Tehdäkkö vai jättää tekemättä (?)

Kaipaisin niin mielipidettä kuin näkökulmaa minulle kinkkiseen asiaan. Itselläni ja miehelläni on 3 lasta, nuorimmainen on tällä hetkellä 2v.5kk. Se mitä mielessäni olen pähkäillyt jo kauan on vielä yhden lapsen hankkiminen...
Järjellä kun ajattelee asiaa, tulee mieleen kaikki käytännön asiat niin asumisen kannalta kuin autolla liikkuminenkin. Tällä hetkellä asunto on sopivan kokoinen, autossa on kaikilla oma paikka. Vanhemmat lapset ovat jo niin isoja, 8v ja kohta 6v, että pärjäävät suht omatoimisesti omissa tarpeissaan. Ja tämän nuorimmaisen kohdalla hoitaminen helpottaa päivä päivältä. Eli elämä alkaa helpottaa kaikin puolin ja aikaa jäisi enemmän oman miehen kanssa, harrastuksista puhumattakaan. MUTTA, silti joku solu minussa haluaisi vielä sen yhden.... Solu, joka haluaa meidän alkavan taas kaikki alusta uuden perheenjäsenen kanssa, vaikka tässä ollaan miehen kanssa käsiä taputettu yhteen tulevan "yhteisen ajan" vuoksi. Asia olisi helpompaa, jos mieheni olisi ehdottomasti sitä mieltä, ettei lapsia tulisi enään, mutta hänellä taitaa olla yhtä ailahteleva mieli tässä asiassa, kuin minullakin. Ja toisaalta olen vielä "nuori" tulemaan uudelleen äidiksi, kun ikää on vasta 31v.


:saint:

Eli kertokaa mielipiteitänne ja kokemuksianne kyseisestä aiheesta. Tietenkään ette voi puolestani valintoja tehdä, mutta ERITTÄIN mielelläni " kuuntelen" neuvoja ja kokemuksia. =)

 

Minä sain kolmannen tuon ikäisenä ja nyt tuleva kun syntyy ikää on 33v.Uusperhe kylläkin eli miehelleni tämä masussa oleva on toinen.Yhteisen ikä on 1.2v.
Toi on varmasti hankala miettiä,mutta toisaalta on sulla vielä aikaa miettiä.Itlläni on se kanta asioihin,että asiolla on tapana järjestyä.Kunhan ei tee niistä vaikeita.Kaikki käytännön järjestelyt varmasti luonnistuu,kun ottaa rennon ajattelun.

 

Moro. Mä olen Tampereelta ja mul itellä on 4 lasta. 3 toisen miehenkaa ja nyt oleva 8kk uuden miehenkaa. yhtään lasta en vaitais pois. ja aina löytyy aikaa kunhan osaa järjestää. Joten jos vaan molemmet sitä lasta haluu niin suosittelen lämpimästi. ja sä olet vielä nuori. Mä en enää voi tai saa hankkia lapsia kun raskuden aikana ilmeni raskausmyrkytys. ja likka synnytettiin 2kk liian aikasin. Mut kaikki meni hyvin ja nyt körisee tos meidän sängyl. Ja rohkeesti kysee sukulaisilta viikonloppu hoitajiks et pääset miehen kaa kaksisteen ulos. Se piristää teitä ja lapsia. Kokemusta on. T: Kiko

 

Kiitoksia vastanneille! On vaan niin paljon helpompaa kysellä täältä neuvoa "alan ammattilaisilta" ja kuitenkin kokemuksen rintaäänellä jokainen teistä vastaa. Itse kun pähkäilee asioita, huomaa kiertävänsä kehää ja pää sekaisin kaikista mahdollisista ajatuksista. :flower:

 

Moro ! Täällä Kiko 74 jos haluut jutella pistä sähkis osote niin voin kirjotella ainakun kerkeen. olis kiva jutella jonkun kaa kun tenavat nukkuu ja mies on töissä.

 

Miten on, jättäisikö se solu sinut rauhaan, jos työnnät asian taka-alalle vai jäisikö kaivelemaan? Jotenkin itse ehkä tuossa tilanteessa ajattelisin, että jos kuumetta on, laittaisimme lapsen tilaukseen.

