Toimitus kysyy: Miten toivuit synnytyksestä?

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

1. Vajaa 2 vuorokautta. En viihtynyt sairaalassa pidempään. Olin tyytyväinen, ettei tarvinnut olla yhtään pidempään.

2. Hyvin toivuin ja paranin.

3. Hyvä.

4. Ei tullut ylläreitä. Kaikki meni varmaan juuri niinkuin pitikin.

5. Sitä toipuu varmaan paremmin, jos on paremmassa kunnossa jo ennen synnytystä. Vaikea sanoa kuinka paljon paranemista voi edistää. Me kaikki kun olemme niin erilaisia.

 

1. Olin sairaalassa 4 päivää. PE-MA. Olisin päässyt kotiin jo sunnuntaina mutta toksoplasmoosi infektion vuoksi jouduimme olemaan yhden yön lisää tarkkailussa. Olin tyytyväinen. Olisin ollut pidempääkin jos tilanne olisi niin vaatinut.
2. Alkuun olin todella kipeä mutta paranin yllättävän nopeasti.
3. Olin niin onnellinen että itsekin mietin ettei ole normaalia olla näin onnellinen! Raskausaika oli todella hankala, sairastin sikiölle vakavaa harvinaista sairautta (raskausajan toksoplasmoosi) ja kannoin huolta 10kk. Sain viimein asian päätökseen ja lahjaksi terveen lapsen.
4. Vatsantoiminta loppui täysin. Vatsakivut ja suolisto-ongelmat tuli täysin yllätyksenä! Kukaan ei siitä kertonut etukäteen.
5. Mielestäni neuvola voisi neuvoa jo ennen synnytystä aloittamaan vatsantoimintaa edistäviä luontaistuotteita tms.

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

1. 5 vuorokautta esikoisesta perhehuoneessa. Oli juuri sopiva aika, että pääsi toipumaan alatiesynnytyksestä ja harjoittelemaan perheenä olemista ja tutustumaan lapseen ja lapsenhoitoon.
2. Synnytyksestä jäi hyvä fiilis. Tikit ja jälkivuodot parani kolmessa viikossa.
3. Euforinen. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt eikä voinut ajatella muuta kuin omaa perhettä ja sitä hetkeä jossa eli. Muu maailma ei kiinnostanut yhtään.
4. Ei tullut.
5. Imetys lisäsi jälkisupistuksia ja tuntui, että jälkivuoto tuli "nopeammin" pois imetyksen avulla. Synnytyksestä toipumiseen auttoi miehen osallistuminen vauvanhoitoon ja kotitöihin.

 

[QUOTE="äiti";22053276]1. 5 vuorokautta esikoisesta perhehuoneessa. Oli juuri sopiva aika, että pääsi toipumaan alatiesynnytyksestä ja harjoittelemaan perheenä olemista ja tutustumaan lapseen ja lapsenhoitoon.
2. Synnytyksestä jäi hyvä fiilis. Tikit ja jälkivuodot parani kolmessa viikossa.
3. Euforinen. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt eikä voinut ajatella muuta kuin omaa perhettä ja sitä hetkeä jossa eli. Muu maailma ei kiinnostanut yhtään.
4. Ei tullut.
5. Imetys lisäsi jälkisupistuksia ja tuntui, että jälkivuoto tuli "nopeammin" pois imetyksen avulla. Synnytyksestä toipumiseen auttoi miehen osallistuminen vauvanhoitoon ja kotitöihin.[/QUOTE]

lisäys vielä: 4. minullekin tuli täytenä yllätyksenä, että kakkaaminen oli niin hankalaa synnytyksen jälkeen. Siitä olisi ehdottomasti ollut kiva kuulla etukäteen, että olisi osannut varautua.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva? Olin ke-su välisen ajan sairaalassa vauvan keltaisuusepäilyn takia sekä imetyksen huonon alun takia. Koti-ikävä oli valtava, joten olisin toivonut selviäväni vähemmillä päivillä siellä.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti? Yllätyin itsekin, miten nopeasti kroppa palasi normaalisiksi.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen? Päivä kerrallaan -tyylillä menin eteenpäin. Jälkeenpäin ajatellen se aika meni kuin unessa, kun en muista siitä paljon mitään.

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin? Vessassa käynti oli oma haasteensa, vaikka siitä oli sukulainen varoitellutkin. Jokaisen asioinnin yhteydessä kun suihkutteli samalla alapäätä, se auttoi.

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten? Ottamalla vastaan kaikki mitä tulee ja uskomalla että selviytyy siitä mahdollisimman hyvin.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva? - 6 pv, koska läksin heti kun vauvan paino lähti nousuun, sopiva aika oli
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti? - ihan kivasti, vaikka 3 v. olikin putiikki tunnoton seksissä
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen? - shokki, jonka jälkeen väsymys, väsymys, väsymys
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin? - Mies lumoutui vauvasta ja suurinpiirtein unohti koko seksinkin.
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten? - Pitää pysytellä painon suhteen normilukemissa. Kävelin sairaalasta omissa farkuissani kotiin .

