Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

Anukkion tarinaa taustalla seuranneena pääsi pieni itku (raskaushormoonit..), kuinka ihania uutisia!

Oikein hyvää loppuodotusta!
PS, eikös teille selvinnyt nyt sukupuolikin 100% varmuudella?

 

Kiitos, Seerumia Soittamalla saa selville, kumpi olisi tulossa.. me mietimme yön yli asiaa..

 

Onnea Anukkio!!! voi että olen onnellinen teidän puolesta!!!! nyt vaan raskaudesta kunnolla nauttimaan!!! :heart:

 

Ihanaa Anukkio nämä uutiset on niitä maailman parhaimpia :heart: :flower: Oikein paljon onnea sinulle ja miehellesi tulevasta pienokaisesta ja nyt on aika nauttia vauvasta oikein toden teolla! Siis mä oon niin jännittänyt näitä teiän kromosomituloksia ja nyt kun luin että tulos on normaali niin itku pääsi, ilon onnen ja helpotuksen itku!

Oikein paljon onnea loppuraskauteen :heart:

muhvi lokakuisista ja matkis 21+2 :heart:

 

Siis aivan mahtavaa Anukkio!!!! :heart: Tää oli päivän paras uutinen!!!!

Itsellä tuo riskiluku on 1:120 ja selviää sitten synnytyksessä miten käy. Pikkasen alkanut hirvittää, että jos sittenkin..... mut toisaalta olen luottavaisin mielin. LA 26.8, joten hetken saa vielä odotella.

 

Anukkio, sun uutisia tulinkin tänne lukemaan ja arvasin ihan oikein!! Mulla on ollu kans niin samat kuviot, niin samat riskiluvut ja niin sama onnen tunne!! Mahtava uutinen!!

 

Lämmin kiitos kaikille onnitteluista Olen ihan liikuttunut kun niin moni on meidän kohtaloamme täällä seurannut ja toivonut parasta :heart:

Marde79:lle haluaisin sanoa, että luota siihen mitä tunnet. Niin minunkin olisi pitänyt. Yritä karkottaa se huolen peikko pois. Tiedän että se on vaikeaa. Toivon teille kaikkea hyvää!

toivon: Minäkin huomasin tilanteissamme paljon samaa. Arvaa vain olenko lukenut tuon kirjoittamasi lohduttavan jutun onnellisista uutisistanne monta kertaa näillä piinaviikoilla =) Tiesin kyllä, ettei näitä tilanteita voi verrata keskenään, mutta salaa toivoin, että meilläkin tulee samanlainen loppu kuin teilläkin.

Katto Kassiselle iso :hug:

 

..ja meille tulee muuten POIKA! :heart::heart::heart:

 

Ihanaa!!!! Onnea pienestä pojasta!!!:heart::hug:

 

Tähän alkuun heti pahoittelut kaikille jotka saaneet huonoja uutisia :hug: ja onnittelut niille jotka taas kuulleet iloisia

Vähän tuota ketjun alkuosaa lueskelin mutta on niin pitkä ketju että pitää jatkaa lukemista vielä paremmalla ajalla

