon, en niinkään ylipainon. Toki valtavan suuri ylipaino tuo omat rajoitteensa... Samoin ihmisen jaksamiseen/vireystasoon ei suoraan ylipaino vaikuta vaan elämäntapojen summa .

Siis millä tavalla liikunta on helpompaa??? Öööö... Tokihan se on helpompi liikuttaa 20 kiloa kevyempää kroppaa...? Toki voi olla hyväkuntoinen ja ylipainoinen mutta kyllä se liikkuminen on helpompaa vähän kevyempänä ja suoritukset eri luokkaa.

 

[QUOTE="Vieras";27239366]Itse en ole ylipainoinen 178/64 mutta silti ärsyttää kun on löllöä tossa vyötäröllä. Oma pelasturengas kuten mieheni sitä kutsuu. Kuntoilen erittäin paljon, mutta jotenkin vaikka muuten olen todella hoikka en saa tuota rengasta millään kulutettua pois. (joo, jokaisella on oma yksilöllinen kroppansa mihin se ylimääräinen kertyy ja jää) Enkä tosiaan voi olla miettimättä ja ajttelematta asiaa usein. Juoksen maratonin verran kevyesti, mutta se ei vaan riitä tuohon mahamakkaraani. Ja tiedän, että monilla on paljon isompia ongelmia painonsa ja makkaroidensa kanssa, mutta kyllä näin muuten hoikkanakin näitä asioita ajattelee. Mutta kyllä mä vielä saan makkarani pois ja painon tavoitteeseeni 60kg. Eikä se vaadi kuin pientä tahdonlujuutta syömisten kanssa. Nyt kun mätän pelkkiä herkkuja koko ajan.[/QUOTE]

Onkohan vähän brassailua tässä, kovin moni ei todellakaan juokse maratonia _kevyesti_

 

[QUOTE="noh";27240286]Siis millä tavalla liikunta on helpompaa??? Öööö... Tokihan se on helpompi liikuttaa 20 kiloa kevyempää kroppaa...? Toki voi olla hyväkuntoinen ja ylipainoinen mutta kyllä se liikkuminen on helpompaa vähän kevyempänä ja suoritukset eri luokkaa.[/QUOTE]

No jaa, ylipainoinen tottuu kantamaan kroppaansa. Lihakset tottuvat siihen ja jaksavat kantaa ylimääräistä painoa. Esim. se +40kg ei tule yhdessä yössä.

Jos liikkuu lapsesta saakka, ei painon karttuessakaan tule hirveitä ongelmia harrastaa sitä liikuntaa.

 

[QUOTE="noh";27240286]Siis millä tavalla liikunta on helpompaa??? Öööö... Tokihan se on helpompi liikuttaa 20 kiloa kevyempää kroppaa...? Toki voi olla hyväkuntoinen ja ylipainoinen mutta kyllä se liikkuminen on helpompaa vähän kevyempänä ja suoritukset eri luokkaa.[/QUOTE]

Jos liikunnan helppous mitataan painon mukaan, niin silloin pitkien ihmisten on aina vaikeampi liikua kuin lyhyempien, vaikka molemmat normaalipainoisia?

Kyllä minä väitän, että suorituksen helpoutteen vaikuttaa ennenkaikkea fyysinen kunto! Vai oikeastiko sinusta huonokuntoinen normaalipainoisen liikkuminen on helpompaa vaikka se kävellessä ei kestä ylipainoisen vauhdissa? Ei jumpatessa taivu niinhyvin kuin ylipainoinen?

 

Jos liikunnan helppous mitataan painon mukaan, niin silloin pitkien ihmisten on aina vaikeampi liikua kuin lyhyempien, vaikka molemmat normaalipainoisia?

Kyllä minä väitän, että suorituksen helpoutteen vaikuttaa ennenkaikkea fyysinen kunto! Vai oikeastiko sinusta huonokuntoinen normaalipainoisen liikkuminen on helpompaa vaikka se kävellessä ei kestä ylipainoisen vauhdissa? Ei jumpatessa taivu niinhyvin kuin ylipainoinen?

No pitkien ihmisten on vaikeampi tehdä tiettyjä liikkeitä kuin lyhyiden. Esim tanssissa lyhyttä ja siroa naista on helpompi heitellä kuin pitkää.

Totta kai ylipainoiset tottuvat kantamaan painoansa mutta väitän silti että ylipainoinen hyväkuntoinen pystyy parempiin suorituksiin normaalipainoisena.

