Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2

BigMomma :'( :hug: Olen niin kovin pahoillani, tiedän hyvin nuo kaikki tunteet mitä käyt läpi.

Mulla ei niinkään tee pahaa esim. pienten vauvojen näkeminen, kun tiedän ettei kyseinen vauva ole sama kuin minkä itse menetin. Mutta voi että kun kirpasee nähdä raskaana olevia. Meidän naapurissa on kaksi viimeisillään raskaana olevaa ja päivittäin pihalla näen jommankumman ja aina ensimmäinen ajatus on että ihan helvetin epäreilua että tuolla on noin iso maha ja minulla vain tää löysä tyhjä löllykkä :ashamed: :'(

Ja olen myös huomannut että vaikka pahimman yli olen jo ehkä päässytkin niin oon koko ajan jotenkin tosi kiree ja stressaantunut. Eniten siitä kärsii varmaan lapset.. kilahdan tosi helposti, ja se on epäreilua koska ei se heidän syy ole että mulla on välillä paha olla. Eniten tällä hetkellä varmaan stressaa tulevat hautajaiset, toivon että kun niistä päästään niin helpottaa..

 

Mulla tekee pahaa kaikki. Ystäväpiirissä ihan paria lukuun ottamatta kaikki on raskaana, päivää ennen meidän synnytystä kaveri sai tytön samassa paikassa missä itse pojan synnytin. Joka suunnasta puskee vauvakuvia ja isoja mahoja...ja vihaan niistä jokaista. En myöskään kestä yhtään toisten normaalia elämää ja hyvää oloa, kun itse olen niin surullinen koko ajan. Tänä aamuna paiskoin kahvikupin rikki ja olisin voinut pistää koko kaluston samaan hintaan...

Tekisin mitä vain kun pääsisin tästä kaikesta eroon. Pois jonnekin. Sinänsä helpompaa kun lapset on jo isoja, ei heitä tarvii väistellä kun eivät ole tässä muutenkaan.
Puolisoa en jaksa enää ollenkaan. Takana on muutenkin vaikeat ajat jo ennen tätä, lapsen menetys taisi olla se viimeinen niitti meille.

Sattuu niin etten halua kun satuttaa kaikkia muitakin. Ei tätä kestä kukaan. Tostaina olisi pojan siunaus, sinne pitäisi jaksaa.. :'( :'(

 

Voimia teille kaikille suru-uutisia ja menetyksiä kohdanneille :hug:

Kerron nyt kuitenkin meidän tarinan jos se auttaisi jotakuta samassa tilanteessa olevaa. Kirjoittelin täällä ja sain paljon vertaistukea raskauteni alkupuolella, kun saimme seuloissa down-riskiksi 1:30. Raskauden alku meni luonnollisesti ahdistuneissa tunnelmissa, mutta päätimme olla osallistumatta biobsiaan/punktioon keskenmenoriskin pelossa. Kävimme sitten omalla kustannuksellamme yksityisellä ultrissa; Helsingissä Femedassa Bruno Cacciatoren vastaanotolla. Häntä voimme todella lämpimästi suositella vastaavassa tilanteessa oleville, sieltä saimme aina tukea ja kannustusta ja uskoa siihen, että lapsemme voisi olla terve, kun taas julkisella puolella saimme kohdata "epäilyä". Rakenteellisesti mitään poikkeavaa ei koskaan löytynyt. Tosin tyttö kasvoi alakäyrillä mikä hieman huoletti minua, ja lisäksi pään mitta oli jätätti n. viikolla. Keskiraskaus menikin itseltäni hyvin henkisesti, mutta lopussa pelot alkoivat taas hieman piinaamaan ja enkä oikein täälläkään uskaltanut käydä lukemassa.

Sunnuntaina 8.7 klo 21.25 jännityksemme loppui ja meille syntyi ihana terve tyttö rv 40+4 mitoin 3955g ja 52cm (eli se siitä alakäyrätytöstä) :heart:. Synnytyksessäkin riitti tosin jännitystä, sillä sydänäänet heikkenivät useaan kertaan ja jouduttiin lopulta kiireelliseen sektioon. Lopulta kaikki meni hyvin ja onnen kyynelistä ei ollut tulla loppua kun näin tytön kasvot :heart:. Tyttöä seurailtiin riskiluvun takia osastolla hieman tiiviimmin, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Kromosomitutkimuksiin olisimme vielä päässeet, mutta emme ainakaan toistaiseksi kokeneet tarpeelliseksi niitä.