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
-Kolme päivää synnytyksen jälkeen. Täällä sairaalassa ensisynnyttäjät ovat vähintään kolme päivää, jonka jälkeen päästetään kotiin jos kaikki on hyvällä mallilla. Aika oli sopiva, ei liian pitkä eikä lyhyt.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
-Toivuin suht nopeasti. Tikit kutittelivat n. viikon verran synnytyksestä ja kohtu laskeutui jo sairaalassa.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
-Mielialani oli erittäin hyvä ja onnellinen. Synnytys kävi niin nopeasti, että en oikein edes tajunnut, että se oli jo ohi.

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
-Yllätyksenä tuli se, että miten nopeasti isä kiintyi vauvaan ja suojeluvaistot heräsivät voimakkaasti.

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?
-Hyvä yleiskunto edistää sekä synnytystä, että palautumista. Ja hyvä yleiskuntokunto ei tarkoita sitä, että tarvitsee olla laiha.

 

1. olin sairaalassa su-to, 4 yötä. Emme päässeet aiemmin kotiin, koska vauvan paino ei kääntynyt nousuun. Sairaalassa olo oli kauheaa. Olin yksin ylimääräisessä huoneessa, hoitajat olivat epämukavia, töykeitä. Olin koko ajan itkuinen, hormoonit jylläsivät! En kyennyt nukahtamaan vaikka vauva nukkui eikä itkenyt! Olisin halunnut kotiin aiemmin, inhosin sitä paikkaa ja niitä neuvoja, joita sateli hoitajilta jotka itse eivät olleet synnyttäneet tai imettäneet.
2.paranin tosi hyvin. kävelin synnytyssalista omin jaloin, istuminen ei juurikaan sattunut. HEti synnytyksen jälkeen ihmettelin, että synnytinkö juuri, olin elämäni kunnossa! suihkuttelu auttoi, kakkaaminen kirpaisi jonkun verran, mutta suoli toimi kuitenkin hyvin. tikatut repeämät paranivat nopeasti.
3. Olin kovin itkuinen. En pystynyt sairaalassa sanomaan mitään, kun aloin heti itkeä. Olin huolissani vauvasta jonka paino ei noussut, imetys sattui niin paljon että taju meinasi lähteä. Alakuloisuutta kesti noin kuukauden.. En kokenut älytöntä rakkauden tunnetta niinä aikoina. Taistelin imetyksen kanssa ja itkin, se oli raskasta aikaa.
4. Yllätyin, miten helposti fyysisesti palauduin (olin kuullut kavereilta kauhutarinoita ja lukenut lehdistä). Yhtä paljon minut yllätti imetyksen vaikeus ja apea mieliala, vaikka kaikki hokivat "voi kun ihana vauva, olet varmasti NIIIIIN onnellinen". Sen jälkeen olen ymmärtänyt, että hormoonien vaikutusta mieleen ei todellakaan voi aliarvioida!
5. Ei ainakaan kannata jäädä laakereilleen lepäämään. Henkisesti on tärkeää yrittää pitää mieli virkeänä. Jutella ystävien kanssa jne. Fyysiseen palautumiseen en osaa antaa neuvoja...

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
-6vrk synnytyspäivä mukaan lukien. Olin yh, ensimmäinen lapsi, kukaan ei odottanut kotona, ja halusin mahdollisimman paljon tukea ja ohjausta imetykseen ja vauvan hoitoon. Minulle sopivan pitkä aika.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
-Uskomattoman nopeasti, vaikka ensimmäisinä päivinä ei voinut edes istua kunnolla. Tikit paranivat parissa viikossa ja vatsa palautui parissa kuukaudessa.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
-Hieman hämmentynyt. Mutta kuitenkin hurjan onnellinen, kun kroppa toimi niinkuin se on tarkoitettukin toimimaan.

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
-Kotona ei ollut alapesusuihkua, joten kävin pissalla suihkussa... Joku olisi myös voinut varoittaa, että kropan palautuminen voi olla melkein yhtä kivuliasta kuin venyminenkin, ja että vatsa-ja selkälihakset eivät tunnu omilta pitkään aikaan kun painopiste taas muuttuu. Hurja hikoilu tuli myös yllätyksenä, samoin se, että seksiä olisi tehnyt mieli valtavasti (tietysti, kun sitä ei ollut saatavilla)

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?
-syömällä hyvin, nukkumalla silloin kuin vauvakin nukkuu sekä lähtemällä vaunulenkeille heti kun kävely tuntuu luontevalta ja sää sallii.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
- Kuopuksen syntymän jälkeen 1.5vrk. Poika syntyi to-pe välisenä yönä ja olisin jo perjantaina halunnut kotiin mutta lapsivesivuotoepäilyn takia piti jäädä vielä yhdeksi yöksi että saivat kontrolloitua pojan tulehdusarvot.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
- Todella hyvin. Jo synnäriltä lapsivuodeosastolle kävellessäni muistan todenneeni saattaneelle kätilölle että voisin synnyttää vaikka heti uudestaan. Eikä olo siitä missään vaiheessa muuttunut huonommaksi.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
- Iloinen ja helpottunut että kaikki sujui hyvin. Lopputulos oli aivan ihana ja nyt nautitaan pienen taaperon seurasta.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
Esikoisesta 5vuorokautta, koska vauva joutui sinivalohoitoon. Toisesta olin 1,5vuorokautta, vauva jäi lastenosastolle.
Aika oli sopiva, esikoisen kanssa olisin halunnut aiemmin kotiin ja toisenkin kanssa olisin voinut lähteä vaikka heti synnytyksen jälkeen, mutta vauvan vointi meni molemmilla kerroilla edelle.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
Esikoisen synnytyksessä tehtiin iso eppari, jonka paraneminen kesti aikansa, pari viikkoa meni että pystyin istumaan kunnolla. Lääkärin mukaan haava parani hyvin, mutta kuitenkin se vihoitteli aika ajoin vielä 6kk synnytyksen jälkeen.
Toisen synnytyksen jälkeen ei ollut mitään vaivoja, tikkejä tuli 3, ne eivät haitanneet elämää mitenkään.
Molempien synnytysten jälkeen myös ylimääräiset kilot ovat tippuneet hyvin nopeasti.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
Esikoisen syntymästä jäi paljon asioita hämärän peittoon ja valvoin öitä itkien vielä kun odotin toista lasta viimeisillään. Toinen synnytys oli kuitenkin niin suurenmoinen kokemus, että se sai kaikki "haamut" katoamaan.
Toisen synnytyksen jälkeen oli normaalia herkistymistä, itku tuli joka asiasta, mutta niinhän käy lähes kaikille.

