Toiveissa vauva 2021

Sen kerran kun pääs kehumaan rfsu:n ovistestejä, ni sit ne vi****lee mulle Testi taas aivan tyhjä, vaikka pidätin 3.5h. Onko mun testipaketti viallinen vai mitä ihmettä? Nää ovisoireet on nyt kuitenkin kolmatta päivää aika isot ja yleensä kyl tässä vaiheessa se plussa pärähtää tauluun. No ei oo kyl menossa ku vasta kp11, mut menee kyl maku, et testit käyttäytyy noin, et ensin antaa toiveita vähän ja sit seuraava testi onkin tyhjä. Ei oo ennen näin käynyt.
olisikohan sulla joku viallinen paketti tosiaan. mulle ei ole kertaakaan käynyt noin.

tässä vielä kuvat mun rfsun ovistesteistä. Kp 8 asti hailurat kuvissa näkyvät viivat ja kp 14 ovis plussa (alin kuva)

 
olisikohan sulla joku viallinen paketti tosiaan. mulle ei ole kertaakaan käynyt noin.

tässä vielä kuvat mun rfsun ovistesteistä. Kp 8 asti hailurat kuvissa näkyvät viivat ja kp 14 ovis plussa (alin kuva)
Ei ole minullekaan ennen näin käynyt :eek: Ihan selkeät oireet ja eilen illalla oli vielä ne kivutkin vasemmalla puolella. Mutta juuri tuollain minullakin tummentunut, eikä sahannut ees taas. Vähän kyllä pelottaa, et käy noin, kuin vierailija sano, et tää vaan pitkittyy ja pitkittyy ja sit irtookin huonolaatuinen yksilö :(
 
No mä oon kans miettinyt joskus, et lopetetaanko liian ajoissa, vaikka tunnen oviksen hyvin. Mut mistäs mä tiiän, et onko kipu ennakoivaa, just tapahtuva ovis vai jälkeen päin tapahtuvia kipuja Jos sulla ovis kp16-18 ja menkat alkaa kp30, ni eikös luteaalivaihe ole ihan hyvän pituinen?
Joo on se! Mietin siis vaan että jos se ovis oiskin mulla kuitenki myöhemmin niin sillon tallettelut ei oo ollu osuvia ja luteaalivaiheki ois lyhyempi.
 
  • Tykkää
Reactions: Kasikuus
Nyt on siis kp5 ja mulla menkkajomoja vieläki. Vois kuvitella olevan oviskipuja tai menkkakipuja,mut ovis näytti tyhjää ympyrää, eli ei oo. Alavatsa vaan on kipeä. No,tää on just tätä että kokoajan tarkkailee itteä vaikkei olis edes tavallaan aihetta.. huokaus..
 
  • Tykkää
Reactions: kolava
Onko täällä muuten ketään, jotka toivovat toista lasta tai muistavat, miltä tuntuu toivoa toista? Itseä pelottaa hirveästi kummalliset asiat. Että mies ei jaksa toista vauva-aikaa, vaikka meillä on todella hyvin asiat nyt. Tai ettei rakkaalle esikoiselle jää tarpeeksi aikaa. Lisäksi mietityttää kaikki arkiset asiat ja organisointi. Meillä tulisi lapsille kaksi vuotta ikäeroa, jos heti tärppää kun aletaan yrittää. Miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta, mutta he ovat jo isoja (9 ja 12 tänä vuonna) ja eivät vaadi enää mitään vaippojen vaihtoja tai muita vastaavia. Mies ottaa aika lunkisti ja ei ole kova stressaamaan, mutta itseä mietityttää.
 
Hei! Yksi uusi ilmoittautuu mukaan keskusteluun. En halua tulla mukaan listoille, mutta seuraan mielelläni teidän matkaanne ja osallistun myös mukaan keskusteluun parhaani mukaan.
Sen verran taustatietoa, että olen lähemmäs nelkkyt ja ensimmäistä yritetään. Synnytyspelko on todella suuri ja sektio on aina ollut itselleni ainoana vaihtoehtona.
Lisänä vielä jännitän myös äitiyttä, vaikka olen siihen täysin valmis.
Tsemppiä kaikille!
 
