Toiveissa vauva 2021
- Viestiketjun aloittaja rubikinkuutio
- Ensimmäinen viesti
Täällä kanssa yrittäny pitää itseäni kiireisenä, työpäivän jälkeen tehny paljon pihatöitä yms. mutta kyllä mua ne testit tuolla kylppärin kaapissa vähän polttelee.. Mutta perjantaina testataan!
Huomenta 
Nuista lasten ikäeroista...Itsellä mennyt niin että aina puhuin että teen lapseni 30 ikävuoteen mennessä....Esikoiseni syntyi kun olin 22 ja kuopus syntyi kun olin 30. Sen jälkeen päätin että se oli siinä kunnes erosin ja löysin uuden miehen joka herätti kaiken uudelleen Miehellä tytär joka on 10. Meitä on siis 5 yhteensä mutta taistelin pitkään vauvakuumetta vastaan koska oishan se ihan hullua nyt alottaa alusta kun kaikki on jo suht isoja 15v, 10v ja 7v.....mut ei en pystynyt olemaan hiljaa asiasta ja kun otin asian kotona miehelle puheeksi ni yllätyksekseni hän oli ihan mukana.....siitä se sitten lähti....yk4 menossa. Itse olen 37 ja mies 44 vuotta joten ollaan kyllä varauduttu ettei tämä nopeasti käy....Iltatähteä kaivataan <3 katsotaan ....pieni tyttövauva olisi kiva kun mulla jo kaksi poikaa mutta kyllä poikakin ois ihan yhtä ihanaa saada <3
dpo 4 menossa...onko rintojen kutiaminen raskausoire ?
Nuista lasten ikäeroista...Itsellä mennyt niin että aina puhuin että teen lapseni 30 ikävuoteen mennessä....Esikoiseni syntyi kun olin 22 ja kuopus syntyi kun olin 30. Sen jälkeen päätin että se oli siinä kunnes erosin ja löysin uuden miehen joka herätti kaiken uudelleen
Miehellä tytär joka on 10. Meitä on siis 5 yhteensä mutta taistelin pitkään vauvakuumetta vastaan koska oishan se ihan hullua nyt alottaa alusta kun kaikki on jo suht isoja 15v, 10v ja 7v.....mut ei en pystynyt olemaan hiljaa asiasta ja kun otin asian kotona miehelle puheeksi ni yllätyksekseni hän oli ihan mukana.....siitä se sitten lähti....yk4 menossa. Itse olen 37 ja mies 44 vuotta joten ollaan kyllä varauduttu ettei tämä nopeasti käy....Iltatähteä kaivataan <3 katsotaan ....pieni tyttövauva olisi kiva kun mulla jo kaksi poikaa mutta kyllä poikakin ois ihan yhtä ihanaa saada <3dpo 4 menossa...onko rintojen kutiaminen raskausoire
?Ihan hirveä kasa taas viestejä tullut, millään ei ehdi lukeen tässä kaikkia!
Mä en oo ikinä mitään kummoista leffaviivaa saanut, eikä seleffaviivakaan kerro mitään siitä, onnistuuko raskaus vai ei. Ihan yhtä hyvä plussa se haaleampikin on kuin supertumma. vahvistuminenkin on kauhean yksilöllistä. Samoin jotkuthan saa tummemman viivan iltapissasta, toiset taas aamupissasta.
