Terkka ja neuvolalääkäri käskivät pitää 8 kk vanhalle unikoulun

Olin siis pojan kans 8 kk neuvolassa. Taisin näyttää vähän väsyneeltä, kun sekä terveydenhoitaja että myöhemmin neuvolalääkäri molemmat kehottivat pitämään pojalle unikoulun.

Vauva siis 8 kk. Kasvanut hyvin, imetän edelleen, syö nelisen ateriaa päivässä, iltapuuron viimeisenä. Vauva syö 2-3 kertaa yöllä rintaa. Sen lisäksi heräilee 5-10 kertaa muuten vaan, välillä konttausasennossa, välillä kolauttelee päätä pinnasängyn laitaan. Yleensä herää ihan huutamaan, rauhoittuu toisinaan tuttiin. Jos ei rauhoitu, niin annan rintaa. Herätyksiä siis tavallisesti vähintään se 10. Välillä, kun on ollut tosi huonoja öitä, olen nostellut vauvaa pinniksestä vähän kovakouraisestikin :/ Ja huono omatunto on kamala.

Vauva nukahtaa hienosti kahdeksan maissa, omaan sänkyyn (joka meidän sängyn vieressä) itsekseen tosi nopeasti. Harvoin tarvitsee mennä laittamaan tuttia toisen kerran suuhun. Nukkuu noin 20-07. Tuo on siis tosi hyvä. Mutta nyt tajusin, että taidan tosiaan olla aika uupunut noihin jatkuviin heräilyihin. Meillä on sopimus, että minä hoidan arkiyöt, mies viikonloppuyöt, mutta tuntuu, että tuo ei minulle enää riitä. En jaksa valvoa 5 yötä putkeen.

Olin toivonut että tämä itsestään helpottaisi, mutta ehkä en nyt enää sitten jaksa odottaa. Miehelle kun tästä kerroin, hän ei ollut varsinaisesti innoissaan, ymmärsi sinänsä kyllä. Hän myös selvästi jännittää, kun sanoin, että terkka ja lääkäri molemmat sanoivat, että isän kannattaa pitää tuo unikoulu, kun yöimetyksistä pitäisi samalla luopua.

Nyt mietin, että mitä tässä tehtäisiin... Sinnitelläänkö vielä vaikka kuukausi. Entä onko mies paras unikoulua pitämään, kun on vähän "herkkis" ja vähän vastentahtoinen. Omaa äitiäni en kovin mielelläni vaivaisi, kun on jo yli 60 ja työelämässä, hänkin aika uupunut välillä.

Huoh. Löytyiskö vertaistukea tai apuja?

 

unikoulun pitää sitten kun miehellä alkaa loma? Saisitte molemmat mahdollisuuden ottaa päikkäreitä päivällä.

 

meillä isin pitämä unikoulu (muistaakseni juuri tuossa 8kk iässä) meni todella helpolla, kaksi yötä taisi riittää, nopeasti tajusi, ettei maitoa enää tule yöllä ja alkoi yöt sujua paremmin, eli kyllä mä ainakin kannustaisin kokeilemaan, jos tosiaan oot jo aivan väsynyt noihin heräilyihin!

 

unikoulun pitää sitten kun miehellä alkaa loma? Saisitte molemmat mahdollisuuden ottaa päikkäreitä päivällä.

Niin, mies jää heinäkuun alusta lomalle, ei sinnekään niin kovin pitkä aika ole. Ehkä se voisi olla fiksuinta. Nyt vaan vielä reilu 2 viikkoa heräilyitä... Mies tosiaan ei vaan ollut kovin innoissaan. Ehkä hän tuossa kahdessa viikossa sitten tottuisi ajatukseen.

 

Tai sitten pidät itse.. ei vaan mee ihan niin helpolla.. mut ihan suht helposti meni miulla, kun annoi sit vaan tutin ja silittelin.. lopulta rauhottu kumminkin välillä meni reilu tuntikin, kun nukahti uudestaan, mut seuraava yö meni jo paremmin! pitää olla vaan määrätietoinen.

