Tein tuon unikoulutuksen ja samalla maidosta vieroittamisen yhtäaikaa. Ikää oli noin 8 kk. Lapsi nukkui omassa huoneessaan.
Kun hän heräsi itkemään, menin hänen luokseen ja sitten laitoin takaisin makuuasentoon. Hän alkoi nousemaan ylös ja sanoin vain että "ei". Sitten menin patjalle hänen viereensä nukkumaan. Huusi aikansa mutta en reagoinut kun vasta 15 minuutin kuluttua laittamalla taas nukkuma-asentoon (nousi aina seisomaan sänkyä vasten). Ja taas sama, menin siihen viereen lattialle maate sanomatta mitään. Huusi noin 1½ enemmän ja vähemmän, ihan kiukkuitkua ja sitten alkoikin itsekseen laulamaan unilauluaan ja nukahti. Sitten siirryin omaan huoneeseen nukkumaan.
Aamuyöstä sama tilanne uudelleen, itki vain ½ tuntia, sillä en sanonut mitään ja käänsin siinä vieressä patjalla nukkuessani vain selkäni.
Seuraavana yönä heräsi vain kerran ja itki tunnin ajan samalla rutiinilla.
Kolmantena yönä heräsi jälleen kerran, ja tällä kertaa laitettuani nukkuma-asentoon lähdin huoneesta pois. Itki vain vajaa 15 minuuttia eikä edes kovaa. Oli jo vähän "alistunut" että jaahas, tää on tätä, turhaan tässä huudan...
Neljäs yö olikin täysin hiljainen, jotain pieniä inahduksia, mutta osaisi itse nukahtaa tai sitten ne tulivat unissaan, mutta ei tarvinnut edes nousta.
Ainoo vaan, että kukas kouluttaisi äidin nukkumaan...?
Opettelin itse sitten noin viikon ajan nukkumaan ehjiä öitä. Se olikin vaikeaa kun oli tottunut heräämään monta kertaa yössä. Mutta nyt siis nukutaan kaikki hyvin, lukuunottamatta sairastelujen yhteydessä tai kun esim. viikko itten puhkesi pari poskihammasta. Lapsi saattaa myös hyvän yöuniviikon jälkeen vielä ikäänkuin testata sinua. Sama itkeskely voi alkaa uudelleen, mutta se kysyy määrätietoisuutta ja päättäväisyyttä ja usein menee parissa päivässä ohi. Eli pidä pintasi. Tuntuu aluksi raskaalta, mutta kuten jo sanoin, palkinto on sitäkin maittavampi. =)