Onko täällä muuten ketään, jotka toivovat toista lasta tai muistavat, miltä tuntuu toivoa toista? Itseä pelottaa hirveästi kummalliset asiat. Että mies ei jaksa toista vauva-aikaa, vaikka meillä on todella hyvin asiat nyt. Tai ettei rakkaalle esikoiselle jää tarpeeksi aikaa. Lisäksi mietityttää kaikki arkiset asiat ja organisointi. Meillä tulisi lapsille kaksi vuotta ikäeroa, jos heti tärppää kun aletaan yrittää. Miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta, mutta he ovat jo isoja (9 ja 12 tänä vuonna) ja eivät vaadi enää mitään vaippojen vaihtoja tai muita vastaavia. Mies ottaa aika lunkisti ja ei ole kova stressaamaan, mutta itseä mietityttää.
Meillä on toisen lapsen yritys menossa. Esikoinen on jo pian 8 vuotias, itsellä oli pitkään vaikeuksia jotenkin sisäistää että haluan toisenkin, koska jotenkin esikoista rakastaa niin paljon, että sitä ok miettinyt et voiko sen rakkauden jotenkin jakaa, ja että pilaanko nyt jotain toisella lapsella, tätä pohdin monta vuotta, kunnes yhtäkkiä plussasin ilman yritystä. Säikähdin ensin hirveesti että nyt se tapahtuu, ja en tiedä mistäön mitään olo, mutta sillon tajusin lopulta että kyllä mä toisenkin lapsen haluan, mutta sit tulikin keskenmeno. Sen jälkeen alettiin yrittämään. Pelko katos. Toki nyt kun sain toisen keskenmenon joulun alla. Sillon koin ihme pelkotiloja, mm. Että entä jos mulle käykin raskauden takia jotain, ja esikoinen jää ilman äitiä. Et mulle kyllä riittää yks lapsikin. Hirveesto pohdintoja. Toki mulla se keskenmeno oli raju kun tuli verenhukkaa, jouduin melkein jopa veritankkaukseen, mutta onneks en ihan. Pieni pelko toki siitä jäi.

Mutta nyt jälkikäteen oon edelleen sitä mieltä että sisarus halutaan meidän lapselle.
 
Onko täällä muuten ketään, jotka toivovat toista lasta tai muistavat, miltä tuntuu toivoa toista? Itseä pelottaa hirveästi kummalliset asiat. Että mies ei jaksa toista vauva-aikaa, vaikka meillä on todella hyvin asiat nyt. Tai ettei rakkaalle esikoiselle jää tarpeeksi aikaa. Lisäksi mietityttää kaikki arkiset asiat ja organisointi. Meillä tulisi lapsille kaksi vuotta ikäeroa, jos heti tärppää kun aletaan yrittää. Miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta, mutta he ovat jo isoja (9 ja 12 tänä vuonna) ja eivät vaadi enää mitään vaippojen vaihtoja tai muita vastaavia. Mies ottaa aika lunkisti ja ei ole kova stressaamaan, mutta itseä mietityttää.
Mulla oli juuri kaikkia noita tuntemuksia. Aikaa kulunut toki 10v. Mutta muistan :love:
Ja voin todeta että se toinen menee ihan siinä sivussa (y)
Ja esikolle jää aikaa kun vauva nukkuu ja meillä ainakin halus paljon osallistua vauvan hoitoon. Haikeana muistelen myös kun vauva oli masussa niin esikoinen silitteli ja pussaili mun mahaa:love:
Kyllä se huomio riittää kaikille varmasti:giggle:
Meidän pojilla on vajaa 2v. Ikäeroa nyt jo teinejä mutta pienestä ikäerosta tiivis pari, tekee paljon asioita yhessä ja luulen että aikuisena ovat myös kuin paita ja peppu :giggle:
 
Meillä ekalla ja tokalla ikäeroa 2v2kk. Tokalla ja kolmannella 1v7kk. Nyt jos tulen heti raskaaksi tuleekin yli 3v ikäeroa, että sillä tavalla uusi tilanne "isommalla" ikäerolla.
Tokan syntyessä kyllä välillä tuntui ettei aika riitä millään ja joutui uudella tavalla opetella ajankäyttöä että sai kaikille tarvitsemansa määrän huomiota. Kolmas meni rehellisesti siinä sivussa, lapsetkin oli jo oppinut jakamaan huomion niin jotenkin meki vaan niin helposti joukon jatkona.
 
