Toukokuun tiitiäiset 2015 *tammikuussa*

Linkkari: Aika outoa että nuin toimitaan siellä teillä päin tuon radin suhteen. Kun ihan jo käypähoitosuosituksissakin sanotaan että jos yksikin arvo on viitteellinen niin silloin saa sen radi-diagnoosin. Ja mulla esim toisessa raskaudessa oli se kahden tunnin arvo 8.6 kun sen pitäs olla alle, niin sain jo siitäkin sen diagnoosin ja jouduin mittarin hakemaan.

Minä kävin nyt torstaina toisen kerran rasituksessa. Mulla kun on suurentunut riski radiin niin on tehty sitten ensimmäisen raskauden jälkeen aina kahesti

Paljonko sulla Oodikas oli se paastoarvo? Rajahan on 5.3 ja mulla se oli 5.2 eli just alle, mutta hirvittää silti kun oli nuin korkea. Ikinä ennen ei oo sen kans ollu mitään. Ja minä en pääse ku aikasintaan parin viikon päästä hoitajalta hakeen mittaria, ellei ne sitten neuvolasta sitä pysty antamaan. Tuskin, kun aina on pitäny sinne hoitajalle mennä ja hältä sitten oon saanu.

 

Heippa pitkästä aikaa =)
Juu, on kovasti hiljentynyt tää ketju. Itse seurailen aktiivisesti noita helmi-, maalis- ja huhtiketjuja, mielenkiintoista lukea miten muilla tuo loppukiri menee.

Täällä meni ONNEKSI rasitukset läpi, vaikka tekis varmaan vain hyvää jos pitäis skarpata tuon ruokapuolen kanssa. Ei tuosta syömisestä tule mitään kun on se kylläisyyden tunne kadonnut kokonaan, voisin syödä koko päivät ihan koko ajan jotain. Kovasti koitan lisäillä kasvisten ja etenkin hedelmien määrää, mutta ei ne oo ollenkaan sama asia ku karkit ja suklaa
Huomenna on neuvola, jännittää paljonko on taas tullut painoa.

Kävin joku viikko sitten isoissa kaupoissa, ja koitin olla innokas tuleva äiti ja kiertelin vaateosastoja. Mutta lopulta siitä ei tullut kuin ahdistus, en tykkää sitten yhtään katsella vaatteita. Ja kun joka merkillä on erikokoiset vaatteet niillä samoilla kokomerkinnöillä ja kun itse ei näppituntumalla osaa sanoa mikä on oikeasti se 56 tai 50, niin jäi lopulta kaikki vaatteet kauppaan. Piti sitten mennä rauhoittumaan Faunattareen, niin paljon kivempaa katsella eläntavaroita. Minusta tuntuu että tuun olemaan ihan täydellinen äiti...

Vaunuja ei vieläkään olla hankittu. Nyt viikonloppuna löyty läheltä halvat käytetyt Teutonit, ja vähän kauempaa Taigat, ja ollaan kiikun kaakun kummat vois mennä hakemaan. Mieskin sai nyt vähän selville miten pirun hankalaa on valita, kun noissa Teutonioissa on kova pyörät ja Taigoissa ilmakumit. Ja voi hitto ku molemmat vaihtoehdot haukuttiin ihan pystyyn nettipalstoilla. Koita sit siinä valita.
Tutuilta tosin sais (tai kai ne jotain rahaakin haluais) Jovi Airit ilman koppaa, mutta sit ne itse haukkuu ne kuitenkin painaviksi, ei mitään myyntimiehiä siis Heittoaisastakin on nyt kuullut niin paljon p*skaa etten sit tiedä oisko nuo Jovi Airit sittenkin ehkä paremmat kuin nuo mitkä oon netistä löytänyt. Äääääähhh!! Pistäis vain sokeasti hakea jotkut niin se ois tehty. Oletettavasti tällainen tavallinen tallaaja ei edes huomaa noissa mitään eroa..?

Muuten täällä on mennyt paremmin kuin hyvin. Välillä vatsa on kipeä, ehkä koska edelleen nukun puoliks mahallaan niin aamulla on arka. Ja selkäkin tuntuis melkein tottuneen tuohon uuteen painolastiin, ei vihoittele ollenkaan niin paljoa kuin joitain viikkoja sitten Lonkka- ja nivuskipuja sun muita särkyjä odotellessa....
Kuukauden päästä alkaa jo äitiysloma, jee!! Ja tänään on perhevalmennus, sekä minä että mies ollaan vähän kiikun kaakun senkin kanssa. Oikeasti ei kumpaakaan kiinnosta, mut sit toisaalta mitä jos siellä onkin ihan "kivaa"?

carna ja toukka 30+0 *poks*

 

marlin: Mulla oli paastoarvo just sen 5,3. Suoraan sanottuna vituttaa kun pienimmällä mahdollisella meni radi puolelle.

Onko teillä muilla närästyksen kans ongelmaa? Mie syön koko ajan omepratsolia niin ei varsinaisesti närästä. Mahan sisältö kuitenkin nousee kurkkuun tuontuostakin ja öisin herään yskimään kun meinaan tukehtua mahahappoihin. Mitään poltetta ei siis ole mutta pulputus jatkuu vain. Välil olen tosi huonovointinen kun tuntuu ettei ruoka mene kunnolla vatsaan asti ja koko ajan röyhtäyttää. Yhtenä iltana piti sängystä nousta ja me nä okse tamaan jotta olo helpottuisi. Silloinkin mahasta nousi nesteet kurkkuun maatessa, vatsa tuntui ilmapallolta ja olo oli todella huono ja tukala. Enkä tosiaan ollut edes syönyt mitään ennen nukkumaan menoa kun pahaolo tuli lämpimän ruoan jälkeen alkuillasta eikä helpottanut ennen seuraavaa aamua. Kaukana kivasta tämäkin vaiva...

 

Täällä nousee kans nesteet kurkkuun makuuasennossa. Onneksi ei kuitenkaan polta, eikä omalla kohdalla mitenkään hirveästi häiritse, vielä ainakaan. Eikö joku läppä kurkussa (vai missä lie ) pehmene raskauden aikana jostain kierosta syystä?