En tiedä että kuulunko tähän ketjuun mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoitella. Meillä ei alkuraskauden ultrassa (np-ultra) eikä veriseuloissa näkynyt mitään hälyyttävää ja kaikki tulokset oli normaaleja. Mutta sitten rakenneultrassa oli jotain pieniä poikkeavuuksia. Onko muita joilla olisi samanlaisia kokemuksia?
Nää meidän poikkeavuudet oli vissiin aika pieniä, tai kätilö sanoi ettei vielä ainakaan kannata panikoida. Ensi viikolla mennään uudestaan jonkun hieman kokeneemman lääkärin tutkittavaksi joten ennen sitä yritän pysyä positiivisena.
Nyt en enää edes muista mitä kaikkea tuolla ultrassa ilmeni, sydämestä ja suolistosta oli jotain puhetta mutta tuntuu että kaikki tiedot meni mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta jonnekkin avaruuteen :ashamed: Pitää olla tarkkaavaisempi sitten ensi viikolla..
Sääriluun ja pään mitta heitti myös muihin mittoihin verrattuna, tosin pään mitta voi kuulemma olla ihan vaan yksilöllistä kun ei kuulemma minullakaan kovin iso pää ole Eli se ei vielä yksinään mitään tarkoita.
Huolestuttavinta tässä itselleni on ollut että kätilöä huolestutti vauvan vähäinen liikkuminen, ja saman olen itsekin huomannut. Liikkeet tuntuu tosi hentoina ja vain pari kolme päivässä. Tämä on mulle kolmas raskaus ja kahteen ensimmäiseen verrattuna on todella hiljainen masuasukas. Tuo sääriluun mitta ja vähäinen liikkuvuus vähän huolestuttaa, ettei olisi jaloissa sitten jotain häikkää.. Toisaalta tuo tuntuu tällä hetkellä pieneltä ongelmalta jos vauva vain muuten on terve. Ensi viikolla ollaan sitten hieman viisaampia.

PePa ja "Siiruli" rv 20+1 :heart: Niin ja meille siis rakenneultran perusteella tulossa tyttönen

 

Onnea PePa pikkuprinsessasta En ole itse ollut vielä rakenneultrassa, mutta ehkä sinun kannattaisi luottaa kätilön sanaan ja yrittää olla huolestumatta. Noita millimetrejä ja mikrogrammoja ja ties mitä syynätään niin pirun tarkasti, että usein sillä aiheutetaan odottavalle äidille turhaa huolta. No ok, mulla on toki itselläni vielä karvas maku suussa "selviydyttyäni" juuri puhtain paperein nt-seulakärähdyksestä eli en ole mielipiteineni puolueeton. Mutta yksilöitä ne vauvatkin on ja kasvavat omalla tavallaan riippuen perintötekijöistä. Sinuna olisin huoleti kun ei mitään suurempaa vikaa löytynyt. Onneksi pääsette sinne lääkärin tutkittavaksi - jospa se toisi sitten rauhan
Noista liikkeistä.. siihenhän vaikuttaa istukan sijaintikin, miten tunnistaa vauvan liikkeet. Ja olen kuullut myös muilta, että pojat potkisivat enemmän kuin tytöt. (en tiedä pitääkö paikkaansa) Itse odotan poikaa ja vaikka tämä on ensimmäiseni niin olen tunnistanut liikkeet jo useita päiviä vaikka viikkoja on vasta tänään 17+0! Ja hän melskaa nytkin masussa niin että tuntuu kuin olisi joku pieni kala siellä Ei siis mikään akvaariokala vaan ehkä... särki
Jospa se Siiruli on vain vähän laiska potkimaan? Siis rauhallinen pikku tyllerö? Toivon kovasti, että ovat ne jalatkin kunnossa ja ennenkaikkea sinulle rauhallista mieltä!

Anukkio ja Poika 17+0

 

