Toukokuiset 2020

On muuten mielenkiintosia sokeriarvoja tälleen kipeenä. Aamupaasto 6.8 (sais olla max. 5,4) ja eilen mittailin aterian jälkeen 8.1(sais olla max 7,7) ja oli muuten se sama vaikka kuinka monta tuntia. Vähän kyllä hirvittää et kuinka paljon se vauva kasvaa kun sokerit tapissa :ninja: Toisaalta mulle on kyllä sanottu et älä mittaa niitä ku oot kipee ettet stressaa, kun ei niille mitään voi. Et ehkä sit en vaan stressaa...
Mulla alkuraskaudessa ja noin puoleen väliin asti pysy sokerit ihan kurissa ruokavaliolla, mut sit alko olla mitä sattuu. Ilmeisesti raskauden loppupuolella monesti "pahenee". Insuliineilla en vieläkään saa aina korjattua, vaikka koitan miettiä hiilareita ja sisältöä sekä insuliinin määrää. Mulla kuitenki aterian jälkeiset ylitykset välillä lähempänä 10, ja mennään vielä pikkuannoksilla inskaa, joten en huolestuis noista sun ylityksistä liikaa:)
Ja tosiaan mulle oli vähän yllätys että stressikin omalta osaltaan vaikuttaa sokeriarvoihin. Ehkä tosiaan sittenkun tervehdyt niin katot taas tosissaan sokereita?
 
Empas tiennytkaan etta arvot nousee kun on nuhassa tai muuten kipeena! @Mimmistina pikaista paranemista! Ja kukas toinen olikaan saikulla, sullekin!

Mulla on kanssa ollut ehka viikon verran aika reippaasti harkkasuppareita, pitaa koittaa ottaa iisisti, mutta aina ei onnistu kun on seka remontti menossa etta viela jonkinverran toita.

Jaahas, pitais tasta nyt koota itsensa ja alkaa tekemaan jotain jarkevaa. :geek:

26+3
 
  • Tykkää
Reactions: addison
Jee tänään lähti viimeinen kolmannes käyntiin. Ei tosin mitenkään hehkeissä oloissa, eilen oli parin tunnin kestävä kylki selkä mahakramppi joka vähän pelotutti ja tänään meinas tulla aamupala ylös vaikken koko aikana ole juurikaan pahoinvoinnista joutunut kärsimään.. on tää kyllä huikeeta kun ei yhtään tiedä koska kuuluisi olla huolissaan ja koska taas on normaalia. :notworthy:

Tsemppiä kaikille sokerien kanssa taisteleville ja kipeinä oleville (y) ollaan jo voiton puolella :love:

27+0
 
  • Tykkää
Reactions: VihreeTee
Täälläkin saa poksua, 27+0! Eli onko tämä nyt tosiaan sitten se viimeinen kolmannes? Jossain puhutaan että tästä lähtis, joissain lähteissä että vasta 28+0 jälkeen, yritä noista nyt sitten ottaa selvää:rolleyes:

Täälläkin oli koko viime viikon saikkua juuri harkkasuppareiden takia, maha oli pinkeenä melkein 24/7. Rauhoittui levolla tosi hyvin ja nyt taas töissä, työnkuvaa kuitenkin sen verran esimiehen kanssa katsottiin että kaikista raskaimmat hommat jätettiin pois muiden listoille. Meillä onneksi onnistuu hyvin tuo työnkuvan keventäminen.(y)

Yllätyin tänään varpaankynsiä leikatessa kuinka se puuha meinasi käydä hankalaksi, eihän sitä kohta yllä edes varpaisiin kun rupeaa pötsi jo sen verran isoksi kasvamaan! Ihanaa kun maha nyt jo selkeästi näkyy, ihan muutaman viikon sisällä oikein pullahtanut tuohon esille.
 