@kolava meillä veljeksillä noin 3 v ikäeroa. Ovat parhaat kaverit. Esikoinen tuli sairaalaan katsomaan pikkuveljeä ja alkoi itkeä onnesta kun sai pitää vauvaa ekaa kertaa sylissä. Sen jälkeen ovat olleet erottamattomat, molemmat huolehtivat toisistaan, leikkivät yhdessä jne. Mustasukkaisuutta ei koskaan tullut. Meillä toinen lapsi tuntui tekevän perheestämme meidät, jokaiselle löytyi oma paikka perheessä ja dynamiikka toimii. Esikoisen vauva-aika oli vaikeaa ja rankkaa, toisen lapsen syntymä ja vauva-aika oli kaikin puolin korjaava kokemus, vaikka sektio olikin vaikea ja tuli komplikaatioita.

Itselleni tuli vähän yllätyksenä tämä valtava kolmannen lapsen kaipuu, sillä vielä toisen lapsen ollessa ihan pieni, 1-2 v, olin varma että kaksi riittää. Nyt veljekset ovat jo 6 ja 9 ja kolmannen kaipuu on kestänyt monta vuotta. Jos vielä kolmas saataisiin, uskon et veljet ottaisivat hänetkin ilomielin vastaan ja löydettäisiin kyllä hyvin uusi dynamiikka. Tavallaan siis kaikki on hyvin näinkin, mutta suren kyllä jos kolmatta lasta ei saada, kaipuu jää. Mut en halua jäädä katumaan mitään, joten ainakin olen tyytyväinen siitä että yritetty on, ja lopputulos ei ole omissa käsissä.
 
Mulla on koko ikäni ollut vauvakuume, mutta ekan vauvavuosi oli aika haastava ja vasta hänen ollessa kolme aloin pikkuhiljaa haaveileen toisesta lapsesta, ihan, jotta isompi lapsi saisi sisaruksen. Mutta mies ei oikein innostunut ja kakkonen olikin hiukan sellainen ei suunniteltu, ”varmoilla päivillä” alkunsa saanut :D
Tokan raskausaikana mulle jo tuli vahvasti ajatus, että haluan ehdottomasti vielä yhden ja yllättäin mieskin siihen suostuu, mutta sillä ehdolla, että heti tähän perään, ettei vauvavuodet kestäis ikuisesti :LOL:

Hei, mulla tuli äsken ihan vähän punaista vessassa käydessä. Täähän herätti kovasti toiveita mahdollisesta kiinnittymisestä tai pian alkavista menkoista! Viime raskaudessa tuli meinaan yks veriviiru kiinnittymisen yhteydessä (8 tai 9 päivää sen kerran jälkeen, josta lapsi varmasti sai alkunsa). Että jännityksellä odottelen, että alkaako menkat vai mitä on meneillään(y)
 
Heippa! Täällä käytössä pelkästään digitaaliset ovulaatiotestit, koska tikuista ei saanut ikinä selvää.

Nyt kun mulla on käytössä Ovitrelle pistos, jolla ensin varmistettiin ovulaatio ja nyt laitetaan vielä pistoksin tukea, niin raskautta voi lääkärin mukaan testata vasta, kun menkat myöhässä pari päivää. Tuo Ovitrelle vissiin sisältää raskaushormoonia ja siitä voi saada väärän positiivisen, jos testaa liian nopeasti. Viimeisen piikin laitan ens ti ja lääkäri ehdotti testaamista vasta pe, mikäli en vuoda vielä. Odottaminen on niin ärsyttävää
 