PePa täällä toinen rakenneultrassa vasta kärähtänyt
Meilläkin np-ultra oli ok ja yhdistelmäseulassa trisomia-riski 1:18000. Rakenneultrassa sitten kätilö mittaili ja mittaili, samaa luuta ainakin 20 kertaa ja aina sai saman tuloksen: reisiluu vastasi 17+2 viikolla 20+0. Lääkäri sai saman tuloksen ja saatiin aika sikiötutkimusyksikköön viikon päästä.
En jaksanut millään odottaa niin kauan, vaan varasin heti seuraavalle päivälle 4D-ultran yksityiselle. Tuomio oli sama: reisiluut ovat selvästi viikkoihin nähden lyhyet, samoin sääriluut. Lisäksi lääkäri totesi, että reisiluut ovat vähän käyrät ja toisesta jalasta puuttuu pohjeluu, sillä puolella on ehkä myös kampurajalka. Muuten kaikki rakenteet olivat normaalit, olkaluut ja pää vastasivat täysin viikkoja ja selkäranka oli normaali, vauva näytti kuulemma ihan hyvin voivalta. Pikkuinen poika siellä kelli ja näytti niin täydelliseltä 4D-kuvassa :heart: Lääkäri ei osannut sanoa, mistä nämä poikkeavuudet johtuvat, kromosomihäiriöstä ei ollut mitään viitteitä, ennemminkin jokin luustosairaus? Itse toivoisin, että kyseessä olisi jokin yksittäinen alaraajoihin painottuva kehityshäiriö, mutta ei tässä toivominen taida paljon auttaa.
Taustasta sen verran, että olen 34-v ja meillä on yksi aiempi terve lapsi, joka saatiin aikaan useiden lapsettomuushoitojen jälkeen ja tämä nykyinenkin raskaus on IVF-alkuinen, tosin tuli heti ensimmäisellä yrityksellä, toisin kuin esikoinen. Esikoisen raskaudessa olin kamalan huolissani koko ajan, ja nyt olenkin ollut tosi tyytyväinen, kun olen voittanut hysteriani ja onnistunut nauttimaan raskaudesta ja rakastumaan vauvaani jo heti np-ultrassa kuvan nähtyäni. Ja näin pitää käydä Vauva on ollut tosi vilkas ja edelleen potkuttelee todella aktiivisesti, tuntuu uskomattomalta, että jokin voisi olla pielessä.
En ole ehtinyt ihan koko pitkää ketjua lukea, mutta hyvin tuttuja tuntemuksia on tullut vastaan. Epätietoisuus on ihan kamalaa, vielä 5 päivää olisi kärvisteltävänä uuteen ultraan ja toivon, että perinnöllisyyslääkärikin olisi tavattavissa ja osaisi sanoa jotain. En edes tiedä, onko esim. lapsivesipunktio tarpeellinen tai haluanko sitä, ehkä haluan, jos saisivat diagnoosin selville. Jos kesken menee, niin en halua enää ikinä olla raskaana, tämä on ihan kamalaa!

Pikkukarhu ja rakas prinssi 20+2

 

Oi ihania uutisia Anukkio, ONNEA aivan valtavasti hyvistä tuloksista ja etenkin pojan odotuksesta!!! Helpotuksen huokauksesi voin kuulla ja tuntea tänne saakka!! :hug: Nyt pääset nauttimaan raskaudesta, ihana juttu!!!

Voimia Pepa ja pikku_karhu, toivotan teille molemmille tsemppiä jatkotutkimuksiin ja toivotaan, että kaikki olisi kuitenkin pikkuisillanne hyvin!!

Muakin alkaa jo kovasti jännittää ja pelottaa ensi viikolla häämöttävä rakenneultra, varsinkin kun viikkoja on tänään 19+0 ja liikkeitä ei juurikaan tunnu vielä...

 

Kiitos Indico! Varmasti on kuulunut ja tuntunut helpotuksen huokaukseni maailman ääriin saakka! Eikä se onnen parkaisukaan, joka purkautui kun vapisevin käsin avasin Tyksistä tullutta kirjettä, kovin hiljainen ollut.

Olo on äärimmäisen kiitollinen ja nöyrä, ehkä myös hämmentynyt. Miksi juuri minä? Tuntuu, että ihan mitä vain olisi voinut käydä. Joku saa riskilukemaksi 1:3 ja vauva on terve, toinen saa 1:400 ja kromosomihäiriö löytyy. Väkisinkin noita riskilukuja vertailee toisten kanssa, vaikka ei pitäisi. "Minulla on suurempi todennäköisyys saada vammainen lapsi kuin tuolla."
Jotenkin tuo seula tuntuu ennemminkin perustuvan siihen, että suhteellisen mielivaltaisesti haalitaan haaviin suuri joukko odottavia äitejä, jotka pelotellaan istukkabiopsiaan tai lapsivesipunktioon ja näin saadaan sitten kiinni mahdollisimman monta kromosomihäiriötapausta.
No, minä olen nyt jokseenkin vihainen koko seulatutkimusta kohtaan ja ehkä eräänlaisessa shokissa edelleen. Toivottavasti tuota seulaa kehitetään edelleen, koska nyt väärien hälytysten määrä on aivan liian suuri.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että jos vielä joskus uskallan toisen lapsen tehdä, en enää osallistu seulontoihin. Tarkoitan nyt eniten nt-ultraa ja seerumiseulaa. Ja johan se seula huutaisi mahdollisella seuraavalla kerralla ikänikin vuoksi. Ultrat saavat riittää, koskaan enää en tätä prässiä halua käydä läpi. Ugh!