 

Marlin: Minä kanssa vähän ihmettelin tuota toimintaa.
Näköjään vähän on eri käytännöt eri puolilla.

Oodikas: Ihanalta kuullosti sinun valmistautuminen
uuteen tulokkaaseen. Minä ja mies ei oikein olla
saatu vielä kauheasti aikaiseksi. Vähän samat fiilikset
carnalla. Vaunuja olen katsellut, mutta kun ekaa
odottaa, niin mitään kokemusta ei mistään vaunuista
ole. Jos vaan ostaisi jotkut ja menis niillä. Isot pyörät
niissä ainakin täytyy olla. Meidän rivarin pihalta on
pieni sorapäällysteinen ylämäki ennen kuin pääsee
autojen parkkipaikalle ja asfaltoidulle tielle. Siinä ei
ihan pienillä renkailla pärjää. Valinnan vaikeutta siis
ilmassa.

Mulla oli tänään neuvola aamulla. Vähän puntari
mietitytti, kun nyt on alkanut ruoka maistua. No
paino ei ollut noussut kuin reilun kilon kuukaudessa,
joten sain puhtaat paperit siitä. Nyt on tullut joku
reilut kuusi kiloa alkupainosta lisää. Mutta saan kyllä
jatkossa katsoa tuota painoa vähän tarkemmin ja
ruokavaliota kanssa. Kyllä minua vähän se radi mieti-
tyttää ja kun mulla oli alkujaankin aikas reilusti ylipainoa.
Nyt kaikki painon lisäkilot sais tulla vaan vauvaan.

Mua ei nyt vaivaa enää närästäys, mutta sellainen olo
on kokoajan, että ruoka ei oikein laskeudu. Kävin
just syömässä lounaan ja viimeinen haarukallinen taitaa
olla edelleen tuossa kurkussa vasta menossa alas.
Ruuan syömisen jälkeen ei kyllä auta mennä makaamaan,
kun sitten on vielä tukalampi olo. Mutta eiköhän se
närästyskin ehdi vielä tehdä iloisen paluun loppuras-
kauden aikana. Tässä on 10 iloista viikkoa vielä jäljellä.

Synnytys- ja perhevalmennus alkaisi ensi viikolla.
Aluksi ihmetellään imetystä. Siellä se vauvan syntymä
varmaan alkaa viimeistään konkretisoitumaan.
Valmennuksia on yhteensä neljä iltaa ja viimeinen
kerta on mun ekana äitiyslomapäivänä. Hurja ajatella,
että mulla on enää kuukausi töitä jäljellä. Ja sitten onkin
pitkä äitiysloma edessä.

linkkari ja Vappu 30 + 3

 

Mullakaan ei ole vaunuista mitään kokemusta, kun esikoinen tulossa. Mies taas ei asiaan osannut ottaa kantaa, vaikka tulokas on sille toinen lapsi. Valikoimaahan on suorastaan liikaa, mutta loppujen lopuksi ominaisuudet on kaikissa suunnilleen samat. Mie en millään raaskinut maksaa vaunuista kovin montaa sataa euroa, kun rahaa menee niin paljon muuhunkin. Emmaljungan jne nk. hyvien merkkien vaunut on vielä käytettynäkin melko kalliit ja samalla ellei pienemmälläkin rahalla saa myös halvemman merkin vaunut uutena. Niinpä sitten katselin eri malleja ja kuoseja verkkokaupoissa ja tilasin ne, mitkä silmää ja kukkaroa eniten miellytti. Löysin edukkaat yhdistelmävaunut hauskalla kuosilla ja olen päättänyt olla niihin tyytyväinen. Ostoperusteet oli varmasti ihan väärät, mutta ainakin ne on nätit. Vaunut menee myös helposti kasaan, ovat kevyet mutta kuitenkin tukevat, on heittoaisa jne. Renkaat minua ainoastaan mietityttää, mutta muuten vaunut vaikuttavat ihan yhtä laadukkailta kuin mitkä tahansa muutkin. Uskon siis, että ovat ihan hyvät ja kestävät meidän tarpeen, vaikka halvat olivatkin.

 

Ihana tää sivusto, kirjotin toissa iltana oikein pitkän viestin tänne ketjuun tabletilla (millä vihaan kirjottaa muutenkin), ja kun olin saanut kaikki asiat kirjotettua - koko viesti katosi! Kaks päivää keräilin itteeni ja nyt sitten ajattelin alottaa uudestaan saman kirjotuksen

Eli: Mukavaa, että ketju on piristynyt Mä oon kans lukenut huhtikuisia jonkin verran, kun itelläkin on 30.4 laskettu aika, vaikka jostain syystä edelleen vahva usko, että toukokuun puolelle menee synnytys.

Mulla oli neuvolalääkäri tuossa joku aika sitten ja siellä kaikki oli ok, kuten neuvolassakin on ollut. Paino noussut kymmenisen kiloa, verenpaineet, hemoglobiinit ym. kaikki ok. Kohdun kanavaa reilusti jäljellä eikä kohdun suu ole pehmennyt. Vauva majailee melko ylhäällä ja liikkuu päivittäin niin paljon, ettei ole tarvinnut onneks sen suhteen säikähtää. Muutenkin tämä koko raskaus on edelleen kaikkea muuta kun olin ennen ajatellut. Ei pahoinvointia, ei päänsärkyjä, ei närästystä, ei selkäkipua, ei heräilyä öisin (nukun tauotta 8-9h yössä!), ei lisääntynyttä ruokahalua, ei mielitekoja, ei minkäänlaisia kipuja tai kolotuksia, ei mielialanheittelyitä.. Maha on iso pallo tuossa edessä ja se oikeastaan ainoa asia vauvan liikkeiden lisäksi joista edes tiedän olevani raskaana. Harjoitussupistuksia on tullut jokunen jos oikeen reippaasti kävelen esim. kiireessä, niin pientä paineen tunnetta on ollut tuolla alamahassa, mutta sekin menee heti ohi kun hiljentää tahtia. Kaikki tämä on toki positiivista, sillä olin kuullut niiin hirmuisesti juttuja kaikista raskausajan vaivoista, että olin niihin jo henkisesti valmistautunut pitkään. Nyt vaan yhtenä kysymysmerkkinä odottelen edelleen, että milloin ne vaivat alkaa (ja KYLLÄ oon ihan varma, että jossain vaiheessahan ne alkaa!). Ilonen tietysti saa olla joka päivästä minkä saa vielä "normaalissa" olossa viettää

