Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Tulin vielä kertomaan virallisen rakenneultran tulokset. Kaikki kunnossa :heart: Lääkärin mukaan poikasen kaikki rakenteet ovat "priimaa".

NT-ultrassa 8 viikkoa sitten kun kätilö 3,7 mm niskaturvotuksen löysi, hän totesi että toivottavasti säikyttelevät meitä turhaa ja näin nyt onneksi taisi käydä. Eilisen myötä siirryttiin takaisin normaalin neuvolaseurannan piiriin.

Riskiluvun 1/3 läpikäyneenä (valmis lopputulos tosin nähdään vasta joulukuussa) voin vielä todeta, ettei hetkeäkään ole kaduttanut että osallistuttiin seulontoihin ja osallistuisin niihin jos vielä joskus kolmatta lasta odottaisin. Minulle on ollut alusta asti selvää, että seulonnoista voi saada surullisia uutisia ja olen halunnut tietää sikiön terveydestä mahdollisimman paljon. Erityisen hienoa on ollut se, miten nopeasti nt-ultran jälkeen istukkabiopsian tulokset saatiin. Tuossa vaiheessa vaikeiden päätösten tekeminen olisi ollut vielä jossain määrin inhimillistä (verrattuna esim tilanteeseen nyt kun lapsen liikkeet tuntuu päivittäin vatsanpeitteiden läpi ja vatsa on jo selkeä raskausmaha).

Onneksi tässäkin ketjussa suurin osa porukasta saa lopulta hyviä uutisia. Vertaistuki teiltä kaikilta on ollut kultaakin kalliimpaa näiden vaikeiden kuukausien aikana :flower:

SpanishDancer & Poikanen (20+1)

 

Lumi-marja Onnellista odotusta. Itse eksyin tänne pitkästä aikaa ja kuinka sattuikaan et nimimerkkisi osui silmään. Muistan sun surullisen tarinasi niin hyvin.
Silloin 2008 vuoden vaihteessa täällä kirjoittelin. Jäit mieleen

Merika ja tyttö 5/08 :heart:

 

Mäki laitan positiivisen viestin ketjun jatkeeks. Kerroin täällä n vuosi sitten trisomia 18 ensin epäilystä ja sitten tiedosta sekä keskeytyksestä. Nyt olen uudelleen raskaana, ihan alussa vasta, enkä oikein osaa ees ajatella olevani. Vähän mietityttää miten kaikki tällä kertaa tulee menemään.

 

Merika 77. voi kiitos kiitos Rakenneultrasssa just nyt maanantaina käytiin ja kaikki on niin hyvin, kuin vain voi olla. Pikkuista tyttöä meille lupailtiin :heart: Nyt elämä hymyilee ja pahimmat pelot alkavat väistyä. rv 14 mulla irtos vähän istukan reuna ja vuosin ihan reippaasti. Siitä kuitenkin selvittiin lähes säikähdyksellä ja kaikki tuhrutkin on jo historiaa monen viikon ajalta. Kyllä minäkin sinun nikin muistan Oikein hyvää jatkoa sinne suunnalle :wave:

Lumi-Marja ja Nuppunen 22+3

 

SpanishDancer mulla oli turvotus myös 3,9 tai siis pikkaisen korkeampi kuin sinun..ja toivotaan että tulee samoja uutisia kuin sieltäkin <3 olin viikolla 16+3 ultrassa ja kaikki ainakin näytti normaalilta. melkein uskaltaa huokaista..melkein

 

Mie oon tätä sekä sitä ensimmäistä ketjua lukenu kun raamattua, mutta nyt vasta ite uskaltaudun kirjottamaan tänne. Ihanaa löytää kohtalontovereita!


Eli mie kävin np-ultrassa heinäkuun alussa. Ensimmäinen raskaus kyseessä. Menin sinne ihan huolettomana,mutta kun lääkäri kysy lupaa niskaturvotuksen mittaukseen, niin miun maailma romahti alta. Sikiöllä todettiin 3.5mm turvotusta. Kun se lääkäri sano sen lukeman ja vielä lisäs, että turvotusta on runsaasti, ni mie aattelin, että nyt se maailmanloppu tuli. Se lääkäri oli sitäpaitsi niin kylmä, kun ihminen voi olla siltä puuttu kokonaan sosiaaliset taidot. Lääkäri ei paljoa siinä miulle selittäny, totesi vain kylmästi että turvotusta on ja asialle ei voi mitään. Se ehotti miulle lapsivesitutkimusta, ja mie ihan robottimasesti vastasin että joo, pistä vaan lähete. Lääkäri ei edes kertonu, että siihen sitten liittyy pieni keskenmenon riski. Anto vaan keskussairaalan numeron käteen, mistä sai ajan varattua. Mie kun pääsin autolle, niin mie en enää kestäny, vaan itku tuli. Mie itkin melkein sen koko päivän, ootin vaan että mies tulee kotia.

