Toinen mukula, Apua

Mitä hittoa mä teen, vaimo ilmoitti olevansa raskaana vaikka ehkäisykin on ollut 'kunnossa'. (Unohti yhden pilsun) Just vasta pari kuukautta sitten puhuttiin perheen lisäyksestä ja siitä että tässä elämäntilanteessa yksi kersa riittää. Hän haluaa pitää sen ja mä en oo yhtään kiinnostunut alottamaan alusta koko vauvaruljanssia. Tuo eka lapsi alkaa olla jo sen verran iso että osaa vähän leikkiä itsekseenkin ja auttaa pukeutumisessa jne.
Ekan lapsen raskausaika ja ensimmäinen vuosi oli aika rankkaa ja parisuhde rakoili pahasti. Nyt on just alkanut vähän mennä parempaan suuntaan niin alkaa taas sama paska alusta.
Inhottavaa sanoa ääneen mutta mä olen kyllä välillä toivonut ettei olisi sitä ensimmäistäkään tullut. Elämä oli kivempaa kahdestaan. Toki tuohan taapero iloakin ei sitä voi kiistää. Mutta tämä toinen lapsi ei kiinnosta yhtään. En vaan yksinkertaisesti jaksa enkä halua. Enkä ole edes halunnut ajatella millä se elätetään, missä se majoitetaan, kuljetetaan jne.
Olisikohan jostain perheneuvolasta apua? Vaimo sanoo olen itse tämän aiheuttanut joten kanna vastuusi. Mä olen tukalassa tilanteessa ja välillä tekis mieli vaan kadota maan alle lopullisesti

 

Eikai siinä voi muuta kuin deal with it ja yritä pitää pää kasassa.

Meilläkin alkoi mennä jo vähän paremmin ensimmäisen jäljiltä kun toinen alkoi ilmoitella tulostaan. Samaa mietin itsekkin kuin mitä itselläs pyörii mielessä. Parisuhde saattaa kärsiä pitkäksi aikaa ja meillä mennään aika rajoilla sen suhteen että jaksaako toisen naamaa katsella enää. Seksiä ei huvita harrastaa ja ei oikein uskallakkaan kun saattaa shit happens käydä kolmannen kerran.

Maan alle katoaminen kuulostaa tutulle mutta en haluaisi olla erossa lapsista vaikka vaimon voisin antaa pois. Vitutus on jokapäiväistä mutta kun keskittyy mukaviin asioihin niin saa pidettyä pään kasassa. Katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mitä hittoa mä teen, vaimo ilmoitti olevansa raskaana vaikka ehkäisykin on ollut 'kunnossa'. (Unohti yhden pilsun) Just vasta pari kuukautta sitten puhuttiin perheen lisäyksestä ja siitä että tässä elämäntilanteessa yksi kersa riittää. Hän haluaa pitää sen ja mä en oo yhtään kiinnostunut alottamaan alusta koko vauvaruljanssia. Tuo eka lapsi alkaa olla jo sen verran iso että osaa vähän leikkiä itsekseenkin ja auttaa pukeutumisessa jne.
Ekan lapsen raskausaika ja ensimmäinen vuosi oli aika rankkaa ja parisuhde rakoili pahasti. Nyt on just alkanut vähän mennä parempaan suuntaan niin alkaa taas sama paska alusta.
Inhottavaa sanoa ääneen mutta mä olen kyllä välillä toivonut ettei olisi sitä ensimmäistäkään tullut. Elämä oli kivempaa kahdestaan. Toki tuohan taapero iloakin ei sitä voi kiistää. Mutta tämä toinen lapsi ei kiinnosta yhtään. En vaan yksinkertaisesti jaksa enkä halua. Enkä ole edes halunnut ajatella millä se elätetään, missä se majoitetaan, kuljetetaan jne.
Olisikohan jostain perheneuvolasta apua? Vaimo sanoo olen itse tämän aiheuttanut joten kanna vastuusi. Mä olen tukalassa tilanteessa ja välillä tekis mieli vaan kadota maan alle lopullisesti

 

No nyt on toinenkin lapsi saapunut ja kuten arvata saattaa, helvetti irti. Vaimosta on tullut ihmishirviö joka vaan äksyilee, huutaa ja näyttää hapanta naamaa ja itkee. Olen monesti yrittänyt tehdä asioita että hänellä olisi hyvä olla, esimerkiksi tehnyt ruokaa tarjoutunut ottamaan molemmat lapset jotta hän saisi nukkua, hoitanut kodin hommat, kehunut häntä, mutta kun ei niin ei. Ihan sama mitä tekee, yhtä äkäinen on ja sanoo kaiken olevan minun vikani ja että minun pitäisi vähän miettiä miten käyttäytyä. Tänäkin aamuna sain huudot siitä että laitoin väärät vaatteet lapsen päälle, kun en tajua mistään mitään mikä käy keskenään yhteen. Eihän tässä ole mitään järkeä. Tahdon ihmisen joka edes vähän arvostaa muakin

Eikai siinä voi muuta kuin deal with it ja yritä pitää pää kasassa.

Meilläkin alkoi mennä jo vähän paremmin ensimmäisen jäljiltä kun toinen alkoi ilmoitella tulostaan. Samaa mietin itsekkin kuin mitä itselläs pyörii mielessä. Parisuhde saattaa kärsiä pitkäksi aikaa ja meillä mennään aika rajoilla sen suhteen että jaksaako toisen naamaa katsella enää. Seksiä ei huvita harrastaa ja ei oikein uskallakkaan kun saattaa shit happens käydä kolmannen kerran.

Maan alle katoaminen kuulostaa tutulle mutta en haluaisi olla erossa lapsista vaikka vaimon voisin antaa pois. Vitutus on jokapäiväistä mutta kun keskittyy mukaviin asioihin niin saa pidettyä pään kasassa. Katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

 

Kuulostaapa tutulta: kaikki on väärin päin. Jos tätä jatkuu seuraavat 10v tajua lähteä, älä kuitenkaan katoa maan alle, etsi itsellesi parempi puoliso, kuten minä tein. Eroa vaimostasi -älä lapsistasi!

On tietenkin toinenkin vaihtoehto; liittonne voi vielä ruuhkavuosien jälkeen, hektisen pikkulapsiajan jälkeen, korjaantua. Ehkä siippasi on vain väsynyt.