Mutta tosiaan, halusin vaan kertoa tämän, jospa joku saisi tästä uskoa omaan odotukseensa ja päätöksiinsä . Voimia kaikille!

Maanu ja Kepa 6vrk

 

PePa :hug: Hyvä kun olet jo päässyt pahimmasta yli. Varmasti hautajaiset stressaavat, se on ihan täysin ymmärrettävää. Kuten myös se, että olet tuntenut itsesi kireäksi ja stressaantuneeksi. Voisitko sanoa lapsillesi vaikka että olet vähän kipeä tai että sinulla on paha olo, ja siksi "kiukkuinen"? Näin he ehkä ymmärtäisivät ettei kireytesi ole heidän syytään ja ehkä jopa yrittäisivät olla kiltimmin.
Voimia ja siunausta teille. Toivon että pikkuenkelinne hautajaisista tulee teille lohdullinen ja kaunis kokemus.

BigMomma :hug: Voi kun sinä tunnut voivan huonosti :'( Onko sinulle tarjottu miltään taholta keskusteluapua? Tuntuu siltä, että sellaista tarvitsisit. Kannattaa ottaa apu vastaan jos sinulle sellaista tarjotaan.. Toki sinulla on täysi oikeus tuntea juuri ne kaikki tunteet mitä käyt nyt läpi! Tilanne on vielä niin tuore, että reagointisi on ihan normaalia. Voimia sinulle paljon, niin hautajaisiin kuin surutyöhön jatkossa.

Maanu, ihanaa kun teillä oli seulakärähdyksestä huolimatta odotukselle onnellinen loppu! Paljon onnea Kepan syntymän johdosta! :heart: Meillä oli myös seulassa pelottava riskilukema, peräti 1:7!! Minun oli "pakko" mielenrauhani vuoksi mennä kromosomitutkimuksiin, joista tulikin sitten onnelliset uutiset. Siltikin pelkäsin ihan hirveästi eilistä rakenneultraa - olin lähestulkoon varma että jotakin muuta on pakko olla vialla vaikkei kromosomeissa mitään näkynytkään. Mutta niin kuitenkin kävi, että poika oli täysin kunnossa ja kaikki osat siellä missä pitikin. Kasvu oli jopa viikkoa edellä. Jospa nyt osaisi olla vaikka pari viikkoa rauhallisin mielin, ennen kuin keksin taas jonkun uuden syyn olla huolissaan!

Anukkio ja Paavo-Poika 21+1

 

BigMomma Otan todella osaa isoon tuskaasi. Toivottavasti jonain päivänä tuntuu siltä että tuska hellittää. Nyt on kuitenkin sen pahimman surutyön aika, voimia siihen...

 

Sydämestäni otan osaa BigMomma teidän suureen suruunne, jota nyt käytte läpi. Voimia koko perheellenne jotta jaksatte tämän prosessin käydä loppuun ja toipua menetyksestänne.

Haluaisin kuitenkin kertoa teille, jotka vielä elätte epätietoisuudessa ja odotuksessa, oman lopullisen tuloksemme. Kävimme tänään sydänkontrollissa. Helpotuksen itkuhan siinä tuli, kun lääkäri ultrattuaan totesi, että sydän on normaali eikä hän löydä sieltä mitään. Hän kehotti unohtamaan kaiken, jota meille on tullut tässä vastaan (avautumisepäilyistä lähtien) ja luottamaan, että loppuraskaus menisi hyvin. Bonuksena näin pienen tyttömme pikkuruiset sormet ja kauniin kuvan hänestä 4D:nä.
Kovasti jännitti, vaikka tiesin sisimmässäni, että kaikki on hyvin.