Meillä on vauvalle lähes kaikki (pikku hilpetööriä lukuunottamatta) valmiina. Mitään ei olla ostettu uutena, koska ollaan aika paljon saatu tavaraa ja muutamia asioita olen ostanut kirpparilta/torista. Vaunut ostan yhdeltä tutulta käytettynä. Tykkään itse muutenkin hyödyntää kirppareita ja myyn paljon myös itse kirppareilla tavaraa. Se vaan tuntuu itestä fiksulta, varsinkin nyt vauvan tarvikkeiden suhteen kun niissä on järestään niin lyhyt käyttöikä.

Meillä ei erityisesti lastenhuonetta ole vielä sisustettu sen kummemmin. Vauva nukkuu alkuunsa pinniksessä meidän huoneessa ja siirtyy sitten myöhemmin omaan huoneeseen.. oon aika varma, että lastenhuoneeseen alkaa sitten kertymään tavaraa ihan itsestään ajan kanssa, kun vauva kasvaa ja ikää tulee. Täytyy sitä sitten sisustaa sen perusteella. Meillä vuosi sitten remontoitiin kaikki talon makkarit, ja sillon jo valittiin tapetteja ja maaleja sillä silmällä, että meidän vieras- ja työhuoneet muuntautuu tarvittaessa myöhemmin myös lastenhuoneiksi

Kovasti tsemppiä ja jaksamisia kaikille närästykset ja muiden inhottavuuksien kanssa taisteleville! Sen verran sanoisin, että kannattaa kuitenkin rohkeasti käyttää niitä lääkkeitä, joita raskaanakin saa käyttää, jos niistä apua on. Mitään järkeä ei ole kärsiä , jos on edes jonkinlaista apua saatavilla

SJ 30+4 :heart:

 

Sokerirasituksessa kävin itsekin ja onneksi ei mennyt rajojen yli. Painon suhteen riskiä olisi, mutta suvusta ei diabetesta löydy, joten riski on pieni. Syön kyllä mielestäni ihan tasaisesti ja hyvin, etten edes tietäis mitä ruuan kanssa tekisi, jos olisi tullut tuomio. Karkit on ainoa pahe.

Vaunut ostin esikoiselle käytettynä ja päätin, että nyt käytän vähän enemmän aikaa ja vaivaa vaunujen tutkimiseen. Kaukalo on nyt erittäin todennäköisesti maxi-cosi. Vaunuissa olen katsellut noita brio ja mutsy yhdistelmävaunuja. Vähän riippuu miten tulee viime vuodelta bonuksia. Paljonko voi tuhlata. Esikoisellekin pitäisi ostaa uusi turvaistuin, kun mulla menee nykyiseen hermot. Vyöt solmussa koko ajan, neiti pääsee kiemurtelemaan pois vöistä ja penkissä on ihan liian vähän tilaa pystysuunnassa. Aina kolisee pää ovenkarmiin, kun yritän laittaa tytön penkkiin.

Lonkka vaivaa pahasti, mutta olen varmasti loppuun asti töissä. Esikoisen kanssa kävi niin, että loppu ajasta en oikein edes päässyt kävelemään. Saa nähdä koska nyt menee kävelykyky. Oikeaa lonkkaa vihloo tässä istuessa aika pahasti.

Liikuntaa en oikein pysty/jaksa paljoa, mutta yritän käydä edes vesijuoksemassa. Kävely onnistuu joinakin päivinä, mutta välillä supistaa ihan helvetisti ja hammasta purren pitää lyllertää kotiin.

HSP 31+0

 

Minä täällä pohdin ankarasti nyt erilaisia hankintoja.
Mitään konkreettista en ole vielä tehnyt, mutta
harkinnut kaikenlaista.

Mites te muut olette ajatelleet vaippojen suhteen?
Kertakäyttöjä vai kestoja vaiko vähän molempia?
Mä voisin kokeilla noita kestovaippoja, mutta mikään
fanaattinen en niiden suhteen aio olla. Käytän, jos
sopivat vauvalle ja vanhemmille. Jos tuntuu liian
hankalalle tai epäsopivalle, niin sitten menen kerta-
käyttövaipoilla ihan suosiolla.

linkkari ja vaippapohdiskelut

 

Täällä oli joku päivä sitten taas neuvola. Kaikki oli tosi hyvin, paitsi rautaa pitäisi taas muistaa syödä, oli 108. Painonnousu on onneksi alkanut hidastumaan, alle kilo tullut nyt kuukaudessa vaikken ole välittänyt siitä mitä suuhuni pistän (olin vähän niin kuin luovuttanut, mutta nyt kai pitäisi taas vähän tsempata ja yrittää pitää kuria ).
Perhevalmennustakin on pari sessiota takana. No, en nyt sit tiedä, ei mitenkään hirveästi ole ollut hyötyä, mutta ehkä kuitenkin vähän. Toivottavasti mieskin jotain sai painettua kaaliinsa, hän kun ei netistäkään etsi infoa toisin kuin minä. Miehellä on viimeisellä kerralla iltavuoro, ja en sitten tiedä onko minunkaan mitään syytä mennä sinne, kun aiheena on parisuhde ja perhe... Tosin meitä pareja oli nyt 3, ja yhdellä on suunniteltu sektio jo ennen tuota viimeistä sessiota, joten jos minäkin skippaan tuon, niin se yksi ainokainen pari joutuu olemaan siellä kahdestaan. Hankalaa.

