Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Ma sain noi vastaukset tosi nopeaan, kun me asutaan USAssa mieheni kanssa, ja niilla on taalla semmoinen pikatesti, etta saa "alustavat" tulokset parissa paivassa. Nama alustavat tulokset ovat kuitenkin lahes yhta luotettavat kuin lopulliset tulokset, noin 97% varmuudella. Lopulliset vastaukset tulee sitten 7-10 paivassa...

Netti on tuttu minullekin, kaikissa odotuksen vaiheissa... jotenkin sita vaan tarvii sita tietoa, vaikka jotkut sanoo etta tieto lisaa tuskaa... Et ole ollenkaan saalittava, samassa veneessa me kaikki ollaan!

 

Dreamer: No eipä ihme että saitte sitten testin tulokset nopeasti. Tässäkin ketjussa on moni kyllä saanut Suomessakin jonkinlaisen pikatestin tulokset muutamassa päivässä. Ehkä se on paikkakuntakohtaista. Meille ei sellaisesta puhuttu ja vähän ihmettelen kun kuitenkin olemme käyneet TYKSissä testeissä. Luulisi sen olevan sellainen laitos, että on kaikki mahdolliset testit sun muut käytössä... äh, en tiedä. En halua sinne soittaakaan kun tällä hetkellä jotenkin... inhottaa koko mesta. Ihania lääkäreitä ja hoitajia olen siellä vain kohdannut, sitä en tarkoita. Tää sotku on vaan niin pelottavaa. Odottelen vaan sitä KIRJETTÄ. Huonot uutiset tulee soitolla.

Mun pitäisi alkaa rajoittamaan nenä kiinni netissä istumista.. mut jotenki sitä vaan koko ajan hakee jotain pieniäkin oljenkorsia siitä, että jospa vauvallani onkin kaikki hyvin. Ikäänkuin pystyisin sen itse diagnosoimaan nettijuttuja lukemalla.. heh

Kävin aamulla siellä sokerirasituksessa. Mistähän ihmeestä olin saanut senkin päähäni, että sitä sokeriliuosta pitäisi juoda litratolkulla? Kun mun eteen annettiin sellainen tavallinen lasillinen sitruunan makuista liuosta, niin olin melko iloisesti yllättynyt. Kurjinta oli odottaa siellä labrassa reilut 2h ja sinä aikana otettiin 3 verikoetta. Ehdin lukea siellä kaksi Vauva-lehteä kannesta kanteen. Viimeisinä minuutteina oli jo aika huono olo, koska oli niin kova nälkä (piti olla syömättä ja juomatta 12h ennen tuota), mutta kyllä sen kesti ihan hyvin.

Voimia kaikille muille epätietoisuudessa oleville ja aurinkoista masunkasvatuspäivää jo hyvät uutiset saaneille :heart:

 

Kiitos kauniista sanoistanne sekä tsempeistä toivon ja Anukkio!! Ehkä mä sitten rakenneultran jälkeen uskallan vähän enemmän vielä relata!!

Voimia edelleen tuloksien odotteluun Anukkio, ei oo helppoa se... Toivotaan vain parasta!!! *peukku*

Dreamerilla on myös ollut piinaavat päivät, mutta onneksi saitte hyvät uutiset punktiosta!! Onnellista loppuodotusta ja masun kasvatusta!! <3


Itse sain silloin ne huonot uutiset punktiosta tosiaan parissa päivässä. Maanantaina kävimme punktiossa ja sanottiin, että pikavastauksista soitetaan jo samana perjantaina. No sitten en osannut odottaa tietoa ennen sitä perjantaita ja olin torstaina aamupäivällä asiakkaalla, kun tulin sieltä ja niin oli aika karua kuunnella vastaajaan jätetty viesti; sikiöntutkimusyksiköstä päivää... meidän pitäisi vähän jutella...Soitatko heti kun voit. Äänestä ja viestistä jo päättelin, että nyt ei oo hyvin asiat. Soitin itse sinne samantien ja sain iskun vasten kasvoja. Kauhea päivä oli tuo, muistan sen(kin) vieläkin kuin eilisen.

Toivon jokaiselle tähän ketjuun kirjoittavalle vain sitä parasta!! Halauksia!!