Kuullaan jatkossakin.

t. Minä + tyttö 27+2

 

toivon Onnea hienoista uutisista :heart: Nyt vaan onnellista loppuodotusta

Meillä on 9.8. uurnanlasku. Vähäsen harmittaa että on vielä niinkin kaukana mutta tuo oli ensimmäinen mahdollinen aika joten minkäs sille mahtaa.. Helpottaa kuitenkin että on nyt tuo päivämäärä tiedossa. Tiedän että silloin viimeistään tämä kaikki on ohi ja pääsen jatkamaan eteenpäin.. Pitäisi vaan vielä päättää mikä nimi laitetaan muistolaattaan. Alkuun ajateltiin että laitetaan vain sukunimi mutta nyt kun olen sitä miettinyt niin haluaisin kyllä ihan kunnon nimenkin, olihan hän kuitenkin meille jo rakas lapsi vaikka vain vähän aikaa oli matkassa.

 

Osanottoni menetyksen kokeneille.

Kysyisin noista täällä ketjussa mainituista downriskilaskureista, missä niitä ulkomaalaisia olisi netissä? Entä oliko suomalaisia laskureita netissä? Miten ulkomaisten laskurit erosivatkaan suomalaisista, kumman viitearvot tiukemmat?

 

Tällainen: Antenatal Screening Software-Trisomy Risk Calculator

Tuo antoi aikanaan ainakin minulle paljon "armeliaamman" riskiluvun. Suomalaisia laskureita ei vissiin löydy netistä.

 

Kävin rv 12+2 nt ulrassa jos nt oli 1.7 Eli hyvä. Nyt kuitenkin veriseula hälytti ja antoi noinkin alhaisen risikiluvun kuin 1:20. Soittivat tänään äitipolilta ja ens viikolla aika keskusteluun että mitä haluamme jatkossa tehdä.

Aloitin lukemaan tätä ketjua, mutta en vielä pitkälle päässyt. Mielessä risteilee valtavasti kysymyksiä. Joku oli maininnut ns vanishing twin, jossa siis elinkelvotoin kaksonen vaikuttaa kuitenkin tuloksiin. Mulla todettiin alkuraskauden ultrassa että on ollut kaksoset joista toinen ei ole ollut elinkelpoinen. Voiko tuo antaa veriseulassa "väärän" vastauksen??? Mulla vain eka raskaudessa oli huonoa oloa rv20+. Nyt tässä seitsemännessä raskaudessa olen ollut todella väsynyt ja huono olo koko ajan. Että jotain erilaista tässä raskaudessa on. Olen siis saanut jo 6 tervettä lasta eikä keskenmenoja ole yhtään.

No lueskelen kokemuksianne tässä pikkuhiljaa. On sulattelemista asioissa.
Reppis rv 13 tasan

 

Voimia Reppasenkeli epätietoisuuden keskellä!
Olen myös lukenut tästä ketjusta tuosta vanishing twin -ilmiöstä. Maalaisjärjellä ajateltuna se voisi hyvinkin aiheuttaa "vääriä" määriä istukkahormonia ja istukkaproteiinia vereen. Tarkempaa tietoa minulla valitettavasti ei ole.

Minulla tosin oli ilman mitään syytäkin veriseulassa arvot ihan päin hemmettiä. Eiköhän noihin yksilölliset erotkin vaikuta. Seulat perustuvat keskiarvoihin ja todennäköisyyksiin. Itse sain toukokuussa järkyttävän 1:7 riskilukeman mutta lapsivesipunktiossa todettiin kuitenkin terveet kromosomit. Minulla henkilökohtaisesti meni luotto tuohon veriseerumiseulaan.

Sinullekin tullaan ehdottamaan istukkabiopsiaa tai lapsivesipunktiota kromosomien selvittämiseksi. Nuo tutkimukset ovat täysin vapaaehtoisia.

Anukkio ja Paavo-Poika 22+5

 

Hei,
Olen nyt saanut kahlattua nämä molemmat ketjut lävitse. Meillä todettiin viime perjantaina nt ultrassa turvotusta huimat 5,5mm. (11+4) Kätiön mukaan turvotusta oli vain niskassa, pienellä alueella ja muuten kaikki näytti kaikin puolin normaalilta. Veriseula otettiin ultran jälkeen, siitä ei vielä ole tullut tuloksia. Tiistaina (24.7) olimme naistenklinikalla jatkotutkimuksissa. Turvotusta oli edelleen 4,5mm (12+1) Istukkanäyte saatiin otettua ja nyt on piinaviikot edessä. Tutkivat kuulemma kaikki kromosomit, koska turvotusta on noinkin paljon. Eli 1-4 viikon odotus edessä...

