Toimitus kysyy: Miten saat lapsen viihtymään takapenkillä?

Hei,

kesälomat ja lomareissut lähestyvät - onko sinulla hyviä vinkkejä siihen, miten lapsen / lapset saa viihtymään automatkalla, junassa tai lentokoneessa? (Esim. parin-kolmen tunnin ajan.)
Entä miten ei kannata toimia?

Kiitos vastauksista jo etukäteen!

Kaksplus-lehden toimitus

 

Meillä kuunnellaan lasten äänikirjoja. Mahdollisen matkapahoinvoinnin takia meillä ei katsella videoita. Äänikirjat ovat toimineet hyvin ainakin meillä. Ja lastenmusiikki. Myös poutapilvistä katsellaan muotoja ja mietitään miltä ne näyttää.

 

Matkapahoinvoinnin takia ei ole erityisempiä viihdykkeitä ollut koskaan. Keksivät kyllä omaa puuhaa, yleensä pitemmät matkat menee nukkuessa, onpa sitten perillä pirteänä. Kun eivät ole viihdykkeisiin tottuneet, eivät sitä myöskään osaa kaivata. Lapset ovat nyt 5v ja 8v.

Viime kesänä käytiin lännestä itäsuomessa ja pysähdys Jyväskylässä Pandalla, tullessa Peukkulassa ja sitten sieltä lähtiessä nukkuivatkin lähes kotiin. Pysähdyksiä vain useammin kuin aikuisten kanssa tarvitsisi.

 

Ne on totutettu automatkoihin jo hyvin pienestä :kieh:


Äänikirjoja kuunnellaan vuorotellen musiikin kanssa- eikä todellakaan pelkästään lasten toivomuten perusteella, vaan siten että kaikille tulee välillä mieluista.
Taukoja pidetään säännöllisesti.
Muutoin katselevat maisemia, lueskelevat sarjakuvia tai nukkuvat.

Tylsää, ei mitään sirkusta

Sukulainen asennuttaa autoonsa dvd näytön- 15 vuotiaalleen......

 

Uhkailen helvetin kärsimyksillä ja joskus saatan myös hivauttaa lapsukaisia hyvällä kirjalla päälakeen!

 

Ei niitä viihdytetä mitenkään. Ovat pienestä asti siihen tottuneet ja hyvin menee matkat.

Kaverilla löytyy dvd-soitinta ja kaikkea mahdollusta, eikä lapsi viihdy hetkeäkään ilman jotain ohjelmaa.

 

Meillä on 5,5 tunnin matka yhteen suuntaan mummolaan, joten matkustamista on harjoiteltu. Matka-ajanvietteinä on äänikirjat, itse lukeminen, eväät, yhdessä laulaminen (maakuntarajoilla lauletaan aina sen maakunnan laulu, johon saavutaan). Seuraleikeistä suosituin on Mitä tiedät ystävästäni (se, missä yksi ajattelee sanaa ja toiset kyselemällä arvaavat sitä, sananhaltija saa sanoa vain joo tai ei). Siinä pienemmätkin osallistuvat innolla, mutta täytyy olla ainakin yksi kouluikäinen lapsi pelissä mukana. Myös lasketaan vastaantulevien autojen värejä tai merkkejä, jokaisella on oma värinsä tai merkkinsä ja kilpaillaan, kenen väriä tai automerkkiä tulee vastaan eniten. Joskus on myös oltu tunnistuskilpailua, kuka ekana tunnistaa vastaantulevan auton merkin, saa pisteen. Autopelit ovat siitä hyviä, että niihin voi osallistua kuskikin. Joskus on oltu Menin kerran kauppaan -leikkiäkin (kuulomuistileikki, jokainen lisää listaan yhden sanan ja jos ei muista kaikkia, tippuu pelistä pois). Lapsia on viisi, vanhin 14 v, joten on kivasti leikkijöitä. Ainakin yksi kunnon tauko täytyy pitää matkalla. Näistä keinoista huolimatta aina välillä äityy kamala tappelu, jolloin ääritapauksessa pysäytetään auto ja todetaan painokkaasti, ettei ikinä päästä mummolaan/kotiin, jos aletaan tappelemaan (ei siis mitään tappelun setvimisiä, lasten on yksinkertaisesti jokaisen itse kohdaltaan lopetettava tappelu).

Eväät ovat oma lukunsa. Niiden on oltava sotkemattomia, esim. vähärasvainen pannari on oikein hyvä eväs, pähkinät ja porkkanat ovat hyviä, samoin vaikkapa juustosarvet. Mehut vain juomakorkillisissa pulloissa, mutta vesi on paras juoma.

 

Lentokoneessa viihtyminen ei yleensä ole suuri ongelma, nousu, lasku, tarjoilu ja puuhapaketit riittävät parin tunnin lennolla pitämään lapset suurimman osan aikaa tyytyväisenä. (Kauemmas ei ole vielä lennetty.) Junasta taas löytyy yleensä leikkivaunu.