Tavarat Meilläkin oikeastaan kaikki tulee lahjoituksena tai kirpparilta/torista. Aivan älytöntä rahastusta on kyllä noissa lastentavaroissa, hirveitä hintoja! :O En oikein voi käsittää miten jotkut voivat esim. vaunuihin pistää reilusti yli tonnin, mutta, kaikki tavallaan Tuolla fb-ryhmässä tulee väkisinkin mentyä jotenkin ryhmän mukana, ja esimerkiksi imetystyynystä en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Siellä kuitenkin ns. "kaikki" ovat ostamassa sen doomoon, ja itse aloin panikoimaan että pitää kai sit itsekin. Onneks äiskä ja siskot ovat sanoneet että nyt loppuu tuo turhien tavaroiden hankkiminen Ihan hyvin sitä pärjää ilmankin. Jos sitä tulis ostettua ihan KAIKKI "pakolliset" tavarat, niin niihinhän hukkuisi, ei meidän taloon mahdu loputtomasta kaikkea kamaa, ja kun niistä pitäisi joku päivä vielä päästä eroonkin Miehen työkaverit jaksaa naljailla hänelle kun tahdon itkuhälyttimen, kun eihän sellaista tarvi. Kyllä sitä kuulee jos lapsi itkee jne. Mutta, tosiaan, ne on miehiä... Ei varmaan ihan pienen vauvan itkua kuule jos ovet ja ikkunat on kiinni ja lapsi pihalla, ennen kuin se on mennyt ihan hysteeriseksi rääynnäksi.

Vaipat Itse en ole ajatellut alkaa kestoilemaan. Ehkä se ei ole niin hankalaa ja aikaavievää kuin miltä se kuulostaa, mutta silti... Jotenkin uskon että vauvan kanssa eläminen on jo tarpeeksi haastavaa ilman että väkisin hankkii itselleen lisää töitä

 

Meillekin on tullut tavaraa käytettynä. Ei ole mitään tarvetta saada kaikkea uutena, jos vähän voi jossain säästää. Vauvatavaroille tulee lyhyt käyttöaika, mutta myydessä käytetty on kuitenkin käytetty ja hyväkuntoinenkin kama pitää myydä halvalla.

Mie olen kans tuota vaippa-asiaa pyöritellyt mielessäni. Ekologisuuden, rahan, arjen helppouden jne kannalta. Kestoilussa roskaa tulee vähemmän mutta onko se sitten se ainoa hyvä puoli? Kenellä on kokemusta niin voisi kertoa tarkemmin. Kuitenkin vaikuttaa helpommalta vain heittää kakkainen kertakäyttövaippa roskiin kuin alkaa pesemään ja kuivattamaan kestoja.

Mie olen nyt pari päivää mittaillut sokereita. Vain ruokailurytmiin olen oikeastaan jotain muutosta tehnyt. Muuten syönyt samalla tavalla kuin aiemminkin. Ja arvot on pysyneet hienosti viitearvojen alapuolella. Vähän tämä on silti vielä stressaavaa, kun pitää kelloa kytätä, että tulee mitattua oikeaan aikaan eikä ateriaväli pääse liian pitkäksi.

 

Mä taidan osakestoilla. Päivisin kestovaippa ja yöksi kertakäyttöinen. Niiden imuteho on ihan älytön ja on mukavampaa kun ei yöllä tartte ruveta vaihtamaan. Mä taidan kuitenkin satsata noihin vaunuihin, kun huomasin esikoisen aikaan, että vaunuttelu jäi ihan minimiin, kun vaunut olivat ihan perseestä.

Mä sain lahjaksi tuon Doomon imetystyynyt ja taisin käyttää sitä niskatukena, kun nukutin lasta.

HSP 31+2

 

Heips, listan ulkopuolelta kirjoittelen. Toukokuun odottajana olen lueskellut tätä ketjua, kiva että nyt on taas keskustelu vilkastunut!
Omalta kohdaltani kummastelen nyt sokerirasituskoetta, tai siis sen puuttumista. Odotan toista lasta ja jo ekalla kerralla jouduin siihen iän puolesta. Muistaakseni silloin sanottiin, että kaikki yli 25-vuotiaat menisivat sokerirasitukseen? Nyt olen jo kolmekymppinen, mutta sokerirasituksesta ei ole ollut neuvolassa mitään puhetta. Olen lähtenyt normaalipainoisena molempiin raskauksiin (ja edelleen juuri ja juuri sen rajoissa ), joten tästäkään ei selitystä löydy. En ole asiaa sen kummemmin ajatellut, kunnes nyt täältä luin, että moni toukokuun odottaja on äskettäin sokerirasituksessa ollut. Vai onko tässä kuntakohtaisia eroja, on muutettu tässä välissä?

Jaksuja kaikille loppuraskauteen! Minusta ainakin tuntuu, että kevät tulee ihan kohisten, kun ilmatkin ovat lämpimät. Voi kun jo kohta saisi heittää toppatakin varastoon ja sulloutua kevyempiin vaatteisiin. Kohtahan ne äitiyslomatkin jo alkavat, itselläni tj kaksi viikkoa, kun on lomiakin pitämättä.

 

Kaverille tehtiin sokerirasitus ekassa raskaudessa (oli 31-vuotias ja normaali painoinen) mutta toisessa ei kun ekassa ei radia ollut. Ilmeisesti radi ei sitten puhkea myöhemmissä raskauksissa jos ekassa sitä ei ole... Minusta tämä oletus on kummallinen mutta kaipa ne neuvoloissa tietävät mitä tekevät.

 

Itekin kävin sokerirasituksessa ja neuvolatäti totesi että kaikki ok. Vähän huoletti kun tää kaveri rupes menemään yläkäyrillä mutta nyt kasvukin oli vähän tasoittunut. Oon ruvennut varmuuden vuoksi kuitenkin henkisesti valmistautumaan että joku nelikiloinen (tai isompi) jäbä tulee putkautettua ulos...