Noita verikoetuloksia en siis tiedä vielä, mutta itseäni on mietityttänyt tämä järjetön pahoinvointi, joka jatkuu vaan. Voisiko sillä olla yhteyttä johonkin kromosomivikaan? Eikös downissa yleensä ole se istukkahormoni korkealla? Esikoista odottaessa voin myös huonosti, mutta se ei jatkunut näin voimakkaana näin pitkälle. Motivaatiot tämän pahoinvoinnin sietämiselle alkaa olla aika nollassa... En tajunnut kysyä lääkäriltä tätä asiaa.

 

Kindal täällä kanssa poikkeavaa huonoa oloa (mulla kanssa vaan 1 raskaudessa tällaista) ja down- epäily.
Sain tänään neuvolasta noi arvot.
bHCG 5.10 ja PAPP-A 0.32 eli käsittääkseni aika hurjat lukemat. Olen pyöritellyt mielessäni tuota istukkabiopsiaa mutta en ole saanut varmuutta puoleen ja toiseen. Pelkään sitä keskenmenon mahdollisuutta (vaikka se onkin pieni) eikä ajatus neulan työntämisestä vatsaani ole kovinkaan houkuttelevaa sekään.
Onko hei kenelläkään tietoa miten toi mahdollinen down näkyisi 4D- ultrassa? Jos siellä kävisi. Entäs rakenneultrassa ihan vaan?
Reppis ja pää sekaisin rv 13+1

 

Reppasenkeli: Minulla nuo lukemat olivat papp-a 0,34 (tai 0,36 en ihan tarkalleen enää muista) ja hcg 0,58. Niskaturvotusta oli nt-ultrassa rv 11+0 2,7mm.
Minä kävin hätääntyneenä yksityisellä ultrassa rv 13+4 ja siellä katottiin tarkkaan mm. nenäluu, sydän, niskaturvotus ja kaikki noilla viikoilla näkyvät rakenteet. Esim. nenäluun löytyminen on hyvä merkki, joskaan ei kuitenkaan varma. Kuin myös reisiluun pituus. Mutta ultran avulla pelkästään ei voi sulkea downia tai muita trisomioita pois. Ainoastaan nuo kromosomitutkimukset antavat varman tuloksen.
Minulla tuossa ylimääräisessä ultrassa ei löytynyt mitään downiin viittaavaa ja lääkäri yritti kovasti lohdutella. kyllähän siitä sai voimaa odotellessa tutkimuksia, mutta mitään varmuutta siitä ei voinut saada. Verneri.net sivustolta löytyy paljon luotettavaa tietoa näistä seuloista. Siellä on myös kysymyspalsta.

Minulle yritettiin tuota istukkabiopsiaa, mutta se ei onnistunut ensimmäisellä pistolla ja koska olin niin kovin itkuinen ja kivulloinen niin eivät lähteneet toista kertaa yrittämään. Istukkabiopsia ei aina onnistu esim. jos istukka sijaitsee kohdun takaseinämässä. Odotin siis viikolle 15 tuota lapsivesipunktiota, joka olikin huomattavasti helpompi juttu. Se neula oli ohuempi. Voimia sinulle ja kaikille muillekin epätietoisuudessa oleville!

 

Heippa pitkästä aikaa.
Keskeytyksen aiheuttama suru alkaa pikkuhiljaa menemään ajatuksissa taustalle eikä itku ole enää niin herkässä.
Kindal: Minulla oli ihan jäätävä 24/7 pahoinvointi kaikki ne 12 viikkoa, jotka ehdin raskaana olla ennen keskeytystä. Ja kun enkelipoikamme syntyi, pahoinvointi loppui siihen. Samoin loppui se 12 viikkoa kestänyt flunssainen olo.
Luulen, että elimistöni reagoi pojan huonoon vointiin noin.
Meillä turvotusta oli 26.3 ma 4,4mm ja 28.3 ke jo 6 mm... Kasvukin oli hidastunut.
Lopputulos meillä olisi ollut sama joka tapauksessa paria viikkoa myöhemmin, ainakin patologin ja 3 muun lääkärin mukaan.