  • Tykkää
Reactions: VihreeTee
Makin leikkelin eilen varpaankynsia ja totesin etta taahan on mielenkiintoista puuhaa :D Karvojen ajelu alkaa kayda myos jannaksi. Taalla on viela ikiaikainen tapa etta alapaa pitaa olla ajettu synnytykseen, viimeksi muistan etta katilo oli ihmeissaan etta miten sain itse ajeltua. No en saanut, joku hoitaja ajeli kun mut vastaanotettiin synnarille (on muuten valtavan hauskaa olla jonkun kerittavana kun on kovat supparit kaynnissa!! :devil: )

Mulla alkaa fiilikset kallistua sinne vikan kolmanneksen puolelle pikkuhiljaa. Meno on aika hidasta ja alkaa tajuta taman raskauden fyysisen tyon. Koitan kavella mahdollisimman paljon, uin ja vahan jumppaan, mutta tosiaan joku raskauteen erikoistunut fysioterapeutti olis sillon tallon paikallaan. Pitas ettia.

Sitten yllatyin kanssa selluliitista! Painohan ei oikeastaan ole noussut, mutta reidet, ah, ne on.. kauniit :p Liittyyko taa jotenkin hormooneihin ja muihin? En kertakaikkiaan enaa muista edellisista raskauksista kaviko silloinkin nain.

Kavin siella sokeriseurannassa ja laakari oli tosi tyytyvainen mun arvoihin. Itsekin olin tyytyvainen etta laakari ei ottanut herneita nenaan parista ylityksesta, mika olisi voinut olla ihan hyvin mahdollista.

Loysin muuten tallasen yksinkertaisen jumppa ja venyttely ohjeen, jos jotakuta kiinnostaa-
https://selkakanava.fi/jumppaohjeita-raskausajalle

26+5
 
Heh.. mulla on englanninkielinen joku raskaussovellus ja se onnitteli mua kolmanneksella siirtymisestä joten sen takia ajattelin että oon jo viimeisellä kolmanneksella :whistle: mut ei se varmaan oo niin viikosta kiinni :p

Meillä on huomenna jälleen neuvolla ja täytyy siellä valitella noita koipia kun ne puutuu töissä kun istuu ja öisin on kauheet suonenvedot.. samoin mulla on lihaskramppeja alaselässä ja kyljessä.. samoin pahoinvointi on nostanut päätään..

Kuinkas kauan te muut meinaatte vielä olla töissä? Mulla loman pitäis alkaa maaliskuun lopussa mutta saa nähdä kauanko voin enää olla :oops:

Edit: kiitos @VihreeTee jumppaohjeista.. tällaisia oon kaivannut (y)
 
Olo on niiiin paljon helpompi, kun on ollut viikon kotona. Onneks vielä 2 lepoviikkoa.
En usko että tämän sairasloman jälkeen jaksan kamalan pitkään töissä olla, alkaa vahvistua fiilis että olen saikulla hyvissä ajoin ennen äitiyslomaa. Jos jaksais 3vko töissä niin sit olisi enää 4vko äitiyslomaan, jos tuntuu etten jaksa, niin suosiolla jään kotiin. Vauva ja minä ollaan nyt ne tärkeimmät
 
[Valitus]
Tää odotus on kyllä niin tylsää. Mä oon aina ennen ollu sellanen, oih, ihme massussani kasvaa, kuinka maagista ja ihmeellistä :love:. Nyt on silleen blaa bla blaa blaa :cautious:. Mitään ei tapahdu, tää pötsi on ollu tämmönen jätti plösö jo varmaan 12 viikolta asti, joo no vauva liikkuu joo enemmän, mut mitään odotettavaa tässä nyt ei oo enää ku se et poksahtaa ja sekin on aika iik, en nyt varsinaisesti odota sitä et mulla on noiden ikiliikkujien lisäks tässä viel huutava vauva (saati että se on pakko synnyttää). Eilen googlettelin jotain raskausmasennuksen oireita, en tiiä, kun ei vaan oo yhtään semmonen olo kun on ennen ollu. Jostain luin kun toiset vaan pakahtuu onnellisuudesta ja leijuu jossain hattaroissaan, ja itestä tuntuu vaan et onko pakko oikeesti vielä jaksaa tämä mankeli, en todellaakaan samaistu. En tiiä, voi toki vaikuttaa kun ollaan oltu jo yli viikko kipeinä ja tuo kuopus on käytännössä huutanut aamusta iltaan, mikä näillä unilla ja olotiloilla aika silleen perseestä, kun ei oo tuo mieskään kotona käyny kun nukkumassa.

