Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2
- Viestiketjun aloittaja Piku81
- Ensimmäinen viesti
Eipä oo tullut käytyä täällä vähään aikaan kun tulee vietettyä päivät sairaalalla ja illat kotosalla niin tiiviisti ettei muista edes netissä käydä 
Pikkukukka kyllä sen turnerin pitäisi näkyä tuloksissa.. Enkä ole jaksanut alkaa ottamaan selvää minkä vuoksi sitä ei näkynyt, ja ei sen enään niin väliäkään ole..Vaikkakin niitä tuloksia pidetään lähes 100% varmoina, että jännä kun ei näkyny..
Nipsu ja turner-tyttö
Pikkukukka kyllä sen turnerin pitäisi näkyä tuloksissa.. Enkä ole jaksanut alkaa ottamaan selvää minkä vuoksi sitä ei näkynyt, ja ei sen enään niin väliäkään ole..
Vaikkakin niitä tuloksia pidetään lähes 100% varmoina, että jännä kun ei näkyny..Nipsu ja turner-tyttö
Voimia paljon kaikille huonoja uutisia saaneille!
Ihana oli myös lukea monista onnellisista tapahtumista.
Itse en ole täällä viime syksyn jälkeen käynnyt. En jotenkin oman tarinani kirjoittamisen jälkeen pystynyt täällä käymään.
Syksy meni toipuessa pikkuisen menetyksestä. Aloitin marraskuussa työt. Nyt raskaana rv 16+6. Mutta ilmeisesti tälläkään kertaa kaikki ei ole hyvin. Meillähän on 75% mahdollisuus saada terve lapsi. Edellisellä todettiin arpkd-tyyppinen munuaissairaus, jota ei pystytä toteamaan testeillä. Tässä raskaudessa siis vain tarkat rakenneultrat useasti. Kävin tiistaina varhaisrakenneultrassa, jossa jo näkyi siis viitteitä, että tälläkin pienokaisella kyseinen tauti olisi. Nyt täytyy odottaa kuukausi ennen seuraavaa käyntiä ja varmistusta asiaan. Mutta keskeytys tehdään, jos varmistus geenivirheestä saadaan ennen rv 24.
Pahinta on tämä odotus! Olisi vain jo näkynyt varmasti, niin saisi päätöksen asialle. Tuntui, jotenkin uskomattomalle kuulla ettei vieläkään saada tervettä lasta, vaikka riski olikin tiedossa. Tämä toinen ekrta tuntuu paljon rankemmalta.
Ihana oli myös lukea monista onnellisista tapahtumista.
Itse en ole täällä viime syksyn jälkeen käynnyt. En jotenkin oman tarinani kirjoittamisen jälkeen pystynyt täällä käymään.
Syksy meni toipuessa pikkuisen menetyksestä. Aloitin marraskuussa työt. Nyt raskaana rv 16+6. Mutta ilmeisesti tälläkään kertaa kaikki ei ole hyvin. Meillähän on 75% mahdollisuus saada terve lapsi. Edellisellä todettiin arpkd-tyyppinen munuaissairaus, jota ei pystytä toteamaan testeillä. Tässä raskaudessa siis vain tarkat rakenneultrat useasti. Kävin tiistaina varhaisrakenneultrassa, jossa jo näkyi siis viitteitä, että tälläkin pienokaisella kyseinen tauti olisi. Nyt täytyy odottaa kuukausi ennen seuraavaa käyntiä ja varmistusta asiaan. Mutta keskeytys tehdään, jos varmistus geenivirheestä saadaan ennen rv 24.
Pahinta on tämä odotus! Olisi vain jo näkynyt varmasti, niin saisi päätöksen asialle. Tuntui, jotenkin uskomattomalle kuulla ettei vieläkään saada tervettä lasta, vaikka riski olikin tiedossa. Tämä toinen ekrta tuntuu paljon rankemmalta.
