"vieras"
[QUOTE="auringonkukka";21976629]oikeesti kun lukee näitä palstoja, tulee mieleen että onko ihmiset näin turvautuneita lääkkeisiin?? Ihan uskomatonta, tuleeko mieleen että antaisi hetken ajan vaikka kulua ja tutkia itseään eikä heti aloittaa lääkitystä? Mennä juttelemaan jollekin psykiatrille tmv. Selvittää kohtauksien syy.. Tiedän että tämä siaraus on kamala eivätkä kaikki pääse siitä eroon ilman lääkitystä.. mutta pientä harkintaa käyttäisin noiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden kanssa. Itsellekin ehdotettu diapameista efexoriin. Ainut mitä olen suostunut käyttämään on propral, se ei koukuta. jo pienestä määrästä tulee rentoutunut olo kun paniikki meinaa iskeä. Onhan niitä muitakin keinoja, luontaistuotteet, e-epa, tutkimusmatka itseensä.. ja vaikka mitä muuta.. Harkitkaa ennenkuin teette päätöksiä ja ottakaa selville mitä nämä saattavat aiheuttaa.. monet pääsevät noilla lääkkeillä vain hetkellisesti ohi oireista, mutta kunpa lääkitys lopetetaan, se mistä alku on lähtenyt, monesti palaa...[/QUOTE]
Heh heh. Anteeksi ikävä ilmaisuni mutta jos sulla auttaa propral paniikkikohtaukseen niin et sinä PAHOJA paniikkikohtauksia ole kokenutkaan. Ne kun vie kokonaan toimintakyvyn ja laittaa ihan "sekaisin", niin ettei yksinkertaisesti enää pärjää ilman rauhoittavia tai ei välttämättä pärjää siltikään vaan joutuu hakeutumaan ensiapuun ja osastolle. Usko pois, minä alan olla oman kehoni asiantuntija pikku hiljaa. Olen lukenut paljon paniikkihäiriökirjoja yms. psykiatrisia teoksia, jättänyt kahvit jne pois, syön koko ajan e-epaa, pyrin hallitsemaan kohtauksiani, käyn terapiassa jne jne mutta kun PAHA kohtaus tulee en siitä selviä ilman diapamia. Ja hyvä lääke onkin kun fiksusti käyttää. Yli 2 vuotta olen epäsäännöllisesti käyttänyt, toleranssi ei ole noussut enkä ole koukussa.
Heh heh. Anteeksi ikävä ilmaisuni mutta jos sulla auttaa propral paniikkikohtaukseen niin et sinä PAHOJA paniikkikohtauksia ole kokenutkaan. Ne kun vie kokonaan toimintakyvyn ja laittaa ihan "sekaisin", niin ettei yksinkertaisesti enää pärjää ilman rauhoittavia tai ei välttämättä pärjää siltikään vaan joutuu hakeutumaan ensiapuun ja osastolle. Usko pois, minä alan olla oman kehoni asiantuntija pikku hiljaa. Olen lukenut paljon paniikkihäiriökirjoja yms. psykiatrisia teoksia, jättänyt kahvit jne pois, syön koko ajan e-epaa, pyrin hallitsemaan kohtauksiani, käyn terapiassa jne jne mutta kun PAHA kohtaus tulee en siitä selviä ilman diapamia. Ja hyvä lääke onkin kun fiksusti käyttää. Yli 2 vuotta olen epäsäännöllisesti käyttänyt, toleranssi ei ole noussut enkä ole koukussa.