Soitin sitten keskussairaalaan ja siellä ne sano, että hyö mielellään ite mittaa turvotuksen ja ottaa seriseulan, ennenkun menee punktioon. Ja kun menin keskussairaalaan, niin siellä oli mitä mukavin kätilö! En voi kuvaillakaan sitä tunnetta, kun saa todella ihanaa palvelua! Kätilö sitten mittas ja turvotus oli hieman laskenu. Sano, että ei kannata säikähtää jos veriseulankin hälyttää.
Viikko piti odottaa veriseulan tuloksia. Se viikko oli niiiiin piinallinen.Sitä vaan odotti ja odotti.. Tämän viikon maanantaina sitten tuli soitto ja veriseula oli hälyttäny. Riskiluku on miulla 1/45. Varattiin aika lapsivesipunktioon, mutta todennäkösesti mie tuun perumaan sen ajan.
Jotenkin kun oli kerenny ekan ultran jälkeen vähän toipua siitä uutisesta, niin jotenkin tuo soitto toi kaikki tunteet taas pinnalle ja mie itkin taas kerran silmät päästä.

Jotenkin.. en oo koskaan osannu ajatella, että raskausaika voi olla (myös) tällästä. Pelkoa, kauhua, hysteriaa..

Mie oon kiitollinen, että mies on pitäny pään kylmänä ja on minuu rauhotellu. Se on auttanu tosi paljon. Lapsivesipunktioon en mee sen takia, että pelkään niin kovasti sitä vastausta. Mie en kestä kuulla, että sikiöllä on jokin kromosomihäiriö. Nyt mie valmistan itteni siihen, että saattaa syntyä vammanen lapsi.Ja rakenneultrahan myös näyttää aika paljon.

Mutta se on tuonu paljon lohtua, että suurella osalla, kenellä on ollu turvotusta, on kuitenkin syntyny terve lapsi. Kyllä mie paljon nautinkin tästä raskaudesta, etenkin kun nyt se on alkanu pikkuhiljaa näkymään :heart:

Se on kyllä varmaa jos mikä, että en enää ikinä mee näihin seulontoihin. Mie en enää ikinä halua kokea tätä kauhuutta. Tän mie muistan koko loppuelämäni..

NeitiAurinko ja Tiuhtikka 13+5.

 

misteli83 Olen ihan varma että tekin saatte jatkossa vain hyviä uutisia :heart: Muistaakseni edellisellä sivulla kirjoitin tarkemmin mitä meille sanottiin viikolla 15+3 olleessa ultrassa ja kyllä itse uskalsin sen jälkeen huokaista helpotuksesta. Samat tulokset saatiin sitten virallisessa rakenneultrassa viikolla 20+0. Tietysti joku voi mennä vielä pieleen, eikä kaikkea ultralla nähdä mutta uskon että löytynyt niskaturvotus ei enää lisää meidän raskaudessa riskiä mihinkään poikkeamaan nyt kun kaikki mahdollinen on tutkittu.

NeitiAurinko tsemppiä! Kannattaa pitää mielessä että teillä tuo riskiluku on kuitenkin aika pieni (esim verrattuna meidän riskiin 1/3). Minä melkein sinuna menisin sinne lapsivesipunktioon, koska sieltä saatujen hyvien uutisten jälkeen osaisit taas nauttia raskaudesta. Toki tulosten odottelu sen jälkeen on piinallista mutta ainakin minä osaan nyt taas ihan oikeasti iloita tästä.

Lumi-Marjan uutiset on ihania :heart: Mutta me jatketaan aiheesta tuolla toisessa ketjussa.

 

Käväisin vaan kertomassa että meille syntyi terve tyttö heinäkuussa

 

Onnea Näpiönti :flower: Ihania tällaiset uutiset meille jotka vielä joudutaan jännittämään.