 

Meillä myös poika nukkui muutaman yön isin kanssa ja se oli sillä selvä. Jos ei miehes suostu, niin valvokoot sitten itse jokayö!

 

meillä on vuoden ikänen tyttö, hän valvotti syntymästään lähtien tohon vuoden ikään joka yö. En ole pahemmin nukkun sinä aikana, hermot ollu välillä katkeamis pistees. Esikoinen on myös uhmaiässä. Tämä nuorempi rupesi nukkumaan kun vaihdoin yömaidon veteen. Nyt olen saanut kk verran nukkua läpi yöt tiesin että menee itsestään ohi, koska meni esikoisellanikin. Lapseni ovat lähteneet siinä 8kk kävelee ja siksi valvoivat öitä. Oli niin vilkkaita päiviä niin ne heijastui öihin. Neuvolassa kehottivat minulle perhetyöntekijää avuksi, koska en ole antanut lapsiani koskaan hoitoon. Totesin vaan et kyllä minä jaksan.niih ja ehdottivat meillekin unikoulua, mutta koin paremmaksi antaa lapselleni hellyyttää silloin kuin se sitä tarvii... Minulla ollu mottona et kun lapset hankin niin ne hoidankin. En tarkoita et kaikkien tulisi näin tehdä! Mutta kummasti sitä jaksaa kun on pakko. On minulla apuna aviomieheni, hän auttaa kun vaan pyydän. Hän on muutenkin kovasti lasten kanssa silloin kun ei ole töissä. Yhteenhiileen pelaatte vaan niin kaikki lutviutuu itsestään.

 

[QUOTE="minttum";26459748]meillä on vuoden ikänen tyttö, hän valvotti syntymästään lähtien tohon vuoden ikään joka yö. En ole pahemmin nukkun sinä aikana, hermot ollu välillä katkeamis pistees. Esikoinen on myös uhmaiässä. Tämä nuorempi rupesi nukkumaan kun vaihdoin yömaidon veteen. Nyt olen saanut kk verran nukkua läpi yöt tiesin että menee itsestään ohi, koska meni esikoisellanikin. Lapseni ovat lähteneet siinä 8kk kävelee ja siksi valvoivat öitä. Oli niin vilkkaita päiviä niin ne heijastui öihin. Neuvolassa kehottivat minulle perhetyöntekijää avuksi, koska en ole antanut lapsiani koskaan hoitoon. Totesin vaan et kyllä minä jaksan.niih ja ehdottivat meillekin unikoulua, mutta koin paremmaksi antaa lapselleni hellyyttää silloin kuin se sitä tarvii... Minulla ollu mottona et kun lapset hankin niin ne hoidankin. En tarkoita et kaikkien tulisi näin tehdä! Mutta kummasti sitä jaksaa kun on pakko. On minulla apuna aviomieheni, hän auttaa kun vaan pyydän. Hän on muutenkin kovasti lasten kanssa silloin kun ei ole töissä. Yhteenhiileen pelaatte vaan niin kaikki lutviutuu itsestään.[/QUOTE]

Vaikutat hieman yksinkertaiselta. On se lapsellekin parhaaksi että saa nukkua yöt. Ja ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat unta erilailla. Joillekin ei vaan sovi yöheräämiset ja silloin on parempi keksiä joku ratkaisu ongelmaan.

 

Kiitos vastauksista! Mäkin huomaan nyt kyllä olevani välillä aika itkuinen enkä osaa oikein ryhtyä mihinkään, en saa mitään aikaiseksi. Väsymyksen merkkejähän nuokin on. Ja välillä kyllä riidellään enemmänkin tuon miehen kanssa. Sekin on tosi kurjaa. Luulen kyllä et jos viikon nukkuisi hyvin jossain vaiheessa niin näyttäisi elämä aika erilaiselta!

Mä olen meistä se määrätietoisempi... Mutta en tiedä luotanko itseeni juuri nyt niin paljon, että saisin unikoulun pidettyä. Mutta kaipa sekin onnistuisi tiukan paikan tullen.