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
Se oli yllättävää kuinka paljon kätilö oli valmis valehtelemaan salatakseen totuuden esikoisen syntymästä. Tämä liittyy toipumiseen, koska kävin pari kuukautta synnytyksen jälkeen keskustelemassa kätilön kanssa, jotta saisin asioihin selvyyden ja voisin lakata murehtimasta. Totuuden kertoi kuitenkin vasta toinen kätilö kun odotin toista lastamme.

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?
Fyysiseen puoleen en usko olevan taikakonsteja, mutta henkisen hyvinvoinnin kannalta olisi todella tärkeää, että jos synnytyksessä on tapahtunut jotain odottamatonta, mikä voi olla traumaattista niin siitä pitäisi keskustella vaikka äiti sanoisi ettei mitään kysyttävää/ihmeellistä ole. Itse olin sairaalassa ollessa vielä jotenkin sekaisin ja aloin muistamaan asioita vasta kotiin päästyä. Neuvolassakin tähän pitäisi kiinnittää huomiota enemmän.

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

1. Vauva syntyi torstaiaamuna, kotiin pääsin lauantaina.
Olisin mieluusti lähtenyt jo aiemmin, mutta täällä Espanjassa eivät päästä aiemmin, vaikka en ollut ensisynnyttäjä ja kaikki oli hyvin.

2. Eipä siinä ollut oikein toipumista. Olo oli hyvä heti synnytyksen jälkeen eikä mitään vaurioita tullut.

3. Hyvä mieli, mitä nyt sairaalassa vähän tylsää ja esikoista oli ikävä sairaalassaoloajan.

4. Ei yllätyksiä. Vielä paremmin meni kuin esikoisesta, vaikka silloinkin olin ratsastamassa jo muutama viikko synnytyksestä.

5. En tiedä. En varmaan itse olisi voinut, kun ei tosiaan ollut mitään toipumista.

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

Olin sairaalassa 3 yötä,koska sain esikoiseni.Mielestäni olisin voinut lähteä jo ed.päivänä kotiin.
2.Mulla oli aivan järkyttävän vaikeaa virtsaaminen synnytyksen jälkeen normaalisti.En vain meinanut millään saada pissaa tulemaan..juoksutin hanaa,ym. Lopulta istuin ämpärin päälle kuselle ja se auttoi Olin siis kotona jo tuolloin.Soitin myös synnytyssairaalaan,jossa neuvottiin menemään 4 päivän ikäisen vauvan kanssa terveyskeskuksen päivystykseen hakemaan lähetettä sairaalaan - perjantai-iltana,jolloin siellä tunnetusti kaikki juopot ja sekakäyttäjät sekä narkkarit kansoittavat paikkaa..

mielialani oli kuitenkin hyvä!Olin saanut sen mitä olin halunnut jo pitkään.Minulle tää raskautuminen ja synnytys ei ollut mikään itsestäänselvyys..ikää oli jo 40+ ja yksi keskenmeno takana,joten voin vain kiittää..

Olin yllättynyt siitä,miten kaikki naiset aina puhuvat vaan synnytysten "hirveydestä" ja kipujen kamaluudesta..Kukaan ei kertonut että se toipuminen vasta kauheaa onkin..Tai näin mä koin..Nyt kun yli vuosi on kulunut synnytyksestä,voin sanoa,et olo on kohtalaisen "normaali"..Mutta mulla oli pitkään sellainen olo,että kaikki "tavarat" tuolla alakerrassa tippuvat syliin,jos ees kerran yskäisen tai ponnistelen enempi..Ekaan viikkoon kotona en voinut mennä ulos yhtään..Olo oli niin hutera ja epävarma.
Mutta ehkä nuorempana ois jääny vähemmän tuollaisia tuntemuksia ja lisäksi mulla oli hiukan epätavallinen synnytyskin..Poika otettiin lopulta imukupilla ulos,ku olin melkein 1,5 tuntia ponnistellut ja sydämen syke alkoi tikittää liian korkealla;/

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
Pääsin kotiin hiukan alle 2 vuorokautta synnytyksen jälkeen, mikä on aika nopeasti ensisynnyttäjälle. Halusin itse nopeasti kotiin koska en saanut sairaalassa nukuttua (mm. kuorsaava huonekaveri) Jälkeenpäin ajateltuna kotiinlähtö tuli liian nopeasti, koska maito nousi vasta kotona ollessa ja imetys tökki aluksi muutenkin. Olisin kaivannut paljon enemmän imetysohjausta.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
Todella nopeasti, vaikka tulikin repeämä ja muutenkin oli suht kohta rankka synnytys. Pystyin istumaan heti ja vessassakäynti onnistui kun yritti pitää vatsan löysällä. Olo tuntui ihan normaalilta jo hyvin pian.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
Hormonimyrsky oli valtava ja muutenkin "alkushokki" oli yllättävän rankka. Itkua ja naurua vuorotellen.