Synnytyskin rupee olemaan lähempänä ja sitä enemmän mietityttää. Vauvan tarvikelista on jo väsätty, pinnasängyt valkattu jne., nyt vaan odotellaan miestä reissusta kotiin jotta päästäis ostoksille. Uskoisin että ajoissa on hyvä varautua kun tiedä sitten kuinka tukala olo viimeiset pari kuukautta tulee olemaan.

Mulla on toinen lonkka ja polvi ruvenneet kiukuttelemaan 22 raskauskilosta joten ainakaan liikunta ei ole enää miellyttävää touhua, lisäksi maha tuntuu usein kävellessäkin raskaalta ja muutenkin kettumaiselta.

(rv 27+0)

 

linkkari: Niin se ilmeisesti on että eri käytännöt. Vaikka samat kait ne pitäs olla.

Oodikas: Toisaalta hyvä kuitenkin että huomattiin tuo radi. Kun jostain muistan lukeneeni että varsinkin se kohonnut paastisokeri vaikuttas vauva kasvuun. Mullakin aina arvot pysyny kurissa kotona mittaamalla

maamo: Koska sulla edellisessä raskaudessa ei radia ole ollut ja ilmeisestikkin vauva ollut alle 4.5kg syntyessään? niin siksi sulle ei sitä tarvi nyt tehdä Ite oon esim siksi käynyt koska mulla on jo kahesti tuo radi ollut.

Me aijotaan osakestoilla. Ensin mietin kokonaan kestoilua, mutta ainakin alussa käytetään öisin kertiksiä. Eka kerta meillekin että saas nähä miten lähtee sujumaan.

Mitään hankintoja ei olla tehty. Tai siis vaunut ja koalas vauvan riippukehto ollaan hommattu, mutta molemmat ollaan saatu ilman. Kiitos paikallisen fb-roskalava ryhmän. Kestot ostan käytettynä, tosi kattava paketti edullisesti. Vaatetta ei periaatteessa tarvita enkä jotenki osaa mitään ostaa kun ei tiedetä kumpi tulee. Äitiyspakkauksen otan nyt kun aivan ihana on mun mielestä tuo uusin. Pitää vaan toivoo että sitä keretään alkamaan jakaa ja saisin sen uusimman.

Maanantaina kävin ultrassa kasvukontrollissa kun mulla on se s-pappa arvo matalahko. Hieman keskikäyrän alapuolella vauva kasvaa, mutta hieman vaan. Uus ultra on sitten huhtikuun alussa. Vaan ei paljo mulla kerro sf-mitta vauvan koosta kun oli samana päivänä neuvolassa 30, eli komeasti yläkäyrän yläpuolella Vaan eihän silläkään loppupeleissä katota muuta ku että kasvaahan vauva normaalisti. Painoa on tullut nyt kaikenkaikkiaan 9.5kg : / Pitää toivoa että radi-ruokavalio pysäyttäs painonnousun, ei kyllä tarvis enää yhtään tulla lisää.

Marlin ja vauva 28+5

 

Mulle taas sanottiin neuvolassa että kohollaan oleva tunnin arvo vaikuttaa eniten vauvan kasvuun. No eipä se väliä jos mulla arvot pysyy kurissa ja vauvalla kasvu keskikäyrällä.

Meillä oli täällä vähän jännät paikat kun mulla alkoi polttava kipu vatsassa. Hetki meni ennen kuin tajusin että kyse on supistuksista. Olo oli melko tukala kun supistusten väli oli lyhyt ja yksi kesti aika pitkään. Soitin Oysiin ja sain sieltä ohjeet juoda runsaasti sekä levätä ja jos tästä ei ole tunnissa apua tai supistukset voimistuu niin sitten nokka kohti sairaalaa. Onneksi supistelu sitten loppui vaan ehdittiin jo miettiä että nytkö synnytys käy nistyi. Mies pysyi tyynenoloisena siihen asti kunnes mulla olo helpotti. Siinä vaiheessa sitten uhkasi antaa selkään jos vielä noin säikytellään. Nyt mies nukkuu ja mie kärsin runsaan juomisen seurauksista. Muutenkin on jotenkin epämääräinen olo... Liekö joku pöpö iskemässä vai mitä.

 

Jänniä hetkiä Oodikas sulla. Toivotaan, että menee
supistukset vielä ohi ja vauva pysyy mahassa pitkään.
Minä tunnustelen koko ajan omaa oloani ja koetan
pongailla mahdollisia raskausmyrkytysoireita. Jos
myrkytys päsähtää päälle, niin sitten se olis aikas
pikaisen synnytyksen paikka. Vähän alkaa jo hirvittää.
Toinen on vielä niin pieni, että vielä kannattaisi mahassa
kasvaa monta viikkoa.

Mä olen surffaillut pontevasti erilaisin vaunuja netistä.
Mies ei ole yhtään innostunut. Mites sen sais edes
vähän kiinnostumaan? Vinkkejä?

Selailin kalenteria ja ensi viikolla alkaa sitten äitiysvalmennus.
Loogisesti aloitetaan imetyksellä.
No samapa kait millä aiheella aloitetaan. Kaikkea
kuitenkin jossain vaiheessa tarvitaan. Niitä oli yhteensä
neljä kertaa. Ja sitten voisi joku torstai mennä tutustumaan
synnytyssairaalaan. Ne järjestävät joka viikko tutustumis-
käyntejä. Hyvä varmaan käydä etukäteen katsomassa,
ettei sitten synnytyksen käynnistyttyä lähde vasta ekaa
kertaa isoon sairaalaan eksymään.

Mä olen ilmeisesti saanut salattua mahani aika hyvin
täällä töissä sellaisilta työkavereilta, joita näen harvemmin.
Viimeksi tänään tuli lounaalla yhdelle naiselle yllätyksenä
se, että odotan vauvaa. No ehkä pukeudun tietoisesti
sellaisiin väljiin neuletakkeihin ja puseroihin. No jos
viimeisinä työpäivinä sitten köpöttelisi täällä oikein
piukka paita päällä. Ei jäisi sitten kellekään epäselväksi.
Eipä sen puoleen, mulla on vanhempia miespuolisia työ-
kavereita ja heillä on kyllä osalla vielä minuakin suurempi
maha. Ja he eivät varmasti jää äitiyslomalle.

