The Ketju kirjautuneille - tervetuloa

Auts toivottavasti helpottaa kivut pian.
Selkä on aina peruskipee, ei hellitä ku haudassa. Aamulla jo herätessä on polttava kipu alaselässä. No, ei se meikäläistä estä elämästä, hidastaa kyllä vauhtia. Jahka tuo välilevyjutska kuntoutuu, niin ehkä hiukan taas hellittää. Remppahommien lisäksi kävin kuuraamassa alkkis isäni kämpän katosta lattiaan. Ei sovi mun ruodolle.
Tänään totesin miehelle, että seuraavaa asuntoa en ala remppaamaan, ostetaan se valmiiksi laitettuna. Ei vanha jaksa enää.
 
Selkä on aina peruskipee, ei hellitä ku haudassa. Aamulla jo herätessä on polttava kipu alaselässä. No, ei se meikäläistä estä elämästä, hidastaa kyllä vauhtia. Jahka tuo välilevyjutska kuntoutuu, niin ehkä hiukan taas hellittää. Remppahommien lisäksi kävin kuuraamassa alkkis isäni kämpän katosta lattiaan. Ei sovi mun ruodolle.
Tänään totesin miehelle, että seuraavaa asuntoa en ala remppaamaan, ostetaan se valmiiksi laitettuna. Ei vanha jaksa enää.
Jep,nuo krooniset selkäkivut/ välilevyongelmat ikäviä. Jaksamista.
 
Niin, en mä ole mikään koirakuiskaaja mutta yleisen elämänkokemukseni havaintoihin perustuen sanoisin, että kissat ja koirat yleensä tykkäävät minusta huomattavasti enemmän kuin naiset. Eli en ole ainakaan mikään naisexpertti.

Mut koirissa ihan perusjuttu on se, että ne oppii palkitsemalla. Metri oikeaan suuntaan on palkinnon paikka niin kohta ottaa toisenkin metrin. Jne.
Rankaisemalla koirat ei opi mitään. Paitti tänään kaupan ovelle sidottu rottis oli oppinu murisemaan kaikelle ja jokaiselle joka lähestyy. Pelko. Jos joutuu pelkäämään kaikkea niin sit muristaan kaikelle mikä liikkuu tai pysyy paikallaan. Koska se voi lyödä. Tai sit agressiivisuudesta on palkittu, en osaa sanoa.

Kissojen kouluttamisen taas olen havainnut yhtä mahdottomaksi kuin naisten kouluttamisen. Se on jokseenkin mahdoton homma.
 
Kyllä tuo mun mies olis hyvä isä
Mä olin valehtelematta ainakin kelvollinen isä kunnes ex-rouvakultani tahtoi eron.
Sit vaan lakkasi se perhe olemasta niin isyyteni päättyikin sit siihen.
Lapset epäilemättä näkevät sen niin, että isä vaan katosi elämästä.
Itse koen asian hieman toisin.
Kas kun koko sukuni suljettiin kertalaakista ulkopuolelle niin minä en voi siihen olla syyllinen, en mitenkään.
Enkä mä syyllistä kaipaa. Lapsiani mä kaipaan.
Niin ja Lahtista ja konekivääriä jos tuntematonta sopii lainata.
 
Tyhjensin ignoorauslistani kokonaan.
Huomasin, että krut on löytänyt paikan.
Tervetuloa, ostaanhan me olla tappelematta?

Ja voin kertoa, että olin pitkät päivät töissä. Ja reissussa.
Eikä pienistä lapsista ollut kauheesti apua katolla.
Vedet ja viemärit sain vedettyä sillai, että kun paiskin hommia aamuneljään niin saatiin kastevedet omasta hanasta.

Humpansoitolla sit maksettiin sähkölasku poikineen.

Viina ja rööki mulle on maistunut liiankin hyvin yli kolkytä vuotta. Ei sen pitäis tulla kenellekään yllätyksenä, ei ainakaan semmoiselle joka sitä sieti kuus vuotta ennenkuin päätti astua kanssani avioon.

Erossa v*ttu mä poltan ja juon niinku asia olis kauhee yllätys?
Mutta eron kiltin miehen kanssa voi tehdä sillaikin, että lasten kotia tai mitään muutakaan ei tavitse myydä.
Jolloin ero on se jossa isi vaan häipyy.

Mitään en elämässäni ole katunut niin paljoa kuin lausetta jossa "sinä selität eron lapsille koska minusta ei siihen ole".

Sit vietin pari vuotta elämästäni yrittäen tappaa itteni juomalla.
Näen joka yö unta lapsistani.
 

Yhteistyössä