Toukokuun tiitiäiset 2015 *tammikuussa*

Synnytyksestä: Mä en ole kauheesti ehtinyt asiaa ajatella.
Mulla on jotenkin sellainen seesteinen olo synnytyksen
suhteen. Se menee, kun kaikilla naisilla on aina ennenkin
mennyt. En tiedä mistä moinen fiilis? Ehkä synnytysvalmen-
nuksen jälkeen saan lisää tietoa ja ehdin panikoida
enemmän.

Minä olen jo käynyt Taysissa aika monta kertaa ja
siellä on joka kerta ollut tosi ihanat sairaanhoitajat
vastassa. Toivottavasti synnytyskerralla on samanlaisia
naisia lisää. Oodikkaan pelko jostain itseensä ja työhönsä
kyllästyneestä kätilöstä tuntuu kyllä kauhealle. Tämä
on mulle ihan eka ja ainutkertainen kokemus ja kamalaa,
jos sen joku toinen ihminen tahallaan multa pilaisi.

Sen verran synnytys mietityttää, että vähän oma kunto
huolestuttaa. Mulla on jäänyt kaikki liikkumiset ihan
tämän raskauden myötä. Nyt huomaa, että pienikin
reippaampi kävely saa aikaan melkoisen puuskutuksen.
Kunto romahtanut ihan alas. Ja synnytystähän ver-
rataan maraton-juoksuun. Kiva lähteä tällä kunnolla
moiseen urakkaan. Täytyy koettaa äippälomalla,
joskos saisi vähän käveltyä edes. Nyt näyttää
kevätkin vihdoin tulevan eikä liukkaita tarvitse enää
pelätä.

Mä olen koettanut kanssa nukkua kyljelläni, mutta
kyllä iltapäiväunoset tulee vedettyä sohvalla selällään.
En tiedä huomaako sen suonien tukkeentumisen joten-
kin ennen omassa voinnissaan. Täytyy muistaa ky-
sellä aiheesta neuvolasta. En nyt ehdoin tahdoin
haluaisi vauvalle mitään aiheuttaa pelkästään selällään
makaamalla. Mutta en minä kyllä haluaisi nukkumisesta
stressiä ottaa, että saatan vahingossa kierähtää selälleni
yöllä nukkumaan.

Mulla oli pitkään, että sain nukuttua vain oikealla kyljellä
tai selällään. Vasemmalla kyljellä nukkuminen ei onnistu-
nut, vaan heti tuli sellainen outo olo lantioon. No se
on mennyt nyt ohi. Onneksi. Muuten olis vähän rajal-
liset nukkumisasennot. Jos joutuisi koko yön viettämään
samalla kyljellä, niin sitten olis selkä ihan finaalissa
jo tässä vaiheessa raskautta.

Mulla on kaksi viikkoa töitä jäljellä. Vointi on ihan hyvä,
mutta kiinnostus töihin alkaa jo olla hieman huono.
Ihan kiva jäädä kotiin. En tiedä miten saan aikani
kulumaan, mutta täytyy keksiä jotain. Vauvan tava-
roiden hankintaa ja valmistelua on ainakin ohjelmassa.

Mulla on nyt tullut kymmenen kiloa painoa lisää.
Tiedän mitä tehdä sitten synnytyksen jälkeen.
Tuosta ylimääräisestä täytyy päästä eroon.
Mulla on verenpaineet ja maksa-arvot ja vielä ne
sokeritkin vähän sekaisin, joten painon pudottaminen
auttaa noihin kaikkiin vaivoihin. Mitään kovaa
dieettiä en aio vetää, mutta rauhallista, hillityä
pudotusta saisi tulla. Imettämistä en halua riskeerata
laihduttamisen takia, mutta en enää haluaisi mitään
lisäkilojakaan synnytyksen jälkeen saada.
Jäisipä synnytyslaitokselle mahdollisimman paljon
kiloa. Taitaa kyllä olla turha toive.