Aino: voi kauhistus sentään, tuntuu niin kohtuuttomalta jos toiseen kertaan jo saatte huonot uutiset ja joudut vauvasta luopumaan, ei voi olla totta!!! Tuntuu niin väärältä!!! Mutta päivä kerrallaan ja toivon koko sydämestäni, että vielä voisitte saada hyviä uutisia ja saisit tällä kertaa vauvan terveenä syliin asti. Voimia!!! :hug:
Ja niin narahti täälläkin np-ultrassa Sikiölle niskaturvotus 3,7, mutta tämän lisäksi vahva turvotus koko kehon ympärillä. Muilla ollut samaa? Huomenna istukkanäytteeseen. Lisäksi sikiö ei liikkunut ja piti jalkojaan kippurassa, kuten 10. viikon ultrassa, ja lisäksi jalat näyttivät pienemmiltä kuin olisi pitänyt. Lääkäri sanoi, että on mahdollisuus lihassairaudelle, jolloin selviytymismahdollisuuksia ei juuri anneta.
Jotenkin sekava olo, kun infot on tässä, mutta kuitenkaan mitään ei tosissaan ymmärrä. Tulisipa pian selvyys, voidaanko raskautta jatkaa hyvillä mielin vai päättyykö tämä keskeytykseen.
Kilu87 ja Toukka 12+6
Sikiölle niskaturvotus 3,7, mutta tämän lisäksi vahva turvotus koko kehon ympärillä. Muilla ollut samaa? Huomenna istukkanäytteeseen. Lisäksi sikiö ei liikkunut ja piti jalkojaan kippurassa, kuten 10. viikon ultrassa, ja lisäksi jalat näyttivät pienemmiltä kuin olisi pitänyt. Lääkäri sanoi, että on mahdollisuus lihassairaudelle, jolloin selviytymismahdollisuuksia ei juuri anneta. Jotenkin sekava olo, kun infot on tässä, mutta kuitenkaan mitään ei tosissaan ymmärrä. Tulisipa pian selvyys, voidaanko raskautta jatkaa hyvillä mielin vai päättyykö tämä keskeytykseen.
Kilu87 ja Toukka 12+6
Maanu, siinähän tuo näytteen kirpaisi, tuloksia lupailtiin viikon, maksimissaan kahden päähän. Turvotukseksi mitattiin nyt 4,8. Eniten huolissaan olimme ilmeisesti kaikki sikiön jaloista, jotka olivat pienen näköiset 4D-ultrassaki ja edelleen niin kippuralla, ettei niitä päästy kunnolla katsomaan. Käsissä näytti olevan kaikki osat. Liikkeen liikettä ei sikiö meille näyttänyt vatsaltakaan ultrattaessa. Nyt odotellaan istukkatulokset ja sitten mietitään asia uudelleen. Lääkäri puhui kyllä kovasti, että tämä saattaa lähiviikkoina mennä ihan itse kesken..
Kilu87 ja Toukka 12+0 nyt ultran jälkeen (13+0 ennen)
Kilu87 ja Toukka 12+0 nyt ultran jälkeen (13+0 ennen)
Kiitos tuestanne!
Kilu87 kannattaa rekisteröityä jo nyt tuonne enkelinkosketus-foorumille. Itselle tuntuu, että rekisteröidyin liian myöhään, enkä ehdi nyt saamaan sitä kaikkea tukea ja tietoa, mitä olisin tarvinnut jo vastauksia odotellessa. Tsemppia sinulle kovasti ja voimahalit!!
Aino kohtuuton tilanne Teille!! Miten ihmeessä löytää edes sanoja lohdutukseksesi! Tuo odottaminen on niin hirveätä!! Miten ihmeessä näitä vastauksia ei saataisi aikaisemmin. Kovasti jaksamisia ja voimia piinaaville viikoille!!