Aloin muuten miettiä että miksiköhän ne sitä unikoulua niin tyrkyttivät, onkohan se yleisempikin tapa, vai olinko mä niin poikkeuksellisen väsyneen näköinen :O

 

Meillä myös poika nukkui muutaman yön isin kanssa ja se oli sillä selvä. Jos ei miehes suostu, niin valvokoot sitten itse jokayö!

Joskus on kyllä käynyt mielessä et antais sen valvoa 5 yötä putkeen, ja olla päivät väsyneenä pojan kanssa! Vaatii meinaan multakin välillä luovuutta, että selvitään ruokailuista jne, ja miehellä on vielä paljon lyhyempi pinna...

 

Meillä kans poika oli 8 kk kun suosittelivat neuvolasta unikoulua kun pieni heräili tissittelemään monta kertaa yössä. Olin niin väsynyt etten uskaltanut ajaa autolla. Jatkuva heräily saa kyllä kamalia tunteita pintaan, varsinkin yön pimeinä tunteina.. Meillä kans mies oli vastahakoinen pitämään unikoulua mutta tein ukolle selväksi, että nyt loppui mun rahkeet, ei pysty enempään tai en tiedä mitä tapahtuu. Päädyttiin ratkaisuun että mies antaa pojalle korviketta/vettä yöllä nokkamukista. Ei tarvii todellakaan huudattaa, kyllähän lapsi myös isältä sitä hellyyttä ja läheisyyttä saa. Ekana yönä poika protestoi n. tunnin välein ja isäntä tarjos nokkamukia (ei kelvannu, eli ei ollu oikeesti nälkä/jano), silitteli ja tassutteli yms. Tokana yönä heräsi tarkistamaan ettei tissiä tosiaankaan tule ja sit homma oli pulkassa eikä oo heräilly enää, paitsi tutin tippumiseen. Teki muuten miehellekkin hyvää huomata että saa pojan hyvin rauhoittumaan vaikka keskellä yötä.

 

Vaikutat hieman yksinkertaiselta. On se lapsellekin parhaaksi että saa nukkua yöt. Ja ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat unta erilailla. Joillekin ei vaan sovi yöheräämiset ja silloin on parempi keksiä joku ratkaisu ongelmaan.

Kerroin vaan oman tarinani tsemppinä. Hyvin ovat lapsen kasvaneet ja kehittyneet. Jotkut lapset vain ovat toisia vaativampia ja vaativista lapsista tulee useimmiten älykkäämpiä. Näin minulle neuvolalääkäri totesi. En usko että yövalvomiset sopivat kenellekään. Mutta niistäkin selvitään. Haikeudella sitä myöhemmin muistelee, sitä itkuista vauva-aikaa. Ja tästä on kenenkään vetää käpyä perseeseen!

 

Neuvolassa ollaan kait aika tarkkana siitä, että 8 kk ikään mennessä yösyötöt pitäisi loppua, sillä lapsi ei enää silloin tarvitse ruokaa yöllä. Ja onhan se hampaillekin huonoksi.

Meillä ongelma ratkesi sillä, kun siirrettiin lapsi omaan huoneeseen nukkumaan. Kuulostaa varmaan tylyltä, mutta toimi. Meillä nukuttiin vieressä tai parisängyn sivuvaununa olevassa pinniksessä siihen asti. Heräsin joka kerta, kun vauva vähänkään inahti ja vauva heräsi aina kun käänsin kylkeä, yskin tai mies kuorsasi. Nukuttiin siis kaikki (paitsi mies) huonosti.

No päätettiin kokeilla omassa huoneessa nukuttamista ja kas vain, sinnehän se jäi ja samantien myös yömaito jäi pois. Selvästi vauva oli tosi väsynyt, koska siirron jälkeen alkoi olla pirteämpi päivällä ja jaksaa paremmin valvoa ennen ekoja päikkäreitä. Ennen tätä, vauva valvoi maksimissaan 2 tuntia heräämisen jälkeen, nyt jaksaa jopa 4 h ennen ekoja päikkäreitä.