Me käytiin eilen neuvolalääkärissä joka ultralla samalla tarkasti poikasen mittoja. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa ja sikiön painoarvio oli jo 1100g. Mutta kyllä vaan on pelottavia tilanteita noi ultrat nykyään! Eilenkin homma kesti ja kesti kun lääkäri halusi mahdollisimman tarkkaa mittailla. Kaikki muut mitat olivat keskikäyrällä mutta reisiluun pituus hieman sen alle.

Saatiin niskaturvotuksesta huolimatta Ifiltä syntymättömän lapsen vakuutus - taas yksi mulle tärkeä etappi saavutettu! Mutta takaraivossa edelleen valitettavasti kummittelee kysymys siitä, mistä niskaturvotus mahtoi johtua...

SpanishDancer & Pikkuveli (28+3)

 

Onnea Näpiöinti :flower:

SpanishDancer kiva kuulla, että teillä ultrassa tuli taas hyviä tietoja. Itse en ole ultrassa käynyt sikiötutkimusyksikön ultrauksen jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että mitä lähemmäksi la tulee, sitä enemmän olen taas miettinyt lapsen mahdollista vammaa. Kyse on enää päivistä, sitten asia selviää.

Tiinuliini ja vauva 39+3

 

Onnea kovasti Näpiöinti :flower: Ihania uutisia!

Meillä jännätään kovasti maanantaita, kun silloin on se kauan odotettu rakenneultra! Herran jumala, että tuota päiväää on ootettu..! Toivon, että kaikki on niin kuin pitääkin.

 

Kävin kurkkimassa jos NeitiAuringolta olisi jo ultrakuulumisia

Ja Tiinuliinille kovasti tsemppiä viimemetreille :heart:

 

Hei kaikki kohtalotoverit. Tulin kertomaan, että meille syntyi rv 40+2 ihana poikavauva. Mitään merkkejä 18-trisomiasta tai mistään muustakaan poikkeavasta ei ole

Tiinuliini ja Okko 3 vrk :heart:

 

Onnea hurjasti Tiinuliinille aivan ihanasta asiasta! =)

Tosiaan, meillä oli se rakenneultra viime viikolla, ja lääkäri ei löytänyt mitään poikkeavaa :heart: Se vaan mainitsi, että reisiluu on ihan sillä alarajalla, mutta ei puuttunut asiaan sen tarkemmin. Aluksi olin vähän järkyttyny tuosta reisiluun mitasta,mutta sitten kun sain oman järkeni takas, niin rauhotuin,koska se mitta ei ollu kuitenkaan hälyttävän lyhyt.
Oon kuitenkin jo alkanu valmistautumaan siihen, että meille saattaa tulla vammanen lapsi, en todellakaan tuudittaudu siihen, että nyt kun rakenneultra oli ok, niin saahaan terve lapsi. Mutta jos meidän lapsessa on joku "vika", niin sitten on. Oon kuitenkin jo niin kovin pieneen tulokkaaseen kiintynyt, ja rakastan sitä valtavasti :heart:

 

NeitiAuringolle onnittelut hyvistä rakenneultrakuulumisista! Olen jostain muuten joskus lukenut, että meillä suomalaisilla tuo reisimitta on melko huono markkeri (vai miksi niitä sanottiin?!) sikiöpoikkeavuuksien suhteen, koska me suomalaiset olemme perinteisesti vähän lyhytjalkaisia. Taisi olla Verneri.net -sivuilla tuo juttu. Joka tapauksessa , onnea odotukseen!

Omalta osaltani tulin kertomaan, että meidän tammikuinen riskihälytys osoittautui kesäkuussa hienoksi 10 pisteen tyttölapseksi! Riskiluku oli meillä 1:95.

Hyvää jatkoa kaikille tässä ketjussa kirjoitelleille ja jatkossakin kirjoittaville, toivotan teille kaikille voimia vaikeiden asioiden edessä!

 

Tiinuliinille ja hernukalle tuhannesti onnea iloisista vauvauutisista! :flower:

NeitiAurinko, hienoa kuulla että ultrassa kaikki oli hyvin!

Mulla äitiysloma ja raskauden loppusuora lähestyy. Sain eilen neuvolassa kuulla että bebe on jo tässä vaiheessa asettunut lähtökuoppiin - kiinnittynyt ja laskeutunut :heart: Ei se onneksi uudelleen synnyttäjällä välttämättä kerro mitään synnytyksen lähestymisestä, mutta onpahan valmiina tuolla paikallaan.

