En nyt kaikkia kommentteja lukenut tuolta välistä, mutta kokemsuta työelämästä minulla on pitkältä ajalta ja mikehiä oli työkavereina pääsääntöisesti. Matkoilla oltiin usein yhdessä, joskus useampia päiviä. Yleensä parin päivän jälkeen alkoi yksi ja toinen vuorollaan tehdä itseään tykö. Olin aika noviisi ja opin kyllä ajan kanssa, että minun viehätysvoimani ei ollut se syy, miksi yrittivät lähestyä, vaan puute. Piti saada. Kuittasin yritykset huumorilla, kerran oli kiperä tilanne, mutta ystävllisen kollegan avulla siitäkin selvittiin, taas huumorilla. Eivät nämä miehet minulle vastemielisiä olleet, mutta he olivat ensisijaisesti työtovereita, eivät miehiä.
En langennut heidän houkutuksiinsa ja erityisesti näin vuosien jälkeen kun heitä aina silloin tällöin tapaan, niin olen oikein tyytyväinen. Puhumattakaan siitä, että jossain vaiheessa käry olisi käynyt ja vahingoittanut avioliittoani.
Työtoveriin ei kosketa, jos pitää käydä vieraissa, niin ne ovat sitten asia erikseen. Kuinka säilytät kunnioituksesi myös työyhteisössä, jos jaat tavaraasi aina kun joku halukas on ottamassa. Joku kyllä ottaa. Nainen kärsii seruauksista enemmän kuin mies. Näin se vain näyttää olevan tässä maailmassa, tänäkin päivänä. Sana kyllä kiertää, ja tiedossa lienee, että olet helppo.
Elämäsi on omasi ja hallitset ja hillitset halusi kuinka itse haluat, kannat myös seuraukset. Arvosta itseäsi ja elämääsi hieman enemmän. En sano, että nauttia ei saa. nauttia saa, mutta seurauksiakin kannattaa miettiä. Sinä vastaat.
Hieman taisin moralidoidakin, mutta älä ota sitä liian vakavasti, enemmän yritin filosofoida, mahdoinko saada sitä tässä julki.
Ihanaa loppuelämää sinulle, älä satuta itseäsi.