Siinähän se ongelma onkin. Näytteleminen on helppoa kun edessä on joku jolla ei oo merkitystä. Ja sit kun se merkityksellinen on nokan edessä, tärisyttää, polvet ovat vetkuloina eikä aivoiissa kulje mikään -tai ei ainakaan mikään järkevä- ja sit pitäis osata sanoa jtain fiksua ja pah.
The ketju
- Viestiketjun aloittaja kepsis
- Ensimmäinen viesti
- Status
Mä oikeasti eron jälkeen yritin tappaa itteni juomalla.miks kuolisit?
En osannut.
Nyt vituttaa se, että sietokyky nousee jokaisella juomiskerralla ja ryyppääminen alkaa käydä kalliiksi.
Boobabe
Sun iässä mulla ei tavallaan ollut elämää. Ei ystävää eikä mitään muutakaan. 19v. alkaen oli työ.
Ja helvetin ujo.
:hug:Sun iässä mulla ei tavallaan ollut elämää. Ei ystävää eikä mitään muutakaan. 19v. alkaen oli työ.
Ja helvetin ujo.
ujo olin määki ja oon vieläki...
Boobabe
Olen vieläkin mutta en enää niin pahasti kuin nuorena.
Näytteleminen on helppoa.
Mä olen osannut soittaa hymyhuulin humppaa häissä vaikka oma sydän olis vuotanut verta.
Mut kun edessä on joku jolla on merkitys...
... näytteleminen ei auta
... kirjoitustaidoista ei ole apua
... pitää vaan olla oma itsensä
ja tykätä niin perkeleesti että sydän halkeaa ja yrittää olla järjissään. Elämä olis ihanan helppoa jos ei olis sydäntä tai järkeä. Kummankaan olemassaolosta mä tosin en voi olla varma.
Boobabe
Määkin oon ujo ja arka
Netissä on helppo jutella.
mun on tosi tosi tosi tosi......tosi vaikee katsoa silmiin keskustellessa..punastun ja alan nauramaan hermostuneena
Netissä on helppo jutella.
Löysin mäkin eksän 21-vuotiaana. Mutta kun kului reilut kymmenen vuotta ei sätkiä käärivästä pitkätukkahipistä kitaran kera ollut jäljellä kuin kalju pää ja urheiluhullu äijä jonka mielestä mä tein suunnilleen kaiken väärin.
Mä oon ujo sit jos toinenkin on mut jos toinen on sellanen höpöttäjä ja tunnen oloni rennoks seurassa niin ei mua sit ujostuta. Tyypin kans oli heti niin helppo turista ettei ollu mitään ongelmaa.Se väitti että sitä muka jännitti alkuun mut en kyl huomannu et olis. Mulla se siis riippuu aika paljon siitä toisesta et olenko ujo vai en ja jos olen niin miten paljon.Määkin oon ujo ja arka
Boobabe
Mun ei ole enää. Hiprakassa poistuu loputkin ujoudet.mun on tosi tosi tosi tosi......tosi vaikee katsoa silmiin keskustellessa..punastun ja alan nauramaan hermostuneena
kyä määki netissä posmitan ummet ja lammet
Netissä on helppo jutella.
No hiprakassa nyt kuka tahansa ujokin nyt menettää loputkin estonsaMun ei ole enää. Hiprakassa poistuu loputkin ujoudet.
Onneks en juo enää juuri ollenkaa saatikka käy baareissa.
En oo aikasemmin avautunu täällä asiasta, mutta sama kai son tulla kaapista ulos. Mulla on diagnosoitu PTSD/dissosiaatiohäiriö, ja niiden myötä epävakaa ja semihäiriintynyt tunne-elämä ja vaikeuksia luoda läheisiä ihmissuhteita. Oonhan mä pirtsakka ja reipas lähtemään ihmisten kans ulos ja tapaamaan tyyppejä jne, mutkumutku. Ihmissuhdetaipaleella on ollu urpoja ja kuspäitä, mut on siihen joukkoon mahtunu muutama oikeasti potentiaalinenkin tapaus, mutta oon sitten dissoissa vetäny itse hommat puihin "for no reason", koska en kykene aina toiminaan rationaalisesti ihmissuhteisiin liittyvissä tilanteissa. Tohtorin kirjottamassa diagnoosissa luki muistaakseni jotakuinkin näin, että "kadottaa yhteyden kokevaan ja tuntevaan minäänsä", mikä tarkottaa käytännössä sitä, et pahimpien dissojen aikana käyttäydyn kuin eri ihminen enkä osaa kontrolloida itseäni normaalisti.
Mä tulisin mielummin jätetyks vaikka kymmenen kertaa lisää, ku ryssisin hyvän ihmissuhteenalun omalla käytökselläni vastoin tahtoani.
Et näin helppoo on elämä, ku on nuori ja saa kenet vaan.
Kiitos ja anteeksi.
Nimim. mielenterveysongelmainen
no siis mulla nousee kuuppaan tosi helposti, joten toisesta punkkulasillisesta mä varmaan kiipeän syliin ja olen halukkaampi kuin ikinä selvinpäinMun ei ole enää. Hiprakassa poistuu loputkin ujoudet.
ja huom. mä olen halukas myös selvinpäin
Boobabe
mun kohdalla on aivan se ja sama miten arka tai rohkee toinen on, mä rohkaistun hitaasti ja sen jälkeen höpäjänkin ihan rohkeesti jo vailla estoja
Boobabe
Oho *hali*En oo aikasemmin avautunu täällä asiasta, mutta sama kai son tulla kaapista ulos. Mulla on diagnosoitu PTSD/dissosiaatiohäiriö, ja niiden myötä epävakaa ja semihäiriintynyt tunne-elämä ja vaikeuksia luoda läheisiä ihmissuhteita. Oonhan mä pirtsakka ja reipas lähtemään ihmisten kans ulos ja tapaamaan tyyppejä jne, mutkumutku. Ihmissuhdetaipaleella on ollu urpoja ja kuspäitä, mut on siihen joukkoon mahtunu muutama oikeasti potentiaalinenkin tapaus, mutta oon sitten dissoissa vetäny itse hommat puihin "for no reason", koska en kykene aina toiminaan rationaalisesti ihmissuhteisiin liittyvissä tilanteissa. Tohtorin kirjottamassa diagnoosissa luki muistaakseni jotakuinkin näin, että "kadottaa yhteyden kokevaan ja tuntevaan minäänsä", mikä tarkottaa käytännössä sitä, et pahimpien dissojen aikana käyttäydyn kuin eri ihminen enkä osaa kontrolloida itseäni normaalisti.
Mä tulisin mielummin jätetyks vaikka kymmenen kertaa lisää, ku ryssisin hyvän ihmissuhteenalun omalla käytökselläni vastoin tahtoani.
Et näin helppoo on elämä, ku on nuori ja saa kenet vaan.
Kiitos ja anteeksi.
Nimim. mielenterveysongelmainen
Ai juku, en ois kyl sun palstaviestien perusteella ikinä uskonu että SÄÄ voisit olla himokasno siis mulla nousee kuuppaan tosi helposti, joten toisesta punkkulasillisesta mä varmaan kiipeän syliin ja olen halukkaampi kuin ikinä selvinpäin
- Status