Meillä byrokratia vastassa. Sairaalan kanssa on tullut taisteltua, eivät voi soittaa lupaa valviralta, vaan mun täytyy odottaa postitse lupa ensin...keskeytyslupa on kyllä valviran puolesta myönnetty. Tää vaan niinku venuu ja venuu, vaikka haluisin kaiken jo olevan ohi!! Huomenna on kuitenkin aika polille , joten menen sinne oli mulla paperi mukana tai ei. Saavat kyllä luvan soittaa valviraan ja tiedon sieltä varmistaa. En halua tätä asiaa enää pitkittää!
Kilu87 kannattaa rekisteröityä jo nyt tuonne enkelinkosketus-foorumille. Itselle tuntuu, että rekisteröidyin liian myöhään, enkä ehdi nyt saamaan sitä kaikkea tukea ja tietoa, mitä olisin tarvinnut jo vastauksia odotellessa. Tsemppia sinulle kovasti ja voimahalit!!
Aino kohtuuton tilanne Teille!! Miten ihmeessä löytää edes sanoja lohdutukseksesi! Tuo odottaminen on niin hirveätä!! Miten ihmeessä näitä vastauksia ei saataisi aikaisemmin. Kovasti jaksamisia ja voimia piinaaville viikoille!!
Meillä byrokratia vastassa. Sairaalan kanssa on tullut taisteltua, eivät voi soittaa lupaa valviralta, vaan mun täytyy odottaa postitse lupa ensin...keskeytyslupa on kyllä valviran puolesta myönnetty. Tää vaan niinku venuu ja venuu, vaikka haluisin kaiken jo olevan ohi!! Huomenna on kuitenkin aika polille , joten menen sinne oli mulla paperi mukana tai ei. Saavat kyllä luvan soittaa valviraan ja tiedon sieltä varmistaa. En halua tätä asiaa enää pitkittää!
Neljäs; vastailin sulle jo tuolla enkelinkosketuspuolellakin, mutta siis en voi ymmärtää tuota niiden vitkuttelua, ei meidän tarvinnut mitään lupalappuja odotella eikä sellaista edes ehdotettukaan, lupa-asiat hoidettiin äitiyspolilta alusta loppuun saakka. Outoa toimintaa ja vie sinulta nyt vielä valtavasti voimia ja aiheuttaa lisää mielipahaa. Harmillista. Koita jaksaa, lähetän voimahalit!! :hug:
Kilu87 myös sinulle kovasti voimia ja pahoittelut saamistanne huonoista uutisista. Odottelu on piinaavaa, mutta toivottavasti kaikki voisi vielä päättyä hyvin!! Pidän teille peukut ja varpaat pystyssä!!!
Kilu87 myös sinulle kovasti voimia ja pahoittelut saamistanne huonoista uutisista. Odottelu on piinaavaa, mutta toivottavasti kaikki voisi vielä päättyä hyvin!! Pidän teille peukut ja varpaat pystyssä!!!
Halaus kaikille täällä tarpoville ja onnitteluhalaus kaikille onnellisia uutisia saaneille.
Olen aina kurkkinut tänne oman kesäisen keskeytykseni jälkeenkin.
Iso halaus etenkin AINOLLE. Tiedän todella missä tilanteessa olet Mullahan on kans geneettinen riski saada vammainen lapsi. Luulisi ettei salama iske kovin monesti samaan paikkaan, mutta väärässä olin. Ihmisellä voi todellakin olla huono arpaonni. Kolmesti olen itsekin jo joutunut raskauden keskeyttämään rv12-17. Pahinta on todellakin tuo odotus. Toivon lujaa että pienelläsi olisi kuitenkin kaikki hyvin. :hug:
Tämän takia olemmekin tuolla lahjasoluhoitopuolella. Pää ei todella kestä enää yhtäkään riskiraskautta.
Olen aina kurkkinut tänne oman kesäisen keskeytykseni jälkeenkin.