 

En tiedä kuuluuko tämä tähän ketjuun, mutta tänään oli RV 15 ultra ja lääkäri vahvisti että sydämessä on rakennevika.. ilmeisesti oikea kammio painaa vasenta lyttyyn ja vasen aorta ei ole siellä missä sen kuuluisi olla. NP oli normaali, mutta määräsi kromosomitutkintaan koska sydän on niin pahasti epämuodostunut. Muuten kaikki ok..
Huomenna aika kardiologille.. Aivan järkyttynyt olo.. Meidän ensimmäinen vauva jota on odotettu kuin kuuta nousevaa!!! Miten tästä selviää.. Tämä odottaminen on kamalaa!!

 

Katto Kassinen, olen tosi pahoillani, että olette saaneet huolestuttavia uutisia pienokaisenne sydämestä Toivon oikein paljon voimia teille huolen ja ahdistuksen keskellä :hug: En tiedä onko asia jo ratkennut johonkin suuntaan kun olette eilen käyneet siellä kardiologilla. Toivottavasti vika on pieni ja korjattavissa.

Tiedän täysin tuon tunteen kun järkyttää... Minäkin odotan erittäin toivottua ja odotettua ensimmäistäni. Niskaturvotusta löytyi kuukausi sitten 2,7mm joka ei sinällään ollut ihan hirveän huolestuttavaa, mutta lisäksi kärähdin veriseulassa, jossa sekä papp-a ja hcg olivat liian alhaiset. Riskiluvuksi saimme 1:7. Kävimme viime viikolla lapsivesipunktiossa, jonka tuloksia edelleen odotellaan... Odotus on jotain niin kamalaa ja piinallista. Jos olet menossa lapsivesipunktioon niin voin lohduttaa että tuo toimenpide ei ollut kivulias tai muutenkaan paha ollenkaan.

Voimia teille ja kaikille muillekin!

 

Uutiset oli huonot kardiologilta. Rakennevika oli vakavimmasta päästä joka tarkoittaa sitä ettei lapsi elä synnyttyään ja voi olla vaikeasti vammainen..kamalaa mutta joudumme tekemään raskauden keskeytyksen.. miten se tapahtuu? Pelottaa kamalasti.. oletteko nähneet lapsenne syntymän jälkeen??

 

Voimia myös sinulle Anukkio..se odottaminen kamalaa. Toivottavasti selviää pian...ja uutiset ovat hyviä..

 

Voi Katto Kassinen, olen tosi pahoillani huonoista uutisista Olisin niin toivonut teille onnellista loppua. Olen itsekin pohtinut tuota keskeytystä, että miten se tarkalleen ottaen tapahtuu.. ajatteleminenkin tuntuu hirvittävän raskaalta. Minulla ei ole siis tarkempaa tietoa, mutta tätä ketjua takaisinpäin selaamalla löytyy (valitettavasti) muiden kokemuksia siitä. Ymmärtääkseni noilla viikoilla keskeytys tapahtuu lääkkeillä, ensin annetaan lääke, joka pysäyttää sydämen ja myöhemmin emättimeen laitetaan lääkkeet jotka avaavat kohdunsuun. Menehtynyt sikiö siis synnytetään. Luulen, että saa itse päättää, haluaako nähdä vauvan. Mutta joku muu voi varmaan kirjoitella tarkemmin, sillä haluaisin itsekin tietää.
Kunpa voisin sanoa jotain lohduttavaa, mutta sanat loppuvat kesken :'( kaikesta huolimatta toivon teille voimia, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne :hug:

 

Voi miten kipeää teki sydämelle lukea näitä :'(
Suuri sylillinen voimia ja kauniita ajatuksia Anukkiolle ja Katto Kassiselle!!!:flower:

Meillä on pojalla (1v2kk) reikä sydämessä joka huomattiin vasta synnytyksen jälkeen. Onneksi, muuten olisin ollut odotuksen huolesta ja surusta mykkyrällä. Mutta silti, en voi kuvitellakaan teidän tuskaa...voimia!!

 

Kiitos Anukkio ja Peity.. Todella kamala ja järkyttynyt olo.. Pitää lukea tämä ketju alusta asti jotta tiedän sunnilleen mitä odottaa. Tuo tuntuu jo paremmalta että vauvalle annetaan kohtuun jokin lääke joka pysäyttää sydämen. Tuntuisi kamalalta synnyttää elävä vauva jolle sitten annettaisiin jokin pistos tms.. Ainakin se tällä tavalla saa tavallaan lopun ja alun "tutussa " ympäristössä...

