Toimitus kysyy: Miten lapsesi saivat nimensä?

Pidin yhtä nimeä erityisen kauniina ja olisin halunnut antaa sen lapselleni, jos lapsi on poika, mutta mieheni tyrmäsi sen täysin.

Sitten saimme tietää, että masussani kasvaakin kaksi tulokasta. Kun menimme ensimmäiselle kaksosraskauden kontrollikäynnille yliopistolliseen sairaalaan, piti sairaalan papereihin laittaa hätäkastenimet niin pojille kuin tytöille. Laitoin toiseksi pojan nimeksi saman nimen, jota pidin erityisen kauniina ja jonka mieheni oli tyrmännyt. Toisen pojan nimen keksin sairaalanpapereita täyttäessäni, joka sekin on oikein kaunis.

Lapset osoittautuivat rakenneultrassa pojiksi. Ikävä kyllä he joutuivat TTTS:n uhreiksi. Kun saimme tietää TTTS:stä, nimesimme vasemman puoleisen lapsen samalla hätäkastenimellä, jonka mieheni oli tyrmännyt ja oikeanpuoleisen lapsen toisella keksimälläni nimellä hätäkasteen varalta.

Vasemman puoleinen lapsi selvisi elämälle, mutta oikeanpuoleinen menehtyi kohtuuni. Säilytimme molemmilla lapsillamme hätäkastenimet.

Elossaolevan lapsemme nimi on täten sama, josta haaveilin raskauden alussa, mikäli lapsi on poika, mutta jonka mieheni tyrmäsi täysin. Kaikkien näiden tapahtumien aikana miehenikin kuitenkin oppi pitämään nimestä.

 

Esikoiselle oli mietitty nimi valmiiksi mutta synnyttyään hän ei näyttänyt lainkaan siltä mitä olimme nimeksi kaavailleet. Keksimme toisen nimen. Kolmas nimi hänellä on sama kuin molemmilla mummeillakin kolmas nimi.

Kuopus on saanut nimensä oman isoäitini mukaan.

 

Ennen lapsen saamista kansainvälisen adoption kautta keräsimme nimiä suomalaisesta ja ruotsalaisesta kalenterista ylös paperille. Nimien tuli olla suomalaisten suuhun suhteellisen helposti taipuvia, mutta kansainvälisiä ja sellaisia että ne sopisivat tulevan lapsemme ulkonäköönkin. Vähitellen nimistä karsiutui pois osa ja muutama nimivaihtoehto jäi sekä tytölle että pojalle. Lisäksi pidimme mahdollisena lapsemme syntymänimen jättämistä etunimeksi, mikäli se olisi erityisen kaunis tai muuten suhteellisen helposti äännettävä.
No, saimme pojan. Yksi nimivaihtoehdoistamme päätyi hänen etunimekseen ja kutsumanimekseen. Toiseksi nimeksi jäi hänen syntymänimensä, joka on hänen biologisen äitinsä antama ja joka suomennettuna merkitsee kiitollisuutta. Kolmannen nimensä poikamme sai äitinsä suvussa kulkevasta nimestä.
Olemme edelleen muutaman vuodenkin jälkeen tyytyväisiä poikamme nimeen, eikä häntä tuntunut kotiintulon jälkeen kutsumanimensä vaihtuminen mitenkään haittaavan.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
5) Kuka nimen lopulta päätti?
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?

1) Olin miettinyt mahdollisten tulevien lapsieni nimiä jo ennen kuin tapasin mieheni... Kun aloimme miettiä perheenlisäystä, juttelimme kaiken muun ohella myös nimistä. Kerroin miehelleni, mitä nimiä olin itsekseni pohtinut sekä tytölle että pojalle, ja mieheni tykkäsi samoista nimistä välittömästi. Myös toinen ja kolmas nimi löytyivät nopeasti ja täydessä yhteisymmärryksessä. Päätimme siis tulevan lapsemme nimen jo ennen kuin olin edes raskaana!