Nyt pohtimaan vaunu- ja pinnasänkyvaihtoehtoja.
Ne vielä hankkimatta.

linkkari ja Vappu 32 + 5

 

Toivottavasti Oodikas saat kaipaamaasi apua pelkopolilta Mulla on oyssista vaan mukavia kokemuksia kätilöistä. Yks inhottava sattu kohalle sillon ku esikoista tein, mutta sekin oli osastolla 15 missä synnytys käynnistettiin. Mutta salissa olleet kätilöt ja os.13 olleet on muuten olleet tosi mukavia. Jos jotain huonoa pitäs oyssin kätilöistä sanoa niin se että kun uudelleensynnyttäjänä on ollut vauvan kanssa, niin ei oo sitä apua saanu samalla tavalla ku ensisynnyttäjä. Toki sitten kun olen sitä pyytänyt niin oon saanut, mutta muuten oon saanu olla vähän turhankin omissa oloissa varsinkin kolmannen kans. Oon kuullu tuosta selälleen nukkumisestakin että jos vaan ite pystyy niin nukkumaan niin ei vauvalle oo siitä haittaa. Itekin aina välillä herään siihen että nukun selällään, mutta vaan siksi että tulee huono olo.

Synnytys pyörii aina välillä mielessä. Eniten sen takia että mitenköhän saan synnyttää. Haluaisin kovasti synnyttää alakautta, mutta kun mulla on kaks sektiota takana joista viimesin on 1v7kk lasketusta niin voi olla että sektioon taas mennään. Ite sektio mua ei pelota, mutta haluaisin niin kovasti synnyttää alakautta. Vaikka esikoisen synnytys teki kipeää ja välillä luulin että oikeesti kuolen siihen kipuun, osaan nyt suhtautua asiaan ihan eritavalla ja haluaisin mennä mahdollisimman pitkälle luomuna jos vaan saan alakautta synnyttää. Ensimmäinen sektio oli suunniteltu, mutta se ois voitu välttää jos edellisen synnytyksen eteneminen ois otettu raskaudessa huomioon. Ja sitten mua ahistaa valmiiksi jo se että vauvan sokereita tullaan seuraamaan synnytyksen jälkeen ja saako niitä taas stressata jos on liian matalia. Ja se pakkosyöttäminen mikäli sokerit on matalia. Ja sitten se että joutuuko vauva sinivalon alle kuten esikoinen ja nuorin joutu.

Oltiin koko viime viikko reissussa, su ajeltiin helsinkiin, ma-pe oltiin tallinnassa ja sitten taas pe-su helsingissä. Sokereita mittailin mutta alle rajojen on pysyny reippaasti. Tosin toissapäivänä rupesin ihmetteleen ku anto tunti ateriasta arvoksi alle 5 ja siitä 20min myöhemmin vaan 3.3 että ei ihan oikein näytä, ja mitenköhän kauan on näyttäny vääriä tuloksia. Että onko todelliset arvot oikeesti ollutkaan rajojen alle. Vaihoin sitten liuskapaketin uuteen ja arvot on ollu korkeempia mutta silti alle rajojen. En nyt sitten kuitenkaan tiiä että uskallanko luottaa nuihin. Soitan huomenna sokereista hoitajalle niin pitää kysyä että voisko mittari olla viallinen.

Hankintoja ei vieläkään olla tehty, mutta toisaalta ei oo tarvetta kun kaikki on nuorimman jäljiltä tallessa. Kestoja kyllä hommasin melko satsin, mutta esim vaatetta en oo ostanu mitään. Vahva tunne että tulokas on poika, mutta silti en oo uskaltanu ostaa mitään pojalle sopivaa. Eikä kyllä oo mitään iskevää edes tullut vastaan Haluaisin kovasti sen uuden äitiyspakkauksen mutta en oo vielä hakemusta laittanut kun vielä jakavat vanhaa. Mutta 16.pv ne on pakko viimeistään laittaa. En vaan halua sitä viimevuoden pakkausta.