Iso halaus etenkin AINOLLE. Tiedän todella missä tilanteessa olet
Mullahan on kans geneettinen riski saada vammainen lapsi. Luulisi ettei salama iske kovin monesti samaan paikkaan, mutta väärässä olin. Ihmisellä voi todellakin olla huono arpaonni. Kolmesti olen itsekin jo joutunut raskauden keskeyttämään rv12-17. Pahinta on todellakin tuo odotus. Toivon lujaa että pienelläsi olisi kuitenkin kaikki hyvin. :hug:Tämän takia olemmekin tuolla lahjasoluhoitopuolella. Pää ei todella kestä enää yhtäkään riskiraskautta.
Viimeksi muokattu:
Kirjoitanpa minäkin tänne.. päässä pyörii ajatuksia jos vaikka minkälaisia..
Ja ensimmäiseksi haluan toivottaa voimia ja jaksamisia kaikille tämän palstan kirjoittajille ja lukijoille.
Olen tänä vuonna 41 täyttävä 8/11, -98, -ja -92 syntyneiden tyttöjen äiti. Jäin viime vuonna "veriseulassa" kiinni, istukkanäytettä ei saatu otettua istukan sijainnin vuoksi ja jouduin odottelemaan muutaman viikon lapsivesipunktioon pääsyä. Lv-punktion jälkeen sitten seurasi pelottava/jännittävä/kamala vastausten odottelu, tuolloin saimme hyviä uutisia...
Pienen tyttären jälkeen toiveissa olisi vielä sisarus hänelle ja raskauduinkin aika pian sitten uudelleen. Hetken olin onnellinen, sitten alkoivat ajatukset pyörittää enkä osannut enää nauttia raskaudestani yhtään. Np-ultraa odottelin pelolla. Liekö ennakkoaavistuksia?
Np-ultrassa sitten havaittiin sikiöllä turvotusta kauttaaltaan sekä np 4,9 mm. Pääsin heti parin päivän päästä istukkanäytteen ottoon, jolloin niskaturvotus oli lisääntynyt 8 mm:in. Tuolloin lääkäri ihmetteli jo ääneen sikiön elossa oloa ja liikkuvuutta johtuen runsaasta turvotuksesta. Saivat onneksi samalla käynnillä istukkanäytteen otettua, vastausta lupailivat viikon päästä. Näyte otettiin perjantaina ja keskiviikkona sain puhelun...
Todettu trisomia 21.
Ajatuksissani olin tähän soittoon jo valmistautunut, ja mieheni kanssa asiasta oli
tietenkin jo keskusteltu paljon. Päädyimme raskauden keskeytykseen. Saimme pian ajan sikiötutkimusyksikön lääkärille, jonka kanssa asiasta vielä keskustelimme. Päätös raskauden keskeytyksestä vahvistui. Tuolla käynnillä lääkäri yllätti minut täysin puhuessaan uudesta raskaudesta, jotenkin en osannut yhtään odottaa että uudesta raskaudesta edes puhuttaisiin. Lääkäri vielä sanoi, että uuden raskauden alkaessa voin olla sikiötutkimusyksikköön yhteydessä jo rv 8 jälkeen liittyen lisätutkimuksiin.
Samalla käynnillä (to) täytettiin paperit Valviralle, ja varattiin aika keskeytyksen aloitukseen. Eli seuraavana keskiviikkona kävin osastolla juttelemassa kätilön kanssa ja sain lääkkeen, seuraavana aamuna sitten takaisin osastolle Cytotecejä saamaan. Aikaisemmin joku kirjoitti, että pitää odottaa Valviralta kirjallista lupaa; ei meillä vaan pitänyt. Tuolla samaisella keskiviikon käynnillä kätilö vain vahvisti puhelimitse luvan Valviralta, eikä puhettakaan mistään kirjallisista luvista.
Raskaus siis keskeytettiin viikoilla 14+2 lääkkeellisesti, lisäksi runsaan vuodon vuoksi tehtiin kaavinta.