Itselläni kiintiö on täynnä, neljäs lapsi on 2-vuotias (lapset 2-8-vuotiaita)ja pikkuhiljaa tässä alkaa saada nukkua yönsä ja haaveilla ihan omastakin ajasta

 

Hei! Meillä myös kolme lasta; 5v., 4v. ja 1.5v. Kovasti vielä yhtä vauvaa toivotaan, vaikka toki välillä miettii että jaksaako vielä sen vauva-ajan ja kun aika paljon meillä sairastellaan ja allergioitakin kaikilla ollut. Minäkin olen 31v. ja myös mieheni. Ollaan puhuttu sitä, että ei me tästä enää nuoremmiksikaan tulla, ja kuitenkin vielä sen verran nuoria ollaan, ettei ikä ole esteenä ja lastenkin kannalta ajateltuna ei olla kovin vanhoja kun lapset isompia. Ja sitäkin mietitty, että kun lapset olis kuitenkin suht pienellä ikähaitarilla, niin olis niillä jollain tavalla vielä seuraa toisistaan. Uskon siihen, että jos vielä vauvaa toivoo, niin enemmän sitä jossain vaiheessa katuu ja ikävöi, jos ei sitten yrittänytkään.

Olin jo vähän yllättäen raskaana, mutta sain keskenmenon. Suru oli hirmuinen, ja viimeistään silloin tiesin, kuinka paljon vauvaa vielä toivoisin. Mieheni on ollut kovasti tukena ja selvästi hän myös ollut surullisella mielellä. Eli meillä ainakin olisi vielä vauvalle tilaa ja sydämestämme toivomme että jonain päivänä vielä sellainen meille tulisi.
:heart:

 

B) heisulivei....jostain syystä tuntui siltä että haluan vastata vaikken usko että siitä apua onkan,itse kun nämä päätökset joutuu tekemään....meillä on se että 5 lasta perheeseen jo kuuluu...ensimmäistä kertaa elämässämme meillä on kaikki asiat ns.hyvin tai sanotaanko ne tauastaasiat, oma talo,miehellä mukava ja kiinnostava työ ja lapset terveinä. Auto jolla kaikki mahtuu kulkemaan...itse olin samassa tilanteessa kun neljättä mietimme...

Toisaalta kun haluaisin jossain vaiheessa lähteä opiskelemaan mutta taas toisaalta rassaa se että kuuntelen myös liikaa muiden mielipiteitä(ette kai te enää tee!)

Lapset ovat onnellisia,me olemme mieheni kanssa onnellisia ja lapset eivät ole estäneet toteuttamasta yhtäkään haavetamme vaan ovat olleet osana niissä.

Mutta,mutta....entäs jos alan haaveilla sitä kuudetta myöhemmin että siis miksi en sitä kuudetta uskaltanut yrittää olivat muut mitä mieltä hyvänsä?

Lapsia kun voi saada tiettyyn ikään asti?

Tätä myös täällä pähkäilen....olen niin monesti toivonut että olisin ihminen joka selkeästi päättäisi;juu, näin minä teen ,2 lasta ja sitten pelit poikki! Siis tarkoitan tällä sitä että aina se vauvakuume tulee ja kaipuu tuhnuksesta!
:ashamed:

katsotaan...ehkä kannattaa jättää se kohtalolle?

 

Minäkinpä vastaan
Meillä kans kolme lasta 14-12 vuotiaat (tyttö ja 2 poikaa) eikä ollut tarkoitus tehä yhtään, mutta mutta nyty sitten toukokuussa pitäsi syntyä neljäs. Piti kyllä miettiä tarkoin asioita vaikka elämä kunnos talot,autot jne.
...Kaikki pitää aloittaa alusta, ei siis ole mitään vauvan tarvikkeita kaikki lahjoitettu sukulaisille , osaako sitä enää vauvaa hoitaa...
Mekään ei olla nyty kamalan vanhoja minä 32v ja isäntä 36v. Eivät neuvollassa hyväksyneet että olisi "iltatähti" vaikka minusta kyllä on meille..

 

\

B) heisulivei....jostain syystä tuntui siltä että haluan vastata vaikken usko että siitä apua onkan,itse kun nämä päätökset joutuu tekemään....meillä on se että 5 lasta perheeseen jo kuuluu...ensimmäistä kertaa elämässämme meillä on kaikki asiat ns.hyvin tai sanotaanko ne tauastaasiat, oma talo,miehellä mukava ja kiinnostava työ ja lapset terveinä. Auto jolla kaikki mahtuu kulkemaan...itse olin samassa tilanteessa kun neljättä mietimme...