 

Tuo kuulostaa niiin tutulta! Meillä poika (nyt 1v3kk) oli juuri tuossa 8-9kk iässä sellainen 45min välein heräilevä. Lopulta meni siihen, että ei rauhoittunut kuin tissille. Meillä ei tullut mitään siitä, että olisin vain nukkunut vauva vieressä ja hän olisi ottanut tissin suuhun aina kun olisi tarvinnut, niinkuin joillakin kuulostaa menevän. Tämä johti lopulta siihen, että olin aivan tokkurassa vuorokauden läpeensä. 8kk neuvolassa sekä hoitaja että lääkäri ilmaisivat huolensa ja alkoivat ehdotella ulkopuolista apua.

Tämä ei kuitenkaan ollut se mitä me tarvitsimme, vaan unikoulu jolla vieroitettiin poika yötissittelystä (joka ei enää ollut nälästä johtuvaa koska sai päivisin 5 ateriaa). Suunnittelimme miehen kanssa ajoittavamme unikoulun viikonloppuun, jolloin mies nukkuisi vauvan kanssa ja minä painuisin sohvalle korvatulppien kera. Periaate oli se, että mies "tassuttelee" vauvan takaisin uneen, ja jos (ja kun) se ei ihan heti riitä, tyynnyttää itkevän lapsen sylissä. Mutta äiti pysyi poissa maidonhajusine tisseineen. Parissa yössä tilanne rauhoittui niin, että saatoin palata makariin nukkumaan. Heräilyjä on jatkunut tähän päivään asti, mutta niiden väheneminen kymmenestä n. kolmeen-neljään oli huomattava parannus ja nosti minut taas elävien kirjoihin.

Kannattaa pitää se unikoulu mielestäni jo ennen miehen lomia, sillä 2 viikkoa tuossa tilassa on pitkä aika, ja kun ne yöt siitä edes vähän helpottuu niin mietitte että miksette tehneet sitä aikaisemmin. Ja se ei tosiaan vie montaa yötä, ja kun siihen asennoituu valmiiksi ja pitää päänsä niin homma menee helpoiten. Tsemppiä, kyllä ne unet siitä pikkuhiljaa paranee!

 

[QUOTE="Neiti";26460056]Neuvolassa ollaan kait aika tarkkana siitä, että 8 kk ikään mennessä yösyötöt pitäisi loppua, sillä lapsi ei enää silloin tarvitse ruokaa yöllä. Ja onhan se hampaillekin huonoksi. [/QUOTE]

Meillä ei ainakaan unikouluun ole kannustetu neuvolassa. Vauva nyt 11 kk ja herää syömään 2 tunnin välein. Päivisin hyvinkin 4 tuntia imetysväli... Välillä erittäin raskaita aamuja, kun pitäisi herätä hoitamaan omat työt ennenkuin mies lähtee töihinsä. Niin neuvolassa vain kehutaan, kun imetys jatkuu vaikka raskasta on.

 

Kyllä helpottaa, että muillakin on ollut samanlaisia tilanteita! Kaksi viikkoa tuntuu tosi pitkältä ajalta, kun ulkona on kaunis kesä enkä itse jaksa kuin raahautua aterialta päikkäreille, taas aterialle, päikkäreille, taas syödään, sit iltapuuro ja unet ja taas pitää herätä sata ja tuhat kertaa.... Puuh. Tänäänkään ei ole päästy vielä ulos asti. Kaikessa kestää niin kauan. Enkä minäkään rattiin lähtisi!

Samoin tuntuu, että vauva on päivisin aika väsynyt. Nukkuu kolmet ihan kunnon päikkärit, ja silti on ihan sippi jo ennen unia. Ja aamulla jaksaa valvoa max 8.30 asti, jonka jälkeen pitää laittaa unille. Ja ei, minä tosi harvoin ehdin saada unta siinä ajassa, minkä vauva nukkuu. Aivot kelaavat vaan päivän asioita, kaikkea triviaalia.

Nyt kun tässä kirjoittelen, niin huomaan, että olen kyllä selvästi tosi väsynyt.