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
Alun hormonimyrskyn, alkujärkytyksen , väsymyksen yms aiheuttama babyblues ja kaikki ristiriitaiset tunteet tulivat yllätyksenä. Näistä olisin toivonut puhuttavan etukäteen esim. neuvolassa, niin olisin osaanut hieman varautua. Imetyksen vaikeus yllätti myös, vaikka se sitten alkuvaikeuksien jälkeen lähti sujumaan hienosti.

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?
Yrittää levätä aina kun mahdollista, pyytää miestä/ystäviä/sukulaisia apuun, muistaa itse syödä ja juoda kunnolla.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?

- Poika syntyi keskiviikko iltapäivänä ja perjantaina sain aamusta kotiutumis luvan, ensisynnyttäjät pitävät täällä ainakin normaalisti 3vrk, mutta koska oma vointini oli hyvä ja lapsi oli terve saimme luvan lähtee kotiin, tosin sairaalasta tehtiin tarkistus soitto seuraavana päivänä. Aika oli minusta ihan sopiva, pitempään en olisi sairaalassa halunnut olla koska synnytys oli muuten jo pitkä ja rankka, joten kotona oli paras paikka toipua.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?

- Elimistö palautui todella nopeasti, haava tottakai hitaammin eli esimerkiksi istuminen ei onnistunut kunnolla kun vasta parin viikon päästä.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?

- Sekava lienee oikea sana kuvaamaan omaa tunnetilaa..Tuntui käsittämättömältä että 9kk lopputulos oli nyt siinä vieressä enkä oikein osannut olla heti äiti vaan kaikki vaati opettelua ja totuttelua.


5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

- Äitini neuvoi minua ennen synnytystä että lähde heti liikkeelle kun oma vointi sen sallii, niin tein ja huomasin että esimerkiksi jälkivuotoon vaikutti paljon se että olitko liikkeellä vai makuulla. Eli oikeastaan parhaiten parani kun pysyi liikkeellä omaa elimistöään ja vointiaan kuunnellen, piti paikat puhtaana eikä heti heilunut ja hyppinyt, eli lepoa myös tarvittaessa.

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

1. ensimmäisestä olin aika kauan kun synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen vuoksi suun kautta otettavilla pillereillä, olin siellä yhteensä 3 päivää ja toiset 3 lapsen synnyttyä (rv 37) vierihoito-osastolla, vauva oli keltainen joten päivä kotiutumisen jälkeen jouduin takaisin sairaalaan ja vauvalle aloitettiin äidinmaidon korvike lisäruoaksi. Kuopuksen kanssa olin sairaalassa taas pari päivää ennen synnytystä mutta synnytyksen jälkeen olin vierihoito-osastolla vauvan kanssa vain 2 päivää. en halunnut olla kuopuksen kanssa pitempään kun oli kiire kotiin miehen ja esikoisen luo, ja en nähnyt mitään syytä jäädä pitemmäksi aikaa.
2. Ensimmäisestä sain paljon repeämiä, liekö syynä ollut käynnistys rv 37. kuopus oli isompi vauva mutta hän syntyi nopeasti (2 tuntia) enkä saanut "vaurioita". Pystyin kuopuksen synnytyksen jälkeen istua ja kävellä normaalisti jo seuraavana päivänä. oli kuin en olisi synnyttänytkään, esikoisen aikana olin monta viikkoa kipeänä. Molempien raskauksien aikana minulla oli raskausdiabetes ja verensokeri ja -paine palasi normaaliksi synnytyksen jälkeen.
3. olen potenut molempien synnytysten jälkeen masennusta. esikoisen aikana se oli tosi paha, kuopuksen aikana se meni melko nopeasti ohi. Sain neuvolasta apua tiheiden käyntien muodossa ja sain jutella tunteistani siellä.
4. Säikähdin esikoisen syntymän jälkeen sitä miten vaikeaa imetys onkaan. myös kuukautiset alkoivat todella nopeasti.. Kuopuksen syntymän jälkeen imetys sujui enkä saanut rintatulehdustakaan vaikka sitä kauheasti pelkäsin.
5. ei mielestäni, tietenkin huolehtia puhtaudesta, riittävästä levosta ja ruoasta ja nesteen riittävästä saannista. Synnytys on iso juttu naisen vartalolle, tottakai siitä toipuminen vie aikansa. Joku sanoi että nainen on täysin toipunut raskaudesta ja synnytyksestä vasta kun siitä alkaa olla kulunut vuosi.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?

3 päivää ja sain lähteä kotiin kun siltä tuntui, aika oli sopiva.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?