Että joo. Ehkä mä nyt keskityn selviämään hengissä ja alan vaikka suunnittelee sterilisaatiota heti ekaan mahdolliseen mutkaan :ninja::LOL: Niin ja sekin ois kiva, kun ei meinas tukehtua yskään joka 5. minuutti. Arvostaisin!
[/Valitus]
 
@Mimmistina , halauksia!! Ensinnakin otat nyt hetken ihan silla mielella etta sun pitaa saada unta ja kaikkien parantua, myos sinun! Sitten annat itsellesi jonkun aikaa hengahtaa tunteittesi kanssa, ala oleta tai aseta odotuksia siita mita sinun oikeasti pitaisi tuntea. Silloin kun ihminen on univelkainen ja kipea, kaikki on epatodellista ja paalaellaan. Sen kuorman pois saamisessa menee aikansa.

En tieda pysyyko kellaan joka ikisessa raskaudessa sellaista tunteen paloa ja odottamisen ihmetta mita se parhaimmillaan on vaikka juuri ensimmaisen kohdalla. Vaikka kaikki lapset olisivat olleet toivottuja ja suunniteltuja, niin kyllahan niihin raskauksiin tottuu. Ja yllatysten kasittelemiseen menee aikansa, vaikka ei olisikaan lapsen saamista vastaan. Mina itse luotan "luontoon" niin, etta uskon saavani hyvan suhteen syntymaan tahankin lapseen, vaikka en ehka ole ollut niin taynna odotuksen ihmetta ja ihmeellisyytta kuin kahta aiempaa odottaessani. Se etta tiedan fyysisesti ja myos henkisesti raskauden kulun on ollut todella helpottavaa, mutta samalla se on vahentanyt sellaista "oi miten ihmeellista, ihminen liikkuu sisallani" hurmoa. En nyt halua ottaa siita syyllisyytta. Juttelen pienelle aina valilla, kerron isoille veljille usein milta tuntuu odottaa vauvaa, ja minka kokoinen heidan pikkuveli nyt on. En ole hurmoksessa, mutta silti kiitollinen. Toivon etta kaikki menee hyvin ja etta meille syntyy terve lapsi. Eikohan han sitten sujahda meidan elamanmenoon.

Nopeaa tervehtymista!! :love::love::love:

27+2
 
Täällä menee ihan hyvin. Sokerirasituksessa oli tosi hyvät arvot (4.1, 6.5 ja 5.6), vaikka pelkäsin että radi napsahtaa. Töistä jäin pois kuun vaihteessa, kun määräaikainen sopimus päättyi ja en halunnut enää jatkaa. Keikkaa teen nämä pari kuukautta, jos löytyy. Muuten sitten lepään ja rakentelen pesää täällä kotona.:love: Harjoitussupistuksia tulee yleensä rasituksessa, ainakin niin oon tulkinnu - esim. imuroidessa ja ruokaa laittaessa maha kiristyy kovaksi ja tuntuu vähän epämiellyttävältä. Jonkin aikaa kestää ennen ku maha taas pehmenee. Tiistaina ois taas neuvola, saas nähdä onko sf-mitta pysynyt keskikäyrillä. Linea negra on vahvistunut viimeisen viikon sisällä reilusti. Oon siitäkin ihan innoissaan, mies ei ymmärrä mitä jännää siinä on. :D Vauva myllertää mahassa aktiivisesti ja se tuntuu vieläkin tosi ihmeelliseltä. Jutteletteko vauvalle? Mä koen sen jotenkin vaikeana vielä, kyllä mä päivittäin vähän jotain sille höpöttelen, mutta se tuntuu tosi oudolta.

26+4
 
Mulla ei näy merkkiäkään linea negrasta :D mahan iho ihan kuiva, tosin mä kuivan talvisin päästä varpaisiin muutenkin!

