Töihin paluu ja siihen liittyvät tunteet...

Eli siinähän se jo tulikin. Millasilla fiiliksillä palaatte töihin tai olette palanneet? Onko ketään, joka olisi tänä kesänä palaamassa töihin?

Ite aloitan työt elokuun alussa. Tunteet on aika ristiriitaiset. Tekis mieli olla kotona vielä ja taas toisaalta ihana palata töihin. En ole ollut lapsesta "erillään" oikeastaan koko aikana. Miettii, että mitenkähän siellä hoidossa menee, onko tytöllä ikävä äitiä samoin kun mulla sitä. Tytöllä nyt ikää hiukan yli 1v. Mies ei ole paljon ollut kotona tytön kans, joten äiti on sitten aina ollut. Siitäkin hiukan johtuu se, että jotenkin töihin lähtö tuntuu olevan niin iso askel mulle. Alkaa jo nyt surettaa, kun joutuu olla lapsesta erillään ja taas toisaalta nautin varmasti, kun saa "omaa aikaa", jota ei tosiaan ole ollut. Tyttö oli vauvasta alkaen vaativa ja nyt, kun kaikki sujuu hienosti, eikä ole itkuinen niin palaan töihin. Välillä oli aika rankkaa, kun tyttö oli niin kiukkuinen ja mieheltä ei tukea heru mihinkään. En kaipaa nyt mitään saarnaa, että miksi olen tämän miehen kanssa. Olen siitä aikasemmin kirjoitellutkin tuolla vauvapuolella. Mutta nyt ajattelin kysellä muiden tuntemuksia töihin paluusta...

onko kohtalotovereita?

 

Mä aloitin kaksi kuukautta sitten työt, tyttö oli silloin juuri vuoden täyttänyt. Pelkäsin hirveästi, miten käy, varsinkin kun tytöllä oli juuri paria viikkoa aikaisemmin alkanut oikein kunnon äitiäiti-kausi. Mutta koko homma meni paljon paremmin kuin olin kuvitellut olevan mahdollista: Ekana ja tokana päivänä tyttö itki kun lähdin ja oli itkenyt lähtöni jälkeenkin jonkin aikaa. Kolmannesta aamusta alkaen itku loppui silta seisomalta kun menin eteiseen, pois näkyvistä. Toisella viikolla tyttö irvisti ja huudahti kun lähdin ja alkoi sitten syömään aamupalaa. Nyt on pari viikkoa ainakin mennyt niin, että tyttö ei malttaisi ulkovaatteita ottaa pois kun on niin kiire aamupalalle tai leikkimään. Alusta asti tyttö on nukkunut täydet päiväunet ja syönyt hyvin. Eli kaikki on mennyt tosi hyvin!

Iltaisin tytöllä on kyllä selvästi tarve olla paljon sylissä ja puuhata vanhempien kanssa, mutta on se tietysti itsestäkin ihanaa, kyllä siinä päivän aikana tulee ikävä. Ja aamulla herätään sen verran aikaisin, että kiireessä ei tarvitse lähteä, keretään köllöttelemään ja halimaan. Muista, että ratkaisevaa on, millaista yhteinen aika lapsen kanssa on; voit työssäkäyvänäkin välittää lapsellesi turvallisuudentunteen ja ehdottoman äidinrakkauden!

 

Mä aloitin tammikuussa, lapsi oli silloin 1v3kk. Mies teki alussa 2kk 6-tuntista päivää, niin tuli lapselle vähän lyhyemmät päivät. Kaikki meni tosi hienosti; lapsi ekan viikon vähän itkeskeli aamuisin kun iskä lähti pois - iskä oli myös ekat 2 päivää lapsen mukana päikyssä - mutta hoitajat osas aina ihanasti ottaa lapsen aamulla syliin, jonne se sit aika pian jäi iloisena vilkuttamaan. Meillä siis mies hoiti lapsen viemiset ja hakemiset ekat 2 kk tuon lyhennetyn työpäivän + silloisen matkan takia; se helpotti munkin oloa tosi paljon ja luulen että olis tullut meilläkin isommat itkut jos äiti olisi jättänyt hoitoon.

Mulla oli kans ristiriitaiset fiilikset, aivan sydäntä raastoi kun en saanut olla lapsen luona, mutta kun huomasi että se viihtyy hoidossa, alkoi itsekin uskaltaa pikkuhiljaa nauttia "omasta ajasta".

Itse nautin töissä käymisestä, on ihanaa kun lastakin ehtii tulla ikävä kun sitä ennen oltiin 24/7 yhdessä. On kivaa, kun on muutakin elämää kuin lapsenhoito, tuntuu, että jaksan olla lapsellekin parempi äiti. Näin meillä, mutta jokainen tyylillään!

 

Mä palasin opiskelujen ja työn pariin kun poikani täytti 9kk:tta. Eihän se helppoa ole ollut mutta päivääkään en ole katunut että laitoin hänet hoitoon ja lähdin opiskelujen ja työn pariin. Ehkä en ole sellaista äiti tyyppiä joka jää lapsen kanssa kotiin ja jaksaa leikittää poikaa koko päivän. Nyt sen tekee päiväkoti ja poika tykkää olla siellä hyvä kun kotiin suostuu lähtemään. Ja minä jaksan olla lapseni kanssa silloin kun olen vapaalla kun mulla on sitä "omaa" aikaakin jopa miehestä

Ekat pari kuukautta on vaikeinpia mutta kyl se siitä helpottaa!!