Tajusin nyt vasta neuvolassa kysyä meidän yhdistelmäseulan tuloksia. Kun niskaturvotus oli 3,7m, meille suositeltiin istukkabiopsiaa suoraan ilman yhdistelmäseulan tulosten odottelua. Kromosomipoikkeaman todennäköisyydeksi saatiin pelkän turvotuksen perusteella 21% ja muiden rakennepoikkeamien 5-10%. Näin ollen sairaan lapsen todennäköisyys oli 1/5. Eilen kuitenkin kuulin että yhdistelmäseula oli antanut sairaan lapsen todennäköisyydeksi vain 1/160. Jos olisin tuon tiennyt, olisin varmasti aika lailla keveämmin mielin jaksanut odotella biopsian tuloksia.

Mutta kyllä mua edelleen jännittää ja pelottaa tuleva. Joka päivä tulee valitettavasti mietittyä sitä, mistä turvotus mahtoi johtua ja onko vauvalla sittenkin jokin hätä. Synnytyksessä eniten jännitän sitä, ettei vauvalle vaan käy mitään ja onko hän terve. Nämä ajatukset varmaan tulevina viikkoina vain tiivistyvät : /

SpanishDancer & Pikkuveli (31+2)

 

Hei,

Ajattelin kirjoittaa nyt tänne kun en oikein tiedä miten muuten purkaisin ajatuksiani.

Eli olen nyt rv 13+0 ja viime tiistaina (rv 12+1) kävin np-ultrassa ja veriseulassa.
Tuolla naistenklinikalla turvotusta mitattiin 2,7mm.. Yksityisellä kävin sitten torstaina uudessa turvotus mittauksessa ja siellä lääkäri sai vain 1,5-1,7mm usean mittauksen jälkeen.

Tänään naistenklinikalta sitten soitettiin tuon yhdistelmäseulan tulokset ja se oli 1:240 rajan ollessa se 1:250.. Eli lapsivesipunktiota tarjottiin koska riski on positiivinen.
Kysyin siltä tädiltä että muuttuisiko tuo seulan tulos jos se laskettaisiin noilla yksityisen lääkärin saamilla pienemmillä turvotuksilla, mutta hän ei halunnut ottaa siihen kantaa.

veriseulan arvot olivat kuulemma hieman alhaiset.. Ja en saanut vastausta siitä kuinka ison riskin nuo pelkät veriseulan arvot antaisivat.

Noh, varasin sitten ajan tuohon lapsivesipunktioon joka on 22.10.
Nyt mietin kovasti sitä että tuon lapsivesipunktion keskenmenoriski on hieman suurempi kuin minun riski saada kehitysvammainen lapsi.

Haluaisin silti varmuuden siihen että lapsella ei ole vakavia kromosomihäiriöitä..
Pää ja ajatukset ihan sekaisin ja siitä kärsii nyt rakas 1v. esikoinen kun äiti ei millään meinaa pystyä keskittymään muuhun kuin tiedon etsimiseen

 

Hmm - tosi rajoilla menet PaaPaa. Ymmärrän hyvin että noilla lukemilla päätöksenteko on vaikeaa. Poikkeaman riski kun on tosi pieni.

Itse lähtisin tilanteessasi miettimään asiaa sitä kautta, miten raskausajasta saisi mahdollisimman huolettoman. Jos siis uskot että asia jää paljon sinua vaivaamaan ilman punktion tuloksia, suosittelen, että menet tuonne punktioon. Keskenmenon riski on sen 0,5-1 % luokkaa ja oma käsitykseni oli, että tämä oli kansainvälinen tilasto ja ilmeisesti esim Naistenklinikalla riski on vielä pienempi, koska toimenpidettä tekevät lääkärit ovat erikoistuneet erityisesti sikiödiagnostiikkaan. Toisaalta käsittääkseni kaikki keskenmenon jotka tapahtuvat 2 viikon sisällä punktiosta, tilastoidaan punktiosta johtuviksi, vaikka osa niistä olisi tapahtunut joka tapauksessa (esim niissä tapauksissa joissa niskaturvotusta on todella paljon).

Asian kääntöpuoli on sitten se, että olisi todella raastavaa jos juuri teidän kohdalle sattuisi huono tuuri ja punktio todella aiheuttaisi keskenmenon / muita ongelmia.