Pikku_karhu, mulla pääsi itku kun luin tuon huolen sävyttämän kirjoituksesi On vielä itsellä niin tuoreessa muistissa tuo oma kokemus. Tiedän, miltä tuntuu olla huolissaan omasta pienestä rakkaasta. Onneksi pääsette kuitenkin uuteen ultraan. En tiedä paljoakaan raajojen kehityshäiriöistä, mutta erään tuttavani vauvalla oli kampurajalka ja tämä tapaus saatiin hoidettua täysin kuntoon. Nykyään tämä vauva on jo 9-vuotias poika, joka harrastaa sählyä. Uskoisin, että meillä täällä Suomessa löytyy todella rautaista ammattitaitoa raajojen hoidossa. Toivon todella, että mitä sitten vauvaltanne löytyykin, on hoidettavissa lääketieteen keinoin. Voimia sinne ja :hug:

Minuakin jännittää tuleva rakenneultra heinäkuussa. Omalta kohdaltani kaikki hohto on noista ultrista kadonnut ja suhtaudun niihin vaan pelolla. Koko ajan yritän painaa piiloon mieleen nousevia huolia, että mikä kaikki voikaan olla pielessä... mitenhän sitä pystyisi olemaan rauhallisempi? Ei varmaan millään.

Hyviä vointeja kaikille, voimia!

Anukkio ja Poika 17+1

 

Kiitos myötäelämisestä :hug:

Tunteet menevät kamalaa vuoristorataa, yhtenä hetkenä olen varma, että vauvalla on vain jotain pientä poikkeamaa, joka saadaan korjattua, ja toisena suren, että löytyykin jotain kokonaisvaltaisen vammauttavaa, minkä takia joudumme keskeyttämään raskauden. Kontrollikäynnillä viikkoja on jo 21+0, joten aikaa ei ole!
Olen viikonlopun töissä, mikä on tosi hyvä juttu, vaikka toisin luulin. Muuten en saa millään ajatuksia irti tästä asiasta. Miehelläni on aivan toisenlainen selviytymisstrategia kuin minulla, hän leikkii mielellään esikoisen kanssa ja puuhaa KOKO AJAN jotain, mutta mikä sen parempi, saan rauhassa surffata täällä vapaa-aikana. Itselle tulee esikoisen kanssa ollessa jatkuvasti mieleen, että pystyykö pikkuveli tekemään koskaan tuota, pystyykö pikkuveli juoksemaan, puhumaan (no sitä esikoinenkaan ei oikein hyvin vielä osaa), jne jne. Ja kärttyilen uhmailijalle, eikö se tajua, että äidillä on huolia? Jollain asteella taitaa tajuta, vaikka onkin vasta 1,5v :heart: Ajattelin, että nyt menee koko kesä ihan pilalle, mutta käytiin eilen pyöräretkellä, ja onnistuin jopa nauttimaan kukkivasta pellosta ja innosta hihkuvasta pojasta (näki traktoreita), ehkä tämä vielä tästä.
V****ttaa ihan kamalasti, että olen tätä raskautta hehkuttanut vaikka kenelle. Facebookissakin (vahingossa) paljastin asian, ja nyt saa sitten selitellä jokaikiselle kumminkaimalle asian laitaa Odotan vaan, että joku kysyy taas, että "miten odotus on mennyt, onko ihanaa, kumpi on tulossa". Mitä siihen vastaa? Että mitäs luulet, saatan joutua abortoimaan tämän pallomahani? Sisko ja äiti ovat kysyneet ja heille selitin asian. Sisko oli niin hämmentynyt, että laittoi jälkeenpäin tekstarin ja pyysi anteeksi, kun oli höpöttänyt jotain tyhmiä juttuja auringon otosta. No, saa mulle vielä jutella normaaleistakin asioista.

