Jos pariskunta pysyy yhdessä nuoruusvuosista hautaan asti, niin onhan se toki ihailtavaa. Mutta avioliiton hyvyydestähän yhdessä vietetyt vuodet eivät välttämättä kerro mitään... valitettavasti. Tiedän liiankin monta pariskuntaa, joiden yhteiselosta näkee ulkopuolinenkin, että avioliitto on säälittävä kulissi.
Mutta kaikki kunnia ja ihailuni niille, joiden avioliitto on säilyttänyt raikkauden, lämmön, keskinäisen kunnioituksen ja huumorin yhteisistä vuosista ja lapsilauman kasvamisesta huolimatta.
Itse olen eronnut ja monien tuskaisten pähkäilyvuosien jälkeen olen päätöksestäni ylpeä ja onnellinen. Ainoa oikea ratkaisu kaikille, meidän tapauksessa. Mutta niille, jotka kuvittelevat, että eroaminen on helppoa ja hauskuuden tavoittelua, kerrottakoon, että ovat enemmän kuin väärässä. Avioero on äärimmäisen vaikea päätös, vaikkakin se myöhemmin osoittautuisikin oikeaksi ratkaisuksi.
Varsinaista uusperhe elämää en vielä ole elänyt, mutta olemme 'harjoitelleet' sitä mm. asumalla neljä viikkoa ulkomailla asuntoautossa (2 aikuista & 4 teiniä) ja voin kertoa, etten yhdinperheaikaan edes osannut kuvitella sellaisia ongelmatilanteita joita syntyy kahden perheen tapojen ja asenteiden yhteensovittamista B)
Eli se siitä hauskuuden tavoittelusta