Anukki, oletko saanut uutisia?

 

Kiitos, Peity!

Katto Kassinen: itsekin ajattelen sen lohdullisena, että pieni saa ikäänkuin nukahtaa sinne lämpimään ja tuttuun paikkaan.
Uutisia en ole vielä saanut, eikä niitä varmaankaan viikonlopun aikana tulekaan. Kuulemma 2-4 viikkoa menee tuloksissa. Tänään on kulunut viikko ja 3 päivää punktiosta. Odottavan aika on pitkä. Mielialat heittelee laidasta laitaan: välillä on sellainen olo, että kaikki on varmasti hyvin, sitten seuraavassa hetkessä sitä ajattelee pahinta ja koittaa jo "valmentaa" itseään pahimpaan. Näin se ihmismieli kai toimii.

 

Hei!

Omasta keskeytyksestäni on nyt tasan kuukausi aikaa. Huomaan, että monia pohdituttaa samat asiat kuin itseänikin ennen keskeytystä. Mifegyne, joka otetaan päivää tai paria päivää ennen keskeytystä, ei pysäytä sikiön elintoimintoja. Se rappeutaa istukkaa ja huonontaa sen toimintaa. Keskeytys on pienelle sikiölle niin tramaattinen tapahtuma, että useimmiten sikiö menehtyy sen aikana, mutta saattaa myös syntyä elossa. Elintoiminnot kuitenkin lakkaavat hyvin pian syntymän jälkeen, koska edellytyksiä elämälle kohdun ulkopuolella ei vielä ole.

 

Hei!

Omasta keskeytyksestäni on nyt tasan kuukausi aikaa. Huomaan, että monia pohdituttaa samat asiat kuin itseänikin ennen keskeytystä. Mifegyne, joka otetaan päivää tai paria päivää ennen keskeytystä, ei pysäytä sikiön elintoimintoja. Se rappeutaa istukkaa ja huonontaa sen toimintaa. Keskeytys on pienelle sikiölle niin tramaattinen tapahtuma, että useimmiten sikiö menehtyy sen aikana, mutta saattaa myös syntyä elossa. Elintoiminnot kuitenkin lakkaavat hyvin pian syntymän jälkeen, koska edellytyksiä elämälle kohdun ulkopuolella ei vielä ole.

Onni71 otan osaa suureen suruusi....kiitos ylläolevista tiedoista. Saanko kysyä kuinka pitkällä raskautesi oli? Kuinka pitkään keskeytys kesti ja kuinka kivulias se oli? Pelottaa kovasti ja varsinkin mietityttää kovasti sikiön kannalta...

 

Kiitos osanotosta! Alkuun tuntui, että en selviä tästä surusta, mutta aika todellakin parantaa. Nyt voi jo hengittää vapaammin ilman sitä tuskan möykkyä rinnassa.
Olin viikoilla 21+4, kun keskeytys tehtiin. Menin aamulla osastolle ja sikiö syntyi 8 aikoihin illalla. Onneksi pääsin kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Se tuntui silloin todella tärkeältä. Kivut olivat lopussa aika kovat. Kipua lääkittiin tehokkaasti ja loppupuolella sain kohdunkaulanpuudutuksen, jonka jälkeen aika pian sikiö syntyikin. Kätilö vei sikiön pois ja vähän ajan päästä se tuotiin takaisin ja sain hyvästellä pikkuisemme. Mies ei pystynyt lasta katsomaan, mutta otimme kuvia ja hän on sitten myöhemmin niitä katsonut.

Voimia kaikille, jotka joutuvat tämän kokemaan. Elämäni rankinta aikaa ovat olleet nämä viimeiset 6 viikkoa.

 

Osanottoni, Onni71, suuren surunne keskellä :hug: Ja suuri kiitos sinulle siitä, että tulit rankasta kokemuksestasi kertomaan. Tuppaan ainakin itse olemaan sellainen, että vilkas mielikuvitukseni keksii vähän liikaa kaikenlaisia vaihtoehtoja, jos en tiedä tarpeeksi jostain asiasta... eli tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa, päinvastoin. On myös hyvin lohduttavaa kuulla, että voit jo vähän paremmin. Elämä jatkuu. Toivon sinulle ja miehellesi edelleen parempia päiviä ja voimia surutyössä.

Itse elelen epätietoisuudessa vielä, mutta on tarve "valmistautua" pahimpaan, mikäli se nyt on mahdollista.