Toisaalta kun haluaisin jossain vaiheessa lähteä opiskelemaan mutta taas toisaalta rassaa se että kuuntelen myös liikaa muiden mielipiteitä(ette kai te enää tee!)

Lapset ovat onnellisia,me olemme mieheni kanssa onnellisia ja lapset eivät ole estäneet toteuttamasta yhtäkään haavetamme vaan ovat olleet osana niissä.

Mutta,mutta....entäs jos alan haaveilla sitä kuudetta myöhemmin että siis miksi en sitä kuudetta uskaltanut yrittää olivat muut mitä mieltä hyvänsä?

Lapsia kun voi saada tiettyyn ikään asti?

Tätä myös täällä pähkäilen....olen niin monesti toivonut että olisin ihminen joka selkeästi päättäisi;juu, näin minä teen ,2 lasta ja sitten pelit poikki! Siis tarkoitan tällä sitä että aina se vauvakuume tulee ja kaipuu tuhnuksesta!
:ashamed:

katsotaan...ehkä kannattaa jättää se kohtalolle?

no, semmoinen immeinen ilmoittautuu. :ashamed:

ammoisina aikoina mie suunnittelin reteesti suurperhettä, mutta nyt on kaksi saanut jotenkin hengissä pysymään toiselle ikävuodelle ja kyllä, olen vakaasti päättänyt sijoittaa pillit pussiin ensi kesänä.

miulla on ollut synnykset semmoisia "yritetäänpä nyt vaan alakautta, vaikka eihän ne sieltä mahtu-tyyppisiä" kokemuksia.

sitten on kumpikin lapsi ollut allerginen ja toisella astma. eli suomenkielellä, meillä on huudettu, kannettu ja valvottu. eikä loppua taida olla tiedossa ihan lähiaikoina, kun ei meinaa lääkitykset pelittää.

itseni tuntien tiedän, ettei varsinainen tiltti ollut kovin kaukana nytkään, joten omaksi ja perheeni parhaaksi olen päättänyt, että kaksi riittää meille.

onneksi he ovat kyllä oikeesti tosi rakkaita ja eteviä. samoin pitää nostaa tässä ihan hattua kaikille sairaille lapsille tässä maailmassa, jotka vaan jaksavat hymyillä niiden kyynelten läpi. :heart:

jaksamista kaikillle. kukin omien voimavarojensa mukaan. :hug:

 

Kiitoksia kaikille kommenteista!! :heart: Toisaalta on huojentavaa lueskella erilaisia mielipiteitä tästä asiasta, ilman että itselle tulee minkäänlaisia "suorituspaineita". Jos jollakin on vielä jotakin kerrottavaa tai ihan vain antaa oman mielipiteensä asiasta....olen suunnattoman tyytyväinen kaikesta, pienimmästäkin. Saa ehkä toivottavasti selkeyttä ajatteluun.

 

Äkkiä ajateltuna, jos molemmat olette sitä mieltä että voisihan se neljäs tullakin, niin sitten vaan tuumasta toimeen. Mutta sitten taas koska teillä on jo 3 lasta ja olet vasta 31 niin voithan odotella vielä vähän aikaa ja jos vielä kuume polttelee, niin ehdit vieläkin tehdä iltatähden. Itse kyllä ajattelin niin että molemmat samaan syssyyn, muuten saattaisi iskeä mukavuudenhalu liiaksi ja esikko jäisi kokonaan leikkikaveria vaille.

 

Jotenkin tuntui toi aloitus kysymys ja koko tää aihe sellaselta että nyt on miunkin ihan pakko vastailla!!!
Eli meillä mietitään tällä hetkellä kovasti että pidetäänkö tää meitin JO ALKUNSA SAANUT viides lapsukainen vai ei :ashamed: Ette arvaakaan kuinka ollaan tätä asiaa pohdittu ja pohdittu...Kaikkein suurimpana asiana ja sellasena joka mietityttää on oma jaksaminen.Meillä jo nuo isommat on koululaisia-9v.-13v.-ja nuorimmainen liki 2v.Edelleen imetän tätä meitin ns.iltatähteä ja hän on muutenkin aika"äitin poika" :heart: Nyt on alettu yötkin nukkua kokonaan,vasta!,ja jotenkin helpottuu asiat päivä päivältä hänenkin kohdallaan.Mies toivoisi kovasti että annetaan vauvan tulla,mutta ei painosta mua tekemään sitä ratkaisua jos en halua...Argh!Mun pää räjähtää kun en tiiä mitä teen???? :'( Nyt varsinkin on tosi vaikeeta kun tänään oli koko arvio tai oikeestaan se ultra jossa katsotaan kuinka noi viikot pitää paikkansa,niin näin meiän masuasukin sielä.... :heart: Arvaatte varmaan että nyt just haluan pitää tämänkin tulevan lapsen,mutta.....Vastailkaa pliis!