Myöhästyneet äitienpäiväonnittelut äideille ja tsempit muille! <3 meillä äitienpäivän ilta ja yö meni sairaalassa lasten teho-osastolla tuon puolivuotiaan kanssa vapinan takia. Kaikki kunnossa, mutta kyllä siinä huolestuneena ja verikokeissa huutavaa lasta katsellessa jasylissä pitäessä mietti taas että haluaako sitä toista lasta sittenkään kun huoli on niin kamala. :/ mutta kyllä tää äitiys on vaan niin ihana asia kaiken kaikkiaan, että sydämeni pohjasta sitä kaikille täällä toivon! <3
Mä en oo ikinä mitään kummoista leffaviivaa saanut, eikä seleffaviivakaan kerro mitään siitä, onnistuuko raskaus vai ei. Ihan yhtä hyvä plussa se haaleampikin on kuin supertumma.
vahvistuminenkin on kauhean yksilöllistä. Samoin jotkuthan saa tummemman viivan iltapissasta, toiset taas aamupissasta.Myöhästyneet äitienpäiväonnittelut äideille ja tsempit muille! <3 meillä äitienpäivän ilta ja yö meni sairaalassa lasten teho-osastolla tuon puolivuotiaan kanssa vapinan takia. Kaikki kunnossa, mutta kyllä siinä huolestuneena ja verikokeissa huutavaa lasta katsellessa jasylissä pitäessä mietti taas että haluaako sitä toista lasta sittenkään kun huoli on niin kamala. :/ mutta kyllä tää äitiys on vaan niin ihana asia kaiken kaikkiaan, että sydämeni pohjasta sitä kaikille täällä toivon! <3
Tasapuolisuuden nimissä testasin nyt sen surkean haamulaisen mitä en meinannu...!!! Saapa nähä miten tällä kertaa käy tämän kanssa. 3pv menkkoihin
Täällä oli puhetta keskenmenoista ja sen arvaamisesta etukäteen, ettei kaikki ole hyvin. Mulle kävi just niin! Mun ihan eka raskaus päättyi siis keskenmenoon rv10, alusta saakka olin sanonut miehelle, ettei kaikki ole kunnossa. Mulla ei ollut vuotoja eikä ihmeempiä kipuja, mutta oli vaan tunne, ettei kaikki ole hyvin. Kahdessa myöhemmässä raskaudessa ei oo tuota tunnetta ollut ja ne menikin onnellisesti loppuun saakka
Onko joku muuten saanut virheellisesti plussaa ovistestiin?
Kun mä sain silloin viime viikon lopulla plussan, nyt ei enää minkäänlaista viivaa. Mutta mitään ovisoireitahan mulla ei ollut. Toivottavasti menkat edes alkais sit ens viikon lopulla, jos ei raskaus. Tosin tallettelutkin jäänyt aika vähälle. Toivoisin vaan, että mun hormonitoiminta osoittaisi jotain merkkejä palautumisesta, imetyksen lopetan kyllä vasta loppukesästä.
Onko joku muuten saanut virheellisesti plussaa ovistestiin?
Kun mä sain silloin viime viikon lopulla plussan, nyt ei enää minkäänlaista viivaa. Mutta mitään ovisoireitahan mulla ei ollut. Toivottavasti menkat edes alkais sit ens viikon lopulla, jos ei raskaus. Tosin tallettelutkin jäänyt aika vähälle.
Toivoisin vaan, että mun hormonitoiminta osoittaisi jotain merkkejä palautumisesta, imetyksen lopetan kyllä vasta loppukesästä.Kuinka epätoivoinen onkaan, kun tarttee käännellä ja väännellä testiä eri valoissa, että saisi jonkun viivan aikaan ja tarpeeksi kun tuijottaa, niin viivalasit saa aikaan viivanpaikan, vaikka tietää, et ei siellä mitään tapahdu
@Lilmi89 Jospa nyt kaikki menisi hyvin Minkä herkkyinen tuo testi on?
@Lilmi89 Jospa nyt kaikki menisi hyvin
Minkä herkkyinen tuo testi on?@Maris83 Eikö sulla tullu haamulaisen jossain vaiheessa vai muistanko väärin?!
@Töppönen_ Kuvaa testistä?!
@Töppönen_ Kuvaa testistä?!