Minä tilanteessasi menisin punktioon sillä sieltä saatujen hyvien uutisten jälkeen asian voisi oikeasti unohtaa ja raskaus jatkuisi kevein mielin. Sikiöstä vaan tiedettäisiin vielä enemmän kuin "normaali"-tapauksissa.

Tsemppiä vaikean asian kanssa!

 

kiitos SpanishDancer! Teki hyvää kuulla myös toinen mielipide.
Tämä on tosiaan todellä vaikea päätös.. ehkä vaikein minkä olen ikinä tähän astisessa elämässäni joutunut tekemään.

Sellainen tunne kyllä päällimäisenä on että tarvitsen oma mielenrauhani vuoksi tarkan tiedon siitä missä mennään.. Eli silloin tuo lapsivesipunktio olisi hyvä käydä läpi.
Pelko sen seurauksista on hirvittävä, mutta tuntuu että nykyään kaikessa on jonkinasteinen riski muutenkin.
Haluaisin vain olla jo onnellinen tästä vauvasta :'(

Sain sen käsityksen että olit SpanishDancer itse käynyt istukkabiobsiassa?
Miten se meni ja miten voit sen jälkeen?

Ja ymmärsin myös että tulokset olivat olleet hyvät? Onnittelut siitä, todella hienoa!
Ymmärrän myös että se niskaturvotus on jäänyt kummittelemaan takaraivoon. Onhan se kuitenkin horjuttanut sen verran sellaista perusturvallisuuden tunnetta silloin, että sitä ei helpolla unohda!
uskon kuitenkin että pienokainen voi hyvin ja nyt kun alat olla loppusuoralla niin pian pääset näkemään sen myös omin silmin :heart:

 

Kiva jos voin vaan mitenkään olla avuksi PaaPaa Sen tässä on saanut huomata, että aika yksin asian kanssa on joutunut olemaan. Onneksi omassa ystäväpiirissäni on kaksi muuta jotka ovat aiemmin jääneet myöskin kiinni seuloissa suuren niskaturvotuksen vuoksi ja ovat siitä huolimatta täysin terveiden taaperoiden äitejä.

Juu, itse kävin läpi istukkabiopsian ja voin vain kehua Naistenklinikkaa siitä, kuinka asian hoisivat. Miksi muuten sinulle on suositeltu lapsivesipunktiota eikä istukkabiopsiaa?

Sain ajan biopsiaan heti nt-ultraa seuraavalle päivälle. Turvotus oli sen verran suuri, etten jäänyt odottamaan yhdistelmäseulan tulosta tai miettimään kannattaako toimenpidettä tehdä. Odotimme tunnin verran tuolla sikiötutkimusyksikössä vuoroamme. Olisin vielä voinut keskustella lääkärin kanssa siitä haluanko että biopsia otetaan, mutta olin tosiaan varma päätöksestäni joten päädyin suoraan itse toimenpiteeseen. Toimenpide tehtiin ultraohjauksessa ja näin itsekin ultrakuvan samalla. Neulan pistäminen ei ollut kivuliasta - suunilleen samaa luokkaa kuin verikokeen ottaminen. Ilkeältä tuntui lähinnä se, että neula jouduttiin ihan voimalla pistämään läpi vatsanpeitteistä ja kohdusta. Mulla istukka on kohdun etuseinässä joten toimenpide onnistui nopeasti ja helposti. Olin jalkeilla heti sen jälkeen. Ainoa oire mikä tuosta tuli oli n tunnin kuluttua kotona alavatsan kipuilu joka meni ohi panadolilla. Toimenpiteestä ei annettu sairaslomapäivää, mutta ainakin itse lepäilin loppupäivän ja koin että sitä tarvitsin (saattoi johtua myös henkisestä rasituksesta). Toimenpiteen lopuksi lääkäri vielä näytti taulukoita siitä, mistä niskaturvotus saattaa kertoa ja mihin tulosten myötä pitää varautua.

Kirjoittelinkin tuolla aiemmin tulosten odottelusta, mutta muistaakseni olin biopsiassa keskiviikkona ja sain tulokset seuraavan viikon tiistaina iltapäivällä puhelimitse. Kirje tuli kotiin perjantaina.