 

Mie ehdottaisin hieman toisenlaista ratkaisua, vaikka joku tästä varmaan älähtääkin. Jos teillä kerran on yöimetykset vielä muutenkin kuvioissa, niin ottaisin lapsen suosiolla kainaloon nukkumaan. Sinun ei tarvitsisi nousta imettämään/rauhoittelemaan lasta, kun hän herää, eikä lapsenkaan tarvitsisi havahtua hereille asti kun äiti (ja tissi..) olisi heti siinä vieressä.

Meillä on toiminut hyvin, 1v 2kk syö edelleen muutaman kerran yössä, mutta kumpikaan meistä ei kunnolla niihin yöimetyksiin herää, ja kaikki nukkuu hyvin. Meillä tuo poika on vähän kehno nukkuja siinä mielessä, että havahtuu tosi herkästi hereille joka unisyklin valissä. Ja jos herää ihan hereille, niin sitten myös herää, eikä nukahda uudestaan ei sitten millään. Useimmiten rauhoittuu, kun silittelen vähän, ja muutaman kerran vaatii sit tissiä. Yleensä lähinnä aamuyöstä, nyt vähän useammin kun pukkaa hampaita.

 

[QUOTE="uupunut";26459795]Kiitos vastauksista! Mäkin huomaan nyt kyllä olevani välillä aika itkuinen enkä osaa oikein ryhtyä mihinkään, en saa mitään aikaiseksi. Väsymyksen merkkejähän nuokin on. Ja välillä kyllä riidellään enemmänkin tuon miehen kanssa. Sekin on tosi kurjaa. Luulen kyllä et jos viikon nukkuisi hyvin jossain vaiheessa niin näyttäisi elämä aika erilaiselta!

Mä olen meistä se määrätietoisempi... Mutta en tiedä luotanko itseeni juuri nyt niin paljon, että saisin unikoulun pidettyä. Mutta kaipa sekin onnistuisi tiukan paikan tullen.

Aloin muuten miettiä että miksiköhän ne sitä unikoulua niin tyrkyttivät, onkohan se yleisempikin tapa, vai olinko mä niin poikkeuksellisen väsyneen näköinen :O[/QUOTE]

Hei meille tarjottiin unikoulua avuksi yöitkuihin... Joo ei unikoulu auttanu, ku pojalla oli vatsavaivoja rukiista. Ku ruis jäi pois loppu yöitkutkin.

 

et josko sitä unikoulua kannattaisi kokeilla? Mitä pahaa siinä on, jos se johtaa tilanteeseen, että te kaikki saatte nukkua eikä elämä päivisin ole väsynyttä ja itkuista sinulla? Miksi sinun pitää jaksaa heräillä 10 kertaa yössä? Jos se ei sinua häiritsisi niin eihän siinä mitään mutta kun niin ei ole. Jotkut jaksaa ja jotkut eivät. Sinä jaksat ehkä jotain muuta paremmin mutta ei sinussa mitään vikaa ole. Musta on ihmeellistä, että äidit tuntuvat tällaisissa asioissa hirveää syyllisyyttä. Joskus se itsekkyys on ihan terveellistäkin.

 

Meillä riitti, kun otin unikoulun ohjeista vain päivärymin ohjeet. Mutta imetyksen lopetin kyllä kokonaan samoihin aikoihin.

 

Minullakin reilu 8 kk ikäinen poika, joka nykyään nukkuu huomattavasti paremmin kuin kuukausi sitten! Kertomasi kuulostaa tutulta aiemmin, poika heräili 4-6 kertaa yössä, ja pahimmillaan vajaan tunnin välein. Ja siirtyi joka yö ennen puoltayötä väliimme. Rintaa hän söi varmaan 3-4 kertaa yössä, koska olin niin väsynyt yöllä etten jaksanut hyssyttää häntä uneen. Tutti sai aikaan vain raivarit!
Päätimme jättää yösyötöt kerralla pois ja yöt paranivat heti. Isä nukkui pojan kanssa ensimmäisen viikon ja tämän jälkeen muutin takaisin makuuhuoneeseen, mutta isä hoiti edelleenkin herätykset seuraavan viikon. Pari yötä itkettiin vähän enemmän, mutta herätyksiä oli se 3-4. Ja meillä ei siis ollut huudatusunikoulua, vaan ensin rauhoiteltiin tutin ja silityksen voimalla, ja jos tämä ei auttanut niin syliin. Tämän jälkeen yöt ovat asettuneet niin, että heräilyt hiljenevät tutilla ja havahtumisia on yössä 1-3 ja poika nukkuu omassa sängyssään. Ah, mulla on levännyt olo! Toki tästä johtuen meidän poitsun aamut ovat varhaistuneet ja meillä heräillään usein ennen kuutta. Mutta musta tuntuu edelleen, että olen kuin uudesti syntynyt . Kannattaa teidänkin ryhtyä laittamaan öihin järjestystä.