Paljon onnea plussanneille, vahvistumisia haamulaisille ja tsemppejä uuteen kiertoon joutuneille
On: hermot loppu. Menossa kp 58 ja ei vaan tapahdu mitään. Tein parina päivänä testin ja siinä oli harmaa viiva joka ”vahvistu” mutta nyt sekin katosi eilen ja heitin terolut tbl nassuu. Hirvee pelko ja ahdistus päällä, näen unia positiivisista raskaustesteistä ja seuraavassa unessa keskenmenosta. En vissii ole saanut elokuista keskenmenoa ja näitä kemiallisia mitä tähän väliin tullut selvitettyä vaikka niin luulin. Nyt kiltisti syön terolutit ja jään odottelemaan menkkoja ja sitten kohti uusia pettymyksiä.
On: hermot loppu. Menossa kp 58 ja ei vaan tapahdu mitään. Tein parina päivänä testin ja siinä oli harmaa viiva joka ”vahvistu” mutta nyt sekin katosi eilen ja heitin terolut tbl nassuu. Hirvee pelko ja ahdistus päällä, näen unia positiivisista raskaustesteistä ja seuraavassa unessa keskenmenosta. En vissii ole saanut elokuista keskenmenoa ja näitä kemiallisia mitä tähän väliin tullut selvitettyä vaikka niin luulin. Nyt kiltisti syön terolutit ja jään odottelemaan menkkoja ja sitten kohti uusia pettymyksiä.
Nyt sit vaan
että ei jää kemialliseksi tällä kertaa.Mullahan nuo viivat tummui oikein nätisti ja lopetin testailutkin, silti meni kesken. Joten sanon samaa, kuin muut täällä: ei kannata liikaa niitä viivoja analysoida ja täytyy vain yrittää uskoa. Tsemppiä @mandariinilohko ja @Lilmi89
Mä tiesin kans mielessäni, että mun raskaus ei tule kestämään laskettuun aikaan saakka. En tosin tiennyt milloin vauva syntyy, mutta ajattelin että tyyliin vasta ns. turvallisilla vesillä. Sama kun tiesin, että meidän esikoinen tulee kuolemaan jo paria päivää ennen kuin lääkäri siitä sanoi. Jotenkin se on hirmu raskasta, mutta tavallaan lohduttavaa, kun osaa jo etukäteen valmistautua siihen. Tai siis näin minä olen ajatellut.
Tänää heräsin taas päänsärkyyn
Dpo 8 ja nyt ei muita oireita oo, lämpö oli taas vähän noussut 36.9, ku eilen oli 36.8., uskon että illalla nousee 37 jos ei yli, mikä on mulle kuumetta, koska olo on tämmönen. Tiedä sit onko flunssaa vai kiertoon liittyvää.
Tosin nyt vähän sellasta menkkamaista juilintaa. Huomenna dpo9 testaan herkällä
Dpo 8 ja nyt ei muita oireita oo, lämpö oli taas vähän noussut 36.9, ku eilen oli 36.8., uskon että illalla nousee 37 jos ei yli, mikä on mulle kuumetta, koska olo on tämmönen. Tiedä sit onko flunssaa vai kiertoon liittyvää.
Tosin nyt vähän sellasta menkkamaista juilintaa. Huomenna dpo9 testaan herkällä
Täällä on ollut keskenmenokokemuksia useammilla, tosi kurjaa että sellaista tarvii käydä läpi, varsinkaan useampaan kertaan! Tuli mieleen että oletteko lukeneet Eve Hietamiehen Puolinainen (siis ylipäätään väki tässä keskustelussa)? Se on aika rankka kirja keskenmenoista. Ei ollenkaan huumoria mukana niinkuin joissain Even myöhemmisä kirjoissa. En siis voi nyt suositella jos haluaa pitää itsensä hyvällä mielellä. Mutta Evellä ilmeisesti on yhdeksän peräkkäistä keskenmenoa ennen kuin sai lapsen, joten vaikka kirja on fiktiivinen niin kyllä tuntuu että keskenmenojen aiheuttamia tunteita ja ajatuksia on kuvattu tosi hyvin. Luin itse sen kaksi vuotta sitten ja itkin varmaan ainakin puolet kirjasta.