Tsemppiä hirveästi!
Trisomioita ei pojassa todettu mutta kaivelin omat tulokseni tuolta "enkeliarkistosta" (Laitoimme kaikki raskauteen liittyvät paperit yhteen laatikkoon).. S-PAPPA näyttää olleen 173 mU/l ja S-hCG-B-V 20 ug/l

 

Voimia kaikille teille, jotka olette kohdanneet menetyksen tai saaneet suru-uutisen :hug:

Olen tätä ketjua lukenut, itkenyt ja iloinnut. Kiitos kaikille, jotka olette jakaneet tarinanne, monista niistä olen saanut paljon lohtua.

Meidän tarinamme on vielä ihan auki. Nt-ultrassa (12+6) kaikki näytti olevan erinomaisesti, turvotusta 0.7 mm, mutta ikäni puolesta olimme päättäneet osallistua veriseulaan (sen enempää asiaa ajattelematta). Erittäin alhaisen niskaturvotuksen jälkeen yllätys kuitenkin oli aikamoinen kun jäimme downseulassa "kiinni" riskiluvulla 1:140. Veriarvot olivat molemmat vinksallaan juuri siihen väärään suuntaan (PAPP-A 0.5 ja hcg 2). IVF-raskauttamme oli yritetty pitkään ja sikiöntutkimusyksikössä käydyn keskustelun jälkeen päädyimme (todella pitkällinen ja vaikea pohdinta), että koska riski keskenmenoon oli jotakuinkin yhtä suuri kuin down-lapseen, emme mene istukkabiopsiaan. Ajatuksenamme on, että ellei vaikeita rakennepoikkeavuuksia löydy rakenneultrassa niin pelkkä down ei olisi meille riittävä syy raskauden keskeytykseen vaan olisimme valmiit pitämään downlapsen. En sitten tiedä millainen päätös olisi jos tietäisimme 100%:n varmuudella, että lapsella on down. Nyt kun se vain väijyy suht pienenä mahdollisuutena on ehkä helpompi tehdä tällainen ratkaisu?

Rakenneultramme on varattu viikolle 21 eli aika myöhään ja mietinkin tässä, että josko kävisimme esim. viikolla 19+ yksityisellä 4D-ultrassa. Tiedän, ettei siellä down näy, mutta toisaalta jos jotain rakennepoikkeamaa olisi niin ainakin tulisivat aikaisemmin esille ja vielä ehtisi raskauden pahimmassa tapauksessa keskeyttää ja lisätutkimuksille olisi enemmän aikaa.

Lapsivesipunktioon pääsisimme vielä parin viikon päästä jos haluaisimme ja yritänkin nyt katsella pystynkö elämään tämän päätöksen kanssa vai ahdistunko liikaa tästä huolesta. Suht ok olen ollut tähän asti, vaikealta vaan tuntuu kun mieheni tuntuu luottavan ihan täysin siihen, että lapsi on terve eli en hänen kanssaan pysty keskustelemaan asiasta ollenkaan (hän sai ihan tarpeekseen viime viikon asian vatvomisesta) ja pelkään että jos vaatisin päästä punktioon ja tulisi terveen lapsen keskenmeno syyttäisin vain ja ainoastaan itseäni siitä. Välillä saan itseni kyllä rauhalliseksi hetkellisesti onnelliseksi odottajaksi, kun tunne siitä että kaikki on hyvin on niin voimakas (kaikki vaikuttaa niin samanlaiselta kuin aikaisemmissakin raskauksissa), mutta tiedän ettei se mitään takaa. Ei yhtään mitään. Pitkät tulevat olemaan viikot ennen seuraavaa ultraa..

riskilä 13+4

P.S. Otin raskauden alkuvaiheessa nimimerkin käyttööni, kun tarkoitukseni oli kirjoittaa odottajapuolelle, en ehtinyt, mutta nyt nimimerkki tuntuu erittäin osuvalta..