Hei mä muistaisin, että täälläkin on ollut puhetta nivuskivuista, mutta en nyt nopealla tsekkaamisella löytänyt niitä viestejä, niin voisitteko kertoa kokemuksia kenellä niitä on ollut, että minkälaista kipua tulee, mihin kohtaan suunnilleen ja millä päivillä? Ja tietty onko johtanut plussaan? :love: Täällä aletaan taas kehittelemään kaikenlaista oiretta itelle, kun piinapäivät lähestyy pikkuhiljaa.:ROFLMAO:
 
Onko täällä muuten ketään, jotka toivovat toista lasta tai muistavat, miltä tuntuu toivoa toista? Itseä pelottaa hirveästi kummalliset asiat. Että mies ei jaksa toista vauva-aikaa, vaikka meillä on todella hyvin asiat nyt. Tai ettei rakkaalle esikoiselle jää tarpeeksi aikaa. Lisäksi mietityttää kaikki arkiset asiat ja organisointi. Meillä tulisi lapsille kaksi vuotta ikäeroa, jos heti tärppää kun aletaan yrittää. Miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta, mutta he ovat jo isoja (9 ja 12 tänä vuonna) ja eivät vaadi enää mitään vaippojen vaihtoja tai muita vastaavia. Mies ottaa aika lunkisti ja ei ole kova stressaamaan, mutta itseä mietityttää.
Minä toivon toista lasta. Esikoinen vasta 6 kk ja ei ole vielä ainakaan puoleen vuoteen tarkoitus aloitta yritystä. Eli kunhan haaveilen. :D mä mietin, että mitäs jos toisen lapsen vauva-arki onkin vaikeeta. Nyt ollaan päästy tosi helpolla, tää ei oo pikkuvauvakautenakaan itkenyt kuinihan max. 10 min päivässä. Yöllä herännyt jo monta kuukautta max. 2 kertaa ja nukahtanut helposti takaisin, iltaisin nukahtanut aina itsekseen ilman huutoja. Viime yö oli eka kokonainen yö, ja kyllä sitä aamulla mietti, että olisko mieli toisen lapsen suhteen erilainen jos tää vauva-arki olis ollut niin rankkaa kuin yleensä toitotetaan. Vähän pelottaa, että kun nyt on päässyt helpolla niin jotenkin olettaa seuraavankin olevan..
 
Mä oon kyl puulla päähän lyötynä täällä. Treenasin tossa sellasen kotitreenin, joka sai mut oksentaa, vaikka treeni kesti ehkä max. 20min, mut oli aika raju sykkeen nostaja. Ei mennyt kauaa ku housuun valahti kirkasta verta. Alkaako tässä jotkut menkat uudestaan, kun ollut 3pvä noita menkka polttelujakin? Mut eihän ne nyt voi alkaa, kun vasta ovis tuloillaan :ROFLMAO::unsure:
 
Sen kerran kun pääs kehumaan rfsu:n ovistestejä, ni sit ne vi****lee mulle Testi taas aivan tyhjä, vaikka pidätin 3.5h. Onko mun testipaketti viallinen vai mitä ihmettä? Nää ovisoireet on nyt kuitenkin kolmatta päivää aika isot ja yleensä kyl tässä vaiheessa se plussa pärähtää tauluun. No ei oo kyl menossa ku vasta kp11, mut menee kyl maku, et testit käyttäytyy noin, et ensin antaa toiveita vähän ja sit seuraava testi onkin tyhjä. Ei oo ennen näin käynyt.
Onpa outoa, mä tikuttelin tämän kierron niillä ja hyvin toimi. Ainakin so far :ROFLMAO::ROFLMAO:
 
Hei omakohtainen kokemus B6 käytöstä. Nappasin tätä nyt siis tähän kiertoon kokeiluun ja nyt vasta kun ihmettelin miks mun luteaali joka on ollut hyvin tarkkaa 11-12 päivää ihan max13 venähti nyt tässä kierrossa. Niin ilmeisesti toi B6 on pidentänyt sen pari päivää. Nyt kyl ärsyttää kun ei mulla ois mitään tarvetta enään venyttellä vaan sais menkat alkaa niin pääsisi uuteen kiertoon ☺ Nyt onneks on jo vähän ks pehmentynyt että ehkä sitten huomenna aukais hanat ☺☺ Mutta siis jos joku kärsii liian lyhyestä niin suosittelen kokeilee
 