Itsellä on tosiaan kaksi lasta ennestään. Jos kolmatta ei tulis niin tuskin menisin hoitoihin, ainakin nyt kuvittelen että ajatus olisi että kahden on riitettävä jos enempää ei tule. Mutta en kyllä ehkäisyä oo lähivuosina ottamassa uudelleen käyttöön vaikka ei nyt tärppäisköön. Tuntuu, että saattaisin myöhemmin katua jos ei nyt yritetä saada kolmatta.
Ompa kyllä hirveen pitkä aika odotella menkkojen alkua. Tai siis odotan sitä että jospa ne ei alkais, vaikka minkään järjen mukaan tästä kierrosta ei oo tärppäämässä vasta 23.5. pitäis alkaa seuraava kierto.
Itsellä on tosiaan kaksi lasta ennestään. Jos kolmatta ei tulis niin tuskin menisin hoitoihin, ainakin nyt kuvittelen että ajatus olisi että kahden on riitettävä jos enempää ei tule. Mutta en kyllä ehkäisyä oo lähivuosina ottamassa uudelleen käyttöön vaikka ei nyt tärppäisköön. Tuntuu, että saattaisin myöhemmin katua jos ei nyt yritetä saada kolmatta.
Ompa kyllä hirveen pitkä aika odotella menkkojen alkua. Tai siis odotan sitä että jospa ne ei alkais, vaikka minkään järjen mukaan tästä kierrosta ei oo tärppäämässä
vasta 23.5. pitäis alkaa seuraava kierto.Apua Antti Tuiskun Bailantai on siirretty nyt elokuulta kesäkuuhun 2021! Ei se muuten haittaa, mutta jos niin hyvin kävis että sais alkuvuoden vauvan, niin se ei ois puolta vuottakaan kun tuo keikka ois, mahdollisesti vaan pari-kolme kk. Tai syntyis noihin aikoihin! Alkuperäinen suunnitelma oli että olisin miehen kanssa mennyt tuota katsomaan ja lapset jäis vuorokaudeksi tai kahdeksi isovanhempien luo. Saapas nähdä miten tuon kanssa käy...
Mä niin tiedän tän tunteen!! Kuinka epätoivoinen saakin olla ku kääntää ja vääntää kaikissa erilaisissa valoissa mitä kotoa vaan löytää... Vaikka tietää et jos siellä jotain olis niin kyllä se sieltä viivaa antais.
Aika rankkoja kokemuksia keskenmenoista... Halaukset kaikille, jotka noita joutuvat läpi käymään
olette supervahvoja kaikki, ja toivon niin paljon että kaikki saavat oman pienokaisensa! Taidan tuon Hietaniemen kirjan käydä kirjastosta hakemassa, vaikka iloinen aihe ei olekaan, mutta aihe on niin koskettava että tulee kyllä lukulistalle.Mulla vähän sama kriisi iski!
