töihin meno

hei! olen 32v, lokakuussa 03 syntyneen ihanan tytön äiti. hoidan tyttöä vielä kotona, mutta elokuussa menen takaisin töihin. olenko ihan "pimee" kun mua nyt jo surettaa tytön jättäminen päiväkotiin ja "eroaminen" tytöstä. menen toisaalta mielelläni töihin mutta samalla suren kun yksi "aikakausi" päättyy. mielipiteitä muilta äideiltä!!!

 

Minä myös töihin menossa elokuun lopulla (poika syntyi 06/04) ja nyt olen jo itseäni ja poikaa surkutellut :snotty: !! Eli kaipa näidenkin tunteiden läpikäyminen ihan normaalia on. Meillä poika menee yksityiselle hoitajalle, jota on jo tavattu ja mukava, ammattitaitoinen immeinen on, MUTTA... silti mietin lähes päivittäin töiden alkua ja pojan hoitoon kuskaamista KAUHULLA.

 

Esikoisesta koin samanlaista kauhua ja varsinkin kun alkuun ne aamut oli vähän itkuisia, mutta hakiessa kun huomasi että on hoidossa erinomaisesti viihtynyt ja hoitotädin kanssa synkkasi hyvin niin kyllä se siitä. Taisi lapsi kyllä sopeutua nopeammin kuin äiti.

Kuopuksen kanssa oli sitten paljon helpompaa kun sain samalle hoitajalle, huoleti voin jättää.

 

Itse kamppailin tuon ongelman kanssa muutama kuukausi sitten, meillä poika oli 1 v 4 kk hoitoon mennessään. Alkuun meinasi sydän särkyä kun joutui jättämään lapsen päiväkotiin :'( Sopeutumista kesti noin neljä viikkoa, mutta sen jälkeen on menny hyvin. Poika menee iloisena tarhaan ja usein joku kavereista tulee halaamaan jo ovelle =) Taitaa loppujen lopuksi olla äidille vaikeampaa kuin lapselle se hoitoon vieminen. Tsemppiä ja yritä nauttia vielä niistä hetkistä minkä olet kotona :hug:

 

Molemmat lapseni ovat olleet 10 - 11 kk väliltä, kun olen palannut, äitiyslomalta + kesälomat päälle, töihin. Alku aina hankalaa mutta kaikki hoitajat olleet mukavia. Muutama viikko menee että itketään mutta sitten sujuu paremmin. Meillä nykyisin mies vie hoitoon ja jäävät suoraan ulos. Tänä aamuna vein nuoremman aiemmin ja yleensä silloin jää itkemään vaikka hoitokaverit ovat jo paikalla.

Kyllä se siitä lutviutuu, voin sanoa näin kahden lapsen kokemuksella.

 

Meillä 11/04 syntynyt poika ja töihin joo pitäs palata syyskuun alussa vaikka tällä hetkellä tuntuu siltä että olis kiva jäädä pojan kanssa kotiin,mutta sen puoleen rauhallisempi mieli kun mummo on lupautunut hoitamaan poikaa ainakin jonkin aikaa kun on vielä noin pieni =)

 

tosi kiva lukea muilta kokemuksia! jep aion nauttia täysillä näistä muutamasta kuukaudesta. =)

 

Hei!

Toivottavasti kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin. Itse sain esikoiseni 11/03 ja minun täytyi aloittaa työt 02/04, äitiysloma täällä Briteissä ruhtinaalliset 3 kk!!! (Siihen sisältyy synnytystä edeltävä aika, joten menin töihin, kun poika oli 2.5kk)


Toivottavasti yhtään lohduttaa...!

