Kyllä erota voi suht sovussa,jos vaan molemmat niin älyää ja haluaa.Mielestäni siinä on soppaa kaikille ihan tarpeeksi jo ilmankin.Jos on fiksu,hoitaa lasten asiat ja tapaamiset nätisti ja on lasten puolella,aikuisten tunteenpurkaukset ja jälkipuimiset ja meuhkaamiset voi hoitaa sitten vaikka ammattiaputasojen kautta,jos on tarvetta...ja useimmilla varmasti olisi!
Meillä mies sairastui,sai avun itselleen terapiasta ja lääkkeistä ja siitä,että pääsi tästä perheen arkipyörityksestä.Puoli vuotta on kulunut ja olen iloinen,että pakotin hänet hakemaan apua ja että erottiin.Kun tunteet on hiukan jäähtyneet,näkee jo selvästi,että näin on kaikilla parempi.Kotonamme ei kukaan enää huuda ja raivoa ja saadaan olla rauhassa.Exälläkin asiat paljon paremmin ja kykenee tapaamaan lapsiaan,nauttimaankin heidän touhuistaan ja olemaan silloin heille hyvä isä.
Mihin olisimmekaan joutuneet,jos en olisi saanut häntä hakemaan apua tai jos emme olisikaan eronneet???Mielenterveysasiat kun ei ole ihan hetkessä ohitse,vaan voi mennä vuosia tai jopa lopun elämää.Tietenkin olin miehelle AIVAN JÄRJETTÖMÄN VIHAINEN tästä kaikesta,mutta turhaa on katkeroitua tai vihoitella,sillä tuhoaa vain kaikkien elämän.Itse sain purkaa tuntojani ystävilleni,mutta jos liikaa olisi ahdistanut,olisin hakenut tietenkin apua.Lasten kautta pelaaminen ei ole se oikea tie.
Että omasta puolestani voin kyllä sanoa,että todellakin voi erota nätisti ja "sovussa",jos vain haluaa olla aikuinen lapsilleen.Siinä on jo yllin kyllin märehdittävää,etteivät isä ja äiti enää asu saman katon alla.Ei tarvitse enää tehdä lasten elämää yhtään kurjemmaksi.Sillä vaikka kotona olisi ollut minkälaista,lapset kaipaavat silti molempia vanhempiaan ja tapaamisetkin on LAPSEN OIKEUS,ei vanhemman!!!