Oon tosi kova Antti-fani ja liput keikalle on. Pitää toivoo, että tärppäis pian, että olis vauva sit ees sen 3-4 kk kesäkuussa tai sit, että olis raskaana vielä silloin. Mutta saa nyt nähdä Kyllä se vauva nyt olis se ykköstoive, et Antti jää nyt siinä tilanteessa kakkoseks, jos sillon sattuisin oleen viimeisimmilläni raskaana tai synnyttämässäSiis miten ihmiset saa sen tulee kun tulee fiiliksen päälle? Mä oon nyt monena kiertona ajatellut, et no nyt mä oon et tulee kun tulee, mut paskan marjat se onnistu. Kyllä sitä koko ajan takaraivossa on tieto, et kohta on ovis, no niin, nyt on taas aika piinailla. Kuinka raivostuttavaa
Mä oon nyt monena kiertona ajatellut, et no nyt mä oon et tulee kun tulee, mut paskan marjat se onnistu. Kyllä sitä koko ajan takaraivossa on tieto, et kohta on ovis, no niin, nyt on taas aika piinailla. Kuinka raivostuttavaa Rankkoja kokemuksia varmasti noi keskenmenot, ei voi ees kuvitella Pitää toivoa, ettei kukaan teistä joudu enää kokemaan sitä eikä tietenkään kukaan muukaan joutuis kokemaan ees sitä ensimmäistä Ja on se naisen/äidin vaisto kyllä todella vahva ja ihmeellinen, kun noistakin ootte tiennyt sen jo etukäteen
Pitää toivoa, ettei kukaan teistä joudu enää kokemaan sitä eikä tietenkään kukaan muukaan joutuis kokemaan ees sitä ensimmäistä Ja on se naisen/äidin vaisto kyllä todella vahva ja ihmeellinen, kun noistakin ootte tiennyt sen jo etukäteen@Kasikuus jep... mä olin vielä ennen yrityksen alkua ja koko vauvahaaveita ihan sillein, että sit vaan tulee jos tulee -meiningillä eikä mitään varsinaista yritystä tai oviksen kyttäilyä. Yk2 nyt menossa ja kyllä siitä oviksesta on niin tietoinen, että ei voi kyllä olla ns. täysin normaalisti tai rennosti Piinailuja odotellessa taas
Piinailuja odotellessa taasNo joo just tuo, kun sen oviksen tuntee, ni koita siinä nyt sit olla piinailematta
Siks toivonutkin jo aika kauan, et ei tuntis mitään.. Toiveajattelua Samaa mieltä et nyt viimeistään tän pitkän yrityksen myötä on ymmärtänyt ettei elämää voi, tai kannata liiaksi suunnitella. Kun raskaaksi tulo on ainakin yksi niistä asioista joita ei voi itse päättää. Toki jotkut ovat onnekkaita et asiat menee juuri niin ja sillä aikataululla kuin on toivonut, mutta osa valitettavasti ei.
Mä oon aina halunnut olla suht nuori äiti ja olinkin onnekas kuin saatiin 2 lasta silloin kun itsestä oli sopiva aika (olin 25 ja 28 v). Yksi keskenmenokin mukaan mahtui. Meidän pojilla 3 v ikäeroa ja meillä se on ollut just hyvä ikäero. Minulla ollut kaipuu vielä yhteen jo kauan, vaikka lähtökohtaisesti myös joskus ajattelin et en enää näin "vanhana" haluis vauvaa. Nyt taas tämä 35-v "rajapyykki" ei tunnu vanhalta, vaikka ilmeisesti biologia on mun kanssa eri mieltä. Ja oon nyt myös ymmärtänyt et monilla elämäntilanne vauvan saamiseen on sopiva vasta yli 35-vuotiaana kun raskaaksitulo voi olla jo vaikeaa biologian puolesta. Niin väärin että se ikä meillä naisilla määrittelee niin paljon. Mun miehellä myös se ajatusmaailma et haluisi ettei enää eläkeiässä lapset asuisi kotona vaan voitaisiin silloin nauttia elosta rauhallisemmin. Hän ois nyt jo yli 40 jos vauva saatais vielä alulle niin ymmärrän hänenkin näkökulman kyllä.