 

Sori vaan mutta en ymmärrä mikä helvatan kiire teillä on töihin!!!
Itse aion olla kotona niin kauan kun kaikki ovat kouluikäisiä. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta aina on pärjätty. On päiviä kun kaikki tökkii ja tuntuu rankalta, mutta suurin osa ajasta nautimme elämästä täysillä ja ah niitä kiireettömiä ihania aamuja yhdessä... Lapset käyvät kerhossa 3v. -> ja saavat siinä kolmessa tunnissa ihan tarpeeksi hoidettua sosiaalisia suhteita. Kaikki lapseni ovat sosiaalisia ja reippaita ja itse asiassa todella hyvin välttyneet kaikilta korvatulehduskierteiltä ja muilta taudeiltakin.
Varsinkin teitä ihmettelen jotka kärsivät jo nyt eroahdistusta lapsistaan. Minä ainakin nautin lapsistani ja katson mielelläni kaikkien kasvua.

 

\

Sori vaan mutta en ymmärrä mikä helvatan kiire teillä on töihin!!!
Itse aion olla kotona niin kauan kun kaikki ovat kouluikäisiä. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta aina on pärjätty. On päiviä kun kaikki tökkii ja tuntuu rankalta, mutta suurin osa ajasta nautimme elämästä täysillä ja ah niitä kiireettömiä ihania aamuja yhdessä... Lapset käyvät kerhossa 3v. -> ja saavat siinä kolmessa tunnissa ihan tarpeeksi hoidettua sosiaalisia suhteita. Kaikki lapseni ovat sosiaalisia ja reippaita ja itse asiassa todella hyvin välttyneet kaikilta korvatulehduskierteiltä ja muilta taudeiltakin.
Varsinkin teitä ihmettelen jotka kärsivät jo nyt eroahdistusta lapsistaan. Minä ainakin nautin lapsistani ja katson mielelläni kaikkien kasvua.

Toivottavasti helpotti tuon purkauksen jälkeen! Kas kun meitä äitejä on niin monenlaisia, toiset haluavat mennä töihin, toisilla painaa velkataakka tms. Asuminen on monessa paikassa niin kallista, että yhden ihmisen tuloilla harvoin pystyy lyhentämään esim ihan tavallisen rivarin lainaa. Se mikä on kullekin se paras ratkaisu on jokaisen oma asia, täältä vain on hyvä hakea vertaistukea akuuttiin ahdistukseen

 

Mulla on pyörinyt mielessä kanssa että kuinkahan tuo hoitoonmeno käy. Lapsi on kolmas ja kuitenki ensimmäinen joka menee hoitoon. Tyttö täyttää heinäkuussa kolme ja tässä jotain pitäisi alkaa tehdä. Joskus olen miettinyt että olisiko ollut helpompaa laittaa vähän pienempänä hoitoon, että olisi isovelikin ollut jonkin aikaa samassa paikassa. Nyt kuitenkin syksyllä molemmat veikat on koululaisia ja näin ollen ei päivähoitoa tarvi. Mua jännittää ihan hirveesti tuo asia ja moneen kertaan pohtinut että mitenköhän se sitten menee. Voihan se olla että tyttö sopeutuu tilanteeseen paremmin kuin äiti. En nyt kuitenkaan heti ole mihinkään menossa kun tuon kolme tulee, että onhan siinä sitten hiukan totutteluaikaa. Kai. On tyty kuitenkin tottunut kiireettömiin aamuihin tähän asti että saa nähä sitten kuinka kauan kestää tottua uuteen rytmiin. Kuinka kauan teidän muiden lapsilla on kestänyt tuo hoitoon totuttelu??

 

\

\

Sori vaan mutta en ymmärrä mikä helvatan kiire teillä on töihin!!!
Itse aion olla kotona niin kauan kun kaikki ovat kouluikäisiä. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta aina on pärjätty. On päiviä kun kaikki tökkii ja tuntuu rankalta, mutta suurin osa ajasta nautimme elämästä täysillä ja ah niitä kiireettömiä ihania aamuja yhdessä... Lapset käyvät kerhossa 3v. -> ja saavat siinä kolmessa tunnissa ihan tarpeeksi hoidettua sosiaalisia suhteita. Kaikki lapseni ovat sosiaalisia ja reippaita ja itse asiassa todella hyvin välttyneet kaikilta korvatulehduskierteiltä ja muilta taudeiltakin.
Varsinkin teitä ihmettelen jotka kärsivät jo nyt eroahdistusta lapsistaan. Minä ainakin nautin lapsistani ja katson mielelläni kaikkien kasvua.