Synnytin luomuna ja repeämiä ei tullut, heti kun lapsi tuli pihalle maha tuli littanaksi, kohtu palautui siis sairaalassa jo. Peräpukamat jäivät vaivaamaan vuodeksi, mutta kai sitä ois lääkäriinkin voinut asiasta mennä jos ne olisivat liikaa haitanneet. Muut paikat palautuivat niin että seksiä harrastimme reilun parin viikon päästä synnytyksestä.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?

Synnytyksen aikana olin niin väsynyt että odotin vain pääseväni nukkumaan, kun lapsi oli syntynyt piristyin niin paljon että olisin voinut tehdä vaikka mitä! Olin rakastunut lapseeni ja mieheeni ja meidän perheeseen, olin niin onnellinen etten ikinä ennen ollut kokenut moista onnellisuuden ja rakkauden tunnetta. Pirteys ja tunteet ovat jatkuneet aina tähänkin päivään asti (poika nyt 1v4kk).

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?

No tuli, se kuinka paljon laihtuu, viikossa olin samoissa mitoissa kun ennen. Siitä pari viikkoan niin olin alipainoinen, eikä paino vaan lähde nousemaan, vaikka syön kuin hevonen enkä urheile, muuta kun pojan kanssa touhuan. En valita kuitenkaan! Ihmeellistä oli se miten myös valmius seksiin niin aikaisin tuli, olin varautunut yli puolenvuodenkin taukoon. Mitään masennusta ei tullut vaikka olen siihen taipuvainen ja valmistauduin jo tarkkailemaan itseäni mahdollisen masennuksen puhkeamisen varalta. Yllätykset olivat siis positiivisia.


5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Uskon että voi. Syö raskausaikana terveellisesti eikä ota raskautta elämää ja toimintaa rajoittavana tekijänä. Käy kävelemässä ja valmistautuu synnytykseen huolella. Monet menevät synnyttämään ottamatta selvää asioista ja ajattelemalla että kyllä ne kätilöt hommansa osaa ja hoitaa. Synnytyksessä tuputetaan lääkkeitä ja asentoja jotka tekevät synnytyksen kätilöille helpommaksi, mutta eivät ole aidin tai vauvan kannalta parhaita vaihtoehtoja. Hyvin synnytykseen valmistautumalla ja omaa kehoa tilanteessa kuuntelemalla, myös toipuminen on nopeampaa ja tunteet omaa lasta kohtaan tulevat voimakkaampana kun lääkkeet eivät ole sotkeneet omaa hormonitoimintaa synnytyksessä.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?

esikoiselta oltiin sairaalassa 1+5 päivää, koska poika kellastui. Itselle aika kävi kyllä pitkäksi, mutta imetyksenkin kannalta ekan lapsen kanssa oli hyvä olla sairaalassa pitkään.
Kakkoselta sairaalassa olin 1+3 päivää, olisin voinut kyllä lähteä jo seuraavana päivänä synnytyksestä, mutta tällöinkin hieman katseltiin bilirubiineja.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?

Ekasta synnytyksestä hyvin ja nopeasti. Toisen jälkeen hieman hitaammin ja häpyluu kipuili pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Tähän vaikutti varmaan lyhyt väli synnytyksissä ja kakkosen kohdalla fyysinen kunto oli lähtöjäänkin huonompi.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
Molempien jälkeen hyvä. Tottakai välillä itketti ja nauratti herkemmin, mutta melko tasainen kuitenkin.

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?

Ei yllätyksiä.

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Liikkumalla jo ennen raskautta ja etenkin raskauden aikana. Toki synnyttyksessä voi tulla yllätyksiä, jotka vaikuttavat toipumiseen, mutta pääasiassa se on itsestä kiinni. Ulkoilu ja kevyt liikunta synnytyksen jälkeen on hyväksi niin mielelle kuin kropalle!

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
Ensimmäinen lapsemme syntyi ma-aamuna ja pääsimme kotiin to-iltapäivällä. Yhtään aiemmin emme olisi edes halunneet päästä, sen verran hankalaa imetys oli + vauvan paino ei tahtonut nousta. Itsekin olin aika huonossa hapessa pari päivää, kun hb tippui lukemiin 77.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
Olin TODELLA positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka nopeasti se kävi. Vaikka repeämiä tuli, eppari tehtiin imukuppisynnytyksen jälkeen ja tikkejä oli enemmän kuin sormia ja varpaita yhteensä, pystyin esim. istumaan heti samana päivänä. Myöhemmin tikit aina välillä kiristivät inhottavasti ja maidon nousu rintoihin oli enempi kuin tuskallista, mutta kaiken kaikkiaan toipuminen sujui ihan kivasti. Tasan neljä viikkoa synnytyksestä olin ratsastustunnilla

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
Ihan aluksi pääasiassa hämmentynyt ja ihmettelevä, mutta hormonimyrskyt tuli kyllä myöhemmin tutuksi, eli välillä itketti ihan ilman mitään syytä. Onneksi se ei montaa päivää kestänyt... Kiitän edelleenkin iltarukouksessa siitä, että vältyin suuremmilta masennuksilta - ystäviä siinä tilanteessa seuranneena en kyllä toivo sitä kellekään!

