Toinen vanhemmista ulkomaalainen? Muita monikulttuurisia perheitä?
- Viestiketjun aloittaja Adeline10
- Ensimmäinen viesti
Me ollaan kanssa monikulttuurinen perhe- mä olen suomalainen, mun mies on slaavisekoitus (äiti puoliks tsekki, puoliks venäläinen, isä puoliks slovakki ja puoliks puolalainen), joka syntyi ja kasvoi new yorkissa. Me asutaan Prahassa. Mä puhun suomea meidän 4 kk pojalle, mies englantia, loppumaailma tsekkiä.. Myös siis mun miehen äiti, joka myös asuu täällä.
Miten teillä on sujunut monikielisyys? Mua jännittää kovasti se, vaikka oon kuullut pelkkiä positiivisia tarinoita.. Adeline, minkä ikäinen lapsi sulla on? Kivaa, että on muitakin kirjavia perheitä!
Miten teillä on sujunut monikielisyys? Mua jännittää kovasti se, vaikka oon kuullut pelkkiä positiivisia tarinoita.. Adeline, minkä ikäinen lapsi sulla on? Kivaa, että on muitakin kirjavia perheitä!
Kiva, kun on tullut muitakin joukkoon :wave: =)
Meillä minä ja mies puhutaan englantia, mies puhuu ranskaa+englantia (enemmän kyllä englanniksi juttelee, kuin ranskaksi) lapsille, minä suomea lapsille.
Ensin ajattelin, että meneeköhän liian sekavaksi, kun on ranskaa ja englantia sekaisin. Ranska ei ole tarttunut ainakaan vielä, mutta esikoinen ihan sujuvasti lausuu englantia ja ymmärtää sitä paljon, paljon enemmän, kuin mitä puhuu. Keskimmäinenkin osoittaa selvää kiinnostusta, mutta ei pahemmin puhu, ymmärtää jonkin verran kyllä.
Miten te olette tavanneet puolisonne? Onko ollut mitään kulttuurishokkeja? Arkielämässä siis lähinnä.
Meillä minä ja mies puhutaan englantia, mies puhuu ranskaa+englantia (enemmän kyllä englanniksi juttelee, kuin ranskaksi) lapsille, minä suomea lapsille.
Ensin ajattelin, että meneeköhän liian sekavaksi, kun on ranskaa ja englantia sekaisin. Ranska ei ole tarttunut ainakaan vielä, mutta esikoinen ihan sujuvasti lausuu englantia ja ymmärtää sitä paljon, paljon enemmän, kuin mitä puhuu. Keskimmäinenkin osoittaa selvää kiinnostusta, mutta ei pahemmin puhu, ymmärtää jonkin verran kyllä.
Miten te olette tavanneet puolisonne? Onko ollut mitään kulttuurishokkeja? Arkielämässä siis lähinnä.
Kiva kun tänne on tullu muutama viesti 
En ookaan ite kun viimeks helmikuun alussa käyny kattoon niin siks vasta nyt kirjottelen..
Mulla on 4kk:n ikänen tyttö, eli samanikänen lapsi kun sulla Emmionkala Puhun lapselleni suomee ja mun mies eli lapsen isä puhuu ranskaa.. Yhessä puhutaan noita molempia ja joskus vähän englantia. Musta tuntuu et tää monikielisyysjuttu tulee sujuun ihan mukavasti..
Me ollaan tavattu Suomessa ja asutaan tälläkin hetkellä täällä. Kulttuurishokkeja oli joitakin pieniä alussa.. Mites teillä?
En ookaan ite kun viimeks helmikuun alussa käyny kattoon niin siks vasta nyt kirjottelen.. Mulla on 4kk:n ikänen tyttö, eli samanikänen lapsi kun sulla Emmionkala
Puhun lapselleni suomee ja mun mies eli lapsen isä puhuu ranskaa.. Yhessä puhutaan noita molempia ja joskus vähän englantia. Musta tuntuu et tää monikielisyysjuttu tulee sujuun ihan mukavasti.. Me ollaan tavattu Suomessa ja asutaan tälläkin hetkellä täällä. Kulttuurishokkeja oli joitakin pieniä alussa.. Mites teillä?