Toivottavasti helpotti tuon purkauksen jälkeen! Kas kun meitä äitejä on niin monenlaisia, toiset haluavat mennä töihin, toisilla painaa velkataakka tms. Asuminen on monessa paikassa niin kallista, että yhden ihmisen tuloilla harvoin pystyy lyhentämään esim ihan tavallisen rivarin lainaa. Se mikä on kullekin se paras ratkaisu on jokaisen oma asia, täältä vain on hyvä hakea vertaistukea akuuttiin ahdistukseen

Peesi.

 

\

Sori vaan mutta en ymmärrä mikä helvatan kiire teillä on töihin!!!
Itse aion olla kotona niin kauan kun kaikki ovat kouluikäisiä.

Toiset voivat, toiset eivät: minä teen sellaista asiantuntijatyötä, että jos olisin kymmenen vuotta kotona lapsia hoitamassa, niin töihin palatessa työnantaja aloittaisi taatusti henkilökohtaiset YT-neuvottelut puuttuvan ammattitaidon vuoksi. Ja olisihan se ikävää heittää pitkä ja yhteiskunnallekin kallis tohtorikoulutus hukkaan.

Enkä kyllä usko, että kestäisin kotona noin pitkään ilman, että pää hajoaisi... eiköhän se ole lastenkin etu.

 

\

\

Sori vaan mutta en ymmärrä mikä helvatan kiire teillä on töihin!!!
Itse aion olla kotona niin kauan kun kaikki ovat kouluikäisiä. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta aina on pärjätty. On päiviä kun kaikki tökkii ja tuntuu rankalta, mutta suurin osa ajasta nautimme elämästä täysillä ja ah niitä kiireettömiä ihania aamuja yhdessä... Lapset käyvät kerhossa 3v. -> ja saavat siinä kolmessa tunnissa ihan tarpeeksi hoidettua sosiaalisia suhteita. Kaikki lapseni ovat sosiaalisia ja reippaita ja itse asiassa todella hyvin välttyneet kaikilta korvatulehduskierteiltä ja muilta taudeiltakin.
Varsinkin teitä ihmettelen jotka kärsivät jo nyt eroahdistusta lapsistaan. Minä ainakin nautin lapsistani ja katson mielelläni kaikkien kasvua.

Toivottavasti helpotti tuon purkauksen jälkeen! Kas kun meitä äitejä on niin monenlaisia, toiset haluavat mennä töihin, toisilla painaa velkataakka tms. Asuminen on monessa paikassa niin kallista, että yhden ihmisen tuloilla harvoin pystyy lyhentämään esim ihan tavallisen rivarin lainaa. Se mikä on kullekin se paras ratkaisu on jokaisen oma asia, täältä vain on hyvä hakea vertaistukea akuuttiin ahdistukseen

Joo kyllä helpotti! Lapset meillä tärkeintä ei duunit!!!
Kyllä mekin helsingin puolella asutaan ja omakotitalon lainaa on maksettu ihan niinkuin muutkin!! eli älkää tulko mulle sanoo ett ei pärjätä....

 

Jos omakotitalot maksaa noin 180 000 euroa ja siitä ylöspäin, en kyllä ymmärrä miten niitä yhden ihan tavallisen ihmisen tuloilla maksetaan? Eri asia jos olet niitä onnellisia jotka ehti ostaa talonsa 5-10 v sitten, jolloin hinnat oli jotain ihan toista luokkaa... Puoliso tienaa vajaat 1900 kuussa, ei niillä tuloilla ainakaan yksinään makseta isoa lainaa.