Juttelen mä välillä jotain, esim suihkussa tulee usein puhuttua, tyypillisin on että hei kulta, mitä teet :D yks päivä myös lauloin tuutulaulua, kun netissä oli että jos laulaa jotain usein raskausaikana, vauva helposti rauhoittuu siihen sit kohdun ulkopuolellakin :)
 
Mä olen usein miettinyt kun tykkään kuunnella äänikirjoja, että mahtaakohan vauva kuulla ne.. tai siis varmasti kuulee, koska ennen kun sain kunnon kuulokkeet pidin puhelinta takin taskussa ja kuuntelin puhelimen kaiuttimesta.. muuta siis toivottavasti ei kauheesti ota mitään vaikutteita tjn koska tykkään kuunnella kaikkia murhamysteerejä ja rikoshommia :whistle:

Huomenna paukkuu jälleen viikot.. oisko ollut 29+0. Vähän alkaa jo jaksaminen olee koetuksella ja sen myötä hermot mut hei vähiin käy.. (y)
 
Kiitos @VihreeTee <3

Mä en höpötä kyllä vatsalle, mutta mun äänen kuulee varmasti. En usko että hän vielä erottaa onko höpötys hänelle vai veljille osoitettu. Tai no, se ääni jostain syystä nouseekin välillä, niin toivottavasti ei luule et hälle huudan, mut toisaalta, eipähän sit synnyttyään pelästy. On kyllä tottunu semmoseen meteliin, koirat haukkuu ja veljet huutaa ja minä komennan. Nyt oon muuten huomannu, et pari kertaa kun oon alkanu yskimään, niin vauva on kyl pelästyny sitä. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan mitään "paukkuarkaa" lasta saada, tai ongelmissa ollaan :p

Mulla ei oo myöskään linea negraa. Esikoisesta oli vahvin ja näistä muista pojista sit on joka kerralla himmentyny. Liekö niin paljon arpikudosta tilalla ettei enää tummene sen takia.

Mulla tuli eilen päätös äitiysrahasta (vanhempainrahasta?) vai mikä nyt onkaan - siis äitiysloman masseista, mikskä niitä nyt ikinä kutsutaankaan. On se minimi vaan pieni summa, mut parempi kun ei mittään. Vähemmällä sitä nyt selviää, et ei varmaan sais nurkua. No, mutta, nyt ei siitäkään tarvii huolehtia, tulot turvattu vuodeks :D . Vähän kyllä ihmetyttää kun sieltä töistä ei oo mitään soitettu, pitää soittaa varmaan uudestaan ja sanoa et tuun sen raskaustodistuksen kanssa sinne kekkuloimaan, et saavat asiat hoitoon.

Jahas, tarvii herättää keskimmäinen ja lähtee sen kanssa lääkäriin. Sais tää hemmetin lenssu jo loppua...

Poks 25+0
(On se hyvä toisaalta et on loppukuusta laskettu, rv 30 poksahdukset saa mulle paniikin aikaseks näköjään:rolleyes: )
 
Poksuu poksuu, 28+0!
Eilen oli meillä ylimääränen kasvukontrolli, neiti painoi 1177g eli ei mitään hätiä etteikö kasvaisi viikkojen mukana(y) Muutoinkin kaikki mitat meni keskikäyrillä, mahassa siis kaikki hyvin.

Töissä oon nyt kevennetyillä työtehtävillä (=ei hyppyjumppia tai muita riehumisia) jaksanu fyysisesti hyvin, rupeaa muuten vain työmotivaatio loppumaan loman lähestyessä:whistle:

Äitiyspakkauskin tuli, vielä sitä rahapäätöstä odotellessa.
Tässä vaiheessa tuntuu nyt jotenkin siltä että viikot menee älyttömän hitaasti madellen kohti äitiyslomaa.. Tähän saakka aika mennyt todella nopeasti, mutta nyt rupeaa tuntumaan että on jo odotettu vaikka kuuuinka kauan, sais jo olla vaikka huhtikuu. Onkohan tää sitten sitä raskauskyllästymistä?:ROFLMAO:
 
Jattilaisvauva kasvattamosta paivaa!