Marlin ja vauva 30+4

 

Miksi sitä pitää koko ajan murehtia jotain?! Nyt olen muutaman päivän ajan miettinyt, että onkohan vauvalla sittenkin jotain vikaa jaloissa, kun potkuja ei mielestäni tunnu tarpeeksi. Välillä kyllä tulee ihan mojovia iskuja kylkiluiden tienoille, mutta enemmän liikkeet tuntuu silti alhaalla. Varmaan tulee tytöstä nyrkkeilijä. Muutenkin nyt miettinyt, että liikkuuko vauva tarpeeksi. Liikkeitä tuntuu monta kertaa päivässä ja erilaisia niin en ole kuitenkaan mitään liikelaskentaa vielä tehnyt. Tuntuu vain, että vauva oli välillä aktiivisempi. Niin ja rakenneultrassa katsottiin jalat ja mulla on kuvakin toisesta jalasta eikä niissä ollut mitään erikoista. Että en tiedä olisiko tässä 10 viikon aikana voinut jonku jalkavian itselleen kehittää tuolla... Jotenkin en uskalla uskoa, että terve vauva saataisiin. Tai pelkään, että jotain onkin vialla, jos liikaa luotan kaiken olevan kunnossa.

Lisäksi olen nyt miettinyt sitäkin, että miten meidän suhteelle käy, kun vauva syntyy. Meillä on mielestäni tosi hyvä ja onnellinen suhde. Meillä tulee syksyllä vasta 4 vuotta täyteen ja jos olisimme nuorempia, niin olisin varmaan halunnut vielä jonkin aikaa halunnut nauttia elämästämme tällaisenaan. Täytän kuitenkin kohta 37 niin ei tässä ole vuosia aikaa odotella. Kummallakin kuitenkin oli vauvakuume, kun aloimme yrittämään ja tämä vauva on enemmän kuin toivottu. Silti minua vähän pelottaa se, miten kaikki muuttuukaan vauvan myötä. Onko meillä ikinä enää aikaa toisillemme? Entä jos minusta tulee sellainen äiti, joka elää vain sitä lapsiarkea ja unohtaa suhteensa sekä miehensä? Niin ja tuleeko minusta alkuunkaan hyvä äiti? Mieheni luottaa kaiken sujuvan hyvin ja luottaa myös siihen, ettei meidän suhde ainakaan piloille mene, vaikka meistä vanhempia tuleekin. Hänellähän on entisestä liitosta lapsi, niin tietää kyllä, mitä se arki sitten on. Exänsä on kyllä kaikkea muuta kuin hyvä äiti ja kiinnostus lapseensa tai perhe-elämään on ollut jo heti syntymän jälkeen aika vähäistä. Voisi kuvitella, että miestäkin pelottaisi, mutta ei hän ainakaan ole puhunut mitään sen suuntaistakaan. Toisaalta on hyvä, että meistä edes toinen pysyy järkevänä toisen miettiessä liikoja sekoamiseen asti. Varmaan tämä kaikki on lopulta ihan normaalia pohdintaa ison muutoksen alla. Vai onko mulla joku ruuvi tipahtanut kokonaan? Huomaa, että mulla on liikaa aikaa miettiä kaikkea... Mies ei ole kotona ja tässä on tulos.

Mitäpä muuta... Diabeteshoitaja soitti viikolla ja luettelin sille mittaustuloksia. Totesi niiden olevan kolmea pientä viiterajan ylitystä lukuunottamatta priimaa. Silti jatketaan tiivistä mittailua vielä seuraavat kaksi viikkoa, kun näillä viikoilla sokeriarvojen heittely on yleensä pahinta. Jos pysyvät nämäkin viikot kurissa, niin sitten mitataan enää pari kertaa viikossa. Sitä odotellessa. Luulisi, että tähän jotenkin rutinoituu, mutta välillä vielä kuitenkin unohdan mitata ennen kuin alan syömään tai unohdan, mitä kello oli ruokailun alkaessa niin en sitten saa otettua sitä tunnin arvoa. Ja aamu on edelleen se vaikein, kun välillä pitäisi tosi aikaisin mitata sokerit ja syödä aamupala, ettei yöpaasto veny liian pitkäksi. Tuostakin vielä voi selvitä, mutta odotapa siinä sitten vielä se tunti toista mittausta varten, kun kello 6 ja väsyttää. Vaivalloiselta tuntuu siis edelleen, mutta vauvan takia yritän parhaani.