Jollain lailla olen kiitollinen siitä, että keskeytys tehtiin aika pienillä viikoilla, ilman monen viikon odotusta jonka monen ovat joutuneet kärsimään. Se vastauksen odottelu on hirveää... Ehkä se aika varhain tehty keskeytys on osaltaan auttanut minua tässä tilanteessa, samoin kait se, että jo raskauden alkuvaiheista aavistelin pahinta. Mutta suurin vahvuus minulla on varmaan tuo ihana pieni tytär joka ilostuttaa päiviäni jatkuvasti <3 ja ihana rakas aviomieheni... Vanhemmat tyttäreni olen asialta "säästänyt".
Syy siihen, miksi tänne kirjoittelin on kait siinä, että pohdinnassa on nyt että vieläkö uskaltaa yrittää raskautua.. haluaisin kuulla muiden kommentteja jotka samassa tilanteessa. Itse olen päätynyt siihen, että haluaisin vielä yrittää, ja aika piankin koska ikäni puolestahan olen aina jonkinlaisessa riskiryhmässä...
Samoin haluaisin tietää, onko muita, joilla ollut ennakkoaavistuksia tai muita vastaavia...
Minulle saa laittaa yksäriäkin.
Ja ensimmäiseksi haluan toivottaa voimia ja jaksamisia kaikille tämän palstan kirjoittajille ja lukijoille.
Olen tänä vuonna 41 täyttävä 8/11, -98, -ja -92 syntyneiden tyttöjen äiti. Jäin viime vuonna "veriseulassa" kiinni, istukkanäytettä ei saatu otettua istukan sijainnin vuoksi ja jouduin odottelemaan muutaman viikon lapsivesipunktioon pääsyä. Lv-punktion jälkeen sitten seurasi pelottava/jännittävä/kamala vastausten odottelu, tuolloin saimme hyviä uutisia...
Pienen tyttären jälkeen toiveissa olisi vielä sisarus hänelle ja raskauduinkin aika pian sitten uudelleen. Hetken olin onnellinen, sitten alkoivat ajatukset pyörittää enkä osannut enää nauttia raskaudestani yhtään. Np-ultraa odottelin pelolla. Liekö ennakkoaavistuksia?
Np-ultrassa sitten havaittiin sikiöllä turvotusta kauttaaltaan sekä np 4,9 mm. Pääsin heti parin päivän päästä istukkanäytteen ottoon, jolloin niskaturvotus oli lisääntynyt 8 mm:in. Tuolloin lääkäri ihmetteli jo ääneen sikiön elossa oloa ja liikkuvuutta johtuen runsaasta turvotuksesta. Saivat onneksi samalla käynnillä istukkanäytteen otettua, vastausta lupailivat viikon päästä. Näyte otettiin perjantaina ja keskiviikkona sain puhelun...
Todettu trisomia 21.
Ajatuksissani olin tähän soittoon jo valmistautunut, ja mieheni kanssa asiasta oli
tietenkin jo keskusteltu paljon. Päädyimme raskauden keskeytykseen. Saimme pian ajan sikiötutkimusyksikön lääkärille, jonka kanssa asiasta vielä keskustelimme. Päätös raskauden keskeytyksestä vahvistui. Tuolla käynnillä lääkäri yllätti minut täysin puhuessaan uudesta raskaudesta, jotenkin en osannut yhtään odottaa että uudesta raskaudesta edes puhuttaisiin. Lääkäri vielä sanoi, että uuden raskauden alkaessa voin olla sikiötutkimusyksikköön yhteydessä jo rv 8 jälkeen liittyen lisätutkimuksiin.