2) Tykkäämme molemmat vanhoista, perinteisistä suomalaisista nimistä. Meille, ja etenkin minulle, on myös tärkeää, että nimi kulkee jollakin tapaa suvussa. Meillä on yksi tyttö, jonka ensimmäinen nimi on sama kuin äidinäidinäidilläni eli tytön isoisomummolla. Tytön toisella nimellä on myös pitkä historia suvussamme; se on minun toinen nimeni, äitini toinen nimi sekä äidinisänäitini ensimmäinen nimi. Tytön kolmas nimi tulee mieheni rakkaalta mummolta, joka kuoli raskausaikanani, eikä ehtinyt nähdä tyttöämme, jota odotti kovasti. Emme tarkoituksella hakeneet kaikkia tytön nimiä suvun menneisyydestä, mutta niin vain kävi.

3) Vastaus taisikin tulla edellisessä kohdassa. Halusimme siis vanhan, kauniin, perinteisen suomalaisen nimen, joka löytyy myös edellisiltä sukupolvilta.

4) Emme edes miettineet mitään "uusia" nimiä, varsinkaan sellaisia, joissa k on korvattu c:llä. Emme myöskään halunneet ulkomaalaiselta kuulostavaa nimeä. Lisäksi tämän hetken top 10 -nimet olivat ehdottomasti pannassa. On mukavaa, kun päiväkodissa ei ole toista samannimistä kuin meidän tyttö.

5) Yhdessä, vaikka ensimmäinen ja toinen nimi olivatkin minun ehdotuksiani. Minkäänlaista kädenvääntöä ei tarvinnut käydä, koska mieskin tykkäsi nimistä heti. Kolmatta nimeä ehdotti mies.

6) Kyllä olemme, ehdottomasti. Tytöllemme sopii loistavasti hänelle jo ennen raskautta valittu nimi Tyttö itse on vielä niin pieni, ettei osaa nimeään arvostella.

Meillä vietetään nimipäivää - sukujuuret ovat rajantakaisesta Karjalasta, missä nimipäivät olivat monesti syntymäpäiviäkin tärkeämpi juhla. Nimppareina tehdään tottakai nimpparikakku ja isovanhemmat, isoisovanhemmat ja kummit käyvät kahvilla. Kortti ja lahja kuuluvat myös asiaan.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
Nimen keksiminen pojalle oli todella vaikeaa. Tytölle olisi ollut vaikka kuinka kauniita nimiä.
Muistan kuinka katseltiin loppuraskauden aikaan telkkarista Täällä pohjantähden alla elokuvaa.
Siinä oleva Akseli sai mielenkiinnon. mies ei oikein innostunut joten pienellä makustelulla : Akseli, Akseli, Aleksi! ja se oli siinä =)

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
-
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Nimen piti tuntua/kuulostaa molemmista hyvältä. Ja kyllä se lopulta vauva "näyttää" joltain nimeltä. Toiseksi nimeksi halusin isän toisen nimen.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Tykättiin kovasti Veeti nimestä. Mutta kuinka ollakaan kaveri joka muutamaa kuukautta aikaisemmin sai pojan ja antoi hänelle nimen Veeti. Kaveri kyllä sanoi että ei haittaa vaikka annettaisiin sama nimi, mutta kun pojille olisi tullut sama toinen nimi ja vielä sama sukunimi niin ei oikein kehdannut =)

6) Kuka nimen lopulta päätti?
Yhdessä päätettiin.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Kyllä erittäin tyytyväisiä. ja poika myös, vaikka kivenkovaan väittää nimekseen iso poika =)

