erilainenko
hei, itse jäin haaviin alkuraskauden veriseulasta ja ajattelin että onko täällä ketään muita samassa tilanteessa olevia, olisi mukava keskustella.
Alkuperäinen kirjoittaja 10.11.2006 klo 19:27 yks äiti kirjoitti:Mä jäin kiinni veriseulassa niukasti, ilmisesti hcg oli sen verran korkea.
Rakenneuä:ssä oli kaikki ok ja vaikka se ei tarkoita että vauva 100% olisi terve, niin emme halunneet punktiota, koska siihen kuitenkin liityy keskemenoriski. Ja toiseksi : vaikka kromosomit olisvat normaalit, aina voi olla joku geenivirhe tms, joka voi aiheuttaa kehityshäiriön.
Vauva on meille jo nyt rakas ja odotettu, liikkeet tuntuu jo jne. Uuteen rakenneuä:een menemme lähiaikoina.
Täytyy kuitenkin muistaa että vain pieni osa seulassa kiinnijääneistä on aiheesta jäänyt kiinni. Itseänikin harmittaa lähinnä se että menin koko seulaan, kun se ei kuitenkaan meillä vaikuta raskauden lopputulokseen. keskeytys ei meille koskaan olisi vaihtoehto.
Haluaisin vain lyhyesti kommentoida tuota, kun ihmiset jättävät tutkimukset + seulonnat väliin siksi, koska eivät halua aborttia ja eivätkä halua stressata asiasta raskauden aikana. Jokaisenhan on valinta, mutta minä itse ainakin haluan kaiken tiedon ennen synnytystä. Aborttia en ikinä haluaisi, mutta olen seurannut läheltä hyvän ystäväni synnytyksen jälkeistä elämää (lapsi nyt reilu 1 vuotia), kun heille syntyi täysin ennakoimatta todella vaikeasti vammainen cp-lapsi. Alkushokki oli jopa niin paha, että ystäväni joutui psyyken takia sairaalahoitoon, josta onneksi toipui nopeasti. Lapsi joutui kuitenkin hyvin alussa hoitoon, kun perhe ei yksinkertaisesti ollut valmistautunut uuteen noin erilaiseen elämään. Erilaisiakin tapauksia tietysti on, meitä on moneen junaan, mutta ystäväni sanoo, että antaisi nyt mitä tahansa että olisi voinut valmistautua odotusaikana asiaan ja mm. lukea tarvittavista välineistä, tukiryhmistä etc. Toki onhan niitäkin tapauksia, että käydään kaikki seulonnat, eikä silti vammaisuus tai erilaisuus näy ja syntymän jälkeen tulee kuitenkin yllätys. Mutta mielestäni täällä palstoilla aina välillä paistaa tietynlainen ylimielisyys (joka ehkä kuitenkin on defenssi) siitä, että "minä en seulointoihin mene, koska rakastan lastani ja lapsi on toivottu enkä ikinä tekisi aborttia, miksi siis seulontoihin". Asiat kun eivät ole niin mustavalkoisia ja varmasti toiset haluavatkin nauttia raskausajasta 100% ilman murhetta. Valinta se on sekin. Mutta eikö sekin toisaalta ole pään työntämistä pensaaseen ja laput silmillä elämistä? En toki itse edes tuomitse aborttiin päätyviä, mutta mielestäni on hyvin ymmärrettävää, että odottava äiti haluaa kaiken infon mitä saatavissa. Toki mahdollisuus on siihen, että odotusaikana ei stressaa mitenkään ja ottaa sitten tarvittaessa kaiken stressin syntymän jälkeen. Valitettavasti ystäväni kohdalla se oli kuitenkin liikaa. Onneksi heidän perhe on nyt jaloillaan ja kaikki kunnossa.Alkuperäinen kirjoittaja 11.11.2006 klo 18:07 mieteskelijä kirjoitti:Itse en ole menossa NP ultraan. Rupesin miettimään sitä kun se otetaan vain täällä yklsityisellä.
Mietin että jos kuulen riskiraskaudesta, mitä teen tai siis teemme. Päädyimme nopeasti siihen että aborttia emme tekisi koska raskaus on kauan odotettu.
Päätimme siis että emme ota mitään kokeita koska emme halua stressata jos se olisikin ihan turhaa. Niin kuin monella on.
Mietin että oletteko te miettinyt ennen testejä mitä tekisitte?
kun aika moni aikoo myös pitää lapsen oli sitten mitä tahansa.
Ja pidättekö niitä testejä nyt turhana kun kuitenkin aiotte pitää lapsen?
Ihan mielenkiinnosta kyselen kun itse päädyttiin tosiaan siihen et turha edes selvittää kun ei sit mitään tehtäs!
Voimia kaikille ja iloisia odotuksen hetkiä