@Hipposka mä olin kanssa ketoosilla ennen edellistä raskautta, ja se loppui sitten joskus alkuraskauden pahoinvoinneissa kun hiilarit oli ainoat alas menevät asiat oli kyl hauska kokeilu, mutta lyhyeen loppui kun ehdin 1,5 kk olemaan ja sitten tulikin heti plussa. itse kun voisin elää jäätelöllä, suklaalla ja pastalla niin tollanen totaalikieltäytyminen oli kyllä kaikkein tehokkain. Painokin tipahti 7 kg, vaikka en mikään jättiläinen ollutkaan ennestään.
Mulla ihan sama, että herkuttelu on riistäytynyt käsistä eikä sivistyneet vähennykset toimi mulla ollenkaan, vaan on tehtävä kunnon shokkihoito ja sen jälkeen alettava hiljalleen taas avaamaan ruokaviolita hiilarien suhteen. :D Niputin tosiaan kaikki juustot yhteen, kun mä syön nimenomaan pehmeitä ulkomaisia juustoja.

Lakritsista mainitaan THL:n sivulla näin: "Uusi suomalaistutkimus antaa lisätukea Lapsiperheiden ruokasuosituksen ohjeelle, että äidin tulee välttää runsasta lakritsin syöntiä raskauden aikana. Lakritsin ja sen luontaisen makeutusaineen glykyrritsiinin syönnillä voi olla pitkälle ulottuvia haittoja sikiön kehitykselle. Turvallisen käytön rajaa ei tunneta. Tutkimuksessa suurille lakritsiannoksille sikiönä altistuneet nuoret suoriutuivat psykologin tekemistä kognitiivisista päättelytesteistä muita heikommin."

Menkat alkaa olla ihan loppusuoralla! Toivotaan, että loppuisivat nyt siististi eikä iän ikuista tiputtelua tässä kierrossa olisi. Digitestitkin saapuu päivänä minä hyvänsä eli malttamattomana täällä jo odotellaan eilisen vauvapaprikan jälkeen. :D
 
@kolava meillä veljeksillä noin 3 v ikäeroa. Ovat parhaat kaverit. Esikoinen tuli sairaalaan katsomaan pikkuveljeä ja alkoi itkeä onnesta kun sai pitää vauvaa ekaa kertaa sylissä. Sen jälkeen ovat olleet erottamattomat, molemmat huolehtivat toisistaan, leikkivät yhdessä jne. Mustasukkaisuutta ei koskaan tullut. Meillä toinen lapsi tuntui tekevän perheestämme meidät, jokaiselle löytyi oma paikka perheessä ja dynamiikka toimii. Esikoisen vauva-aika oli vaikeaa ja rankkaa, toisen lapsen syntymä ja vauva-aika oli kaikin puolin korjaava kokemus, vaikka sektio olikin vaikea ja tuli komplikaatioita.

