teinkö oikein kun en katsonut kuolleita vauvojani?

mulla on ollu kolme keskenmenoa.kaksi niistä on 17 ja 18 viikoilla.
nyt on alkanu kaduttamaan kun en halunnut katsoa lapsiani,mut en kertakaikkiaan sillon voinut katsoa.tuntu jos katson niin suru on vielä jos mahdollista suurempi.nyt sitten en koskaan saanut nähä poikaani ja tytärtämme.oletteko muut katsoneet? :ashamed:

 

itse sain keskenmenon helmikuussa rv 13 ja halusin ja katsoinkin pientä kun syntyi lääkkeiden voimalla.
en kadu päivääkään, sitä varmasti katuisin ellen olisi katsonut.
jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee siinä tilanteessa.
mä koin että se auttoi mua pääsemään yli.
sinulle :hug:

 

Itse olen pikkuisiamme katsonut (keskenmenot 16,11 ja 19 viikoilla).
Se minkä ratkaisun teit oli sinulle itsellesi paras silloin ja sitä ei kukaan voi mennä (tai ei ainakaan pitäisi) arvostelemaan.
Onko mahdollista, että potilaspapereihin olisi otettu kuva, joissakin sairaaloissa kuulema tällainen käytäntö? Tätä asiaa voit varmaankin tiedustella sinua hoitaneesta sairaalasta, jos asia kovasti sinua vaivaa.
Voimia sinulle ja sinnitellään eteenpäin, eikös vain vaikka aina se ei todellakaan tunnu niin helpolta :'(

 

:hug: Voimia sinulle!Omat pidemmällä olleet keskenmenot 18+4 ja 16+2.Ekasta en halunnut nähdä vauvaa,muta kätilö selitti,että se on osa surutyötä,että kyllä kannattaisi katsoa.Ajattelin,että se on verinen limamöykky,että ei ole mitään nähtävää.Kätilö sanoi,että sellaisia ei edes näytetä,vaan aina kätilö ensin tarkastaa vauvan ja sitten vasta näyttää vanhemmille.
Katsoin sitten sitä vauvaa ja ihan täydellinen pikku sormineen ja varpaineen.En ikinä näkyä unohda.Tästä toisesta sanoin heti,että haluan sen nähdä.Kätilö sanoi,että pitää katsoa ensin missä kunnossa se on,kun ollut kuolleena mahassa jonku aikaa.Että jos on jotenkin huonon näköinen,nii aina näytetään jotain osaa käsiä tai varpaita,jos ei muuta voi näyttää.Ihan täydellinen oli tämä toinenkin.Ei niin kehittynyt kuin eka ,mutta minulle VAUVA kuitenkin.
Eka kuoli napanuorakomplikaatioon(kaulanympärillä oli).Tästä toisesta ei syytä vilä tiedetä.Lauantaina vielä tunki käsiään suuhun ja potkiskeli masussa.Pian sen jälkeen on menehtynyt.Marraskuussa saan tietää ,että oli jotain vikaa.Toivon ,että vika löytyisi,että miksi taas.6.keskenmeno yhdeksässä raskaudessa.Kiitos luojalle,että olen nuo 3 poikaa kuitenkin saanut.

 

Synnytin kuolleen vauvan rv16, ja päätin heti kun kuulin että joudun keskeytykseen etten tahdo nähdä. Enkä vielä ole ainakaan katunut...olen miettinyt kovasti että tuleekohan myöhemmin sellanen tunne että olisi pitänyt sittenkin. Mutta en olisi pystynyt, en kertakaikkiaan. Olisin varmasti mennyt ihan sekaisin.

 

Minä halusin nähdä rv 16 syntyneen vauvan, ehdottomasti halusin nähdä. Ja pitkään katselinkin, se oli kaunis ja täydellinen ihmisenalku :'(

 

Minä synnytin vauvani kuolleena rv 23. Näin pikkusen vaikka aluks en halunnut. Kätilö sano että pystyy paremmin sureen, kun on nähnyt mitä suree. Rankkaa se kyllä oli.

 

Teit varmasti niin, kuin sinusta sillä hetkellä tuntui oikealta.

Joissain sairaaloissa otetaan vauvoista kuvat. Jos asia sinua kovasti vaivaa, voithan soittaa ja kysyä, mikä on käytäntö sinun sairaalassa.

Meillä hieman toisenlainen kokemus. Vauva kuoli kohtuun rv 40+1. Vauvan synnyttyä sain pidellä häntä sylissä juuri niin kauan kuin halusin. Mieheni ei halunnut.

Asia jäi häntä kuitenkin vaivaamaan ja hän palasi sairaalaan kahden päivän kuluttua. Vauva tuotiin sairaalaan kappeliin ja siellä isä sai viettää vielä aikaa vauvan kanssa. Kätilö otti kauniita kuvia vauvasta itse virkattu peitto ympärillä ja kultainen sydän kaulassa. Yllättävintä oli, että vauvan 10v isoveli halusi myös nähdä pikkuveikkansa ja oli isän mukana kappelissa.

 

minä synnytin sairaan poikamme rv20+3, lääkäri ei antanut mahdollisuutta edes katsoa, muutakuin valokuvan kautta. Valokuvaa en silloin katsonut koska olin niin shokissa ja pelkäsin reaktiotani koska poika olisi ollut rajun näköinen (puolet päästä puuttui) :'( . En ole vieläkään kuvaa nähnyt ja nyt minua harmittaa ihan hirveästi kun en katsonut. Olen monta kuukautta yrittänyt kerätä rohkeutta mennä sairaalaan ja pyytää poikamme kuvan. Vielä en ole niin pitkälle päässyt.

kyllä minäkin luulen että vauvastasi on otettu kuva jonka saat hakea silloin kun haluat :hug:

 

jos ne ovatkin ottaneet kuvan,en tiedä "uskaltaisinko" katsoa sitä?meillä on aika kuopioon ens kuun lopulle kuulemaan mikä vauvassa oli vikana.siellähän mä voisin kysyä samalla sitä kuva hommaa.mutta mä en tosiaankaan tiedä oonko mä valmis näkemään OMAN vauvan ruumiin kuvan.olen netissä nähny joitain kuvia,mutta tämä olisi oma.en tiiä.... :/

 

Mä soitin sairaalaan ja kysyin että saisinko kuvan pojasta. Sain kuvan. Oli mukava ihminen kenen kanssa keskustelin. Lupas heti. Välillä kun on oikein kova ikävä niin katselen pikkuisen kuvaa.