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
Kuten todettua, se nopeus ja "helppous" yllätti - kaikki tarinat, joita olin aiheesta kuullut, kertoivat, ettei istumaan pysty puoleen vuoteen jne. Kakkakin tuli liki ongelmitta, toki se ikävältä aluksi tuntui, mutta aina nopeasti päästiin normaalisuoritukseen. Maidon nousun tuskallisuus oli ehkä suurin negatiivinen ylläri sekä tissien järkyttävän iso koko siihen liittyen. Siitäkin selvittiin, kun imetys alkoi sujua ja maidon tulo tasaantua. Kokokin vähän tasaantui

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?
Kuuntelemalla omaa kehoa ja toimimalla sen mukaan. Ulos pääseminen oli ainakin minulle iso helpotus, jouluvauvan äitinä kun muutama viikko meni tyystin neljän seinän sisällä. Myös se, että uskaltaa huilata, olla olematta sen suuremmin emäntänä vauvaa ihailemaan tuleville sukulaisille ja että hyödyntää lähipitseriat sun muut ekoina viikkoina on suositeltavaa!

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

1. Olin sairaalassa 6vrk kuopuksen synnytyksen jälkeen. Minulla oli virtsaamisvaikeuksia, en päässyt aiemmin pois. Jälkikäteen ajateltuna aika olisi saanut olla pidempikin, mutta sillä hetkellä sitä halusi vain äkkiä kotiin.
2.Paranin päällisin puolin loistavasti, lukuunottamatta alavatsakipuja liian rehkimisen jälkeen. Minulla todettiin synnytyksestä/sen jälkeen tullut virtsarakkovaurio, enkä ole vieläkään, 1v9kk synnytyksestä täysin toipunut.
3.Ristiriitainen. Olin pakahtua onnesta, kun olin saanut niin ihanan ja suloisen pienen tytön, mutta oma kohtaloni itketti ja olin todella masentunut, kun lääkäritkään eivät vuoteen tajunneet, mikä minua todella vaivasi, vaikka itse tiesin, että vikaa on.
4.Kyllä. Se tuli yllätyksenä, että synnytys voi todella aiheuttaa äidille pitkäaikaisen tai pysyvän vaurion. Aihe on valitettavasti tabu ja sitä yritettiin mielestäni aluksi painaa villaisella jopa sairaalassa eli minua ei meinattu uskoa.
5.Voi. Hoitohenkilökunnalla on valtava merkitys, siis että kuka siellä vastaanotolla sattuu olemaan, oli se sitten hoitaja tai lääkäri. Kun leipääntyneiden joukosta löytää yhden tai kaksi helmeä, apua voi saada, mutta se vaatii aivan liikaa taistelua itseltä siinä jo valmiiksi kurjassa tilanteessa. Synntyksestä toipumista voi edistää tiettyyn pisteeseen asti itse, positiivisella asenteella ja itseä tsemppaamalla, mutta vaikeissa tilanteissa, kuten esim. minulla oli, apua tulisi olla avoimesti tarjolla. Minultakin olisi diagnoosi jäänyt saamatta, ellen itse olisi aina uudestaan ja uudestaan ravannuta lääkärissä.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?

Esikoisesta olin 5 päivää. Olisin ollut valmis kotiutumaan jo paria päivää aiemmin (lauantai), mutta lapsen lonkat haluttiin tarkastuttaa vielä erikoislääkärillä. Joten jouduimme olemaan vielä maanantaihin. Vasta kotona pääsin kunnolla lepäämään ja välttämään pystyssä oloa (joka oli todella epämukavaa), sairaalassa minun odotettiin enempi olevan pystyssä ja hoitavan lasta itse. Tästä syystä olisin halunnut kotiin jo aiemmin.

Toinen raskaus oli kaksosraskaus, siitä kotiuduin 6:n päivän jälkeen. Kaksoset syntyivät pikkukeskosina ja jäivät vielä keskolaan. Itse menetin synnytyksessä verta lähes 3l ja minulla oli tulehdus. Vointini ei ollut tarpeeksi hyvä, jotta olisin uskaltanut lähteä kotiin aiemmin (kotona odotti 2 vuotias esikoinen). Lisäksi oli huoli kaksosista ja halusin alkupäivät olla heidän lähellään.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?

Esikoisen synnytys päättyi imukuppiin ja IV-asteen repeämään. Repeämä lähti paranemaan hyvin, mutta arven alue on alusta asti särkenyt. Kahteen viikkoon en pystynyt olemaan pitkiä aikoja pystyasennossa (seisomaan tai istumaan). Suolentoiminta oli hidasta ja vessassa käynti pelottava koettelemus, vaikka käytin laksatiiveja. Pidätyskyky oli lähes olematon ensimmäiset kuukaudet. Aluksi käytin vahvoja särkylääkkeitä monta kertaa päivässä. Neljän kuukauden jälkeen edelleen päivittäin, mutta vähemmän. Lapsi oli yli puolivuotias, kun olen viimeisen kerran ottanut kipulääkkeen arven särkyyn. Edelleen arpea kuitenkin särkee ajoittain.

Kaksoset syntyivät alakautta. Koska syntyivät hyvin varhain, ei toinen istukka irronnut itsekseen, vaan jouduin kaavintaan. Menetin lähes 3l verta ja kärsin tulehduksesta. Sen vuoksi olin hyvin voipunut ja sekava ensimmäiset päivät. Vointia kuvaa parhaiten se, että ekat kaksi päivää minut kärrättiin pyörätuolilla katsomaan lapsia keskolaan ja vasta lasten ollessa 5 vuorokautta vanhoja pääsin ilman saattajaa käymään keskolassa.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?