 

Kun kerroit että viides tulossa, niin kirjoituksestakin päätellen, et pysty sitä pois antamaan. Ja jos miehesi on tukena, niin mikäs siinä ja vanhimmat lapset jo isompia. Mutta enhän minä toki voi tulla sanomaan, että kyllä te jaksatte,itte te sen asian toki ratkaisette.

 

Meille se yllätysviides on juurikin näinä päivinä syntyvä (rv41+2 nyt).
Neljän jälkeen harkittiin vakavasti jommankumman sterilisaatiota. Mutta jätettiin vielä se tekemättä, jos kuitenkin myöhemmin tahdottaisiin se iltatähti.
Palasin vihdoin työelämään kuopuksen ollessa vajaa 2v, oltuani 5v kotona ja siinä ajassa meille 3 lasta oli tullut.
Aloin nauttimaan siitä omasta ajasta, jota vihdoinkin oli, ja yhteisestä miehen kanssa. Iloitsin kun lapset olivat vihdoin sen verran isoja, ettei ollut koko ajan joku sylihoidettava.
Vaan kuinkas kävikään!
Alle viikon ehdin töissä käymään ennen kuin tämä uusi pienokainen sai alkunsa.
Olin kaikkea muuta kuin onnellinen asian huomattuani. Abortti ei käynyt mielessäkään, siihen en kykenisi. Mutta huoli oli kova kuinka jaksaisin/jaksaisimme taas... Pää ihan sekaisin pitkän aikaa. Ristiriitaisia tunteita vatvoin mielessäni. En olisi halunnut vielä, ei kumpikaan meistä.
Vauva oli jo kuitenkin alulla, joten meidän tapauksessa siihen oli vaan totuteltava. Kaikki tunteet käytiin läpi moneen kertaan, kunnes jäljelle jäi onni ja odotus. Aikaa se vaati ennen kuin järkytys muuttui iloksi.

No, nyt se hetki on juuri käsillä... pian vauvakin!
Ja täällä on koko perhe innoissaan, ollut kauan jo.
Ihanaa! Meillä on pian uusi vauva.

Tässä mun kokemus, josko siitä olis mitään rohkaisua kellekään päätöksessään puoleen tai toiseen.
Ja siltikin, kaikki ei mene aina niinkuin suunnittelee. Mutta ei välttämättä huonosti kuitenkaan.
Joskus se suuri onni tuleekin yllätyksenä kun vähiten siihen olisi valmis.

 

olen kokenut 16-vee abortin, nyt uusioperhe, vanhin 17, seuraavat 14,9, ja 2v. Viides tulossa, rv 29.. väliin mahtuu mitä hirveimpiä kokemuksia myöhäisistä keskenmenoista (4 kpl synnytyksiä..), ... vahinkojakin on vaikka joku sanoi, ettei nykyään synny lapsia vahingossa. Helkkarin tiukkaa on ollut välillä rahallisesti, varsinkin opiskeluaikana, mutta en koskaan enää haluaisi kokea aborttia, on vain pakko miettiä, että sen hetkisillä elämänkokemuksilla ja ajatuksilla oli paras ratkaisu.. Kaikesta huolimatta elämä kantaa, vaikkei siltä jokahetki tunnukkaan..