 

\

\

\

Sori vaan mutta en ymmärrä mikä helvatan kiire teillä on töihin!!!
Itse aion olla kotona niin kauan kun kaikki ovat kouluikäisiä. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta aina on pärjätty. On päiviä kun kaikki tökkii ja tuntuu rankalta, mutta suurin osa ajasta nautimme elämästä täysillä ja ah niitä kiireettömiä ihania aamuja yhdessä... Lapset käyvät kerhossa 3v. -> ja saavat siinä kolmessa tunnissa ihan tarpeeksi hoidettua sosiaalisia suhteita. Kaikki lapseni ovat sosiaalisia ja reippaita ja itse asiassa todella hyvin välttyneet kaikilta korvatulehduskierteiltä ja muilta taudeiltakin.
Varsinkin teitä ihmettelen jotka kärsivät jo nyt eroahdistusta lapsistaan. Minä ainakin nautin lapsistani ja katson mielelläni kaikkien kasvua.

Toivottavasti helpotti tuon purkauksen jälkeen! Kas kun meitä äitejä on niin monenlaisia, toiset haluavat mennä töihin, toisilla painaa velkataakka tms. Asuminen on monessa paikassa niin kallista, että yhden ihmisen tuloilla harvoin pystyy lyhentämään esim ihan tavallisen rivarin lainaa. Se mikä on kullekin se paras ratkaisu on jokaisen oma asia, täältä vain on hyvä hakea vertaistukea akuuttiin ahdistukseen

Joo kyllä helpotti! Lapset meillä tärkeintä ei duunit!!!
Kyllä mekin helsingin puolella asutaan ja omakotitalon lainaa on maksettu ihan niinkuin muutkin!! eli älkää tulko mulle sanoo ett ei pärjätä....

Helsingin omakotitaloja ei ostella yhden keskituloisen ihmisen palkalla. Nykyään pitää olla kahden palkkatulo tai sitten perintöä. Eri asia, jos on ostanut ensiasunnon 5-10 vuotta sitten tai aiemmin.

Ja vaikka kaksi on maksamassa, tiukka tekee monissakin perheissä maksaa aivan tavallisen rivarin lainaa kasvukeskuksissa.

Eli kyllä tulen sulle sanomaan, että puhut aivan paskaa!

 

\

\

\

\

Sori vaan mutta en ymmärrä mikä helvatan kiire teillä on töihin!!!
Itse aion olla kotona niin kauan kun kaikki ovat kouluikäisiä. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta aina on pärjätty. On päiviä kun kaikki tökkii ja tuntuu rankalta, mutta suurin osa ajasta nautimme elämästä täysillä ja ah niitä kiireettömiä ihania aamuja yhdessä... Lapset käyvät kerhossa 3v. -> ja saavat siinä kolmessa tunnissa ihan tarpeeksi hoidettua sosiaalisia suhteita. Kaikki lapseni ovat sosiaalisia ja reippaita ja itse asiassa todella hyvin välttyneet kaikilta korvatulehduskierteiltä ja muilta taudeiltakin.
Varsinkin teitä ihmettelen jotka kärsivät jo nyt eroahdistusta lapsistaan. Minä ainakin nautin lapsistani ja katson mielelläni kaikkien kasvua.

Toivottavasti helpotti tuon purkauksen jälkeen! Kas kun meitä äitejä on niin monenlaisia, toiset haluavat mennä töihin, toisilla painaa velkataakka tms. Asuminen on monessa paikassa niin kallista, että yhden ihmisen tuloilla harvoin pystyy lyhentämään esim ihan tavallisen rivarin lainaa. Se mikä on kullekin se paras ratkaisu on jokaisen oma asia, täältä vain on hyvä hakea vertaistukea akuuttiin ahdistukseen

Joo kyllä helpotti! Lapset meillä tärkeintä ei duunit!!!
Kyllä mekin helsingin puolella asutaan ja omakotitalon lainaa on maksettu ihan niinkuin muutkin!! eli älkää tulko mulle sanoo ett ei pärjätä....

