Toimitus kysyy: Raskaus ja tupakointi

Hei!

Teen Kaksplussaan juttua tupakoinnista ja raskaudesta. Kerro meille artikkelia varten tupakoinnin lopettamiskokemuksestasi tai lopettamisyrityksistäsi.

Paljonko sinulla oli tapana polttaa ennen raskautta?
Miten pääsit tupakasta eroon?
Oliko lopettaminen vaikeaa?
Kerro myös kokemuksestasi, jos sinun oli mahdotonta lopettaa kokonaan. Mistä se johtui?

Kommentoi tähän ketjuun tai voit myös kirjoittaa minulle osoitteeseen tositaru @ gmail.com. (poista välit). Kiitos jo etukäteen vastauksistanne!

Taru Jussila, vapaa toimittaja

 

että tää on aihe mistä tulee kova sota

 

Polttelin ennen molempia raskauksia askin verran päivässä. Mutta heti kun alkuraskauden pahoinvointi alkoi, lopetin kuin seinään. Eli noin viikoilla 4-7.
Monet ystävistäni ovat vetäneet röökiä koko raskauksien ajan ja musta se on kauheeta. Pieni ihminen mahassa ei pääse mihinkään karkuun.
Synnytysten ja imetysten jälkeen olen taas sortunut polttamaan.

 

Poltin ennen raskautta n.10 savuketta päivässä. Kun tein raskaustestin tiesin samantien, että lopetan tupakanpolton. Poltin kesken olevan askin niin, että vähensin päivä päivältä määrää jonka poltin, ja muutaman päivän päästä tupakat sitten loppuivatkin.

Nyt olen viikolla 17 ja savujakaan en ole sen jälkeen ottanut, eikä ole tehnyt edes mieli. Yllättävänkin helppoa oli lopettaa. Tosin olen aina tiennyt etten voisi olla niin itsekäs, että polttaisin raskausaikana. Lapsen paras on tärkeintä.

 

Olen polttanut 15 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Eli välillä saattanut mennä päiviä ilman yhtään tupakkaa ja toisinaan aski päiväss. Pisin tupakoimaton aika on jossain viikon kahden paikkeilla. Kun raskaustesti näytti plussaa loppui polttaminen siihen. En pystynyt edes ajattelemaan jatkamista. Minusta lopettaminen oli ainut vaihtoehto. Ja tiedän myös että mies ei olisi ikinä anatnut minun polttaa. Kaksi tupakkaa olen testin jälkeen polttanut ja nekin oli alkuraskaudesta. Mutta ei se hyvää ollut.

En kokenut lopettamista vaikeana. Ihan sama asia kuin ettei herkkuja voi syödä aina kun tekee mieli. Ihmisellä pitää olla sen verran itsekuria että pystyy suojelemaan lastaan. Omalle keholleni voin tehdä mitä haluan mut lapseni on täysin minun armoilla joten minun tulee häntä suojella. Enhän juo viinaakaan raskaana, enkä syö homejuustoja tai maksalaatikkoa. Miksi haluasin tietoisesti vahingoittaa pientä elämää?

Tupakoivat odottajat ovat perustelleet tupakoibniaan sillä että stressi lopettamisesta on suurempi riski vauvalle kuin polttaminen. Ja pöh. stressi ja nikotiinin puutoksest koituvatoireet kestivät ehkä viikon kaksi. Se on paljon vähemmän kuin 36 viikkoa myrkkyjä joka päivä monta kertaa.

Toivon että pystyn olemaan polttamatta myös vastaisuudessa. Ainakin imetyksen ajan ja näin ehkä jopa loppu elämäni. Se jää nähtäväksi. Raskaus oli paras syy lopettaa. Sitä ennen ei ollut mitään syyä joten tupakkalakot loppuivat ennekuin edes kerkesivät alkaa.

 

Paljonko sinulla oli tapana polttaa ennen raskautta?
Noin aski päivässä.

Miten pääsit tupakasta eroon?
Päätin vakaasti olla polttamatta ja onnistuin siinä. Mitään nikotiinipurkkaa tai -laastareita en käyttänyt.

Oliko lopettaminen vaikeaa?
Kyllä ja ei. Lopetin tupakoinnin, kun sain tietää olevani raskaana ja sain lisää tahdonvoimaa vieroitusoireiden ja nikotiininhimon kestämiseen lapsen ajattelemisesta. Lisäksi lopettamista helpotti se, etten enää käyttänyt alkoholia (aiemmin lopettamisyritykset olivat epäonnistuneet monesti juuri humalan takia. Kännissä kun itsehillistä tuuppaa pettämään helpommin.)
Eli kärsin kyllä vieroitusoireista, mutta raskauden aikana tupakoimattomuus on ollut helpompaa kuin koskaan aiemmin.

 

Aloitin tupakoinnin jo todella nuorena. Poltin 20 savuketta päivässä. Kun tulin raskaaksi, lopetin heti tupakoinnin. Oli helppoa lopettaa, koska muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut kuin lopettaa jos on raskaana. Nikotiinipurkkaa käytin kuitenkin koko raskauden ajan, koska se on paljon pienempi paha. Tätä mieltä minä olen. Jos taas en olisi tullut raskaaksi niin polttelisin varmaan vieläkin.

 

Mä poltin ennen raskautta n 14-20 tupakkaa. Tosin ennen tätä raskautta, esellisessä kierrossa sain varhaisen keskenmenon, enkä siis aloittanut tupakanpolttoa uudestaan. Ja tupakointi siis loppui heti kun tein positiivisen raskaustestin. Aikaisemmin olen useasti ollut polttamatta puolivuotta- reilu vuoden ja se on ollut tosi helppoa, mutta näin raskausaikana on tehnyt välillä kovastikkin mieli, ja jopa uniakin olen tupakan polttamisesta nähnyt.
Minä pidän raskaana polttavia itsekkäinä ja tyhminä ihmisinä ja voisi oikeasti jopa ystävyyssuhde mennä katkolle tai ainakin kylmetä, jos ystävä polttaisi raskausaikana. Joo joo; ei tupakasta ole mitään haittaa vauvalle. Mitä nyt syntyy vähän pienikokoisempana ja hyöhemmät ongelmat ja kehitysviiveet eivät tokikaan johdu tupakasta vaan jostakin aivan muusta...

 

Lisäys vielä edelliseen viestiin, että en käyttänyt mitään nikotiinivalmisteita tms vaan lopetin tupakanpolton kuin seinään, kuten aikaisemminkin

 

Hei!

Teen Kaksplussaan juttua tupakoinnista ja raskaudesta. Kerro meille artikkelia varten tupakoinnin lopettamiskokemuksestasi tai lopettamisyrityksistäsi.

Paljonko sinulla oli tapana polttaa ennen raskautta?
Miten pääsit tupakasta eroon?
Oliko lopettaminen vaikeaa?
Kerro myös kokemuksestasi, jos sinun oli mahdotonta lopettaa kokonaan. Mistä se johtui?

Kommentoi tähän ketjuun tai voit myös kirjoittaa minulle osoitteeseen tositaru @ gmail.com. (poista välit). Kiitos jo etukäteen vastauksistanne!

Taru Jussila, vapaa toimittaja

Sinä et Taru tee juttua raskaudesta ja tupakoinnista, kuten kerrot, vaan olet rajannut aikalailla, koska suljet kyselylläsi pois ne raskaana olleet ja olevat, jotka eivät edes yritä lopettaa. Taas lisää yksi jo valmiiksi tietyn kannan ottanut lehtijuttu - PLAAH.

 

Poltin noin 10 - 15 tupakkaa päivässä.

Kahdessa ensimmäisessä raskaudessa tupakointi loppui välittömästi positiiviseen raskaustestiin. Lopettaminen oli kerrasta poikki eikä tullut mieleenikään polttaa raskausaikana. Se oli selkeä päätös, että en halua myrkyttää lapsiani.

Valitettavasti olen ratkennut polttamaan melko nopeasti synnytyksien jälkeen imetyksen loputtua.

Kolmannessa raskaudessa lopettaminen ei ollutkaan niin helppoa. Heti kyllä tupakointi väheni 1-2 tupakkaan päivässä ja pian se oli 1-2 tupakkaa viikossa. Raskauden puolivälissä lopetin sitten kokonaan eli siinä vaiheessa kun liikkeet alkoivat tuntumaan. En tiedä, miksi lopettaminen oli nyt niin vaikeaa. Välillä oli vaan päästävä hermosavuille. Ehkä se henkinen riippuvuus oli niin voimakasta ja sen tupakan voimalla mukamas jaksoi sitten paremmin sen päivän. Paremminhan sitä olisi ilman tupakkaa pärjännyt.

Neljännessä raskaudessa tupakoinnin lopettaminen oli todella vaikeaa. Se loppui vasta 8. raskauskuukaudella kokonaan. Kolme ensimmäistä raskauskuukautta poltin noin 5 tupakkaa päivässä ja sen jälkeen puoliväliin asti 2-3 tupakkaa päivässä. Ja raskauskuukausina 6-8 poltin sen 1-2 tupakkaa viikossa. Oma fyysinen ja henkinenkin jaksamiseni oli koetuksella töiden ja parisuhteenkin takia, se kai oli syynä lopettamisen viivyttelyyn. Ja myös se, että en ollutkaan "sinut" raskauden kanssa vaikka toivottu raskaus olikin.

Jokaisen poltetun tupakan jälkeen oli kyllä omatunto koetuksella, sitä syyllistää itse itseään kun eihän sitä voi ketään muutakaan syyttää tupakoinnistaan. Mies kyllä kannusti lopettamisessa, mutta sekin meni yli sitten ja koin kannustamisen jankuttamisena. Tunnustan, että valehtelin miehelleni lopettaneeni tupakoinnin vaikka todellisuudessa poltin silloin tällöin. Neuvolassa kyllä kerroin asian oikean laidan.

Tupakointi ei ole milloinkaan hyväksi, mutta se pitäisi muistaa, että syyllistäminen ei auta ketään. Jos joku polttaa raskaana ollessa niin hän on varmasti yrittänyt lopettaa tai toivottavasti ainakin vähentänyt tupakointiaan. Sitä en kyllä ymmärrä, että yleisellä paikalla poltetaan maha pystyssä. Tämä aihe on arka.

 

Olen edelleen raskaana ja laskettu aika on ihan näinä päivinä. Poltin ennen raskautta noin askin päivässä ja plussaamisen jälkeen lopetin tupakoinnin hetkeksi ihan kokonaan. Olen kuitenkin raskausaikana polttanut satunnaisesti, ehkä 1 tupakan 2-3 viikossa, eli 1-2 tupakkaa kuukaudessa, niin sanottuja "hermosauhuja". Pääkaupunkiseudulla ilmansaasteita tulee päivittäin kuitenkin hengiteltyä sen verran, että en usko näin vähäisestä polttamisesta olevan sikiölle kovin suurta haittaa, vaikka tietysti parempi olisi olla kokonaan polttamatta. En kuitenkaan pystyisi polttamaan päivittäin tai edes viikottain, huono omatunto tästäkin tulee, mutta henkinen puoli toisinaan kaipaa sitä stressitupakkaa.

 

Paljonko sinulla oli tapana polttaa ennen raskautta?
Miten pääsit tupakasta eroon?
Oliko lopettaminen vaikeaa?
Kerro myös kokemuksestasi, jos sinun oli mahdotonta lopettaa kokonaan. Mistä se johtui?

Puolisen askia päivässä meni enkä esikoisen aikana tapaa osannut lopettaa. Vauva ei vaan tunnu konkreettiselta ennen kuin on ulkona. Lopetin kuitenkin synnytyssaliin muutamiksi viikoiksi.

Toisen kohdalla mies oli vaihtunut tupakoimattomaan joten kynnys lopettaa oli suurempi, onnistui kuitenkin vasta kun olo oli niin huono, ettei kyennyt polttamaan. Raskauden edetessä käyttö oli hyvin satunnaista.

Kolmannen kohdalla poltin "salaa", joten määrät jäi pieniksi.

Neljännen kohdalla vasta onnistuin olemaan kokonaan ilman rv 7 lähtien. Nyt imetysaikana monesti miettinyt pitäisikö poiketa kioskille, kun tekee niin mieli. Yritän kuitenkin sinnitellä.

Iloa kesti kuitenkin 26 vuotta. Lapset onneksi terveitä.

 

Paljonko sinulla oli tapana polttaa ennen raskautta?
Miten pääsit tupakasta eroon?
Oliko lopettaminen vaikeaa?

Esikoinen: Ennen raskautta: MAXI ASKI/ VRK -- PLUSSATTUA:siihen aikaan oli pikkuaskit, se kesti n. viikon. Poltin viikolle 13+ kunnes raskaus todentui, näin ultrassa sen pienen ihmisen; ei todellakaan sen jälkeen tehnyt mieli poltella.. Muutaman kerran viikolla 30+ retkahdin polttamaan, mielummin tupakka kuin älytön tressi. Mutta lopettaminen oli suhteellisen helppoa.

Tämä toinen (viikkoja nyt 13) ; ENNEN RASKAUTTA: ASKI/VRK PLUSSATTUA-- Olen plussan jälkeen polttanut yhden tupakan, se oli sellanen "rauhoitu, katso testiä se on plussa tupakka" jonka jälkeen ei vaan tehnyt mieli tupakkaa.. aski lensi roskiin.. n.viikko plussan jälkeen alkoi pahoinvointi jonka jälkeen hajukin saa halaamaan vessanpönttöä; ei pelkoa että retkahtaisin..

Savuton mamma rv 13 (12+3)

 

Olin päättänyt jo hyvissä ajoin, että lopetan tupakoinnin, kun täytän 30 tai tulen raskaaksi. 30 täytettyäni polttelin enää silloin tällöin, raskaaksi tultuani en tupakkaakaan. Mieluummin kärsin ite kuin aiheutan omalle lapselleni, tai kenellekään muullekaan lapselle, mitään vammoja.

 

Sinä et Taru tee juttua raskaudesta ja tupakoinnista, kuten kerrot, vaan olet rajannut aikalailla, koska suljet kyselylläsi pois ne raskaana olleet ja olevat, jotka eivät edes yritä lopettaa. Taas lisää yksi jo valmiiksi tietyn kannan ottanut lehtijuttu - PLAAH.

Oletko niitä tupakoivia mammoja, jotka eivät edes osaa lukea? Tarun tekstissä lukee selvällä suomenkielellä; kerro kokemuksestasi myös, jos sinun oli mahdotonta lopettaa. Eli sätkäsossumammatkin voi kertoa ylpeästi raskausajan röökailustaan <3

 

Olen polttanut jotakuinkin 12-13 vuotta 10-20 savuketta päivässä ja lopetusyrityksiä ehti olla kymmeniä, en millään saanut lopetettua, kokeilin kaikki laastareista sähkösavukkeisiin tuloksetta. Henkinen riippuvuus tupakasta oli valtava, koska olin polttanut hyvin nuoresta koko aikuisikäni, niin tunsin joutuvani luopumaan liian suuresta osasta elämääni, parhaasta ystävästä, joka on auttanut minua kaikissa elämäni vaiheissa ja tuottanut nautintoa muutoin.

Heti saatuani tietää olevani raskaana, rv5, päätin lopettaa. Poltin alle viikon verran pari savuketta päivässä, kunnes käytössä oleva aski loppui, enkä ostanut uutta. Lopettaminen tuntui hyvin helpolta ja mielestäni se oli ainoa hyväksyttävä vaihtoehto, oma terveys on ainoa jota on vapaus turmella. Pari kertaa teki mieli polttaa, mutta meni hyvin nopeasti ohi.

En ole lapseni saatua polttanut savukettakaan, vaikka toisinaan tulee mielihaluja. Pelkään, että alkaminen uudestaan polttamaan on aivan liian helppoa, jos annan itselleni kerran periksi. En usko pääseväni koskaan täysin tupakasta eroon.

 

Jollei ole valmis luopumaan tupakasta raskaus- ja imetysajaksi, ei ole valmis saamaan lasta.
Kertoo elämänarvoista aika tavalla, jos syöpäkääryle menee oman lapsen terveyden edelle. Piste.

 

Ennen ekaa raskautta olin polttanut 16vuotta ja keskimäärin lähes askin päivässä.
Lopetin kun sain tietää olevani raskaana.
Koko raskauden aikana poltin "stressitilanteissa" yhteensä ehkä 4-5 tupakkaa.
Aloitin kuitenkin pian uudestaan kun vuva oli syntynyt. Alkuun satunnaisesti, sitten säännöllisemmin.

Lopetin taas heti kun sain tietää olevani tokaa kertaa raskaana.
Silloin lopetti mieskin ja nyt savuttomuus on jatkunut yli 5 vuotta.

 

Oletko niitä tupakoivia mammoja, jotka eivät edes osaa lukea? Tarun tekstissä lukee selvällä suomenkielellä; kerro kokemuksestasi myös, jos sinun oli mahdotonta lopettaa. Eli sätkäsossumammatkin voi kertoa ylpeästi raskausajan röökailustaan <3

"sätkäsossumammat" - sinun kaltaistesi yleistävien kielenkäytöltään alaluokkaisten ihmisten takia hävettää myöntää julkisesti olevansa äiti, koska muut kaltaisesi kuvittelevat meidän hyvin toimeentulevien järki päässä kulkevien äitien olevan kaltaisiaan. Hyi helkkari.

 

Oletko niitä tupakoivia mammoja, jotka eivät edes osaa lukea? Tarun tekstissä lukee selvällä suomenkielellä; kerro kokemuksestasi myös, jos sinun oli mahdotonta lopettaa. Eli sätkäsossumammatkin voi kertoa ylpeästi raskausajan röökailustaan <3

Eikö sinulla "pilkuttaja" ole sisälukutaitoa: "Kerro myös kokemuksestasi, jos sinun oli mahdotonta lopettaa kokonaan."

Tällä ei ole mitään tekemistä niiden kanssa, jotka eivät edes yritä lopettaa - tämä kysymys on niitä varten, jotka ovat yrittäneet lopettaa, mutteivät onnistuneet siinä kokonaan - ei siis niitä, jotka eivät edes yritä.

En ole koskaan käynyt sosiaalivirastossa saati hakenut mitään tukia koko 30 vuotisen elämän taipaleeni aikana - vastauksena, jos tuo viimeinen yleistyksesi oli minulle virheellisesti tarkoitettu.

 

Paljonko sinulla oli tapana polttaa ennen raskautta?
Ennen raskautta poltin vaihtelevasti 10-20 savuketta päivässä.

Miten pääsit tupakasta eroon?
Kun tein raskaustestin, poltin sen jälkeen 2 savuketta ja lopetin. Minulle on aina ollut itsestäänselvää, että raskauden & imettämisen aikana ei polteta, mielestäni vauvan ei pidä joutua kärsimään oman riippuvuuteni vuoksi.

Oliko lopettaminen vaikeaa?
Ei ollut. Alussa parina päivänä halutti tupakkaa, mutta halu meni ohi. Näin kyllä pitkin raskautta unia tupakoinnista (unissa tupakka maistui taivaallisen hyvältä), mutta jo pelkästään näistä unista minulla oli seuraavana päivänä kamalan huono omatunto!
Nyt tupakoin taas, kun imetys on jo loppunut.

 

Paljonko sinulla oli tapana polttaa ennen raskautta?
Miten pääsit tupakasta eroon?
Oliko lopettaminen vaikeaa?
Kerro myös kokemuksestasi, jos sinun oli mahdotonta lopettaa kokonaan. Mistä se johtui?

Ennen ensimmäistä raskauttani olin polttanut jo pitkään, ja savukkeita meni puolesta askista-askiin / päivä. Tulin raskaaksi joulun aikoihin, ja vielä raskaudesta tietämättömänä uuden vuoden vaihteen jälkeen päätin että nyt saa pössyttely riittää, ja lopetin. Ihan noin vaan, ilman apuja. Pari viikkoa päätöksen jälkeen tein siis positiivisen raskaustestin ja olin todella tyytyväinen päätökseeni, eikä siitä ole horjuttu (9. savuton vuosi menossa).

Lopetin siis ihan pelkällä päätöksen voimalla, en kokeillut laastareita tai purukumeja. Minulle sopi lopettaa kerrasta ilman korvikkeita. Lopettaminen ei ollut edes vaikeata, olin polttanut jo niin pitkään että alkoi koko homma puuduttaa ja rahanmenokin kiukutti. Lopettamisen jälkeen olen pari kertaa kokeillut maistaa tupakkaa, mutta sen maku ja hajukin etoo sen verran nykyään että en kaipaa vanhoihin tapoihin.

 

Onnistuin lopettamaan, mutta vaikeaa se oli. Alussa repsahtelin muutamia kertoja. Vieroitusoireet oli sekä fyysisiä että psyykkisiä. Psyykkiset oli pahemmat, sillä ahdistuin niin paljon, että mielessäni pyöri jopa itsetuhoisia ajatuksia, vaikka normaalisti mielenterveydessäni ei ole mitään vikaa. Olen normaali työssäkäyvä ihminen, mutta tupakoinnin lopettaminen otti todella koville. Itkeskelin, raivosin, olin todella vihainen itselleni ja kaikille muillekin. Ahdistusta kesti 3-4kk välillä helpompana ja välillä pahempana. Sen verran nöyräksi tuo kokemus jätti, etten enää koskaan hauku niitä, joille lopettaminen on vaikeaa tai tuntuu mahdottomalta. On toki niitäkin, jotka ei edes yritä lopettaa, ja heitä en ymmärrä. Omassa tuttavapiirissäni vaan pahimmat tupakoinnista haukkuvat ovat juuri niitä, joiden on ollut helppo jättää tupakointi pois. Itse häpesin riippuvuuttani niin paljon mammapalstajuttujen perusteella, etten myöntänyt edes neuvolassa, että olen ennen raskautta polttanut ja että tupakoinnin lopettaminen oli minulle niin vaikeaa. Olin jo näiltä palstoilta sisäistänyt sen, että vain paha luuserimamma polttaa. No, onneksi loppu hyvin ja kaikki hyvin kuitenkin. Pääsin eroon siitä, vaikka se oli yksi hankalimmista asioista, mitä olen joutunut tekemään. Psyykkiset oireet oli vaan niin pahat, että välillä ne tuntui sietämättömältä kestää. 12 vuotta tupakkaa aski päivässä ei ollut minulle vain helppo juttu lopettaa. On ihan yleisesti tiedossa, että osalle tupakointi aiheuttaa hyvin voimakasta riippuvuutta ja minusta haukkumisen sijaan pitäisi antaa tukea ja toivoa siitä, että riippuvuudesta on mahdollista päästä, vaikka se voi vaatia kovaa työtä. Toivottavasti häpeä ja syyllisyys ei estä muita kertomasta asiasta neuvolassa!

 

Paljonko sinulla oli tapana polttaa ennen raskautta?
Miten pääsit tupakasta eroon?
Oliko lopettaminen vaikeaa?
Kerro myös kokemuksestasi, jos sinun oli mahdotonta lopettaa kokonaan. Mistä se johtui?

POltin ennen esikoisen odotusta noin 20 tupakkaa päivässä ja odotuksen aikaan yritin lopettaa, 2viikkoa pystyin olemaan ilman. jatkoin tupakointia 15 tupakkaa päivässä..
samoiten nyt tämän toisen lapsen odotuksen aikana tupakoin jopa joskus enemmän kuin 15kpl. vaikealta tuntuu lopettaa, yritän toden teolla lopettaa ennen synnytystä, mutta en usko että pystyb