Mulla on nyt ollut muutamana päivänä sellaista pistävää
kipua häpyluun takana. Ihan kuin joku tuikkisi sukka-
puikoilla. Tämä kait kuuluu asiaan. Kivut ovat tulleet yllättäen,
mutta menneet onneksi nopeasti myös ohi.

linkkari ja Vappu 31 + 0

 

Mulla ei kyllä vatsan piilottelu onnistu enää yhtään millään vaatteella. Eilen vein töihin saikkulapun ja työkaveri kysyi onko mulla meloni takin alla. Ja takahuoneessa oli joku työmies käymässä, joka sekin kysyi olenko raskaana. Ei tosin kyllä näin sivistynein sanakääntein. Mutta joo, meikäläisen kupu on ja näkyy.

Meillä ei mies vaunuasiaan sanonut juuta eikä jaata, vaikka miten yritin, niin lopulta tilasin ne, mitkä parhaaksi katsoin ja ilmoitin vain asiasta hänelle. Miehen mielestä ei ollut vielä kiire hankkia vaunuja niin ei jaksanut asiaan keskittyä. Minusta taas oli hyvä hyödyntää tammikuun alennusmyynnit ja tilata. Muutenkin olen tehnyt hankintoja kysymättä häneltä yhtään mitään. Mies on innoissaan vauvasta mutta jotenkin näihin valmisteluihin ei osaa panostaa ja ajattelee koko ajan, että vielä on aikaa. Onhan sitä toki, mutta en halua jättää kaikkea viime tinkaan ja onhan se kukkarollekin helpompaa, kun ostaa pikkuhiljaa kuin, että kerralla ostaa rysäyttää kaiken. Sama raha toki menee mutta mieluummin makselee pienemmissä erissä niin ehkä jää rahaa muuhunkin.

Meille tuli tänään kans kutsu perhevalmennukseen. Mies totesi heti, ettei aio osallistua. Itse mietin, että voisin ainakin synnytystä koskevan kerran käydä ja ehkä myös vauvan hoitoon liittyvän kerran. Mulle on kuitenkin esikoinen tulossa ja olen vähän sellainen hermoilijatyyppi, niin ehkä voisi olla hyvä saada jotain pohjia. Toisaalta onhan äidit kautta aikojen osanneet vauvoistaan huolehtia ihan ilman mitään valmennuksiakin. Mulla, kun on myös matala ärsyyntymiskynnys, niin voi olla, että menee vain hermot valmennuksessa. Noh, pitää miettä osallistunko vai en.

Illan jälkeen ei ole ollut supistuksia mutta muuten on kyllä tukala olo. Liitoskivut on pahentuneet ja liikkuminen on vaikeaa. Istumisen jälkeen tuntuu, että tiiliskivi valahtaa painamaan kohtua ja se sattuu aikatavalla. Lisäksi on noita linkkarin mainitsemia "sukkapuikkokipuja" aina välillä. Pitäisi siivota jne mutta ei nyt oikein nappaa. Edellisen kerran jälkeen en meinannut selvitä enää sohvalle istumaan, kun alaselkään ja nivusiin sattui niin kovasti. Ja kivut on vain pahentuneet siitä. Lisäksi pelottaa, että alkaa uudelleen supistelemaan, jos oikein intoudun touhuamaan. Ehkä parempi ottaa rennosti tänään ja siivota vaikka huomenna. Eipä nuo pölyt mihinkään katoa.


Oodikas 29+2

 

Kirjoittelen tähän ketjuun jatkoa, kun ei ole vielä uutta
ketjua perustettu. Koetetaan pitää vaikka tätä ketjua
hengissä ja aktiivisena.

Mulla pompsahti verenpaineet vähän korkealle eilen ja
tänään. Samalla tuli jalkoihin ja käsiin turvotusta. Pieni
huolestuminen iski pintaan ja soitin äitiyspolille.
Käskivät tulla käymään ja selvitettiin, että missäs vika.
No mitään vikaa ei lopulta löytynyt. Taas väärä hälytys.
Vauvelilla oli kaikki hyvin ja mulla nyt sitten vaan on
korkeat verenpaineet. Vauvan syntymän jälkeen saatan
saada verenpainelääkkeet, mutta nyt niitä ei ryhdytty
määräämään, kun ei mun vointi ollut mitenkään huono.
Jatkan paineiden seurantaa kotona ja sitten käyn
raskausmyrkytyksen huomaamiseksi neuvolassa pissa-
testeissä viikottain tästä lähtien. Nuo kohonneet paineet
ja turvotukset kun ovat noita raskausmyrkytyksen oireita.

Onneksi oli vain väärä hälytys. Vauveli olis ollut
vielä aikas pieni syntymään tähän maailmaan. Samalla kyllä
laittoi miettimään, että kuinkas valmiita tässä oikein ollaan,
jos synnytys ihan oikeasti lähipäivinä käynnistyisi.
Täytyy viikonloppuna satsata valmisteluihin ja pyykkäykseen.
Ihan pieniä vaatteita vois kanssa käydä hakemassa. Ja
sen vaippapaketin. No jos vauva nyt päättäisi syntyä, niin
aika kauan joutuisi varmaan sairaalassa olemaan, mutta
ei se valmistautuminen kyllä ole mitenkään huono juttu.

linkkari ja Vappu 31 + 4

 

Pitäsköhän minunkin tarkistaa verenpaineet välillä, kun turvotusta on käsissä ja jaloissa... Sormuksista piti luopua jo viikkoja sitten eikä jalkaankaan mene oikein muut kengät kuin Crocksit. Mulla on ollut hyvät verenpaineet koko ajan, mitä neuvolassa on mitattu, mutta äkkiäkös ne muuttuu. Ja mie, kun olen haalinut kaikki raskausvaivat itselleni muutenkin, niin enäähän oikeastaan puuttuu raskausmyrkytys. Ja peräpukamat. Niiden puuttumisella diabeteshoitaja minua lohdutti. Vaan vielähän nekin ehtii vaivoiksi tulla.