Autossa ovat käytössä vaihtelevasti DVD-laite, äänikirjat ja/tai lasten levyt. (Kukaan lapsistamme ei vielä osaa lukea ja laiva on lastattu -tyyppiset seuraleikitkään eivät vielä oikein onnistu vauva-, taapero- ja leikki-ikäisten kanssa.) Lisäksi automatkan onnistumisen edellytyksenä ovat hyvät eväät ja tarpeeksi tiheät pysähtymiset.

 

Näillä selvitty aina ilman kriisejä. Ei ole matkapahoinvvointia meidän muksuilla onneksi.

 

Meillä kuunnellaan kans äänikirjoja, syödään eväitä autossa, katsotaan vastaan tulevia automerkkejä ja autojen värejä, lasketaan rekkoja, lauletaan ym.

 

Kaikenlaista on kokeiltu. Meilläkin on mummolaan matkaa 5-6 tuntia suuntaansa ja vain 1 lapsi, joten ihan viihdykkeettä ei matka suju. Onneksi ole ollut matkapahoinvointia. Lapsella on lukemista, puuhakirjoja, pehmoleluja. On ollut äänikirjoja ja myös perinteisesti bongattu vastaantulevista punaisia autoja ja tien varresta lehmiä. Aina on jotain suosikkimusiikkia niin lapsille kuin aikuisillekin.Nyt koululaisena tykkää katsella dvd:tä. Pienempänä lapselle oli omia eväitä. Nykyisin jaksaa odottaa taukoihin, jolloin aikuisetkin tankkaa.

Meillä muuten tosi harvoin kuuluu takapenkiltä sitä klassista: Onks vielä pitkä matka?

 

Kokemusta on yhden lapsen kanssa, nyt 2,5-vuotias. Tähän mennessä ollaan yritetty ajottaa reissaamiset nukkumisaikaan. Joululomalla käytiin reilu 1000 km päässä autolla reissussa, siinä piti miettiä aika tarkkaan matkustamisajat, tekemiset, eväät sun muut. Ihan hyvin meni, kun oltiin mennen tullen yötä n. puolivälissä matkaa, muuten ois ollu liian raskas reissu yhteen pötköön.

Lapsen ollessa hereillä pidetään suht tiheesti (100-150 km välein) taukoja, lapsen nukkuessa ajetaan kerralla mahd. pitkiä pötköjä. Tauoilla pysähytään yleensä jollain huoltoasemalla pissalla ja ulkona jaloittelemassa, kesällä enemmän myös teitten varsilla olevilla taukopaikoilla.

Eväät on tärkeä osa matkustamista. Annetan lapselle runsaasti juotavaa, jos on kuuma (tosin sillon pidetään tiheesti myös pissataukoja) ja energiaa saa myös hyvistä napostelueväistä. Kätsyiksi on todettu ainakin purkista suoraan imettävät smoothiet (lastenruokaosastoilta), valmiiksi purkkiin pakatut hedelmänpalat, leivänpalat (esim. kova ruisleipä, ei sotke kauheesti), erilaiset snacksit (pähkinät jne.), hyvä hätävara on myös tikkari, joka pitää lapsen hiljasena pitkään. varsinaiset ruokailut hoidetaan yleensä huoltoasemilla yhdessä koko perhe.

Hyväksi havaitut tekemiset on musiikin kuuntelu (etenkin laululeikit, joiden tahtiin voi tanssia, leikkiä ja laulaa mukana) ja erilaiset musiikkisadut. Äänikirjoihin (siis joissa ei musiikkia) ei meidän nappulan mielenkiinto ja kärsivällisyys vielä riitä. Takapenkillä on myös mukana kirjoja ja lehtiä (Miina&Manu, Aku Ankka, Prinsessalehti...) ja hyväksi havaittu viihdyke on myös iso magneettipiirrustuslauta, joka mahtuu just olemaan lapsen "sylissä" turvaistuimen päällä.

 

Lapsilla on dvd-näytöt, ja matkalla saa myös pelata. Automatkat ovat minulle ja miehelleni niitä harvoja hetkiä, jolloin saamme keskustella aivan rauhassa, ja nautin niistä kovasti. Kun lapset katsovat ohjelmiaan, he eivät edes kuule mitä puhumme, ja useimmiten nukahtavat jossain vaiheessa. Meillä on sillä lailla raaka meininki, että automatkoilla ei vaadita aikuisten huomiota, ja kun lapset ovat siihen tottuneet, niin eivät sitä ymmärrä kaivatakaan.

 

Meillä on kaksi lasta, joista kumpikaan ei ole viihtynyt autossa. Kumpikaan ei ole nukkunut kunnolla autossa edes pikkuvauvana. Meidän pelastus oli, kun tajusimme ostaa heille dvd-soittimet. Siihen asti matkat olivat yhtä huutokonserttia. Lapset saavat katsoa muuten aika vähän telkkaria, joten takapenkki hiljenee taatusti, kun suosikkiohjelmat lähtevät pyörimään. Eväiden syönti toimii, kun ohjelmat alkavat kyllästyttää. Pitkälle Lapin-reissulle ajattelimme ottaa mukaan myös ipadin ja puuhakirjoja. Taukoja pidetään usein.