=)

 

Kiitos kaikille ketkä on viittiny vastata tohon mun mieltä TODELLAKIN vaivaavasta asiasta tai päätöksen teosta :flower:
Me todellakin halutaan kumpikin tää lapsukainen pitää,mut se oma jaksaminen vaan arvelluttaa...Mut nyt päivä päivältä vaan alkaa tuntua että kyllä mä jaksan ja saadaan tuolle pikkuselle poitsullemme kaveri :heart: Huono olokin on alkanu tasaantua ja muutenkin olo normalisointuun?!
Mulla jäi tossa alotus kirjotuksessa mainitsematta että oon siis 33v. Ja päätöksen tekoa lujitti jollain tavoin myös eilinen päivä kun tapasin yhden hiukan itseäni vanhemman äiskän,jolla kantoliinassa tuhisi kuudes lapsi!!!!! :heart:

 

Kiitos kaikille ketkä on viittiny vastata tohon mun mieltä TODELLAKIN vaivaavasta asiasta tai päätöksen teosta :flower:
Me todellakin halutaan kumpikin tää lapsukainen pitää,mut se oma jaksaminen vaan arvelluttaa...Mut nyt päivä päivältä vaan alkaa tuntua että kyllä mä jaksan ja saadaan tuolle pikkuselle poitsullemme kaveri :heart: Huono olokin on alkanu tasaantua ja muutenkin olo normalisointuun?!
Mulla jäi tossa alotus kirjotuksessa mainitsematta että oon siis 33v. Ja päätöksen tekoa lujitti jollain tavoin myös eilinen päivä kun tapasin yhden hiukan itseäni vanhemman äiskän,jolla kantoliinassa tuhisi kuudes lapsi!!!!! :heart:

 

:headwall: Hupsista vaan,sori ton kirjotukseni toisto,jotenki kone taas himmas vauhtia niin tuli näppäiltyä lähetys nappulaa parikin kertaa

 

Huh!

Juuri viimeviikolla plussasin ja kyyneleet silmissä lueskelin teidän kiejoituksianne. Sekavat on myös minulla tunteet, esikko 1.5 v., opiskelut loppusuoralla ja kaikkien mielestä ollaan NIIN järkeviä kun ei ihan heti toista tehdä. Hommataan kunnon työt ja asunnot. Kuume oli vaan niin kova, että kun näin pieniä vauvoja rinnat alkoivat vuotaa ja pala nousi kurkkuun....

Nyt en halua kertoa kellekkään tätä ilo uutistamme, tiedämmehän jo mitä mieltä muut ovat. Mies kuitenkin tokas että omapahan on asiamme ja saamme vääntää tähän maahan niin monta lasta kun mieli ja kroppa kestää... Huolettaa vain kun en osaa itsekkään vielä täysin sanoa oliko valintamme hyvä vai huono, nuo kommentit vaivaavat. :'(

 

\

Jotenkin tuntui toi aloitus kysymys ja koko tää aihe sellaselta että nyt on miunkin ihan pakko vastailla!!!
Eli meillä mietitään tällä hetkellä kovasti että pidetäänkö tää meitin JO ALKUNSA SAANUT viides lapsukainen vai ei :ashamed: Ette arvaakaan kuinka ollaan tätä asiaa pohdittu ja pohdittu...Kaikkein suurimpana asiana ja sellasena joka mietityttää on oma jaksaminen.Meillä jo nuo isommat on koululaisia-9v.-13v.-ja nuorimmainen liki 2v.Edelleen imetän tätä meitin ns.iltatähteä ja hän on muutenkin aika"äitin poika" :heart: Nyt on alettu yötkin nukkua kokonaan,vasta!,ja jotenkin helpottuu asiat päivä päivältä hänenkin kohdallaan.Mies toivoisi kovasti että annetaan vauvan tulla,mutta ei painosta mua tekemään sitä ratkaisua jos en halua...Argh!Mun pää räjähtää kun en tiiä mitä teen???? :'( Nyt varsinkin on tosi vaikeeta kun tänään oli koko arvio tai oikeestaan se ultra jossa katsotaan kuinka noi viikot pitää paikkansa,niin näin meiän masuasukin sielä.... :heart: Arvaatte varmaan että nyt just haluan pitää tämänkin tulevan lapsen,mutta.....Vastailkaa pliis!

Kiitos kun vastasit. Toisaalta sinulla tai teidän perheellä on toinen tilanne kokonaan, mutta toisaalta näinhän niitä "ihmeitä" tapahtuu... Ymmärrän täysin tunteitasi, vaikka itse en kyseisessä tilanteessa ole ollutkaan. Tiedän, että jos meille tapahtuisi "vahinko" emme pystyisi siitä luopumaan.Toisaalta, ehkä itse toivoisinkin "vahinkoa", jolloin tämä oma miettiminen ja pähkäily olisi tavallaan ratkaistu osaltani...tai osaltamme. Silloin meidän puolesta olisi valmiiksi tehty jo suunnitelma. Teillä iltatähti on jo kuitenkin onneksi jo noinkin vanha, niin uskon, että teillä menee vallan mainiosti, ja niitä hoitajia siellä teillä riittää....Paljon voimahaleja teidän perheelle :hug:

 

\

Huh!