Painon noususta oli vissiin kans puhetta... Mulla tuli yhtäkkiä viikossa 1,2 kg ja se oli vähintäänkin hämmentävää. Sitä ennen paino olikin ollut ennallaan jonkin aikaa niin neuvolassa laskettiin, ettei se nyt ollut kuin 550 g / vko, mitä tuli. Omituista vain, että yhtäkkiä noin nousi. En tiedä voisiko johtua pahentuneesta turvotuksesta sitten vai mistä lie. Joka tapaukssa lähtöpainoon mulla on tullut lisää nyt siis jotain 5,5 kg. Lääkäri ja diabeteshoitaja ovat olleet tähän tyytyväisiä ja niin kyllä minäkin. Saa nyt nähdä, miten paino lähtee nousemaan näiden viimeisten viikkojen aikana. Luulisi, ettei se ainakaan syömisten takia nouse, kun radi-ruokavaliolla kerran olen. Toki herkuttelen välillä, mutta normaalisti pidän suht tiukkaa linjaa, ettei se vuorokautinen hiilarimäärä ylittyisi.


Oodikas 31+3

 

Liikkeistä: Mulla ei kanssa tunnut potkut oikein
miltään. Olen miettinyt, että onko vaan jo niin
ahdasta, ettei mahdu monottamaan mua enää
kunnolla. Liikkeet on enemmän sellaisia pyllyn
tunkemista vatsanahan läpi. Ja mahan alaosasta
tuntuu hikkaamista päivittäin, joskus jopa monta
kertaa päivässä. Vauveli hytkyy ihan kunnolla,
kun hikkailee.

Päivät eivät kyllä ole samanlaisin keskenään.
Viikonloppuna kun on itsekin rauhallisemmin kotosalla
ja lepäilee enemmän, niin liikkeet tuntuu jotenkin
enemmän. Mä olen vielä töissä, joten arkipäivät menee
toimistotuolissa kökötellen, eikä siinä tunne liikkeitä
niin hyvin kun kotona. No äitiysloma alkaa pian, joten
sitten on aikaa tutkailla olotilojaan rauhassa koko päivän.

Nyt viikonloppuna sain hankittua kasan vaatteita ja
sitten vihdoista viimeine ne vaunut. Tai no vaunut
meni tilaukseen, mutta niiden pitäisi tulla suht nopsaan.
Lähettävät toisesta liikkeestä tänne meidän lähiliikkee-
seen. Muuten oliskin vaunuilla ollut 8 viikon toimitusaika.
Meidän vauva olis saattanut tullut nopeammin.

Vielä on joitain hankintoja tekemättä, mutta nyt jotenkin
viikonlopun aikana tuli ajatelutua synnytystä ja lähestyvää
perheen lisäystä enemmän. Jotenkin konkretisoituu se,
että pian meitä on kolme. Kovasti oma jaksaminen syn-
nytyksessä mietityttää. Ja sitten synnytyksen jälkeen
miten jaksaa imetyksen ja valvomisen kanssa. Loput
hankinnat ajattelin tehdä tässä lähiviikkoina. Sitten voisi
keskittyä valmisteluhommiin kotona. Vauvan huonetta
voisi siivoilla valmiiksi ja vaatteet pestä. Eiköhän tuon
äitiysloman saa siihen kulumaan.

Mites teillä muilla nukkuminen? Minä heräilen yöllä
ja välillä valvon tunninkin keskellä yötä. Uni ei vaan
tule silmään. Kai tässä harjoitellaan tulevaa imetystä
varten, mutta aamulla herätyskellon soidessa ei jaksaisi
kovasti tuollaista harjoittelua arvostaa. Mieluummin
nukkuisin illasta aamuun yhtenä pätkänä. Mutta ei.
Aina välillä herätään ja välillä valvotaan pitkiäkin pätkiä.

Yritin viikonloppuna vähän kävelläkin, mutta maha meni
heti kovaksi palloksi, kun vähän tuli ylämäkeä vastaan.
Alamäkeen jaksoi vielä raahustaa, mutta ylämäkeen ei.
Mun lenkkeilyt taitaa olla sitten lenkkeilty. Tai sitten
ajan bussilla jonnekin mäen päälle ja kaakerran alamäkeä
kotiin. Se voisikin olla hyvä harrastus.