Katto Kassiselle myös lohdutushali :hug:

 

Raskausdiabetesdiagnoosi tuli Vaikka se olikin pienin murheistani niin jotenkin näitä huonoja uutisia olis nyt sitten tullut ihan tarpeeksi... Vikaa löytyi vain paastoarvostani, joka oli juuri sen rajan eli 5,3. Muut arvot olivat ok. Diagnoosi tuli silti. En edes ymmärrä miksi juuri tuo paastoarvo mätti, sillä en ole viime aikoina jaksanut syödä juuri mitään. Oon niin väsynyt että voisin vaan itkeä.
Lapsivesipunktiosta ei ole tullut mitään tietoa. Tänään on 12. päivä.

 

Voi Anukkio. Voimia paljon. Tulosten odottelu on hirveää, etenkään kun ei ole x päivämäärää millon tulos tulisi. Meidänkin "pikanäytteestä" tuli 3vk odottelua päivästä toiseen. Olisihan sen kestäny mutta ne surulliset tulokset tuntui vielä kauheemmalle kun tunsi jo liikkeetkin.

Mulla on pian vuosi viimeisimmästä keskeytyksestä. Takana niitä on jo kolme. Mulla ensimmäinen oli teknisesti hankalin, vei aikaa ja jouduin vielä kaavintaan. Mut viimeisin meni "kauniisti", ekasta tabletista kaksi tuntia ja vauva syntyi hienojen "normaalien" supistusten saattelemana vaikka viikkoja oli jo 18. Hyvin yksilöllistähän se keskeytyksen kulku teknisessä mielessä on. Enemmän mä surin ja tunsin tuskaa ja pelkäsin siitä henkisestä puolesta. Etenkin viimeisimmässä tunsin todella voimakkaita tunteita suuntaan ja toiseen. Samoista ikkuinoista katselin ja samoilla sängyillä nukuin ja imetin tyttöäni kuin mitä makasin sittemmin verissäni ja kohtu tyhjänä. En tajua miten mun pääni on koskaan kestänyt kolme tällasta surua. Se oman lapsen kaipuu on vaan niin suurta.
Nainen on ihmeellinen laitos.
Voimia jokaiselle omiin vaiheisiinsa.

 

Kiitos Anukkio, Onni71 ja Asriel tarinoidenne kertomisesta. Ne auttavat jaksamaan.
Mitä Anukkion Raskausdiabetesdiagnoosi tarkoittaa?

Olen pahoillani jos tämä teksti on rankkaa, mutta minun on pakko saada purkaa..
Tämä viikko on kai sitten "se viikko". Sairaalasta pitäisi tänään tulla soitto jossa sovitaan tapaaminen ja kaikki alkaa rullaamaan. Lääkäri sanoi, että on kaksi tapaa keskeytykseen:
- Jos tahdomme että vauvalle tehdään patologinen tutkimus jossa tutkitaan myös onko koko kehossa muita kehityshäiriöitä pitää vauva synnyttää ja sairaalassa olla 1-2 yötä. Tällä metodilla vauva tulee ulos "kokonaisena" jonka seurauksena tutkminen on mahdollista.
- Keskeytys voidaan hoitaa siten että olen nukutettuna jonku aikaa ja kaavinta tapahtuu sillä aikaa. Sairaalassa menee noin päivä eikä tartte olla yötä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, ettei vauvan koko kehoa voida tutkia, ainoastaan sydän ja kromosomit.

Luulen, että henkisesti vaihtoehto 2 on helpompi jos ei tarvitse synnyttää vauvaa. Saamme kuitenkin tietää mikä oli syy siihen, että vauvan sydän oli niin sekaisin rakenteeltaan ettei elämä onnistu ja ytietää onko geneettisiä häiriötä. Luulen, että se tieto riittää tässä vaiheessa.

Olo on kamala, mutta yllättävän rauhallinen. Lääkäri sanoi, että voimme odottaa kuukauden verran ja katsoa jos ihme jokin tapahtuu ja tilanne paranee vaikka kardiologi joka on asiantuntija ei antanut mitään toivoa siihen, että tilanne itsestään paranisi vaan että ero oikean ja vasemman kammion välillä kasvaisi laajemmaksi mitä isommaksi vauva kasvaa... En ymmärrä miksi gyne tänään elätteli turhia toivoja vaikka ei ole edes kardiologiaan erikoistunut...