Juuri viimeviikolla plussasin ja kyyneleet silmissä lueskelin teidän kiejoituksianne. Sekavat on myös minulla tunteet, esikko 1.5 v., opiskelut loppusuoralla ja kaikkien mielestä ollaan NIIN järkeviä kun ei ihan heti toista tehdä. Hommataan kunnon työt ja asunnot. Kuume oli vaan niin kova, että kun näin pieniä vauvoja rinnat alkoivat vuotaa ja pala nousi kurkkuun....

Nyt en halua kertoa kellekkään tätä ilo uutistamme, tiedämmehän jo mitä mieltä muut ovat. Mies kuitenkin tokas että omapahan on asiamme ja saamme vääntää tähän maahan niin monta lasta kun mieli ja kroppa kestää... Huolettaa vain kun en osaa itsekkään vielä täysin sanoa oliko valintamme hyvä vai huono, nuo kommentit vaivaavat. :'(

Minulla on kokemusta tuollaisesta samanlaisesta...toisen lapsen jälkeen oma äitini kehoitti olla tekemättä enää yhtään... että kyllä kahdessa on meille aivan tarpeeksi hoidettavaa...noh, kuitenkin kolmas syntyi, ja se on ollut kyllä aivan yhtä rakas kuin kaksi edellistäkin, ja itse asiassa se mielipide sitten jo odotusaikana sai toisen käänteen.... Se oli vaan joku typerä mielipide, jonka arvo ei ollut kuitenkaan meille NIIN tärkeä, vaan se mitä oma sydän sanoo.
Joten minun neuvoni on, että NAUTTIKAA TÄYSIN RINNOIN uudesta masuasukistanne ja huutakaa ilouutista maailman korviin...Itse opiskelin ensimmäistä odottaessani ja jatkoinkin sitten opiskeluja kun vauvamme täytti 1v. Raskasta se oli omalla tavallaan, kun huomiota piti antaa päivällä lapselle ja illat ja alkuyöt oli sitten opiskeluja varten. Mutta toisaalta, sen ammatin saat, kun opiskelut loppuu ja kyllä sen kunnon asunnonkin ehditte vielä hommata moneen kertaan, se on vaan niin. En tiedä oliko sulle tästä mitään apua, mutta jaksamista teille.... :hug:

 

Meillä on kaksi lasta. Mies ei halua kolmatta, itsestäni en osaa sanoa. Tavallaan tyydyn tähän tilanteeseen. Järjellä kun ajattelee niin onhan se tosiasia, että vaikka rahalla ei saa kaikkea mutta on sitä oltava ruokaan ja vaatteisiin. Perustarvikkeisiin. Tunteella kun miettii niin onhan ne vauvat ihania =) Mulla oli toinen raskaus aika hankala, loppuvaihe etenkin. Niitä kun miettii nii ei ole vauvakuume tippaakaan. Sen vaan huomaan, että mitä vanhemmiksi nämä lapset kasvavat sen nopeammin unohtaa ne vauva-ajan tohinat ja tulee mukavuuden haluiseksi. Kuitenkin sitä haluaa nauttia myös omasta miehestään ja pitää huolta parisuhteesta.

 

vanhoja rouvia kuunnelleena voisin sen verran sanoa, että moni katuu vanhana sitä, ettei tehnyt/saanut enempää lapsia. joten kannattaa miettiä elämää vähän laajemmin, kuin ne pari ruuhka vuotta, jotka vauva tuo. en itse missään nimessä haluaisi istua kiikkutuolissa katumassa jotain, mitä en tehnyt vaikka mahdollisuus oli. jopa tarja halonen on sanonut, että olisi ollut mukavaa, jos olisi enemmän lapsia. meille tulee kolmas (mieheni eka) ja minusta olisi ihan coolia olla 5/6 lapsen mama, vaikka taloudellisesti jäisin varmasti jostain paitsi. juttele siis itsesi kanssa, vastaus on sydämessäsi. :hug: