Toinen lapsi, miten elämä muuttui?
- Viestiketjun aloittaja esm
- Ensimmäinen viesti
Moikka,
en osaa vielä vastata tohon, mutta tässä odotellaan toista lasta lokakuussa tulevaksi (rv30)
Meillä on jo ennestää 1,8v tytär, joten nyt alkaa tosiaan sama kysymys pyöriä päässä, miten pärjää ja miten arki sujuu kun onkin kaksi lasta. Joten olisin innostunut kuulemaan lisää miten arki sujuu ku onkin kaksi naperoa myös
en osaa vielä vastata tohon, mutta tässä odotellaan toista lasta lokakuussa tulevaksi (rv30)
Meillä on jo ennestää 1,8v tytär, joten nyt alkaa tosiaan sama kysymys pyöriä päässä, miten pärjää ja miten arki sujuu kun onkin kaksi lasta. Joten olisin innostunut kuulemaan lisää miten arki sujuu ku onkin kaksi naperoa myös
Moips!
Tulin nyt muuten vaan jakamaan omia kokemuksiani vaikka kaikki tilanteethan on erilaisia ja voi käydä vaikka ja mitä.
Meille tuli ikäeroks 1v 7kk. Nyt vanhempi 2,5v ja nuorempi inan vajaa vuoden. Alku oli mielestäni aika helppoa, raskausaika ei mitenkään vaikeeta vaikka tartti vanhempaakin vielä nostella yms. Mut mulle sanottiin et olin onnekas ja kuulemma tosi ketterä. Eli siinäkin voi käydä toisin.
Nuorempi on ollu superhelppo vauva, oon ihan yllättynyt et miten se noin rauhallinen voi olla kun esikoinen on vieläkin itkuinen ja todella vaativa. Mut se kun se nuorempi lähti kans liikkumaan on mielestäni hankaloittanut asioita jonkin verran. Aina on joku jonka perässä täytyy juosta.
Oon kyllä jälkeen päin miettinyt et vitsi ku oli helppoa vaan sen yhden kanssa, vaikka sitä ei sillon osannu sillee ajatella.. Mut nyt on uhmaikänen joka kiusaa pikkusiskoa koko ajan ja vauva joka itkee ku isompi vaa koskeekin. Mutta kaikesta huolimatta olen äärettömän tyytyväinen tähän ikäeroon (ainakin toistaiseksi). Kuitenkin jonkin verran ne jo leikkiikin keskenään, matkii toisiaan ja ohan se hellyyttävää kun isoveli pusuttelee siskoa, eli ei kaikki ole vaan kamalaa vaikka siis kyllähän ne nyt jo villlitsee toisiaan pahantekoon.
Käytännön asiat on toistaseks olleet aika helppoja mut kohta rupee tila loppuu kesken. Tuplarattaat ostettiin heti alkuun tietysti, mut nyt tarttis hommata varmaan pyörään se peräkärrykin. Ja onhan sekin rankkaa jos joskus joutuu molempia kantamaan, syystä tai toisesta.
Eli lopputulos: siitä vaan jos siltä tuntuu, ei sitä kuitenkaa voi ikinä tietää mitä tapahtu mut jos nyt maalaisjärkeä osaa käyttää ni eiköhän pärjää.
Nii ja julalle tsemppiä vauvanhakuun!
Tulin nyt muuten vaan jakamaan omia kokemuksiani vaikka kaikki tilanteethan on erilaisia ja voi käydä vaikka ja mitä.
Meille tuli ikäeroks 1v 7kk. Nyt vanhempi 2,5v ja nuorempi inan vajaa vuoden. Alku oli mielestäni aika helppoa, raskausaika ei mitenkään vaikeeta vaikka tartti vanhempaakin vielä nostella yms. Mut mulle sanottiin et olin onnekas ja kuulemma tosi ketterä.
Eli siinäkin voi käydä toisin.Nuorempi on ollu superhelppo vauva, oon ihan yllättynyt et miten se noin rauhallinen voi olla kun esikoinen on vieläkin itkuinen ja todella vaativa. Mut se kun se nuorempi lähti kans liikkumaan on mielestäni hankaloittanut asioita jonkin verran. Aina on joku jonka perässä täytyy juosta.
Oon kyllä jälkeen päin miettinyt et vitsi ku oli helppoa vaan sen yhden kanssa, vaikka sitä ei sillon osannu sillee ajatella.. Mut nyt on uhmaikänen joka kiusaa pikkusiskoa koko ajan ja vauva joka itkee ku isompi vaa koskeekin. Mutta kaikesta huolimatta olen äärettömän tyytyväinen tähän ikäeroon (ainakin toistaiseksi). Kuitenkin jonkin verran ne jo leikkiikin keskenään, matkii toisiaan ja ohan se hellyyttävää kun isoveli pusuttelee siskoa, eli ei kaikki ole vaan kamalaa vaikka siis kyllähän ne nyt jo villlitsee toisiaan pahantekoon.
Käytännön asiat on toistaseks olleet aika helppoja mut kohta rupee tila loppuu kesken. Tuplarattaat ostettiin heti alkuun tietysti, mut nyt tarttis hommata varmaan pyörään se peräkärrykin. Ja onhan sekin rankkaa jos joskus joutuu molempia kantamaan, syystä tai toisesta.
Eli lopputulos: siitä vaan jos siltä tuntuu, ei sitä kuitenkaa voi ikinä tietää mitä tapahtu mut jos nyt maalaisjärkeä osaa käyttää ni eiköhän pärjää.
Nii ja julalle tsemppiä vauvanhakuun!
Moikka! Mun nuorimmainen poika oli 6kk kun tulin raskaaksi. Raskausaika meni tosi nopeasti ohi, ajoittain oli vaikeaa, mutta suht helpolla pääsin. Ikäeroksi tuli siis 1v 3,5 kk. Mun mielestä on mennyt tosi kivasti ja suht helposti poika on nyt vähän päälle 1,5 v ja tyttö 3 kk. Sellainen kuukausi kaksi meni ennen kun poika oikeesti tottu tilanteeseen, mutta nyt menee hyvin. Varovainenhan siinä saa olla kun poika ei vielä ymmärrä mikä sattuu ja mikä ei, niin pikkusisko saa välillä "turpiinsa", mutta ei enää niin paljon kun alussa onneksi.. rohkeutta vaan! Ei se niin paha oo ku luulis.. Monella on vaan tapana kertoa asiat suurennellusti!
rohkeutta vaan! Ei se niin paha oo ku luulis.. Monella on vaan tapana kertoa asiat suurennellusti!Meillä on vauva 3kk ja esikoinen 2v 4kk. Ikäero ei mielestäni olisi voinut olla yhtään pienempi! Välillä on aika raskasta, kun esikoisella on uhma, ei suostu tekemään sitä ja tätä eikä mikään miellytä ja vauva huutaa ja itsellä on hermot kireällä. Mutta ehkä noista on seuraa toisilleen tuossa vuoden-pari kuluttua. Onneksi esikoinen on päiväkuiva ja suht omatoiminen; syö itse, kävelee, puhuu ja nukkuu useimmiten yöt putkeen ja leikkiikin itsekseen jonkun aikaa. Ainahan se riippuu vähän miten haastavat lapset on ja miten pitkä pinna äidillä on jne. Meillä on melko "helpot" lapset loppujenlopuksi, mutta äiti taitaa olla vähän liian kova stressaamaan Arki rullaa samaan tapaan kuin ennenkin. Siinä ohessa tuo vauvan hoitaminen ja vauvan kanssa seurustelu menee. Me ollaan aika paljon buukattu ohjelmaa itsllemme, ettei tunnu siltä että seinät kaatuu päälle. Käydään erilaissa kerhoissa ja ulkoillaan
Arki rullaa samaan tapaan kuin ennenkin. Siinä ohessa tuo vauvan hoitaminen ja vauvan kanssa seurustelu menee. Me ollaan aika paljon buukattu ohjelmaa itsllemme, ettei tunnu siltä että seinät kaatuu päälle. Käydään erilaissa kerhoissa ja ulkoillaan
Viimeksi muokattu:
KitoooosMoips!
Tulin nyt muuten vaan jakamaan omia kokemuksiani vaikka kaikki tilanteethan on erilaisia ja voi käydä vaikka ja mitä.
Meille tuli ikäeroks 1v 7kk. Nyt vanhempi 2,5v ja nuorempi inan vajaa vuoden. Alku oli mielestäni aika helppoa, raskausaika ei mitenkään vaikeeta vaikka tartti vanhempaakin vielä nostella yms. Mut mulle sanottiin et olin onnekas ja kuulemma tosi ketterä.
Nuorempi on ollu superhelppo vauva, oon ihan yllättynyt et miten se noin rauhallinen voi olla kun esikoinen on vieläkin itkuinen ja todella vaativa. Mut se kun se nuorempi lähti kans liikkumaan on mielestäni hankaloittanut asioita jonkin verran. Aina on joku jonka perässä täytyy juosta.
Oon kyllä jälkeen päin miettinyt et vitsi ku oli helppoa vaan sen yhden kanssa, vaikka sitä ei sillon osannu sillee ajatella.. Mut nyt on uhmaikänen joka kiusaa pikkusiskoa koko ajan ja vauva joka itkee ku isompi vaa koskeekin. Mutta kaikesta huolimatta olen äärettömän tyytyväinen tähän ikäeroon (ainakin toistaiseksi). Kuitenkin jonkin verran ne jo leikkiikin keskenään, matkii toisiaan ja ohan se hellyyttävää kun isoveli pusuttelee siskoa, eli ei kaikki ole vaan kamalaa vaikka siis kyllähän ne nyt jo villlitsee toisiaan pahantekoon.
Käytännön asiat on toistaseks olleet aika helppoja mut kohta rupee tila loppuu kesken. Tuplarattaat ostettiin heti alkuun tietysti, mut nyt tarttis hommata varmaan pyörään se peräkärrykin. Ja onhan sekin rankkaa jos joskus joutuu molempia kantamaan, syystä tai toisesta.
Eli lopputulos: siitä vaan jos siltä tuntuu, ei sitä kuitenkaa voi ikinä tietää mitä tapahtu mut jos nyt maalaisjärkeä osaa käyttää ni eiköhän pärjää.
Nii ja julalle tsemppiä vauvanhakuun!
jännityksellä ootellaan enää 5 vkoa jäljellä ?