Odotan toista lasta yksin ja olisi mukava vaihtaa kokemuksia, tunnelmia jne muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Itse en ole vielä edes osannut päättää mitä tehdä tämän raskauden kanssa, eikä aikaa ole paljoa. Lapsen isä on niin karseasti häiriintynyt persoonallisuus, ettei ole kenenkään etu olla sen tyypin kanssa tekemisissä. Kaikki mitä sanoo on valetta, kalja maistuu, naisia riittää ja on pöllinyt muun muassa poikani possusta rahaa kaljan kittaamiseen. Eli järjrllä ajatellen abortti olisi kaikin tavoin paras ratkaisu, mutta silti; en tiedä mitä tehdä. Poikani toivoo pikkusisarusta ja olen nähnyt uniakin vauvasta. Paska tilanne kaikin tavoin. Tuntuu ettei kumpikaan päätös ole hyvä. Jos pidän vauvan, olen kahden yh, paska tulee roikkumaan oven takana mölisemässä lapsesta, opintoihin tulee tauko, ja en tiedä jaksanko yksin. Jos en pidä niin paska on varmaan silti oven takana roikkumassa ja mölisemässä kuin olen vauvan tappaja, mutta muuten voisin jatkaa elämääni ja keskittyä poikaani ja opintojen päätökseen saattamiseen.
Pelkään kuitenkin; jos teen abortin niin kadun sitä.
Pelkään kuitenkin; jos teen abortin niin kadun sitä.