Samalla käynnillä (to) täytettiin paperit Valviralle, ja varattiin aika keskeytyksen aloitukseen. Eli seuraavana keskiviikkona kävin osastolla juttelemassa kätilön kanssa ja sain lääkkeen, seuraavana aamuna sitten takaisin osastolle Cytotecejä saamaan. Aikaisemmin joku kirjoitti, että pitää odottaa Valviralta kirjallista lupaa; ei meillä vaan pitänyt. Tuolla samaisella keskiviikon käynnillä kätilö vain vahvisti puhelimitse luvan Valviralta, eikä puhettakaan mistään kirjallisista luvista.
Raskaus siis keskeytettiin viikoilla 14+2 lääkkeellisesti, lisäksi runsaan vuodon vuoksi tehtiin kaavinta.
Jollain lailla olen kiitollinen siitä, että keskeytys tehtiin aika pienillä viikoilla, ilman monen viikon odotusta jonka monen ovat joutuneet kärsimään. Se vastauksen odottelu on hirveää... Ehkä se aika varhain tehty keskeytys on osaltaan auttanut minua tässä tilanteessa, samoin kait se, että jo raskauden alkuvaiheista aavistelin pahinta. Mutta suurin vahvuus minulla on varmaan tuo ihana pieni tytär joka ilostuttaa päiviäni jatkuvasti <3 ja ihana rakas aviomieheni... Vanhemmat tyttäreni olen asialta "säästänyt".
Syy siihen, miksi tänne kirjoittelin on kait siinä, että pohdinnassa on nyt että vieläkö uskaltaa yrittää raskautua.. haluaisin kuulla muiden kommentteja jotka samassa tilanteessa. Itse olen päätynyt siihen, että haluaisin vielä yrittää, ja aika piankin koska ikäni puolestahan olen aina jonkinlaisessa riskiryhmässä...
Samoin haluaisin tietää, onko muita, joilla ollut ennakkoaavistuksia tai muita vastaavia...
Minulle saa laittaa yksäriäkin.
Kiitos tuestanne!
Asriel: Olet joutunut itsekin melkoisia kokemaan, toivottavasti nuo lahjasoluhoidot onnistuvat hyvin!
Mekin ollaan puhuttu, että vielä kokeillaan kerran ite, mutta kolmas kerta saa olla viimeinen. Pää ei todellakaan kestä enempää! Sitten ryhdyttäis noihin lahjasoluhoitoihin.
Vielähän tässä on odottelua tämänkin raskauden tiimoilta ainakin reilu kaks viikkoo ennenkuin varmuus saadaan, mutta itse olen aika varma, että keskeytys on edessä.
Patulikki, ensimmäisessä raskaudessa minulla oli aavistus ettei kaikki ole hyvin, joten en kertonut koko raskaudesta muille kuin miehelleni ennen kuin olin jo aika pitkällä. Nyt tässä raskaudessa, oli tunne, ja kovasti myös toivoin, että kaikki menisi tällä kertaa hyvin, vaikka koko ajan olen pelännytkin ettei niin ole ja siltähän se näyttää ettei tässäkään hyvin käy.
Asriel: Olet joutunut itsekin melkoisia kokemaan, toivottavasti nuo lahjasoluhoidot onnistuvat hyvin!
Mekin ollaan puhuttu, että vielä kokeillaan kerran ite, mutta kolmas kerta saa olla viimeinen. Pää ei todellakaan kestä enempää! Sitten ryhdyttäis noihin lahjasoluhoitoihin.
Vielähän tässä on odottelua tämänkin raskauden tiimoilta ainakin reilu kaks viikkoo ennenkuin varmuus saadaan, mutta itse olen aika varma, että keskeytys on edessä.
Patulikki, ensimmäisessä raskaudessa minulla oli aavistus ettei kaikki ole hyvin, joten en kertonut koko raskaudesta muille kuin miehelleni ennen kuin olin jo aika pitkällä. Nyt tässä raskaudessa, oli tunne, ja kovasti myös toivoin, että kaikki menisi tällä kertaa hyvin, vaikka koko ajan olen pelännytkin ettei niin ole ja siltähän se näyttää ettei tässäkään hyvin käy.