Esikoisesta koin jonkin asteisen masennuksen. Juuri alapään kipujen vuoksi ja siksi, ettei ollut varmuutta miten pidätyskykyni palautuisi. En ollut osannut sellaiseen varautua.

Kaksosista toivuin fyysisesti nopeammin, mutta henkisesti se oli rankempi. Olinhan 'epäonnistunut' odotuksesssa ja raskaus keskeytynyt liian aikaisin, lisäksi oli huoli lasten selviämisestä.

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?

Vasta repeämän jälkeen sain tietää ja ymmärsin mitä iso repeämä tarkoittaa ja mitä vaivoja siitä voi jäädä. Iso apu oli, että vuodeosastolla kohdalla osui ihana kätilö, joka kertoi asiallisesti ja salaamatta mitä IV-repeämä tarkoittaa ja mitä siitä voi seurata. Hän opasti ja keskusteli. Suuremmaksi osaksi olen kuitenkin joutunut itsekseni asian kanssa olemaan (ja netistä löytyneen vertaistuen turvin). Olen kovin pettynyt terveydenhuollon ammattilaisiin (hoitajiin, lääkäreihin), jotka pyrkivät vähättelemään repeämien yleisyyttä tai vaikutusta loppuelämään. (Toisessa raskaudessa kyselin asiasta ja moni vähätteli kokemustani tai vaivoja joita minulla edelleen on repeämästä johtuen)

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Oma hyvä fyysinen kunto on varmasti osaltaan nopeuttanut palautumista. Henkiseen vointiin vaikuttaa paljon se millaiset odotukset ovat olleet. Jos todellisuus on jotain ihan muuta, vie sopeutuminen oman aikansa.

Ympäristö ja muiden ihmisten suhtautumine vaikuttaa paljon, varsinkin vartalon muutoksiin sopeutumisessa. Ja tietysti, jos väsyneen äidin annetaan levätä, toipuminenkin nopeutuu.

Minusta pitäisi jo raskausaikana asialisesti kertoa mitä repeämä pahimmillaan tarkoittaa. Kun olisi jokin ennakkotieto ei kaikki tulisi niin isona järkytyksenä. Fyysistä oloa tieto ei paranna, mutta varmasti auttaisi sopeutumaan nopeammin vartalonmuutoksiin.

 

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?
2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?
3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?
4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?
5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

eka synnytys:
1. 2 päivää. Oli sopiva aika koska olin hirveän pettynyt hoitohenkilökuntaan ja tahdoin vain äkkiä kotiin. Minulla oli jo entuudestaan paljon lastenhoito kokemusta.
2. Paranin nopeasti, sain vain 3 6päivän tikkiä, ei repeämiä niinkään. Ainoastaan yksi tikki ei sulanut itsestään pois vaan ronkin sitä itse pinseteillä ja saksilla (tikki oli ainoa "kivulias asia alapäässä synnytyksen jälkeen)
3. Ihana, onnellinen olo. Tuntui ettei maailmassa ole enää mitään pahaa
4. Jälkisupistusten kipu yllätti. Mies toi synnytyksen jälkeen sairaalaan omia panadoleja koska sairaalasta niitä ei saanut riittävästi. Niiden avulla pärjäsin nippa nappa.

Toinen synnytys:
1. 5 päivää lapsen verenmyrkytysepäilyn vuoksi. Liian pitkä aika, olisin tahtonut lähteä heti koska olin itse niin hyvässä kunnossa.
2. Ei repeämiä, niukkaa vuotoa, ei kipuja (muutakuin jälkisupistukset). Jos vauvaa ei olisi ollut lähellä olisi voinut luulla etten olisi synnyttänytkään.
3.Hieman omituinen, lapsi ei tuntunut omalta. Lapsi syntyi niin nopeasti (1h 30min. ensimmäisestä tuntemuksesta), ettei kerennyt ollenkaan edes tajuamaan että on synnyttänyt, varsinkaan kun ei tullut repeämiä eikä pahemmin vuotoa ja kivutkin liki nollassa. Ainoa muistikuva synnytyksestä on kun saapuessa sairaalaan hoitajat repivät housut pois jalasta ja sanoivat että saa ponnistaa.
4. Meni monta viikkoa ennen kuin lapsi rupesi tuntumaan omalta. Tunnesidettä ei syntynyt heti, johtuen ehkä nopeasta ja helposta synnytyksestä. Pikkuhiljaa lapsi rupesi tuntumaan omalta, suureksi osaksi kiitos kuuluu esikoiselle joka rakasti vauvaa hirmuisesti.

Kolmas syynnytys:
1. Yksi päivä. Kotiutus synnytyksestä seuraavana päivänä, koska itse tahdoin mahd. nopeasti kotiin. Oli riittävä vaikka joutuikin menemään sairaalaan myöhemmin "kotiutus tarkistukseen".
2. Ei repeämiä eikä muita kipuja, mutta myöhemmin sain kohtu- sekä rintatulehduksen mitkä hoidettiin antibiooteilla. Vuoto kesti monta kuukautta.
3. Onnellinen.
4. Ulostaminen oli tuskaisen vaikeaa, tuntui että peräaukko on muurautunut umpeen. Viikon jälkeen turvauduin microlaxiin ja pikkuhiljaa sain suolta tyhjennettyä. Myös vuodon määrä ja kesto yllätti täysin.