Joko jollakulla alkaa olla synnytysolo lähellä?

linkkari ja Vappu 33+3

 

Mulla on tosi vaikea saada unta iltaisin. Voin olla tosi väsynyt, mutta silti menee jopa 2 tuntia ennen kuin lopulta nukahdan. Tuossa ajassa joutuu käymään kahdesti vessassakin niin siksi nukahtaminen venyy vielä lisää. Eilen illalla pyörin sängyssä niin, että mies vaihtoi toiseen sänkyyn nukkumaan, kun heräsi joka kerta minun vaihtaessa asentoa. Mulla on iltaisin myös pakottanut jalkoja turvotuksen vuoksi, mutta se Relaxantin voide ja tukisukat (voi mummous) auttavat. Olen nyt tosiaan muutaman päivän pitänyt tukisukkia eikä turvotusta ole tullut oikeastaan ollenkaan. Eilen pakotti jalkoja vähän, mutta parina iltana ei sitäkään ollut ilmeisesti sukkien ansiosta. Mietin, että mihin se neste sitten keräytyy, kun ei nilkkoihin pääse ja naurettiin miehen kanssa, että mulla on polvet kohta kuin jalkapallot, kun neste kertyy niihin, koska ei alemmas pääse. On kyllä välillä niiin seksikäs olo näiden raskausvaivojen ja tukisukkien kanssa, ettei enemmästä väliä.

Muuten sitten nukun enimmäkseen pätkittäin, kun tosiaan pahimmillaan pitää tunnin välein käydä pissalla. Toisinaan saatan nukkua jopa neljä tuntia putkeen ja se jos mikä on luksusta. Yleensä aamuyöstä vihdoin saan nukuttua paremmin ja silloin ei sitten suunnilleen mikään ääni häiritse. Tänään en edes herännyt, kun tyttö lähti kouluun ja se on paljon se, sillä hän liikkuu ja kolistelee kuin elefantti posliinikaupassa. Yleensä vain nämä paremmin nukutut yöt johtaa siihen, että olen seuraavan päivän normaalia väsyneempi. Ilmeisesti univelat jotenkin nousee pintaan tai jotain. Mutta tyytyväinen silti olen, jos välillä saa oikeasti nukuttua, kun tosi paljon tulee pyörittyä sängyssä unta odottaen. Eihän sitä nukahda heti uudelleen joka vessareissun jäljiltä ja mullakin saattaa uni kadota yöllä pariksi tai kolmeksikin tunniksi. On tosiaan tullut harjoiteltua yösyöttöjä varten valvomista... Jo monta kuukautta enkä edes uskalla ajatella, koska seuraavan kerran on saumat nukkua koko yö kunnolla. Joskus vuosien päästä pahimmillaan. Huhhuh.

Aiemminkin jo taisin valittaa, että liitoskivut on pahenemaan päin. No ne tosiaan vain pahenevat. Eilen tuntui, etten pysty liikkumaan ollenkaan, kun kipu oli niin kovaa. Ennen tuntui siltä, että oikeaan nivuseen olisi isketty joku terävä piikki mutta eilen niitä piikkejä olikin sitten molemmissa nivusissa ja pari häpyluussakin. Tuska oli ihan järkky ja mietin jo, etten kohta pääse omillani edes vessaan, jos tämä meno jatkuu. Tänään kipu on ollut vielä vähäisempää mutta saapa nähdä, mikä tilanne on illalla. Kauppaan en lähtenyt, kun tuntuu, että oikea jalka vähintää repeää irti tai siitä katoaa tunto. Imuroida pitäisi ja siinähän sitä onkin puuhaa. Harmittaa ihan pirusti, että nämä ihanat kevätkelit menee sisällä möllöttäessä. Lenkkikavereitakin olisi neljä karvaista mutta ei mitään saumaa lähteä tuonne liukastelemaan koiran kanssa tai yksinkään. Postilaatikolla käynti on mulle tarpeeksi liikuntaa ja sekin tekee tiukkaa. Pelottaa kyllä, miten sitä synnytyksestä selviää, kun kunto vain rapistuu rapistumistaan. Vaan kaipa sitä selviää siitäkin, kun ei juuri vaihtoehtoja ole.