Ja tulosten saamisen jälkeen mieli on ollut todella paljon kevyempi Kaikki mitä voidaan, on nyt tutkittu ja poika on päivittäin tosi aktiivinen tuolla mahassa joten hyvillä mielin kohti tulevaa. Synnytys tosin jännittää ihan uudella tavalla kun takaraivossa on se fakta, että tuolla hetkellä pääsee toteamaan onko pienellä tosiaan kaikki hyvin.

Sinulla on mahdollisuus vielä seesteisempään loppuraskauteen koska yhdistelmäseula hakee nimenomaan kromosomipoikkeaman riskiä ja kun on todettu, että kromosomit ovat kunnossa, ei rakenneultraa tarvitse enää normaalia enempää jännittää.

 

Olet suureksikin avuksi!
En ole tästä nimittäin jutellut kenellekkään paitsi tietysti miehelleni. Enkä oikein tiedä haluanko kertoa edes läheisimmille ihmisille.. Syytä siihen en tiedä, mutta juuri nyt koen sen helpommaksi.
Eli tosiaan niinkuin sanoit: Tämän asian kanssa on aika yksin.

Minulle tarjottiin lapsivesipunktiota sen takia koska tuohon istukkanäytteeseen minulla oli jo liikaa raskausviikkoja. Eli minulla odotettiin ensin tuon np-ultran ja veriseerumin yhteistulosta ja näin ollen tulosten eilen tullessa olin jo viikolla 14. Käsitin että istukkanäytteen rajana on viikko 13.

Tuo lapsivesipunktio onkin jo/vasta ensi viikon perjantaina. Tavallaan olisi ehkä ollut parempi päästä lisätutkimuksiin heti niin ei olisi tätä miettimisaikaa.
Tuntuu että tämä asian pyörittely ja mietiskely vain pahentaa asiaa, varsinkin kun sitten sen lapsivesipunktion jälkeen se odottelu vielä jatkuu ja ehkä jopa pahempana!

Oli todella helpottavaa kuulla tuo sinun kokemus tuosta istukkabiobsiasta, sillä lapsivesipunktio tehdään kuitenkin samalla menetelmällä. Ja sekin helpotti kun sinulle se tehtiin myös naistenklinikalla!
Järkeilinkin asian niin, että naistenklinikalla kuitenkin työskentelee tuohon asiaan perehtyneitä ihmisiä niin aika hyvissä käsissä siellä ollaan.
Sinulle siis soitettiin hyvät tulokset? Ja sait myös kirjeen?

Minulle sanottiin että huonot uutiset soitetaan ja hyvät tulee postitse. Inhottavaa sinänsä koska sitten joka kerta kun puhelin soi niin pelästyy kauheasti :|

Olen nyt melkeinpä täysin varma lapsivesipunktioon menosta.
Se kuitenkin onnistuessaan ja ilman komplikaatioita kertoo todella paljon.
Ja jos päädyn tilastojen ikävälle puolelle niin siihen asiaan en voi itse vaikuttaa.. Se tulee olemaan ihan kamalaa ja varmasti syytän itseäni, mutta en halua vielä ajatella sellaista mahdollisuutta.

 

Mekään emme asiasta kertoneet paitsi noille kahdelle kaverille jotka olivat käyneet läpi saman aiemmin. Syynä oli lähinnä se, että mikäli olisimme joutuneet tekemään raskaita päätöksiä en olisi halunnut muiden niihin vaikuttavan. Prosessin aikana nimittäin tuli pitkälti päätettyä miten eri tulosten kohdalla toimisi - ja kyllä, tulosten odottaminen oli se vaikein osa tuossa kaikessa. Tosin teidän kohdalla, pitäkää mielessä että riski on minimaalisen pieni, vain hiukan yli tuon rajan! Se tekee tulosten odottamisesta toivottavasti helpompaa.

Huonot uutiset tosiaan ilmoitetaan puhelimitse. Sain itse sovittua, että soittavat mahdollisista huonoista uutisista aamulla klo 8:30-9:30, eli jouduin jännittämään puhelimen soimista vain tunnin vuorokaudessa. Lopulta saimme kuitenkin iloiset uutiset itse soittamalla, sillä mies ei enää kestänyt katsoa mun aamuja vaan soitti sikiötutkimusyksikköön eräänä iltapäivänä. Ja tosiaan, posti on hidas, eli kirje tuli kotiin tuosta vasta parin päivän päästä.