 

1. Kuinka kauan olit sairaalassa synnytyksen/synnytysten jälkeen? Miksi juuri sen ajan? Oliko aika mielestäsi sopiva?

5yötä sairaalassa, normikäytäntö. Aika oli ehkä ok, kestolla ei niin merkitystä. Olosuhteet oli suurempi asia. Kolme eri aikaan huutavaa vauvaa samassa huoneessa, kovat kivut ja yhteisymmärryksen puuttuminen kätilöiden kanssa kipuasiastani (=en saanut tarpeeksi kipulääkettä ja luulin olevani luulosairas) tekivät ajasta kärsimyksen. En nukkunut juurikaan, ehkä tunnin/yö pienissä pätkissä. 16h kestäneen yösynnytyksen jälkeen.

2. Miten toivuit ja paranit synnytyksestä fyysisesti?

2 viikkoa oli kovaa kipua. Ulostaminen ei ollut mahdollista ilman apukeinoja sinä aikana - tästä tuli pahat kivut. Väliliha oli leikattu ja haava repesi hieman ensimmäisissä ulostusyrityksissä. Kipu oli kovaa, jouduin naistentautien osastolle. Sairaalassa ei (mukamas) saatu tehtyä sisätutkimusta. Kipuani ei ymmärretty, en saanut niin paljoa lääkkeitä, että olisin kyennyt nukkumaan edesparia tuntia kerrallaan. Sitten, 2 viikkoa synnytyksen jälkeen välilihan leikkaushaavan sisältä poistui runsaasti vanhaa, mustaa verta. Saman tien kipu hävisi ja pystyin yhtäkkiä istumaan! Se oli onnellinen hetki! siinä vaiheessa sain ensimmäisen kerran ymmärrystä kipuihini. Sen jälkeen alapää parani ilmiömäisen hyvin ja nopeasti.

3. Millainen mielialasi oli synnytyksen jälkeen?

Kipu ja unettomuus ovat ainoat muistikuvat. Luulin olevani omituinen kun en kestä normaalitoimintoa, eli synnytystä. Vasta puoli vuotta synnytyksen jälkeen sisäistin, että synnytykseni ei ollut normaali (imukupilla veto tarjontavirheen vuoksi). Kipuni vähättely (istu vaan, kyllä se siitä) oli mielestäni täysin kohtuutonta ja minua syyllistävää. Petyin ankarasti itseeni; en kyennyt olemaan täydellinen äiti. Maitoa ei tullut tarpeeksi ja sain kummallisen rintakipukohtauksen heti toisena kotiutumisen jälkeisenä yönä. Unettomuus jatkuu edelleen. Synnytyksen jälkeinen masennus ja paniikkihäiriö todettiin lapsen ollessa 2,5kk. 2kk myöhemmin päädyin sairaalahoitoon suht pitkäksi jaksoksi vakavan masennuksen vuoksi. Lapsi täyttää vuoden ja edelleen olen vakavasti masentunut.

4. Tuliko synnytyksestä toipumisessa jotain yllätyksiä? Minkälaisia? Miten niistä selvittiin?

Ulostamisen vaikeus oli suuri yllätys! Olisipa mieleeni tullut pyytää ulostuslääkettä! Tosin olisi sitä voinut ensisynnyttäjälle tarjota vaikkei tämä osaakaan pyytää itse...

5. Voiko synnytyksestä toipumista mielestäsi itse edistää? Miten?

Synnytyksen jälkeisistä asioista tulisi ottaa itse selvää tai kuulla valmennuksessa enemmän. Juuri nukkumisasiat, suolentoiminta ja haavanhoito olisi pitänyt olla tuttuja juttuja itselle kiireisellä lapsivuodeosastolla. Yksityishuone olisi auttanut paljon - jos olisi voinut nukkua vähäisten lääkkeiden vaikutusaikana eikä olisi tarvinnut olla kolmen vauvan sirkuksessa. Yksityisyyden täydellisestä menettämisestä voitaisiin myös kertoa valmennuksessa. Olin hieman hämilläni, kun tajusin, että minulle annetaan peräruiske huonetoverien perheiden ollessa samassa huoneessa liian pienien verhojen takana!

Hyvää fyysinen kunto ennen synnytystä helpottaisi synnytyksen rasituksista selviytymistä.

 

Olin sairaalassa 3 päivää synnytyksen jälkeen, koska ensisynnyttäjiä eivät halunneet aiemmin päästää pois. Itse olisin mielelläni lähtenyt aiemminkin.

Yllätys oli se kuinka nopeasti kaikki meni ja miten vähän sattui.

Se mieletön rakkaudentunne vauvaa kohtaan oli isoin yllätys. Lisäksi nopea laihtuminen yllätti.

En ollut valmistautunut synnytykseen mitenkään ja se tapahtui luomuna, vaikka etukäteen olin ajatellut ottaa tarvittaessa kaikki mahdolliset lääkkeet, koska tarkoitus mielestäni on saada lapsi pihalle eikä kokea luomua.

Vastoin kätilöiden ohjeita istuin jo synnytystä seuraavana päivänä.