Pelottaa se tunne keskeytyksen jälkeen.. Mutta pakko kai se on vaan jatkaa elämää eteenpäin. Ei ole vaihtoehtoa!! Niin monta tarinaa tälläkin palstalla niistä jotka ovat selvinneet niin miksi minä en selviäisi??

Muuten olen koettanut rekisteröityä enkelifoorumille, mutta profiiliani ei ole vieläkään aktivoitu. En löydä sivulta mitään tietoa minne voisi lahettää ylläpitäjille mailia...

 

kattokassinen
Toki te teette päätöksenne, mutta kannan nyt korteni kokoon mielipiteen kanssa.
Ite ajattelisin, että synnytys olisi henkisesti ja fyysisestikin parempi vaikkei ehkä nyt sille tunnukaan. Kaavinnassa on aina omat riskit (esim seuraavaa raskautta ajatellen) samoin anestesiassa. Miks sä joutuisit olemaan sairaalassa noin kauan? Yleensähän sieltä pääsee voinnin myötä pois tuntien sisällä. Anestesian ja kaavinnan jälkeen taas tarkkailu on paljon pidempi.

Mut ite perustelisin ajatukseni sillä, että synnytys voi olla myös osa suruprosessia. Olisithan sä synnyttänyt lapsen kuitenkin, vaikkakin oikeasti kuukausia myöhemmin. Mutta se on luonnollisempi ja lempeämpi tapa lapselle ja etenkin sinun omalle kropallesi. Toisaalta synnytys voi olla myös voimaannuttava, niin hassulle kun ajatus ehkä tuntuukin. Vaikka ite olin ihan surusta sekaisin ja kaikin puolin kuutamolla, niin musta oli paradoksaalisen hienoa kokea synnytys jossa hallitsin tilanteen. Likkaa tehdessä (vaikka synnytys oli ihana ja oikea asia silloin) olin kivusta sekaisin enkä osannut hallita kroppaani. Koko tilanne oli vain kaoottinen ja väsyttävä,kuten suurella osaa "ensi"synnyttäjistä. Sellanen perinteinen synnytystarina.
Nyt viime kesänä mä keskityin supistuksiin, annoin niiden viedä ja tunnustelin millä keinoin lievitän kipuja parhaiten. Liikuin ja hyräilin. Ehkä siksikin prosessi oli kaikkineen hirveän nopea, en antanut adrenaliinin ja pakokauhun viedä tilannetta (tämä hidastaa avautumista jne). Asiasta jäi silleen hieno muisto, vaikka itse tilanne toki oli hirveintä maaimassa. Samoin halusin nähdä vauvani, sekin muisto jäi ikuisesti sydämeeni. Onhan hän mun ihan oma lapseni. JA toisaalta nyt tiedän, että JOS koskaan pääsen vielä oikeasti synnärille asti, haluaisin mahd.luonnollisen ja aktiivisen synnytyksen myös silloin.

En tiedä saitko nyt pointin höpinöistäni. Ja tämä on toki vain mun mielipide. Edelleen voimia teille ihan hirmuisesti.

 

Asriel, kiitos myötätunnosta ja tsempistä. Odottaminen on tosiaan yhtä helvettiä, varsinkin nyt kun alkaa oikeasti olla ne päivät, jolloin se tulos saattaa olla valmis. Tuntuu että tulen hulluksi tai ainakin mökkihöperöksi. En uskalla käydä missään jos se puhelinsoitto tulee. Asriel, sain kirjoituksistasi sellaisen käsityksen, että olet hyvin vahva ihminen. Siksi olet varmasti selvinnyt noista monista vastoinkäymisistäsi, vaikka sitä itse ihmettelitkin. Olen tosi pahoillani, että olet joutunut kokemaan noin paljon ikäviä asioita...

Katto Kassinen, en tiennyt, että tuollainen kakkosvaihtoehto on olemassa. Itseäni ajatellen valitsisin myös sen. Koko toimitus olisi itselleni niin kestämätön, että haluaisin olla taju kankaalla. En kestäisi sitä, en sitten millään muuten. Tällä hetkellä tuntuu, että ihan sama vaikka sitten menisikin kaavinnassa kyky saada omia lapsia... olen jo ajatellut, että jos tämä raskaus menee pieleen, en missään tapauksessa uskalla enää uutta yrittää :'( En, vaikka niin kauan tätäkin olen toivonut ja halunnut. Koko tämä alkuraskaus on tuonut vaan yhä enemmän järkyttävää tietoa siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. En olisi mitenkään vielä pari kuukautta sitten voinut aavistaa, kuinka helvetin vaikeaa ja rankkaa tämä tulisi olemaan. Minusta vaan ei ole siihen, en ole tarpeeksi vahva!