Anukkio: Et varmaan ole hyvät uutiset kuultuasi kauheasti huolehtinut raskausdiabeteksestä, mutta siitä sen verran, että minulla oli se viime kerralla, ja tulee varmaan nytkin, vaikka ekassa rasituksessa rv 16 kaikki olikin ok. Kaikki meni hyvin, vauvalle ei tullut mitään, ainoastaan heti syntymän jälkeen tiputti sokerit ja joutui saamaan lisämaitoa, mutta tokeni siitäkin pian eikä joutunut pois vierihoidosta. Hyvä vaan että asia on huomattu, niin se voidaan ottaa huomioon jatkossa ja ruokavaliostakin selviää, kunhan siihen tottuu =)

PePa mitkä fiilikset? Mihin olette menossa jatkotutkimuksiin? Ärsyttää sekin kun juhannus tulee, kaikki toiminta pysähtyy Suomessa...

Pikku_karhu ja Prinssi rv 20+4, vielä kolme yötä!

 

Anukkio Kiitos rohkaisevista sanoista :kiss: Sitä minäkin kovasti toivon, että olisi vaan laiskempi tytär Ja juu mulla kuulemma on istukka tuossa edessä ja vauva makoilee sen alla piilossa joten sekin tietenkin blokkaa osan liikkeistä. Yritän sillä selitellä itselleni että miksi ei tänäänkään ole mitään tuntunut..

pikku_karhu Voimia sinulle ja koko perheellesi tuleviin koitoksiin :hug: Mukava kuulla että olet vähäsen pystynyt nauttimaan kesästäkin, vaikka tuollaiset uutiset mielessä koko ajan kummitteleekin :/ Toivotaan teillekkin vielä hyviä uutisia!

Me ollaan menossa tiistaina naistenklinikalle sikiöntutkimusyksikköön (tai mikä se nyt sitten olikaan nimeltään..) ja siellä siis oli tarkoitus jonkun tälläisiin asioihin paremmin perehtyneen lääkärin katsoa että mitä siellä näkyy. Ja mahdollisesti sitten miettiä että miten tästä eteenpäin, jos jotain sieltä sitten paljastuu.

Fiilikset on aika vaihtelevia. Välillä pystyn ajattelemaan että ei tässä mitään hätää ole ja kyllä kaikki vielä järjestyy. Sitten taas välillä tulee sellaisia ajatuksia että esim. ensi jouluna meillä on vauva, mutta millainen vauva?? Tällä hetkellä tuntuu siltä että jos kaikki muu on kunnossa niin toimimattomat jalat tms. on pieni murhe. Mua niin jäi vaivaamaan kun rakenneultraa tekevä kätilö mainitsi tuonne naistenklinikalle soittaessaan jotain vauvan sydämestäkin mutta ei kyllä mulle siitä mitään maininnut? Enkä tyhmänä edes tajunnut kysyä.. Pitääkö mun nyt varautua siihenkin että vauvalla voi olla vikaa sydämessäkin? Eikä sitä suolistoasiaakaan mulle sen tarkemmin selittänyt.. ei mitään että miten se voi myöhemmin vaikuttaa vauvan elämään.
Noh, pari päivää vielä niin saan vastauksia, enkä kyllä lähde kotiin ennenkuin kaikkiin mun kysymyksiin on vastattu kunnolla :kieh:

 