 

No jaa, ylipainoinen tottuu kantamaan kroppaansa. Lihakset tottuvat siihen ja jaksavat kantaa ylimääräistä painoa. Esim. se +40kg ei tule yhdessä yössä.

Jos liikkuu lapsesta saakka, ei painon karttuessakaan tule hirveitä ongelmia harrastaa sitä liikuntaa.

No ei se ylipainoisenkaan kroppa mitä tahansa kestä, kyllä niitä kärrynpyöriä ja juoksulenkkejä on helpompi tehdä kevyempänä vaikka ylipainoisenakin siihen pystyisi. Esim jo viiden kilon pudotus helpottaa juoksulenkkejä, siksihän ne maratoonaritkin on niin riukuja.

 

Maha ja takapuoli saisi olla pienempi, itsekuri on vaan aina hakusassa. Ei sillä, minä en asiasta isommin stressaa, sit kun rupeaa liiaks ottamaan aivoon niin itse voi laittaa töppöstä toisen eteen tiuhemmin.

 

Päälle vuosi sitten en ollut, painoa oli 170 kg, nyt tippunut 70kg ja pituus on 170cm, tiputettavaa vielä noin 30 kg ja siihen saa jäädä, plastiikka hoitaa loput. Nyt jaksan liikkua kun pieni eläin

Upea pudotus! Onnea :flower:

 

En oo. Painan 130 kg, 180 cm. Paino ei putoo, vituttaa ja paljon. Luulisi että paino putois alkuun reippaasti, mutta ei. Kilpparin vajaatoimintaa on tosi pieni määrä. Salin myötä oon kiinteytyny, mutta paino, v.ittu suoraan sanottuna Jätin liikunnankin hetkeks josko putois, pah. Ois kiva päästä ees 100 kg. Kyllä ihmiset laihtuu normi kotiruuallakin, miksen minä. Syön kyllä proteiinia, kasviksia, en isoja annoksia. Oisko mulla nii valtava se kcl tarve päivässä että meen reippaasti - kaloreille, mutta siltikään ei putooooooooooooooooooooooooooooo Työnikin on osittain fyysistä.

 

[QUOTE="noh";27240358]No pitkien ihmisten on vaikeampi tehdä tiettyjä liikkeitä kuin lyhyiden. Esim tanssissa lyhyttä ja siroa naista on helpompi heitellä kuin pitkää.

Totta kai ylipainoiset tottuvat kantamaan painoansa mutta väitän silti että ylipainoinen hyväkuntoinen pystyy parempiin suorituksiin normaalipainoisena.[/QUOTE]


Niin, että kunnon tasolla ei ole mitään merkitystä? Laihduttaessa monesti lisätään liikuntaa, jolloin kunto kasvaa ja näinollen kunnon kasvaessa liikunta helpottuu. Ihmisen ulkoinen olemus ei todellakaan kerro suoraan suorituskyvystä- Itse olen ollut toimitsijana teräsmieskisoissa, joka on suhteellisen rankka laji. Kuntosarjalaisten joukossa oli yllättävän paljon ihmisiä, jotka vaikuttivat ylipainoisilta. Ihan hyvässä kunnossa näkyivät maaliin tulevan ja monen jälkeen jäi normaalipainoisia, pieniä ja todella ketteriäkin ihmisiäKaikkia en toki tunne, mutta yksi tuttu pieni tekoinen joka todella paljon treenaakin jäi kyllä monelle pullukalle sillä matkalla...

 

En ole tyytyväinen mutta en marmata enää(ryvin itsesäälissä pitkään) vaan yritän nyt tehdä asioille maksimaalisesti minkä pystyn. Olen aloittanut painontiputuksen, vielä on 10 kg jäljellä mutta ensi kesäksi jos sen saisi liikkumalla ja ennen kaikkea ruokavalioremontilla aikaseksi niin hyvä. Lisäksi olen haastanut itseni, minä joka olen sohvaperunoiden kuningatar olen hurahtanut juoksemiseen, lajiin jota olen vihannut aina. Nyt en osaa olla ilman sitä. Tavoitteeni on juosta naisten 10 parin vuoden päästä. Keskityn nyt tiputtamaan painon normaalille tasolle ja sitten suunnistan maratonkouluun! On mukavampi juosta kun ei ole niin kamalan painava ja lihava. Nyt siis puhun itsestäni vaan.
Kaunista minusta ei tule kun raamit ovat rumat mutta edes hoikempi ja ennen kaikkea paremman vointinen minusta ainakin toivottavasti tulee.