Helsingin omakotitaloja ei ostella yhden keskituloisen ihmisen palkalla. Nykyään pitää olla kahden palkkatulo tai sitten perintöä. Eri asia, jos on ostanut ensiasunnon 5-10 vuotta sitten tai aiemmin.

Ja vaikka kaksi on maksamassa, tiukka tekee monissakin perheissä maksaa aivan tavallisen rivarin lainaa kasvukeskuksissa.

Eli kyllä tulen sulle sanomaan, että puhut aivan paskaa!

Asuntojen hinnat on saattanut esim. 5 vuodessa nousta 70%, joskus jopa kolminkertaistua, ja palkat nousee sen vaivaisen 2-3% vuosi. Kyllä ensiasunnon ostajat on aika vaikean tilanteen edessä. Me ei esimerkiksi voida ostaa asuntoa vaikka ei asuta edes Helsingissa. Ei vain yhden palkalla saada tarpeeksi isoa lainaa edes ihan tavalliseen rivitaloasuntoon, omakotitaloista puhumattakaan.

Mistähän johtuu, että kaltaisillasi kauan sitten asunnon ostaneilla on tarve tulla haukkumaan toisia työssäkäyviä ihmisiä? Eikö kaikki ole siltikään hyvin, vaikka on omakotitalo ja saa hoitaa lapsiaan kotona?

Ei tarvitse olla kummoinen laskupää, että osaa laskea sen verran, että jos keskipalkka on 2500 euroa brutto, niin ei sillä makseta 200 000 euron-300 000 euron omakotitaloja. Ja tuollainen 200 000 euron okt ei ole edes mikään luksustalo, hinnat kasvukeskuksissa alkaa tuosta 200 000, ja tuollainen talo on aivan perustalopaketti, tavallinen pieni puutalo. Voi olla jopa vanha ja huonokuntoinen. Myös rivitalo ja kerrostaloasunnot maksavat vähintään 150 000-200 000. Ei sitäkään oikein yhden palkalla makseta.

Kun jos on perhettä, ei kaksi huonetta oikein riitä, vaan tarvitsisi vähintään sen 3-4.

 

Oon menossa töihin elokuussa, poika täyttää heinäkuussa vuoden ja tyttö on 4v. Mua ainakin kammottaa ajatus miten poika päiväkodissa pärjää vaikka toisaalta mä oon ihan kypsä tähän kotona olemiseen. Menen siis mielelläni töihin mut nuorimmaisen tilanne pelottaa miten sujuu kun on niin pieni vielä. Ja kun on päätetty ettei lisää lapsia tule niin onhan se vähän haikeeta jättää tää vaihe elämästä taakse. Ei tule enää äitiyslomia ja hoitovapaita sitten... Mut toisaalta oon ihan valmis siirtymään elämäs eteenpäin, kai kaikki hoituu, myös pojan päivähoitotaival.

 

Poika oli 2,5 vuotta kun menin takaisin töihin.Asuimme silloin Espoossa ja heidän maksama kuntalisä mahdollisti kotona olon. Halusimme myös että poika osaa a) kävellä b) on vaipaton ja c) puhuu ennekuin menee tarhaan.Olen joskus ollut päiväkodilla töissä ja nähnyt ihan pienten ryhmän arkea, tein kyseiset päätökset jo silloin ja onneksi mieheni samaa mieltä. Olen kaupan alalla töissä joten minulla on arkivapaita ja silloin poika on kotosalla kanssani joten hoitoviikot valillä 4 tai 3 päiväisiä.Tutustuminen meni hyvin ja tarhan aloittaminen paremmin kuin olisin uskonut.Mutta päänvaivaa aiheuttaa yhä edelleenkin koti-työelämän suhteuttaminen.Tarhamme oli kunnallinen mutta pieni, vain kaksi ryhmää eli uskon sen olleen yksi syy miksi ongelmia ei ollut.Tarhoihin kannattaa muuten tutustua!
Nyt on tulossa toinen ja asumme Tampereella, täälähän ei kuntalisää makseta joten on mietityttänyt pystynkö talouden puolesta olemaan kotona siiheksi kun lapsi on 2,5-3 vuotta.Toivottavasti pystyn.Esikoinen on täyttää joulukuussa 5 vuotta joten jatkaa varmaan yksityisessä tarhassaan 2-3 pvää/vko ja pianhan hän on eskarilainen.Mut joo ratkaisuja on monia mutta muistakaa että ainahan voi muuttaa suunnitelmia jos tuntuu ettei homma toimi ja yleensä asioilla on taipumus järjestyä!!!