Täällä myös Suomalais-Italialainen perhe.. meillä kesäkuussa syntymässä esikoinen. ollaan 26 ja 36 vuotiaita (minä miestäni nuorempi). Asutaan pk-seudulla.
Meillä puhutaan italiaa kotikielenä, että lapselle tulee vahvana kyllä italia suomen lisäksi.
Kulttuurishokkeja ei ole paljon ollut. Joitakin arvoeroja tietty mutta niitä on yksilöidenkin välillä..Missäpäin itse vaikutatte? Käyttekö paljon miehen kotimaassa?
Meillä puhutaan italiaa kotikielenä, että lapselle tulee vahvana kyllä italia suomen lisäksi.
Kulttuurishokkeja ei ole paljon ollut. Joitakin arvoeroja tietty mutta niitä on yksilöidenkin välillä..Missäpäin itse vaikutatte? Käyttekö paljon miehen kotimaassa?
Me asutaan Espoossa, mutta haaveena on muuttaa takaisin mun kotikulmilleni maaseudulle, kunhan mies valmistuu teknillisestä korkeakoulusta.
Minä + lapset emme ole käyneet miehen kotimaassa, mutta mies on näiden 8 Suomivuoden aikana käynyt n.3 kertaa. Miehellä on kotimaassaan elossa äiti, pikkuveli ja muuta sukua. Toki toivon, että perheenä pääsisimme käymään siellä, että Afrikan mamma (joksi siis lapset miehen äitiä kutsuu) ehtisi näkemään lapsenlapsensa, mutta vielä se ei ole muutamaan vuoteen ajankohtaista, koska lento on liian pitkä :/
Kulttuurieroja ei hirveästi ole ollut. Mies kokkaa, siivoaa, hoitaa lapset siinä, missä minäkin. Mies kyllä kerran sanoi, että jos isänsä näkisi hänet kotihommissa, niin kääntyisi kyllä kymmenen kertaa haudassaan.
Mieheni kotikylä on viidakon reunamilla ja siellä tapana on, että nainen hoitaa lapset ja kodin, mies metsästää ruoan pöytään ja opettaa lapsille taitoja, kuten metsästys, kalastus ym. Tosin mieheni on asunut ja opiskellut pitkän ajan yhdessä maansa suurimmista kaupungeista, joten hänelle tuo tapa ei ole vissiin ihan ehtinyt "juurtua"
Minä + lapset emme ole käyneet miehen kotimaassa, mutta mies on näiden 8 Suomivuoden aikana käynyt n.3 kertaa. Miehellä on kotimaassaan elossa äiti, pikkuveli ja muuta sukua. Toki toivon, että perheenä pääsisimme käymään siellä, että Afrikan mamma (joksi siis lapset miehen äitiä kutsuu) ehtisi näkemään lapsenlapsensa, mutta vielä se ei ole muutamaan vuoteen ajankohtaista, koska lento on liian pitkä :/
Kulttuurieroja ei hirveästi ole ollut. Mies kokkaa, siivoaa, hoitaa lapset siinä, missä minäkin. Mies kyllä kerran sanoi, että jos isänsä näkisi hänet kotihommissa, niin kääntyisi kyllä kymmenen kertaa haudassaan.
Mieheni kotikylä on viidakon reunamilla ja siellä tapana on, että nainen hoitaa lapset ja kodin, mies metsästää ruoan pöytään ja opettaa lapsille taitoja, kuten metsästys, kalastus ym. Tosin mieheni on asunut ja opiskellut pitkän ajan yhdessä maansa suurimmista kaupungeista, joten hänelle tuo tapa ei ole vissiin ihan ehtinyt "juurtua"