 

Kiva kuulla Lumi-Marjan hyvät uutiset! Aikoinaan tiiviisti luin vol.1 ketjua ensimmäistä odottaessani 2007 (NT 3.1). Nyt toista odotamme rv 34. Ultrissa ei varsinaisia hälytyksiä, veriseulaan en mennyt. Rakenneultrassa kätilö tosin alkoi mittailemaan _niskaturvotusta_, kun kuuli edellisen raskauden niskaturvotuksesta. En edes jaksanut hermostua, kun se höyrysi sen ultralaitteen kanssa varmaan tunnin, jotenkin olin odottanutkin, että jotain ne aina löytävät. Hän halusi lääkärin mielipiteen, johon totesin, että se olisi syytä saada sitten heti; en jää sellaista odottamaan moneksi päiväksi. Lääkäri oli tuttu 1. lapsen rakenneultrasta, erittäin kokenut ja pätevä, joka oli ihan huuli pyöreänä näistä rakenneultrassa tehdyistä mittauksista, joita ei kuulemma edes kuuluisi tehdä. Lisäksi kätilö oli mitannut ihan väärästä kohdasta. No, kiva että asiansa osaava henkilö tilanteen vielä tarkisti, heti.
Tietysti toivomme ennen kaikkea, että pikkuinen on terve. Joka tapauksessa, suhtautuisin aina pienellä varauksella kädenvaraisiin mittauksiin, joihin ei henkilöillä ole edes välttämättä kovin mittavaa kokemusta/osaamista. En ole myöskään ihan varma, halutaanko osa lisätutkimuksiin myös ihan tutkimusmassan lisäämiseksi. Seulontamenetelmät kun ovat edelleen melkoista hakuammuntaa ja seulojen "läpi" saattaa mennä esimerkiksi 50% downlapsista. Jotenkin tuntuu, että raskaudesta on tullut ikävällä tavalla tilastomatematiikkaa. Ja paljon turhaakin murhetta tutkimuksista ja siitä järkyttävästä tulosten odottelusta.

 

Odotan ensimmäistä lastamme ja viikko sitten oli ensimmäinen ultra ja olin odottanut kuin kuuta nousevaa että nään meidän pienen vauvan masussa, kaikki näytti aluksi hyvältä mutta sitten kätilö alkoi mittailemaan niskaturvotusta ja toinenkin kätilö/lääkäri kutsuttiin paikalle koska tämä toinen sai eri mittaustuloksia, 2,7-3,7. Loppujen lopuksi he saivat niskaturvotusta mitattua 4mm!! Maailmani romahti enkä edes muista mitä kaikkea kätilö asiasta jutteli meille, tuntui aivan kamalalta että meille kävi näin... Sain ajan istukkatutkimukseen heti seuraavaksi päiväksi. Meille oli heti selvää että mennään jatkotutkimuksiin, en voisi elää epätiedon kanssa. Itse istukkanäytteen otto tuntui hieman, lääkäri oli todella asiantunteva ja rauhallinen. Riskilukuni on 1/5, eli todella korkea. Huomenna saan tulokset, olen viikon ollut melko ahdistunut ja pelolla odotan mitä huomenna käy. Verikokeissakin kävin ultran jälkeen eikä niistä ole vielä tietoa mitkä tulokset.

 

Tuikulle lähtee täältä paljon tsemppiä ja voimia! Mie olin kesällä ihan samassa tilanteessa. Muistan palavasti sen päivän, kun menin samalla tavalla iloisesti ja onnea puhkuen ekaan ultraan, ja sit siellä haaveet romuttu, kun niskapoimuksi saatiin lukema 3,5mm. Riskiluku miulla on 1/45. Siinä pedillä kun makasin, niin päässä vaan hoin että "ei tätä miulle, ei tätä miulle".Sillo oikeesti tuntu, että tippu sellasteen mustaan kuiluun, josta ei oo paluuta. Mie olin varmaa pari viikkoa ihan kuilun pohjalla, koko ajan vaan mietti, että jos sieltä tuleekin tosi vammanen lapsi.

Mutta sen mie oon oppinu, että nuo on vaan pelkkiä lukemia. Vaikka kuinka pieni lukema olisi, niin silti on mahdollista saada terve lapsi. Meillä on LA 29.1.11, niin sitten se nähdään, että minkälainen pakkaus sieltä tulee =)

Onneksi menit istukkanäytteeseen, että saat itsellesi mielenrauhan. Toivotaan hyviiä uutisia! <3