Kun raskaaksitulo vaan venyy ja venyy niin tuntuu välkisinkin et meillä loppuu kohta aika kesken Aluksi ajateltiin et viime vuosi piti yrittää, ja hoitoihin ei lähdetä, sitten luovutaan ajatuksesta. Mut mitä enemmän aikaa kuluu, huomaan et en ookkaan valmis luopumaan haaveesta, vaan nyt ainakin jotain hoitoja käydään läpi. Raha meilläkin meinaa tulla vastaan. Hoidot on rahanmenon lisäksi todella stressaavia, mun on ainakin vaikea saada käytyä ultrissa toisella paikkakunnalla ja hirveästi on joutunut näkemään vaivaa aikataulullisesti nyt, plus se henkinen puoli. Siksi koen et josssain vaiheessa stoppi on ehkä tehtävä, ettei tässä itseään polta loppuun. Välillä tekis jo mieli heittää hanskat tiskiin, mut yritetään nyt vielä. En yhtään ihmettele et monet pitää lapsettomuushoidoista välillä taukoa tai lopettavat kesken, sillä psyykkisesti voi tulla raja vastaan. Mä oon ehkä jo osittain hyväksynytkin sen jos ei enää saadaa kolmatta lasta, mut pelkään jo etukäteen omia tunteita sitten kun parhaat ystävät lähipiirissä saavat lisää lapsia. En oo kateellinen muille mutta toki muiden raskausuutiset ja vauvat tuo aina sen oman surun ja kaipuun pintaan. Miksi tän pitää olla niin vaikeaa...
Sori pitkä ja hieman alakuloinen alkukierron tunteidenpurkaus
Mä oon aina halunnut olla suht nuori äiti ja olinkin onnekas kuin saatiin 2 lasta silloin kun itsestä oli sopiva aika (olin 25 ja 28 v). Yksi keskenmenokin mukaan mahtui. Meidän pojilla 3 v ikäeroa ja meillä se on ollut just hyvä ikäero. Minulla ollut kaipuu vielä yhteen jo kauan, vaikka lähtökohtaisesti myös joskus ajattelin et en enää näin "vanhana" haluis vauvaa. Nyt taas tämä 35-v "rajapyykki" ei tunnu vanhalta, vaikka ilmeisesti biologia on mun kanssa eri mieltä. Ja oon nyt myös ymmärtänyt et monilla elämäntilanne vauvan saamiseen on sopiva vasta yli 35-vuotiaana kun raskaaksitulo voi olla jo vaikeaa biologian puolesta. Niin väärin että se ikä meillä naisilla määrittelee niin paljon. Mun miehellä myös se ajatusmaailma et haluisi ettei enää eläkeiässä lapset asuisi kotona vaan voitaisiin silloin nauttia elosta rauhallisemmin. Hän ois nyt jo yli 40 jos vauva saatais vielä alulle niin ymmärrän hänenkin näkökulman kyllä.
Kun raskaaksitulo vaan venyy ja venyy niin tuntuu välkisinkin et meillä loppuu kohta aika kesken Aluksi ajateltiin et viime vuosi piti yrittää, ja hoitoihin ei lähdetä, sitten luovutaan ajatuksesta. Mut mitä enemmän aikaa kuluu, huomaan et en ookkaan valmis luopumaan haaveesta, vaan nyt ainakin jotain hoitoja käydään läpi. Raha meilläkin meinaa tulla vastaan. Hoidot on rahanmenon lisäksi todella stressaavia, mun on ainakin vaikea saada käytyä ultrissa toisella paikkakunnalla ja hirveästi on joutunut näkemään vaivaa aikataulullisesti nyt, plus se henkinen puoli. Siksi koen et josssain vaiheessa stoppi on ehkä tehtävä, ettei tässä itseään polta loppuun. Välillä tekis jo mieli heittää hanskat tiskiin, mut yritetään nyt vielä. En yhtään ihmettele et monet pitää lapsettomuushoidoista välillä taukoa tai lopettavat kesken, sillä psyykkisesti voi tulla raja vastaan. Mä oon ehkä jo osittain hyväksynytkin sen jos ei enää saadaa kolmatta lasta, mut pelkään jo etukäteen omia tunteita sitten kun parhaat ystävät lähipiirissä saavat lisää lapsia. En oo kateellinen muille mutta toki muiden raskausuutiset ja vauvat tuo aina sen oman surun ja kaipuun pintaan. Miksi tän pitää olla niin vaikeaa...
Sori pitkä ja hieman alakuloinen alkukierron tunteidenpurkaus