Pikku-karhu: Tunteesi ovat täysin normaaleja ja oikeutettuja. Kukapa pystyisi olemaan ajattelematta niitä kaikkein synkeimpiä ajatuksia, kun huoli syntymättömästä vauvasta on suuri Ja tuosta kertomisesta.. itselleni "kävi" ihan samalla tavalla, että lörpöttelin vauvauutiset jo melko varhaisessa vaiheessa töissä ja lopulta nt-ultran jälkeen julkistin asian myös facebookissa (tuolloin ne vielä tiennyt seerumiseulakärähdyksestä). Olin vain niin helkkarin onnellinen, etten osannut ollenkaan ajatella järkevästi. Sitten kun sain tietää seulakärähdyksestä ja siitä julmetun isosta riskiluvusta, olin NIIN vihainen itselleni. Tunsin itseni niin typeräksi kun olin hehkuttanut suurta onneani koko maailmalle! Ihan samanlaisia ajatuksia kävin läpi kuin sinäkin: mitäs sitten selitän, jos joudunkin tämän raskauden keskeyttämään. Näin jälkikäteen ajateltuna taisin olla itselleni vähän liian rankka. Suosittelisin sinuakin, jos vain suinkin pystyt, olemaan ajattelematta muiden ihmisten reaktioita tai ajatuksia. Olet kuitenkin itse oman elämäsi pääosan esittäjä. Pääsääntöisesti ihmiset kuitenkin tahtovat toisilleen hyvää ja ne utelut raskauden etenemisestä ovat aina ehkä eräänlaisen ajattelemattomuuden sävyttämiä.. harva ajattelee, että jokin saattaa oikeasti olla vialla. Mutta usko vain, että ihmiset töissä ja siellä facebookissa tahtovat sinulle vain hyvää. Itsekin inhosin raskauskuulumisten kyselyjä töissä, kun vielä odottelin lapsivesipunktioon pääsyä.. ratkaisin asian niin, että sanoin kaiken olevan hyvin ja ookoo. Tilanne kuitattu. Säästin itseäni. Ja suunnitelmissani oli, että jos raskaus joudutaan keskeyttämään, en ala selittämään mitään mistään seuloista ja vammaisuudesta saati keskeytyksestä, vaan kerron saaneen keskenmenon. Ei sillä, että tuomitsisin tai häpeäisin keskeytystä jollain lailla, vaan ajattelin taas säästäväni itseäni. Mutta taas jälkiviisaana mietin, että jos olisin kertonut kaiken, vastaanotto olisi aivan varmasti ollut lämmin ja lohduttava ja aivan varmasti kaikki olisivat ymmärtäneet. Ei kai näihin tilanteisiin ole mitään yksioikoista ohjetta, ja tuskin niihin pystyy edes valmistautumaan.. mutta siis pointtini on se, että älä syytä itseäsi.
On tosi hyvä juttu, että olette pystyneet tekemään asioita, käymään ulkona jne! Itse lamaannuin uutisia odottaessani niin, että jumiuduin kotiin enkä pystynyt tekemään mitään. Tiedostin koko ajan, teen itselleni vain hallaa, mutta en siltikään pystynyt muuttamaan tapojani. älä tee niinkuin minä tein. Onneksi pääsette pian jatkotutkimuksiin! Toivon kovasti, että sieltä tulee teille vain hyviä uutisia!

PePa, no niin, se edessä oleva istukkahan tosiaan vaimentaa liikkeiden huomaamista. Toivottavasti teillä on kaikki hyvin! Sitten vinkki, jonka oma äitini antoi minulle tutkimuksiin menoa odotellessani: kannattaa kirjoittaa kaikki mielessä olevat kysymykset paperille, jotta ne sitten muistaa kysyä lääkäriltä. Ei kannata luottaa omaan muistiin, koska silloin jännittää niin paljon, että järki ns. katoaa päästä.

Voimia paljon teille ja kaikille muillekin!

toivottaa Anukkio ja Poika 17+2

 

Sen verran kommentoin, Anukkiolle ja muillekin, seulonnoista: mulla taas sellainen olo, että vaikka seuloihin osallistuminen aiheutti suuresti huolta ja ne olivat piinallisimmat viikot ikinä, niin näin jälkikäteen ajateltuna oon tosi onnellinen, että kuitenkin osallistuttiin ja aion kyllä osallistua seuraavankin kerran, ihan ehdottomasti. Olisin varmasti ilman seuloja joutunut vieläkin kauheamman koettelemuksen eteen, meidän vauva olisi saattanutkin selviytyä kohdussa loppuun saakka ja olisi sitten kuollut synnytyksessä tai muutaman tunnin kuluttua syntymästä käsivarsilleni, kärsinyt kivuista tms kamalaa. Se tuntuu jotenkin vieläkin kauheammalta ja raadollisemmalta, vaikka ei keskeytyskään todellakaan mikään helppo ollut. Eli varmasti seulontojen lopputuloksella on paljon vaikutusta siihen, miten niihin jatkossa suhtautuu.