Kavin just laakarilla, ja tehtiin ultra joita ilmeisesti rd diagnoosin kanssa tehdaan useampia- en muista etta aikaisemmissa raskauksissa olisi tehty tahan aikaan. Nyt oli tullut mulla kahdessa viikossa kilo painoa, ja laakari oli tasta huonolla tuulella- sais kuulemma tulla maksimissaan 600g kahdessa viikossa. Eli koko raskaudessa paino noussut 1,3kg. En ollut yllattynyt painonnoususta, silla vaikka olen syonyt suht tarkkaan (paitsi yhtena paivana pullan!), niin olen ollut pari viikkoa vasy, nukkunut huonosti ja kroppa on toiminut jotenkin hitaalla.

Ultrassa sitten todettiin etta laps on nyt 1300-1400g, ja paa on iso, eli paino seka paan koko vastaavat viikkoja 31...:eek: En yhtaan tieda minka kokonen kakkonen oli tahan aikaan, mutta ilmeisesti tassa dietista huolimatta on tullut ruokittua vauvaa ihan liian hyvin. Ja siis sokerit on joka paiva ihan kunnossa...!! En ihan kylla kykene laittamaan itseani millekaan salaatinlehti-paivassa kuurille. Ultrassa mitattiin lapsosen sisaelimia, ja maksa oli ilmeisesti hyvin tarkea juttu (oli oikeissa mitoissa) ja jotkut muut elimet. Kaikki oli kunnossa, paitsi laakari huomautti etta pikkuaivot ovat jossain kohdassa "lahella ylarajaa mutta rajoissa" mitoiltaan, enka ihan ymmartanyt oliko tama jotenkin huono juttu. Kysyin etta mita se kertoo tai onko se huono asia, niin sain vastaukseksi kysymyksen, olenko ollut kipea tai mulla ollut kuumetta. No kuumetta ei ole ollut. Oma laakari kuitenkin katsoi ultran lapi ja sanoi etta kaikki on hyvin.

Jai vahan epaselva olo kuitenkin miksi asiasta piti huomauttaa, mita se kertoo ja miten se liittyy mihinkaan. Totesin miehelleni etta olisi parempi olla kertomatta odottavalle aidille mitaan, jos asia ei ole kuolemanvakava, tai sellainen johon voi omalla tekemisella jotenkin vaikuttaa. Muuten ainakin mina alan automaattisesti huolestua.

Mites muilla menee?

28+1
 
Voin VihreeTee lohduttaa, et ainakin mulla on noi ultrat tietäny hyvin vähän lopullisesta koosta. Kuopus oli olevinaan jättiläisvauva ja painoi 100g enemmän kun mun esikoinen, josta mulla ei ollut radia ja hän oli kaikista lyhin meidän pojista. Ja toka oli sit taas mukamas ihan sopusuhtaisen kokonen ja varmaan pienempi kuin esikoinen, mut oli yli 4 kg. Et en ite ainakaan luota enkä jaksa enää säikkyä. Onhan siinä se virhemarginaali ainakin puol kiloa et...

Mä oon miettiny et pitäs varmaan noita sokerimittauksia valitella kans et pääsis ultraan, oon nyt ollu niin monessa flunssassa et oikeesti hiukan jännättää. Ja kun sf-mittakin on niin suuri ja on voimaa tullu kyllä meidän pikku-ukolle viimeisen parin viikon aikana, ei häntä voi enää unohtaa kun koko ajan antaa monoa ja hiplausta tai hikkailee menemään... Pääsis kytikselle :ninja:

Mulla oli pari päivää niin mahtava fiilis ja iloinen mieli. Tiiättekö mitä oli erilailla. Paistoi aurinko ! Että eiköhän se tästä, kun kevät tullee todella. Auringonpaistetta <3
 
Fam
Täällä on jotenkin niin rauhallinen kausi meneillään et en oikein tiedä mitä kirjottelis. Vointi on hyvä, sokerit pysyneet nyt ok, äitiyspakkaus tuli viime viikolla.. vähän semmonen olo, et äitiysloman alkua vaan odotellessa. Laskin niin 27 työpäivää jäljellä, ku on onneks jonkun verran lomapäiviä vielä!