 

Meilläkin oli samanlaista, ja aloite unikoulun pitämisestä/yösyöttöjen lopettamisesta tuli myös neuvolasta. Päätimme mieheni kanssa, että minä olen lapsen kanssa, koska olen pidempi pinnainen. Kolme yötä meni huonosti, mutta siitä asti nukkunut heräämättä (tai ainakaan herättämättä muita) aamuun saakka. Kyllä kannatti!

 

Tehkää nyt vaan niin kuin on käsketty. Kun saat taas nukkua, kaikki näyttää valoisammalta. Tekstistäsi saan sen kuvan, että teet kaiken vähän liian vimpan päälle.. meinaan, ettei kannata väkisin imetellä yöllä ja heräillä itsensä kustannuksella enää tuon ikäisen kanssa.

 

Meillä oli tollasta, mutta helpotti huomattavasti kun lopetin yöimetyksen. Ei ollu edes vaikeeta, lopetin vaan. Muutamana yönä heräili mutta tottui nopeesti. Heräili sitten kuitenkin välillä mutta huomattavasti vähemmän. Jotain 11 kk alkoi nukkua yönsä kokonaan. Sinuna lopettaisin yöimetyksen enkä pitäis sen kummempia unikouluja.

 

Kiitos kommenteista! Taidan tosiaan olla joissain asioissa aika vimpan päälle, vaikka monissa olen taas "sinnepäin". Ja väsyneenä kyllä osaa tehdä kärpäsestä härkäsen.

Luulenpa, että mä nyt ryhdyn itsekkääksi, ja lopetan yöimetykset. Saman tien, enkä odottele miehen lomaa. Viikonloppu on kuitenkin ihan kohta, levätköön mies silloin En nyt tiedä, onko tuo unikoulua vai ei, kun lakkaa saamasta maitoa yöllä. Ja miehelle ehdoton kielto antaa maitoa pullosta! Oli jo yksi aamu kaivamassa tuttipulloa, kun heräsin kolinaan. Tiedän niin monta perhettä, jossa on siirrytty imetysrumbasta pullorumbaan. Uskon myös, että vauva ei nälkäänsä herää, kun syö tuhdin iltapuuron ja iltamaidot päälle, eikä aina edes syö rinnalla, vaan lussuttelee vaan.

Joku sanoi tuosta vauvan vieressä nukkumisesta. Meillä se ei ole toiminut, koska sekä vauva että minä nukumme silloin levottomammin. Myös makuulla imettäessä vauvan imuote on huono, ja imettäminen sattuu. Imetän nykyään siis myös öisin istualtaan. Samoin vauva on liikkuvainen, ja pari kertaa yhteisiltä päikkäreiltä olen herännyt niin, että roikkuu verhossa kiinni tai on menossa sängynlaidalta alas :/ Voisihan tuota perhepetiä vielä viritellä joillain ratkaisuilla, mutta jotenkin en haluaisi sitä ovea avata nyt enää, en tässä vaiheessa. Sinänsä mulla ei ole mitään sitä vastaan, alun perin ajattelinkin että vauvan kanssa niin nukumme, mutta käytäntö osoitti toisin. Ja on tosiaan aina nukahtanut parhaiten omaan sänkyyn.

Torkahdin nyt päivällä muutamaksi minuutiksi, ja olo on tosi paljon reippaampi. Nyt sinne ulos, vihdoin!