Kohta on 30 raskausviikkoa täynnä ja olen tällä viikolla panikoinut kaiken mahdollisen kanssa. Keskenmenon pelko on hellittänyt ja ennen aikaista synnytystäkään ei kauheasti jaksa murehtia, kun vauvalla olisi kuitenkin hyvät selviämismahdollisuudet, vaikka pienihän se vielä olisi ja jos valita voin, niin toukokuun puolelle saisi tuolla masussa pysyä. Mutta ne muut pelot ja paniikit... Saadaanko kaikki valmiiksi ja hankittua ennen kuin vauva syntyy? Selviänkö synnytyksestä? Mitä jos synnytystä hoitaa joku törppö ja kylmä kätilö? Pystynkö pitämään puoleni synnytyksessä jos olen mielestäni huonoissa käsissä? Osaako mieheni puolustaa minua jos en itse kykene? Osaanko hoitaa vauvaa? Jaksanko hoitaa vauvaa? Entä jos olen tosi kipeä ja väsynyt ja masentunut? Miten minun ja miehen suhteen käy kun vauva tulee? Varsinkin jos en olekaan se hyvä äiti niin kuin mies ajattelee? Miten saadaan arki rullaan? Riittääkö rahat? Jne jne. Ja mulla on aikaa pohtia näitä, kun en ole töissäkään. Mies yritti lohduttaa, että kaikki menee hyvin ja omalla painollaan. Mutta, kun ei sitä voi tietää... Tietenkin voisin uskoa miestäni ja luottaa kaiken sujuvan. Ja sitten voisin vain ottaa päivän kerrallaan ja murehtia vähemmän. Mutta mihinkäs sitä kissa karvoistaan... Mie olen kaiken kanssa tällainen pohtija ja mietin aina kaikki asiat mahdollisimman monelta kantilta. Ehkä liiankin monelta, mutta olenpahan sitten ainakin valmistautunut kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin skenaarioihin. Paitsi ehkä siihen, että kaikki meneekin oikeasti hyvin.

Onko meidän muuten ihan sama jatkaa vielä tämäkin kuukausi tähän ketjuun, kun pituutta ei ole edelleenkään kuin kaksi sivua?

 

Nyt meillä alkoi äitiys- ja perhevalmennus.
Yksi kerta jo takana ja aiheena oli imetys.
Seuraava kerta käsittelee lastenhoitoa.
Kolmannella kerralla olisi vanhemmuutta ja
parisuhdetta listalla. Ihan kamalasti se kerta ei
houkuta. Saisikohan sen kerran lintsata?
Mä olen ollut tosi herkkänä liikuttumaan tämän
raskauden aikana ja pelkään, että tuo valmennus-
kerta saattaisi päättyä kyyneliin. Oma mies on jo
mun jatkuvaan pillitykseen tottunut, mutta muiden
valmennukseen osallistuvien osalta voisin aiheuttaa
yllätyksiä. Neljännellä kerralla olis sitten synnytys.
Siihen kertaan ajattelin taas mennä.

Täällä olis kanssa mahdollista mennä tutustumaan
synnytyssairaalaan etukäteen. Sekin voisi olla hyvä
juttu. Täytyy kysellä miehen kalenteria, että milloin
hänelle sopis.

Hankinnat ovat edelleen suurimmaksi osaksi auki.
Mä jotenkin tuudittaudun siihen, että äippälomalla
ehtii ja pystyy tekemään vaikka mitä. Saa nähdä
kostautuuko mun ajattelu myöhemmin.

Mä olen aina välillä käynyt lukemassa huhtikuun ketjun
kuulumisia. Hurjaa, että sinne on jo eka vauva synty-
nyt. Jos meidän listalle käy samoin, niin pian jolla-
kulla meistä on vauva sylissä.

Kirjoitelkaahan kuulumisia, niin saadaan meidän
listakin elävämmäksi.

linkkari ja Vappu 32 + 3

 

Mekin käytiin valmennuksissa, olivat musta ihan ok vaikka hirveästi ei uutta asiaa tullutkaan, synnärikäynti on vielä sit rv 36 jälkeen, sinne mennään myös. Mä olen kans lueskellut huhtikuisia ja maaliskuisiakin, näkee vähän mitä fiiliksiä on ihan loppusuoran odottajilla. Toivottavasti ihan vielä ei meidän ryhmään ala vauvoja syntymään, saisivat vielä kasvaa masussa

Täällä kaikki ok, edelleen kivuilta ja vaivoilta vältytty. Eilen illalla alaselkä jumahti kun olin koko päivän liikkeessä ja illalla sohvalla ehkä 30min, oli hankala päästä ylös mutta ei kuitenkaan tehnyt kipeetä. Varmaan otti itteensä päivän kävelyistä. Viime viikolla käytiin ultrassakin ja vauvalla jo mukavasti kokoa 1870g kaikki näytti olevan hienosti ja ainakin tällä hetkellä vauva raivotarjonnassakin, toivottavasti ei pyörähä enää.

Mitä ajatuksia synnytys herättää teissä? Varsinkin ensikertalaiset? Mulla on (aainakin vielä) jotenkin luottavainen ja hyvä olo, ei isompaa pelkoa.. huomaan kyllä että pyörii mielessä jo päivittäin..