Loputtomasti voimia kaikille huonoja uutisia saaneille ja tietoa odottaville ...
Ajattelin kirjoittaa oman jännityksenaiheeni, ehkä joku samaa tietoa etsivä saattaa sen joskus täältä löytää ja saa myös huokaista helpotuksesta. Kävimme eilen rakenneutrassa rv 21+1, ja ultraaja vaikutti selvästi huolestuneelta löytäessään aivoista useita soft markereita, plexus kystoja, ja sanoi lähettävänsä kuvat lääkärin tutkittavaksi. Sanoi että syytä huoleen ei välttämättä ole, koska mitään muuta poikkeavaa ei ole ilmennyt aiemmissakaan seulonnoissa. Ultraaja ei osannut kertoa nesterakkuloista paljoakaan, ja tuntui sähläävän/olevan muissa maailmoissa koko loppu ajan. Tuli sellainen olo kuin jotakin olisi jätetty kertomatta. Hän lupasi soittaa heti seuraavana päivänä lääkärin kommentit mahdollisesta jatkotutkimustarpeesta. Yritimme olla ajattelematta asiaa liikaa ja olla optimistisia, mutta siitä huolimatta etsimme tietoa ja mietimme asiaa koko illan. Ultraaja oli sanonut myös että esim. yhtä kystaa ei välttämättä edes tutkita jos mitään muuta normaalista poikkeavaa ei havaita. Saamissamme kuvissa näkyi kuitenkin ainakin neljä nesterakkulaa jotka oli mitattu, suurin oli halkaisijaltaan miltei 9 mm.
Tänään aamulla sain puhelun, lääkäri oli ilmoittanut että pelkät plexus kystat eivät ole syy jatkotutkimuksiin ja niiden pitäisi hävitä itsestään, ja muutenkin kaikki näytti kuvissa aivan normaalilta. Kuulemma näistä kystoista ei edes aina mainita vanhemmille ultrassa. Monenlaista ehti jo pyöriä mielessä, mutta onneksi hälytys oli turha. Kuitenkin ihan hyvä muistutus siitä, ettei kaikki aina mene niinkuin elokuvissa, ja on tärkeämpääkin pohdittavaa kuin se vaunujen kuosi. Kiitollinen saa olla jos terveen lapsen synnyttää. Matka on vielä pitkä ja epävarma, täytyy vain toivoa parasta! Toivottavasti ongelmani vähäpätöisyys ei loukkaa ketään täällä (tai se, etten taida osata taivuttaa sanaa kysta...). Onnea muille helpottavia uutisia saaneille
...Ajattelin kirjoittaa oman jännityksenaiheeni, ehkä joku samaa tietoa etsivä saattaa sen joskus täältä löytää ja saa myös huokaista helpotuksesta. Kävimme eilen rakenneutrassa rv 21+1, ja ultraaja vaikutti selvästi huolestuneelta löytäessään aivoista useita soft markereita, plexus kystoja, ja sanoi lähettävänsä kuvat lääkärin tutkittavaksi. Sanoi että syytä huoleen ei välttämättä ole, koska mitään muuta poikkeavaa ei ole ilmennyt aiemmissakaan seulonnoissa. Ultraaja ei osannut kertoa nesterakkuloista paljoakaan, ja tuntui sähläävän/olevan muissa maailmoissa koko loppu ajan. Tuli sellainen olo kuin jotakin olisi jätetty kertomatta. Hän lupasi soittaa heti seuraavana päivänä lääkärin kommentit mahdollisesta jatkotutkimustarpeesta. Yritimme olla ajattelematta asiaa liikaa ja olla optimistisia, mutta siitä huolimatta etsimme tietoa ja mietimme asiaa koko illan. Ultraaja oli sanonut myös että esim. yhtä kystaa ei välttämättä edes tutkita jos mitään muuta normaalista poikkeavaa ei havaita. Saamissamme kuvissa näkyi kuitenkin ainakin neljä nesterakkulaa jotka oli mitattu, suurin oli halkaisijaltaan miltei 9 mm.