 

\

Sori vaan mutta en ymmärrä mikä helvatan kiire teillä on töihin!!!
Itse aion olla kotona niin kauan kun kaikki ovat kouluikäisiä. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta aina on pärjätty. On päiviä kun kaikki tökkii ja tuntuu rankalta, mutta suurin osa ajasta nautimme elämästä täysillä ja ah niitä kiireettömiä ihania aamuja yhdessä... Lapset käyvät kerhossa 3v. -> ja saavat siinä kolmessa tunnissa ihan tarpeeksi hoidettua sosiaalisia suhteita. Kaikki lapseni ovat sosiaalisia ja reippaita ja itse asiassa todella hyvin välttyneet kaikilta korvatulehduskierteiltä ja muilta taudeiltakin.
Varsinkin teitä ihmettelen jotka kärsivät jo nyt eroahdistusta lapsistaan. Minä ainakin nautin lapsistani ja katson mielelläni kaikkien kasvua.

Jos sulla on vakituinen työpaikka odottamassa ja työnantajan suostumus pitkään lomaan, niin mikäs siinä on kotosalla olla. Mutta jos pitää alkaa etsimään paikkaa hoitovapaan jälkeen ja jos olet ollut kotona kunnes kaikki (1-3 lasta?) ovat kouluiässä, nin silloin saat kyllä olla kotona lopun ikääs.

Itse menin töihin heti äippälomien jälkeen. Ystäväni, jolla saman ikäiset lapset jäi niitä hoitamaan ja nyt ihmettelee, kun ei pääse töihin. Ikää liian paljon koulutukseen ja valittaa kun ei tule rahaa mistään. Nyt ainakin tiedän tehneeni oikean ratkaisun vaikka se silloin aikanaan epäilytti. Lapsetkin ovat terveitä ja reippaita eikä heissä päivähoidon vaikutukset näy. Lasten kanssa oleminen kotona oli ihanaa aikaa, mutta en kaipaa sitä enää, sillä se oli myös aika raskasta!

 

\

Nyt ainakin tiedän tehneeni oikean ratkaisun vaikka se silloin aikanaan epäilytti. Lapsetkin ovat terveitä ja reippaita eikä heissä päivähoidon vaikutukset näy. Lasten kanssa oleminen kotona oli ihanaa aikaa, mutta en kaipaa sitä enää, sillä se oli myös aika raskasta!

Tämä oli tosi mukava lukea. Minua surettaa jo nyt (rv 13+5) vajaan vuoden vanhan hoitoon vienti, mutten silti ole aikonut jäädä kotiin sen pidemmäksi aikaa. Eikä mieskään ole syttynyt ajatukselle hoitovapaasta. Ainakaan vielä.

 

\

Joo kyllä helpotti! Lapset meillä tärkeintä ei duunit!!!

Se varmaan on ihan kiinni siitä, mitä työkseen tekee

 

Itse olen menossa töihin syyskuun alusta ja ukko jää loppuvuodeksi tyttöä hoitamaan kotiin (halusi itse töistään vähän vapaata) jonka jälkeen tyttö menee päivähoitoon. Jos tuosta hoitovapaasta maksettaisiin paremmin niin olisin tietty jäänyt kotiin. Johtuuko lienee siitä että on tietynlaiseen elämisen tasoon tottunut ja sitten kun tulot pienenee niin tuntuu ettei mihinkään riitä.