SJ 32+5

 

Tänään oli lääkärineuvola ja kaikki oli reilassa. Vauva edelleenkin pää alaspäin, kohdunsuu jossain korkealla jne. Lääkäri kyseli olenko synnytystä miettinyt ja kerroin edelleenkin odottavani kolmatta vaihtoehtoa alatiesynnytyksen ja sektion lisäksi. Sellaista ei kuulema nyt ole tulossa ja sainkin lähetteen pelkopolille niin pääsen juttelemaan peloistani. Mulla on siis synnytyspelko ollut yksi syy siihen, etten ole halunnut lapsia. Nyt ollaan siinä jamassa, että jotenkin tuo vauva pitää tuolta ulos saada toukokuun lopussa viimeistään niin ei auta kuin yrittää selvitä peloistaan. Eniten minua huolettaa kivusta selviäminen ja se, että kätilöksi/lääkäriksi sattuu joku kylmä ja tunteeton työhönsä kyllästynyt ihminen, joka ei osaa suhtautua enää inhimillisesti synnyttäjään. Ja ei esim. usko, jos sanon vaikkapa tikkaamisen käyvän kipeää. Miehelle jo sanoinkin, että jos joudutaan eppari tekemään ja sanon ompeluvaiheessa, että se sattuu niin pitää huolen, että puudutetta lisätään eikä vain todeta, ettei voi sattua. Vaikka kipua pelkäänkin niin en kuitenkaan ole mikään turhasta valittaja. Luonnollisesti olen myös neulakammoinen ja minusta epiduraali sekä spinaali kumpikin kuulostavat ihan kauheilta jo pelkkänä ajatuksenakin. Vaan luulen, että neulakammo katoaa siinä vaiheessa, kun synnytyskivut on päällä. Jotenkin olen nyt sillä kannalla, että jos sektiolle ei tarvetta ole, niin alakautta synnytän, vaikka se on minusta suorastaan karmea ajatus. Mutta luin sektion kulusta niin se on kuitenkin paljon isompi operaatio riskeineen, ettei siihen nyt ehdoin tahdoin kannata itseään altistaa. Tietenkin, jos sitten tilanne sitä vaatii niin se tehdään, mutta noin muuten olen kääntänyt kelkkaani vähän sen suhteen, että sektio olisi parempi vaihtoehto. Keskenmenojen sun muiden takia tässä on pitänyt keskittyä vain siihen, että raskaus jatkuisi niin on jäänyt tämä synnytysasian käsitteleminen vähän viime tinkaan. Mutta jospa tässä vielä ehtisi päätään selvitellä ja ajatukseen tottua. En ajattele asiaa edellenkään mitenkään usein, koska pelkään panikoituvani ihan täysin. Miehelle välillä asiasta puhun, mutta eihän se ymmärrä alkuunkaan... Sanoo vain, että me selvitään siitä. No totta kai se selviää ja selviän tietenkin minäkin, mutta kipu ja kaikki on minun yksin kestettävä, vaikka mies tukena olisikin. Se ei voi ottaa supistuksia itselleen, että saisin levätä tms. Eipä tässä muuta voi kuin toivoa, että kohdalle osuu sitten ymmärtävä ja hyvä henkilökunta eikä mitään ihmeellisyyksiä sattuisi synnytyksessä.


Viikonloppuna oltiin reissussa ja siellä ei paljon sokereita mittailtu ja ruokavaliokin oli kaikkea muuta kuin ohjeiden mukainen. Mutta ajattelin, ettei parin päivän lipsuminen vauvaa voi kovin monta kiloa kasvattaa ja tämä oli ainoa reissu mihinkään ennen synnytystä niin otin löysin rantein. Muutenhan olen pitänyt ruokavaliosta tai ainakin hiilareiden määrästä melko tiukasti kiinni ja mittaillut arvoja usein. Kolme kertaa on tässä vajaan kahden viikon aikana mennyt arvot viiterajan yli ja mittauskertoja on kuitenkin reilut 50. Mielestäni ei paha saldo ja nuokin ylitykset on ihan selitettävissä olevia eli liian lyhyt ateriaväli ja kerran söin kerralla niin ison määrän hiilareita, ettei viiterajan ylitys ollut mikään yllätys.

Reissussa tuli myös oltua ulkona vähän normaalia enemmän ja nyt sitten kärsitään seurauksista. En tosiaan mitään pitkiä matkoja kävellyt, mutta sekin vähä tuntuu olleen liikaa. Vielä tänäänkin olen niin kipeä, etten aamulla meinannut päästä sängystä ylös ja sohvalta nouseminenkin on yhtä tuskaa. Jos joku haluaa kokea kunnon liitoskivut niin voin ihan ilmaiseksi lahjoittaa nämä pois... Liitoskipujen lisäksi on iltaisin vähän jomotusta jaloissa, kun nilkat turpoaa. Eilen illalla miehen kanssa katsottiin, että minun jalat oli kuin elefantilla. Turvotus oli siis ihan järkkyä. Muuten ei onneksi ole mitään suurempaa ja lääkäri sanoi tuosta nilkkaturvotuksesta, ettei sitä lasketa vaaranmerkiksi, vaan se on normaalia tässä vaiheessa. Laitan iltaisin ennen nukkumaan menoa Relaxantin jalkavoidetta, joka tuntuu vähän helpottavan jomotusta, kun se tehostaa verenkiertoa ja vähentää turvotusta. Suosittelen kokeilemaan, jos joku kärsii samasta vaivasta.


Oodikas 30+5

 

Hei, mites teillä nukkuminen... Nukutteko vielä selällään? Mulle sanotiin neuvolassa, ettei saisi enää nukkua selällään, kun kohtu painaa suuria verisuonia ja verenkierto heikkenee sitten. Myös kohdussa. Mulla oli alkuraskaudessa vaihe, etten pystynyt nukkumaan selälläni, mutta nytpä pystyisin taas. Ja nukunkin. Viime yönäkin heräsin kolme kertaa selälläni, vaikka aina laitan nukkumaan kyljelleni. Yhdellä kerralla huimasi, mutta muuten oli ihan ookoo olo. Mutta pelästyn aina, että nyt vauva kelluu vähintäänkin tajuttomana tai kuolleena kohdussa, kun ei ole saanut happea... Aiemmin rakenneultrassa kätilö sanoi, että missä tahansa asennossa saa nukkua niin kauan kuin saattaa ja että kroppa kyllä ilmoittaa, milloin asento on huono. Kummin se nyt menee? Uskallanko nukkua selällään, jos siltä tuntuu vai pitääkö sitä välttää? Ei jaksaisi öisin panikoida, että liikkuuko vauva vai ei vain sen takia, että nukuin selällään muutaman minuutin.


T. Hysteerikko