Voimia kaikille ketjuun kirjoittaville ratkaisuihin ja odotteluun!!!

 

Kiitos Anukkio, kauniisti kirjoitettu :hug: sinulla on kyllä sana hallussa

Indico, olen ihan samaa mieltä, vaikka keskeytystä en (vielä) ole joutunutkaan kokemaan. Olisi vielä kamalampaa joutua kasvattamaan masussa pikkuista, jolla ei olisi elinmahdollisuuksia ja tietää, että synnyttyään hän joutuisi kärsimään. Siksi minusta seulonnat ovat hyödyllisiä. Ymmärrän kyllä, jos joku ei halua osallistua, mutta itselle tieto on tärkeää, vaikka lisääkin tuskaa.

Tulin PePan kuulumisia kyttäämään. Toivottavasti ne ovat hyviä! Peukut pystyssä!

Menin sitten googlaamaan, vaikka kumman hyvin olin saanut itseni pidettyä poissa kauhukuvien ääreltä. Ja nyt olen ihan varma, että pikkuisellani on kuolemaan johtava sairaus :'( En varmaan nuku ensi yönä silmäystäkään!
Ystäväni joutui keskeyttämään Down-raskauden viime kesänä. Itkin silloin heidän kohtaloaan, mutta enpä arvannut itse olevani pian samassa tilanteessa :'( :'(

 

Juu niitä kuulumisia.. olisin niin mielelläni kertonut jotain vähän iloisempia uutisia
Ajatukset mulla nyt harhailee tosi pahasti joten pyydän jo etukäteen anteeksi mahdollisesti sekavaa sepustusta :ashamed:
Lapsivettä oli ainakin liian vähän ja se on ongelma koska se vaikuttaa tietenkin vauvan keuhkojen kehitykseen. Liikkumaan vauva ei edelleenkään kovin mielellään ala, joten sekin tietenkin hälyyttää. Sydäntä ei sen takia kovin hyvin päästy tutkimaan kun ei saatu vauvaa kääntymään että olisi näkyvyys ollut parempi. Kun pohdin sitä että mitähän siellä sydämessä oli kun ei mulle siitä rakenneultrassa mainittu mitään niin kuulemma jotain hidastumaa sykkeessä yms. nyt sitä ei kuulemma kuitenkaan juurikaan ollut joten kaipa se sentään on hyvä merkki. Mitat heittää edelleen ja heittää ainakin kolmella viikolla joten jotain kehityshäiriöö siellä nyt kuitenkin on.
Lapsivesitutkimus tehtiin ja pikatestin tulokset tulee viikossa, muut kahdessa. Perinnöllisyyslääkäri ei ollut kovin positiivinen tämän suhteen joten jotain vakavaa sieltä mahdollisesti on nyt odotettavissa ja meidän pitää nyt päättää että halutaanko keskeyttää raskaus jos jotain löytyy. Ja kuulemma luultavasti löytyy. Kahden viikon päähän meille on uusi aika varattu sinne sikiöntutkimusyksikköön ja silloin kuulemma olisi tuloksiakin mahdollisesti jo esittää eli meillä alkais nyt sitten piinaviikot niitä odotellessa.
Valmistaudutaan pahimpaan ja toivotaan parasta, eikai tässä muuta voi.

 

Voi ei PePa :'( :hug: Kertoivatko mitä epäilevät? Jotain kromosomihäiriötäkö? Toivottavasti vastaukset tulevat nopeasti. Oletteko miehen kanssa miettineet etukäteen, mitä tekisitte, jos jotain löytyy? Toivotaan silti, että ei löydy!