Tänään aamulla sain puhelun, lääkäri oli ilmoittanut että pelkät plexus kystat eivät ole syy jatkotutkimuksiin ja niiden pitäisi hävitä itsestään, ja muutenkin kaikki näytti kuvissa aivan normaalilta. Kuulemma näistä kystoista ei edes aina mainita vanhemmille ultrassa. Monenlaista ehti jo pyöriä mielessä, mutta onneksi hälytys oli turha. Kuitenkin ihan hyvä muistutus siitä, ettei kaikki aina mene niinkuin elokuvissa, ja on tärkeämpääkin pohdittavaa kuin se vaunujen kuosi. Kiitollinen saa olla jos terveen lapsen synnyttää. Matka on vielä pitkä ja epävarma, täytyy vain toivoa parasta! Toivottavasti ongelmani vähäpätöisyys ei loukkaa ketään täällä (tai se, etten taida osata taivuttaa sanaa kysta...). Onnea muille helpottavia uutisia saaneille
Viimeksi muokattu:
Mäkki "Kuitenkin ihan hyvä muistutus siitä, ettei kaikki aina mene niinkuin elokuvissa, ja on tärkeämpääkin pohdittavaa kuin se vaunujen kuosi. Kiitollinen saa olla jos terveen lapsen synnyttää." <- Erittäin hyvin sanottu!
Hyvä, että teillä oli väärä hälytys! Toivottavasti voit jatkaa raskaudesta nauttimista hyvillä mielin.
Hyvä, että teillä oli väärä hälytys! Toivottavasti voit jatkaa raskaudesta nauttimista hyvillä mielin.
Hei kaikki,
Raskaus on edennyt viikoille 14+4, kun ultrassa koko olikin vastaavaa pienempi. Kromosomit ovat pienellä terveet, mutta edelleenkään liikettä ei ole näkynyt, jalat ovat kasassa ja kädet taipuvat mahdollisesti rinnan päälle. Suolessa saattaa olla jotain vikaa ja leuka voi olla pienehkö. Lääkärin analyysi on artrogrypoosi, jollain asiasta jotain tietoa? Lääkäri antanut mitään toivoa, mutta esimerkiksi eilen luin blogia, jota kirjoitti puolivuotiaan pojan äiti ja pojalla oli ko. sairaus.
Maantaina menemmä käymään parinsadan kilometrin päässä perinnöllisyyslääkärillä ja teemme päätöksen raskauden mahdollisesta keskeyttämisestä. Pelko ja epävarmuus on valtava. Kuinka suuri riski on seuraavissa raskauksissa kohdata samat asiat, vaikka sairaus on harvinainen.
Jaksamisia kaikille!
Raskaus on edennyt viikoille 14+4, kun ultrassa koko olikin vastaavaa pienempi. Kromosomit ovat pienellä terveet, mutta edelleenkään liikettä ei ole näkynyt, jalat ovat kasassa ja kädet taipuvat mahdollisesti rinnan päälle. Suolessa saattaa olla jotain vikaa ja leuka voi olla pienehkö. Lääkärin analyysi on artrogrypoosi, jollain asiasta jotain tietoa? Lääkäri antanut mitään toivoa, mutta esimerkiksi eilen luin blogia, jota kirjoitti puolivuotiaan pojan äiti ja pojalla oli ko. sairaus.
Maantaina menemmä käymään parinsadan kilometrin päässä perinnöllisyyslääkärillä ja teemme päätöksen raskauden mahdollisesta keskeyttämisestä. Pelko ja epävarmuus on valtava. Kuinka suuri riski on seuraavissa raskauksissa kohdata samat asiat, vaikka sairaus on harvinainen.
Jaksamisia kaikille!