Itselleni tuli vähän yllätyksenä tämä valtava kolmannen lapsen kaipuu, sillä vielä toisen lapsen ollessa ihan pieni, 1-2 v, olin varma että kaksi riittää. Nyt veljekset ovat jo 6 ja 9 ja kolmannen kaipuu on kestänyt monta vuotta. Jos vielä kolmas saataisiin, uskon et veljet ottaisivat hänetkin ilomielin vastaan ja löydettäisiin kyllä hyvin uusi dynamiikka. Tavallaan siis kaikki on hyvin näinkin, mutta suren kyllä jos kolmatta lasta ei saada, kaipuu jää. Mut en halua jäädä katumaan mitään, joten ainakin olen tyytyväinen siitä että yritetty on, ja lopputulos ei ole omissa käsissä.
Siis miten voi kuulostaa näin ihanalta tää teidän meno. Luonne ratkasee paljon selvästi. Meillä sangen touhukkaat ja rempseet veljekset 2,5v ikäerolla ja ovat nyt 3 ja 6 ja about koko ajan toistensa kurkussa kiinni. Haha. Sairaalassakin esikoinen leikki äitin "robottisängyllä" intopiukkana, pikkuveljestä viis :D hahaha. Siinä mentiin sängyllä ylös ja alas ja välillä kyllä hihkuttiin, että äiti jännittääkö sua ja pikkuveikkaa. Kilpailevat nykyään koko ajan ihan kaikesta ja poikkeusolojen kotoilu vaan pahentaa tilannetta. Ovat kyllä tosi kiintyneitä toisiinsa ja uusissa paikoissa pienempi tukeutuu paljon isompaan. Päiväkodissa aikanaan sanoivat, että toi heidän yhteys on ihan mieletön. Mutta molemmat räiskyy ja molempien uhmaikä takaa sen, että äitiltä palaa pinna ihan riittävän usein. Tietty yhdessä keksitään niin parhaat kuin pöjimmätkin ideat. Kysyin lapsilta taannoin, että mitä jos meille tulis vielä yks lapsi. Isompi vastas ihan suoralta kädeltä, että ei varmana hahaha.
 

Edit. Eipä tuo viiva tuos kuvas näytä yhtään "suht tummalta" :D


Mulla kp 9 ja viiva suht tumma aamutestiksi, tuli heti näkyviin, tein jo klo 10 tämän(en yleensä testaa aamusta, vaan vasta iltapäivästä) . Tiedän et tästä tää lähtee ensin vaalenee ja sit pamahtaa ovis plussa.
Nyt vaan tuntuu et ovis kiirehtii, äsken valahti Jäätävät limat. Siis tätä kyllä aina on, mutta en tiedä pelkäänkö et ovis menee ohi nopsaan tai jotain :D talleteltu ollaan kyllä jo ennakkoon ettei hätiä sen suhteen. Ei sais stressata tämmösiä.
Mutta ovis on yleensä mulla n. 14-16 joten kyllä täs hetken saa taas pohtia ja testaila :D nippailee vaan jo. Nyt vissii tulee vasemmalta ovis, ainaki nippailujen perusteella. Viime kierrossa oli selvästi oikealta. Viime plussas ovis oli tapahtunut vasemmalta, joten jänskättää :D

Pitäs vaan ottaa ihan rennosti. Viimeksi plussan sain ku en ees ressannut mitään ovulaatiota, toki tiesin koska oli ja talletteluja oli -3päivää ennen ja 1 päivää jälkeen. Joten aika rennosta kierrosta tarttui.
 
@Puolu voi olla et ikäkin vaikuttaa, meillä siis molemmat pojat on sen kolme vuotta vanhemmat niin voi olla et aika on kullannut jotain muistoja jo :D Ja kyllähän hekin toisinaan tappelee, mut nyt tämä korona-aika on vain lähentäny heitä entisestäänkin, kun ei muita kavereita nää. Esim. aina kun jompi kumpi herää aamulla, kömpii toisen viereen peiton alle, päivisin saattavat tuntikausia rakennella majaa ulkona jne. Ja tietty luonnekysymys voi olla myös niinku sanoit, meillä isompi on herkkä ja huolehtivainen, pienempi vähän touhukkaampi. Toivon vaa et veljesten yhteys ja lämpimät välit säilyy aikuisuuteen asti. Olis kyllä ihanaa saada vielä kolmas pikkutyyppi perheeseen mutta toisaalta koen valtavaa kiitollisuutta näinkin, kun tietää ettei yhdenkään lapsen saaminen ole itsestäänselvyys.
 
Ähh.. dpo 7 ja kuukautisia ennustavat finnit ja kiukkuisuus tullut minulle. Flo ennustaa kuukautisia alkavaksi yli huomenna. No mutta pessimisti ei pety.
sori omanapailu.
Täällä on aiemminkin ollut keskustelua ovistestien sekä rtestien tilaamisesta. Yritin etsiä, mutten löytänyt. Mistä saisi tilattua rfsu ovistestejä sekä jotain hyviä raskaustestejä? Nyt ollaan vaan ostettu kaupasta aina.
 

Yhteistyössä