 

Luultavasti juu jonkinlainen kromosomihäiriö, sen tarkempaa eivät oikein osanneet sanoa, kuulemma meiltä löyty downiin viittaavista 6:sta merkistä 3. En tosin nyt ole ihan varma että mitkä ne nyt kaikki oli.. Olisi pitänyt saada kaikki lääkärin sanomiset kirjallisena kun tuntuu ettei tuosta järkytykseltä oikein mitään taas jäänyt päähän :/ Mutta paremmin osaavat vastata sitten kun saavat tulokset lapsivesinäytteestä.
Ollaan tässä nyt puhuttu että mikäli jotain tosi vakavaa löytyy niin kyllä se keskeytys on paras vaihtoehto kaikille. Meillä on lapset vielä melko pieniä, 4v ja 2v, niin siihen vielä pahasti vammainen lapsi on vähän liikaa meille. Jonkin lievemmän kanssa voitaisiin vielä selvitä, mutta kaikki riippuu nyt vaan siitä että mitä lääkärit siitä näytteestä osaa sitten kertoa..

 

Niin ja minäkin sorruin vähän googlailemaan noita kromosomihäiriöitä. Ei olisi pitänyt.. ei sieltä kyllä mitään kovin mukavaa luettavaa löytynyt :/

 

Niin ja minäkin sorruin vähän googlailemaan noita kromosomihäiriöitä. Ei olisi pitänyt.. ei sieltä kyllä mitään kovin mukavaa luettavaa löytynyt :/

Ei kannata googlailla liikoja. Sitten ku tiedätte mikä häiriö löytyy jos löytyy niin perehdytte siihen sitten kunnolla muttei kannata kaikilla maailman sairauksilla nyt kuormittaa itseä. Täytyy olla tosi piinallista elää epävarmuudessa noin ison asian kanssa ja kasvavan mahan kanssa =( mutta voihan olla niin että sieltä löytyy jotain tosi lievää mikä hoituis vaikka vaan fysioterapialla tai jollain vastaavalla "helpolla" hoidolla. Ei kannata liian aikasin heittää toivoa! Voimia kovasti teidän perheelle!

 

Indico, ymmärrän hyvin kantasi tuohon asiaan. Enkä minäkään tiedä, mitä oikeasti sitten tekisin sitten jos uskaltaudun vielä toisen tekemään. Taidan olla jonkinlaisessa shokissa edelleen. Silti on aika iso epäluottamus tuohon veriseulaan tällä hetkellä. Seuraavassa mahdollisessa raskaudessani olisin vähintään 36-37v. joten seula hälyttäisi jo siksi. Ehkä voisin harkita suoraan lapsivesipunktiota, mikäli se on mahdollista. Mutta en tosiaan tiedä, mitä tekisin.

Pepa:lle iso :hug: Toivoin niin kovasti, että olisitte saaneet vain hyviä uutisia. Hyvä kuitenkin, kun se lapsivesipunktio voitiin tehdä, niin saatte varmuuden asialle. Tulosten odottelu on tosi piinallista... itse ajattelin tuloksia odotellessa, että oli tulos mikä tahansa, se tulee olemaan helpotus. Epätietoisuus on raskainta. Toivottavasti teille tulee punktiosta hyviä uutisia. Oikein paljon voimia teille!

Pikku_karhu taitaa olla tänään kontrollikäynnillä..? Tulehan kertomaan kuulumisiasi kun jaksat! :hug:

Googlettelusta voisin minäkin antaa sellaisen ohjeen, että EI KANNATA! Sillä lailla vaan lisää omaa pelkoa ja huolta. Kannattaa ennemmin lukea vaikka tätä ketjua tai sitä vastaavaa vanhempaa ketjua. Täältä löytyy paljon selviytymistarinoita, oli sitten tarina surullinen tai onnellinen.

Voimia voimia ja paljon haleja!

Anukkio ja Poika 17+5