Pahoittelen synkkää viestiä, mutta olen niin väsynyt, toivoton ja epätoivoinen. Hetkisen vahvuus on vaihtunut taas itkuun.

 

Hei! Voimia teille kaikille epätietoisuudessa oleville. Itse en varsinaisesti tähän ketjuun kuulu, mutta jostain syystä olen tätä lukenut jo useita kuukausia. Lapsia olen synnyttänyt kahdeksan. Olen jo sen ikäinen, että ennen sikiöseulontoja ei tarjottu kaikille, ainoastaan iän puolesta oli oikeutettu. Nyt kun ikää on tarpeeksi ja seulonnat on mahdollisia kaikille odottajille, on mulle tullut kohtukuoleman kokemus jonka perusteella en ole pystynyt sen jälkeen alkaneissa raskauksissa sikiöseulontoihin osallistumaan. En vain olisi pysytynyt tekemään päätöstä lapsen kohtalosta jos jotain olisi löynyt.

Syy, miksi tähän kirjoitan, on tuo mistä Asrielkin kirjoittaa. Synnytys vai tajukankaalla kaavinta? Kun tieto kohtukuolemasta tuli, huusin hysteerisesti sektiota. Halusin, että tilanne olisi mahdollisimman pian ohi ja "vähällä" vaivalla. Minut kohtasi lääkäri, joka todella sai minut vakuuttuneeksi siitä, että normaali synnytys on kaikin puolin paras vaihtoehto. Ensinnäkin sektio/kaavinta on äärimmäinen toimenpide, jolla voi todellakin olla myöhempiä seurauksia. Toisekseen se olisi osa surutyötä. Synnytyksen jälkeen olin sairaalassa vain seuraavaan aamuun, en todellakaan 1-2 yötä.

Normaalin synnytyksen yhteydessä on myös mahdollista saada kuva vauvasta. Jossain vaiheessa myöhemmin tulee se epäusko, että oliko kaikki unta vai synnytinkö todella?

Jälkeenpäin voin sanoa, että pahin kokemus ei ollut se synnytys vaan tieto siitä, että vauva oli kuollut. Raskausviikkoja oli tuolloin 40+1.

Anukkio, voimia sinulle odotukseen ja toivotaan tulosten tulevan pian.

Scala

 

Anukkio ja Katto Kassinen: Mulla oli itselläni silloin viime syksynä ihan samanlaisia ajatuksia tuon keskeytyksen ja keskeytystavan suhteen, ajattelin että en millään voi synnyttää pientä vaan olisin halunnut tuskasta eroon siitä mitään tietämättäni, eli kaavinnassa nukutuksessa. Mutta se ei ole mahdollista enää muistaakseni rv12 jälkeen eli sen jälkeen keskeytys tehdään aina synnyttämällä. Se on myös se kehoa säästävin keino.

Mulle ehti tulla jo ihan kauhee paniikki keskeytyksestä ja keskeytyspäivän aamu oli raskas ja pelotti. Mutta hyvin siitä selvisin, asiat menevät omalla painollaan tuona päivänä vaikka päivä onkin todella raskas. Näin jälkikäteen ajateltuna, niin oli hyvä että keskeytys tehtiin alakautta synnyttämällä ja säästävämmin.

Ja Anukkiota haluaisin kannustaa, että kyllä siitäkin kokemuksesta selviää, niin minäkin olen selvinnyt. Mulla oli ihan samanlaiset ajatukset, että en selviä ja en pysty keskeyttämään enkä varsinkaan synnyttämään pientä. Ajattelin myös, että en uskalla yrittää uudelleen. Mutta niin sitä vaan ihminen voi selviytyä ja pystyykin sekä uskaltaa yrittää uudelleen, vaikka nyt raskauden aikana pelko tulevasta kulkeekin hieman mukana. Suru on muuttanut muotoaan ja tuntuu lohduttavalta tuntea, että oma rakas enkelityttöni kulkee rinnallani jokaikinen päivä.