 

riskilä, mulla kans tuli seulasta "kärähdys", nt oli normaali 1,8mm (esikoisella oli 1,4mm) ja riskiluvuksi saatiin 1:120. En myöskään osallistunut tarkempiin tutkimuksiin. TOKI varasin ajan lapsivesinäytteeseen ja sanoin lääkärille heti, että jos ultrassa ei nyt mitään pahasti vialla ole niin en halua ko. näytettä ottaa. Olin kanssa laskeskellut, että km-riski kutakuinkin yhtä suuri kuin riski down-lapseen. Niinpä mentiin tähän tutkimukseen rv15 ja siellä pyöri niin terveen oloinen ihmisenalku, että vaikka hänellä down olisikin, niin tuskin oisin voinut raskautta keskeyttää. Muutenkin siis kaikki näyttää normaalilta. Sen jälkeen olen ollut rakenneultrassa ja vielä 30.viikolla istukan takia ultrassa, jossa myös lääkäri ultrasi sikiötä tarkemmin esim. sydäntä eikä havainnut poikkeavaa. Sain myös 4d-kuvat kasvoista ja ainakin niissä näyttää ihan normaalilta vauvalta. Tiedän hyvin, että ultrassa ei tosiaan koskaan kaikki downit käryä, joten saapa nähdä miten käy. Nyt on menossa rv 35+6.

 

Riskilä, tiedän mitä käyt läpi. Minä kärähdin rakenneultrassa riskiluvulla 1:100. Meillä epäiltiin trisomia-18. Tarkkojen sikiötutkimusyksikössä tehtyjen ultrausten jälkeen päädyimme siihen ettemme tee sikiölle lapsivesitutkimusta keskenmenoriskin vuoksi. Ultrassa mitään hälyyttävää ei enää näkynyt. Kuten mieheni sanoi, jos lapsella olisi ollut trisomia-18 olisi lopputulos ollut kaikissa vaihtoehdoissa sama, eli lapsen menehtyminen. Emme kuitenkaan halunneet ottaa riskiä, että se olisi käynyt terveen lapsen kohdalla lapsivesipunktion takia.

Odotusaika oli piinaa, mutta päättyi hyvin terveen pojan syntymään <3

Tsemppiä!

 

Kiitos Marde79 ja Tiinuliini vastauksistanne! Sinulle Marde79 voimia viimeisille odotusviikoilla ja Tiinuliinille kiitos rohkaisevasta tarinastasi!

Minua jäi sikiöntutkimusyksiköstä vaivaamaan se, ettei sikiötä siellä sen enempää ultrattu, kätilön kanssa vain keskustelimme ja sitten todettiin, että katsotaan mikä tilanne on rakenneultrassa. Näin jälkeenpäin ajateltuna (ei tosiaan siellä tullut mieleen) olisimme kait ainakin voineet pyytää ultrausta? Ajattelin ensi viikolla vielä soittaa nt-ultran tehneeseen sairaalaan ja vielä varmistaa ettei tietoihimme ole merkitty mitään "epäilyttävää" esim. nenäluun puuttumista tms. Ultranneesta kätilöstä sai sen kuvan, että kaikki oli erittäin kunnossa, mutta mistäs sitä tietää vaikka olisi jättänyt jotain kertomatta mikä siinä tilanteessa ei tuntunut oleelliselta, mutta veriseulan kärähdyksen jälkeen voisi sitä ollakin. Viikon 15 punktioon pääsemme lyhyelläkin varoitusajalla soittamalla sikiöntutkimusyksikköön, mutta ei siinäkään yhteydessä mistään ultrasta ollut puhetta.

Hyvää on kyllä tehnyt puhua näistä asioista, huomaan että moni kaverini on myös aikanaan tarttunut seulaan syystä tai toisesta, mutta jättänyt sitten menemättä punktioon. Että tietävät ainakin mistä puhun. Toisaalta saattaa sitten jäädä tuntikausiksi pohtimaan jotain pientä yksityiskohtaa, esim. eilen jäin tutkimaan ultrakuvia ja vertailemaan vanhempien lasteni ultrakuvia etsien nenäluuta..eikä siitä hullua hurskaammaksi kyllä niistä tule.