 

\

\

Sori vaan mutta en ymmärrä mikä helvatan kiire teillä on töihin!!!
Itse aion olla kotona niin kauan kun kaikki ovat kouluikäisiä. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta aina on pärjätty. On päiviä kun kaikki tökkii ja tuntuu rankalta, mutta suurin osa ajasta nautimme elämästä täysillä ja ah niitä kiireettömiä ihania aamuja yhdessä... Lapset käyvät kerhossa 3v. -> ja saavat siinä kolmessa tunnissa ihan tarpeeksi hoidettua sosiaalisia suhteita. Kaikki lapseni ovat sosiaalisia ja reippaita ja itse asiassa todella hyvin välttyneet kaikilta korvatulehduskierteiltä ja muilta taudeiltakin.
Varsinkin teitä ihmettelen jotka kärsivät jo nyt eroahdistusta lapsistaan. Minä ainakin nautin lapsistani ja katson mielelläni kaikkien kasvua.

Jos sulla on vakituinen työpaikka odottamassa ja työnantajan suostumus pitkään lomaan, niin mikäs siinä on kotosalla olla. Mutta jos pitää alkaa etsimään paikkaa hoitovapaan jälkeen ja jos olet ollut kotona kunnes kaikki (1-3 lasta?) ovat kouluiässä, nin silloin saat kyllä olla kotona lopun ikääs.

Itse menin töihin heti äippälomien jälkeen. Ystäväni, jolla saman ikäiset lapset jäi niitä hoitamaan ja nyt ihmettelee, kun ei pääse töihin. Ikää liian paljon koulutukseen ja valittaa kun ei tule rahaa mistään. Nyt ainakin tiedän tehneeni oikean ratkaisun vaikka se silloin aikanaan epäilytti. Lapsetkin ovat terveitä ja reippaita eikä heissä päivähoidon vaikutukset näy. Lasten kanssa oleminen kotona oli ihanaa aikaa, mutta en kaipaa sitä enää, sillä se oli myös aika raskasta!

Juu ei ole duunipaikka odottamassa ja lapsia on neljä :heart: :heart: :heart: :heart:
En kuitenkaan aio olla kotona loppuelämääni (vaikka se houkuttelevalta kuullostaakin). Sittenkun töihin meno on ajankohtaista en aio olla nirso työn suhteen jos en koulutusta vastaavaa duunia heti saa. Kyllä se ajan kanssa tärppää. Ja mikään työ ei voi olla koskaan mukavampaa kuin omat lapset (vaikka työnteosta aikoinaan nautinkin!).
Älkääkä nyt tästäkin "purkauksesta" vetäkö herneitä neniinne!!!

 

[/quote]

Juu ei ole duunipaikka odottamassa ja lapsia on neljä :heart: :heart: :heart: :heart:
En kuitenkaan aio olla kotona loppuelämääni (vaikka se houkuttelevalta kuullostaakin). Sittenkun töihin meno on ajankohtaista en aio olla nirso työn suhteen jos en koulutusta vastaavaa duunia heti saa. Kyllä se ajan kanssa tärppää. Ja mikään työ ei voi olla koskaan mukavampaa kuin omat lapset (vaikka työnteosta aikoinaan nautinkin!).
Älkääkä nyt tästäkin "purkauksesta" vetäkö herneitä neniinne!!!
[/quote]

Ei tässä kannata herneitä nenään kenenkään vetää Nämä on niitä jokaisen omia arvomaailman asioita. Itse en voisi kuvitella olevani kotona noin monta vuotta peräjälkeen tulematta "hulluksi", mutta joillekin se varmaankin sopii. Itse mm. kärsin kotona ollessani siitä, että menetin viikonloput; kaikki päivät kun tuppasivat olemaan samanlaista arkea aamusta iltaan. Nyt töissä käydessäni elämässäni on tietty rytmi ja viikonloput ja lomat tuntuvat ihan oikeasti lomalta/vapaalta. Toivotan sulle jaksamista kotona lastesi kanssa ja onnea sitten työnhakuun, kun sen aika tulee!