Toivotaan Anukkio kuitenkin vielä, ettei sinun tarvitse käydä tätä läpi vaan saisit hyviä uutisia punktiosta!!! Jos nyt sen verran rohkaisen, niin musta on vaan hyvä ettei tuloksia oo vielä tullut, jospa se tietäiskin hyvää, sillä ne huonot uutiset tulivat meille jo kolmessa päivässä... Voimia edelleen odotteluun!!

Katto Kassinen, tervetuloa enkelinkosketus foorumille, toivottavasti pääset pian mukaan kirjoittelemaan ja lukemaan muiden kokemuksista, sekin tieto auttaa käsittelemään asiaa. Jatketaan siellä juttelua. Laita vaikka sinne esittelyosioon viesti ylläpidolle, ettet ole päässyt sisään, jospa se nopeuttaisi. Vai etkö pääse tekemään edes sitä esittelyviestiä? Voimia tuleviin päiviin ihan kamalasti, halaus!!!!

 

Kiitos kannustavista viesteistä Indigo, Scala ja Anukkio.. Kiitos näkokulmista hyvä kuulla muidenkin kokemuksia tilanteesta.. Ei voi uskoa, että noin viikko sitten oltiin vielä tosi onnellisia pienokaisesta ja nyt kaikki on yhtäkkiä aivan toisin!!

Mitä kauemmin ensimmäisestä diagnoosista on aikaa, sitä enemmän mieli alkaa miettimään, että oliko se sittenkään niin paha se tilanne? Entä jos sittenkin..
Kuitenkin tänään tuli taas reaalitettia suoraan kasvoille kun luimme sairaalan kirjoittamaa diagnoosia jossa luki, että pienokaisella on erittäin vakava PARANTUMATON sydämen rakennevika jota ei voida korjata ja kardiologi pahoitteli jälleen tilannetta. Olipa taas kuin saavillinen kylmää vettä niskaan, mutta tarpeellinen muistutus..

Tänään otettiin myos lapsivesipunktio. Ei se mitenkään kamalan kivuliasta ollut, mutta erittäin epämukavaa. Niinku joku imisi pillillä sisuksia ulos. Onneksi ihana mieheni oli mukana ja piti minua kädestä kiinni ja katsoi silmiin koko toimenpiteen ajan niin ei tarvinnut katsoa mitä tapahtui. Minulle ei muuten laitetettu ollenkaan mitään laastaria eikä annettu mitään ohjeita mitä saa/ei saa tehdä. Ehkä tilanne on eri koska raskaus menee kesken joka tapauksessa??
Nyt illan aikana on ollut pientä vihlovaa kipua ajoittain alavatsassa. Muistuttaa menkkakipuja!

Pitänee varata aika psykolle keskustelemaan.. Voisi tehdä hyvää jatkossa!
Millaista tukea olette saaneet miehiltänne tänä kamalana aikana? Tuntuu etten olisi selvinnyt ollenkaan ellei mieheni olisi ollut rinnallani joka askeleella..

 

Rukoukseni kuultiin!!! Sain juuri KIRJEEN, jossa yksinkertaisesti kerrottiin kromosomitutkimuksen valmistuneen ja että sikiön kromosomisto on normaali! Menin niin sekaisin että vajosin vaan vapisten itkemään... onnesta! Olen ollut huolesta ja pelosta niin sekoamispisteessä, että hetkisen mietin, että näenkö unta.. mutta totta se kyllä on!

Olen siis elävä esimerkki siitä, miten riskiluvulla 1:7 voi saada kuitenkin normaalin tuloksen. Niskaturvotusta oli nt-ultrassa 2,7mm ja veriarvoni olivat ihan päin helvettiä, hcg 0,58MoM ja papp-a 0,34Mom.
Vahva epäusko minulla on näiden piinaviikkojen aikana kertynyt koko seulontaa kohtaan, mutta en aio (vielä) jupista siitä vaan huutaa onnesta!

Kiitän sydämeni pohjasta koko tätä ketjua tuesta elämäni ehkä vaikeimpana aikana, etenkin kaikkia teitä, jotka ovat jaksaneet minua tsempata. Kummankin ketjun, sekä vol.1:n ja 2:n olen tänä aikana lukenut jo moneen kertaan ja tuntuu kuin teistä olisi tullut minulle jonkinlaisia tuttuja. Voimia, voimia kaikille teille! :heart:

Maailman onnellisin Anukkio ja tyyppi 16+5 :heart:

 

Iso hali Anukkiolle!!!