Voimia kaikille tähän päivään!

riskilä

 

riskilä, kurjaa että sinäkin olet joutunut tähän ketjuun kärvistelemään. :hug: Teillä on tuo riski näin maallikon silmin kovin pieni eivätkä nuo seerumiseulan tuloksetkaan ole pahasti vinksallaan. Ymmärrän hyvin, että pohdit kromosomitutkimusten haitta-hyöty -suhdetta. Meillä tuo riskilukema oli niinkin korkea kuin 1:7 ja vaikka minäkin melkein olin menemättä lapsivesipunktioon, oli minun jotenkin "pakko" oman mielenterveyteni takia siihen mennä. Ennen tätä kävin kyllä yksityisellä ultrassa rv13. Tämä oli kuin eräänlainen hyvin varhainen rakenneultra - katsottiin kaikki mikä katsottavissa oli.. eikä mitään "vikaa" tosiaan löytynyt ja lääkäri oli todella kummalisenkin varma siitä että terve vauva olisi tulossa. Lapsivesipunktion tulos sitten osoittikin, että kromosomeiltaan terve poika on tulossa.

Jos kuitenkin päädyt istukkabiopsiaan tai lapsivesipunktioon niin ne kumpikin tehdään aina ultraohjauksessa, eli ehdottomasti ultrataan ennen ja jälkeen toimenpiteen sekä tietty sen aikana.

Vääriä hälytyksiä näissä seuloissa tulee kyllä ihan hävyttömän paljon.. siitä kertoo jo tämänkin ketjun pituus. Voimia sinulle epätietoisuuden keskellä!

Anukkio ja Paavo 23+3

 

Kiitos tsempeistä myös sinulle Anukkio!

Kyllähän tuo riski pieneltä tuntuu ja varmasti(?) olisimme menneet punktioon jos se olisi ollut esim. 1:10. Toisaalta sitten välillä se 1:140 riski paisuu omassa mielessä ihan järjettömäksi vaikka kuinka yrittäisi ajatella että todennäköisyys ON pieni. Mutta kun joku on aina se 140:skin Tai sitten kauhukuvittelen, että niskaturvotus onkin mitattu väärin ja riskilaskurin mukaan jo 1 mm enemmän turvotusta antaisikin noilla veriarvoilla jo riskiluvun 1:10

Varasin tänään 4D ultraan ajan viikolle 19. Enkä sitten soittanutkaan sinne ultran tehneeseen sairaalaan, kun ajattelin että josko kuitenkin saisin rauhotuttua ja vähän tätä asiaa takaa-alalle omassa mielessä. Jos siellä sitten onkin joku puuttuva nenäluu tms. niin sitten ollaankin taas siinä tilanteessa että pohditaan samaa asiaa, että mennäänkö punktioon vai ei. Nyt kuitenkin uskon, että pystyn elämään 5 viikkoa sen kanssa että sinne ei vaan mennä (johan tässä on kokonainen viikko selvitty jotakuinkin järjissä ) ja sen sijaan katsotaan tuo varhennettu rakennultra yksityisellä ja sitten pari viikkoa sen jälkeen julkisen puolen tuomio samasta asiasta.

Näin ainakin tänään..

 

Lääkärireissu takana. Ultran tuomio oli että down-vauva, mutta terve. Tietyt markkerit antoi tosiaan vaikutelman downista. Sydän näytti siis hyvältä eikä suuria rakennevikoja näy. 3vkon päästä lapsivesipunktio. Siitä sitten 2vkoa vastauksiin. Lääkäri itse ehdotti näin. Sanoi että voi tehdä istukkabiopsian, mutta hankala ottaa ja voi joutua pistämään enemmän kuin kerran eikä halunnut turhaan sitä riskiä. Siksi sanoi että odotetaan ja katotaan lapsivesinäyte mieluummin. Että odotusta vielä että asia varmistuu sitten 100%. Toisaalta olen niin iloinen että sydän on kunnossa. Eniten pelkäsin että olisi paha sydänvika toisella.
Reppis

 

Hei taas!

Väliaikatietoja: Eli tänään saatiin istukkanäytteen tulokset. Terveet kromosomit <3 Eli nyt vielä jännätään rakenneultraan, mutta kyllä kivi vierähti sydämeltä. Ja pahin pahoinvointikin alkaa helpottaa.

Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa painiville!

Kindal 13+3

 

Mahtava uutinen Kindal!!

 

Olen Kindal tosi iloinen teidän puolesta! On ihana saada tännekin pinoon näitä hyviäkin uutisia