Nimppareita ei vietetä mitenkään, onnitellaan vaan ja jokunen kortti saattaa tulla mummoilta.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
Nimikirjasta ja osin omasta päästä. Tarkisteltiin etunimirekisteristä, mitä/onko on jo käytössä. Lapsillamme molemmilla kaksi nimeä, kutsutaan ensimmäisellä. Kolme nimeä tuntuisi turhalta.
Ensimmäinen nimi molemmilla kaksitavuinen. Lyhyestä kutsumanimestä on iloa.
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Ei missään nimessä raamatullisia nimiä, liian voimakkaita. Ei ulkomaalaisia tai siltä vaikuttavia, teennäisiä. Piti olla suomalainen luontoaiheinen nimi.
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Hankalia löytää toista nimeä, joka sopisi yhteen ensimmäisen kanssa. Jollakin lähipiirin lapsella jo käytössä, en halunnut pikku-sitä tai tätä liitettävän lapsen kutsumanimeen sukulaisten kesken. Ei nimeä, joka on jo jollain aikuisella.
6) Kuka nimen lopulta päätti?
Yhdessä. Vaimo ehdottaa, mies hyväksyy/hylkää.
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Olemme tyytyväisiä, lapset eivät osaa vielä inhota/tykätä nimestään.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
Lapsen nimi muodostui kuin hän tuli maailmaan, tyttö oli niin Emilian näköinen että kaikki suunnitellut nimet jäivät varjoon.
Kuinka joku voi näyttää niin joltain nimeltä, se tuntui oudolle.
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
etunimeen ei ole tarinaa, toinen nimi tuli siitä että tutustuin netissä naiseen jonka nimi oli MEA, en ollut ikinä kuullut kyseistä nimeä ja se oli mielestäni niin nätti että halusin sen toiseksi nimeksi ja mies kelpuutti.
Lisäsimme nimeen yhdysviivan ja Mariian koska Maria tuntui liian kliseiseltä.
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Etunimestä ei keskusteltu, mutta toisen nimen piti sointua etunimeen sekä sukunimeen.
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Koska tyttö ei ollut muiden nimien näköinen.
6) Kuka nimen lopulta päätti?
Yhdessä se päätettiin.
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Olemme ja tyttö 2,7v:n tykkää.. innoissaan esittelee "olen Emilia Mea-Mariia ....."

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?
Esikoinen on poika, hänen etunimensä on sellainen, mikä on ollut miehelle yhtenä nimivaihtoehtona aikoinaan ja toinen nimi on mieheni isän toinen nimi.
Kuopus on tyttö ja hänen etunimensä on etsitty kalenterista, toinen nimi on minun isomammani toinen nimi.
2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?
Pojan nimi: mieheni oli pienenä kuullut mitä hänelle oli mietitty nimivaihtoehdoiksi ja hän oli hyvin pettynyt, sillä hänen mielestään tuo vaihtoehtonimi olisi ollut komeampi, me sitten "korjasimme virheen". Minä halusin ehdottomasti, että yksi nimi tulee suvusta ja koska miehen isän toinen nimi oli muutenkin yksi suosikkinimistäni ja sopi etunimeen, niin asia oli sillä selvä. Mieheni isä oli tuolloin jo kuollut, niin tavallaan halusimme hänetkin osaksi lapsen elämää. Nimi päätettiin jo ennen lapsen syntymää.
Tytön nimi: Minä päätin tytön toisen nimen, sillä halusin sen minun suvustani, koska pojan toinen nimi on miehen suvusta. Etunimi valittiin siten, että molemmilla oli kalenterit ja itseksemme merkittiin ne nimet, mitkä miellytti eniten. Vain yksi nimi oli molemmilla sama. Nimi päätettiin ennen lapsen syntymää.
3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?
Yksi nimi molemmille suvusta, koska pidämme siitä, että perinteitä jatketaan. Mies ei halunnut etunimiin r-kirjainta r-vian pelossa. Minä en missään nimessä halunnut samaa sarjaa olevia nimiä, eivät saa alkaa samalla kirjaimella, eivätkä muutenkaan olla liian samanlaiset vrt. kari, mari, jari, sari... aino, eino... veeti, viivi, ville, venla, veikko, eivätkä nimet saa olla ns. muotinimiä vaan sellaisia, mitä ei ole jokatoisella samalla luokalla.
4) Miksi jotkut nimet hylättiin?
Nimet hylättiin vain, jos toinen ei nimestä pitänyt, nopeasti päästiin yhteisymmärrykseen.
6) Kuka nimen lopulta päätti?
Yhdessä nimet hyväksyttiin, periaatteessa mies päätti pojan etunimen, minä tytön toisen nimen.
7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Minulla oli hieman sulattelua pojan nimen kanssa, mutta nykyään tuntuu siltä, ettei mikään muu nimi olisi edes sopinut pojalle. Lapsetkaan eivät ole nimistään valittaneet.

Nimipäiviä ei vietetä, onnitellaan kyllä

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua siitä, miten rakkaat lapsemme ovat saaneet nimensä ja millaisia tarinoita nimenantoon liittyy.

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?esikoinen sai isänsä toisen nimen,ja kuopus sai mun isän toisen nimen

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?ei tarinoita sinänsä mutta nämä nimet on kulkenut suvussa niin kauan että piti saada jatkumoa.

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?haluttiin perinteiset suomalaiset nimet jotka ei oo ihan yleisimpiä.ja tietty se että nimet ovat kulkeneet suvuissa jo satoja vuosia.

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?ei ollut alku suomalaisperäisiä,mitään suomenkielelle väännettyjä nimiä ei haluttu.

6) Kuka nimen lopulta päätti? esikoisen nimen päätettiin lapsen isän kanssa yhdessä,ja kuopuksen nimen kekkas lapsen kummitäti.

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?ollaan tyytyväisiä,myös lapset.

Kommentoi tähän ketjuun. Kiitos jo etukäteen vastauksistasi!

Jaana Kivipelto-Tulkki
toimittaja, Kaksplus

P.S. Miten teillä muuten vietetään nimipäiviä?

nimpparit vietetään karkkipussin kera,ehkäpä joskus jotain uutta vaatettakin.

 

1) Mistä ja miten keksitte nimet lapsillenne?

Etukäteen esikoisesti piti tulla Jere, poika ei vain näyttänyt Jereltä tippaakaan. Raskausaikana miehellä oli tapana leikkiä pehmolelu Elmolla (seesmitiestä) massun päällä ja laitokselta kotiuduttamme mies esitteli vauvan pehmolelulle ja silloi se iski, tämä lapsi on ELMO

Kuopusta tehtiin pitkään ja hartaasti, haudoin vauvaa kuukauden polilla myrkytyksen takia ja kun vihdoi nlapsi syntyi joutui hän teholle yli viikoksi, sopivasti 23.12. vihdoin pääsimme kotiin ja tämä oli niin iso erävoitto meille että pojasta tuli VOITTO.

2) Millaisia tarinoita valitsemiinne nimiin liittyy?

3) Mitkä olivat tärkeimmät valintaperusteet ja miksi?

Lapsen tuli näyttää nimeltään... ei voinut antaa Jereä kun lapsi oli aivan muun näköinen

4) Miksi jotkut nimet hylättiin?

6) Kuka nimen lopulta päätti?

Yhdessä päätettiin

7) Oletteko yhä tyytyväisiä valintoihinne? Entä lapset itse?
Olemme, lapset on 4 ja 3 ja eivät ole ainakaan vielä protestoineet


Nimipäiviä vietetään "vähän". Mummut käy kahvilla ja jotain hyvää herkkua laitetaan pöytään. Lahjoja tms ei ostella.

 

1.Esikoiselle miehen kanssa listasimme nimiä joista kumpikin pitää.
Osa minun ehdottamistani oli liian erikoisia ja mies ei niitä edes halunut miettiä.
Lopuksi päätimme antaa nimeksi Nora Natalie.Nora oli kiva nimi molemmista ja Natalie taas tulee venäläisjuuristani.
Kuopukselle nimen päätin minäsynnytyksen jälkeen osastolle päästessäni avasin aikakauslehden ja siinä se oli heti ekalla aukeamalla:Sofia.
Hänet siis ristimme Sofia hilkka Kristiinaksi.Syntyi hilkan päivänä(Isän äiti) ja Kristiina on vanha perintönimi suvussa jo monen sukupolven ajalta.
Tytöt nyt 11-ja 14-vuotiaita ,joten tuo sofia oli varmaan niihin aikoihin vähän muotinimikin.

2.Tuli jo esille kohdassa 1.

3.Kohdassa 1.mainitsemaia asioita ja sitten se että olisivat sopusoinnussa sukunimen kanssa joka ulkomaalainen.(siis ainakin ens.nimi kansainvälinen).ja tietysti se ,että itse pidimme nimistä

4.Että lähipiirissä (serkut ym) eivät olleet samannimisiä.Ja että nimijoka valitttiin vain sopi jotenkin juuri kyseisen vauvan ulkomuotoon ja luonteeseen.(Ainakin tuo Nora).

6.Yhdessä kai lopuksi päätettiin ,mutta minä äitinä sanoin lopullisen valinnanisä sanoikin että valikoi sinä kun olet siinä parempi.

7.Olemme tyytyväisä.Ihan oikeat nimet tytöillä on ,vaikka pienempi välillä inhoaa nimeä Hilkka...on kuulemma vanhanaikainenMutta ens.nimi onkin Sofia ja siitä varmaan pitää.

8.Nimipäivinä onnitellaan ja saavat jotain pientä (esim.karkkia)