Meillä taitaa olla hankinnat aika lailla valmiina. Vaatteita voi jotain vielä joutua ostamaan, mutta en uskalla vielä hankkia, kun vanhemmiltani on tulossa iso satsi vaatteita. Pitää ensin nähdä, mitä kokoja sieltä tulee ja katsoa sitten pitääkö ostaa jotain lisää. Vaippoja pitää vielä ostaa odottamaan, mutta sitten kai kaikki on ostettuna. Niin no itselleni tarvitsee vielä hankkia imetysliivejä sekä suojia liiveihin. Mutta vielä ei voi ostella, kun ei tiedä, mihin kokoon rinnat turpoaa. Edelleenkin käytän entisiä liivejäni... Uskaltaisikohan tästä päätellä, ettei mitään Pamela Anderson tissejä ole luvassa? Ei varmaankaan. Niin ja pitäähän sitä jotain voiteita ostella kans. Mitä sitä suositellaankaan rintoihin? Pitää täältä kaivella merkki. Ja vauvan peppuvoiteet pitää kans hommata. Olihan noita puutteita vielä siis mutta odottelen nyt, että tällä viikolla saadaan hoitopöytä haettua tänne niin sitten pääsee laittamaan tavaroita vähän järjestykseen. Nyt on kaikki yhdessä kasassa meidän makkarin nurkassa.


Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille! Ja kirjoitelkaahan vaikkei mitään erikoista olisikaan.

 

Yli 30 viikon kun päästään niin vauvallahan rupeaa olemaan tilat jo aika ahtaat niin ei ne liikkeetkään tunnu enään samoilta. Enempi just semmosta möyrimistä ku teräviä potkuja Kunhan vauva liikkuu päivittäin niin ei oo huolta.

Nukkusin yöt hyvin mutta meillä tuo 1v5kk heräilee vielä öisin ja minähän se sitten saan herätä laittaan tuttia tai kipata poikaa takas makuulle. Pitäs pikkuhiljaa ruveta miettiin nukkumisjärjesteleyt uusiksi kun ei voida neljästään nukkua samassa huoneessa. Ja meillä poika nukkuu vielä pinniksessä mikä tarvitaan vauvalle. Ihanaahan ois jos vauva nukkus vieressä, mutta taidan silti opettaa alusta asti omaan sänkyyn.

Kyllä ne tissit aika huikeen kokosiksi kasvaa kuhan maito nousee, vaikka ne ei raskausaikana juuri kasvaiskaan. Aina on ollu ekat kuukaudet se efekti että tissit on isommat ku vauvan pää Ja bebanthenia voi käyttää vauvan pyllyn punotukseen ja nännejä suojaamaan. Yks mitä on kans kehuttu rintoihin laitettavaksi on lansinoh

Soitin tänään sokereista ja ihmettelin nuita arvoja, niin hoitaja sano että ei hän olis huolissaan. Että kaikilla ihmisillä ne vaihtelee. Ja kun syön kuitenkin paljon kasviksia ja täysjyvää ruuilla niin nekin laskee arvoja. Nyt sitten riittää kun mittaan 1-2 päivänä viikossa sokerit. Neuvolassakin kävin tänään ja kaikki kunnossa

Marlin ja vauva 31+2

 

Eilen tuli aika pelkopolille. Ensi viikon torstaina sitten sinne kätilön kanssa keskustelemaan. Saapa nähdä onko siitä hyötyä... Toivottavasti. Kirjeen mukana tuli lappu, johon piti kirjata pelkoja ja syitä niihin jne. Kaikkea en saanut lapulle mahtumaan mutta enköhän muista asiat myös sitten paikan päällä. Tunnista kahteen on varattu aikaa keskustelulle näin eka kerralla. Saa nähdä pitääkö käydä useampi kerta. Aikaa nyt onneksi on vielä, vaikka ei mitenkään runsaasti. Eikös ne vauvat yleisimmin synny +- 2 viikkoa lasketun ajan molemmin puolin ja nyt on rv 32. Huihuihui.

Valitanpa vielä lopuksi liitoskivuista... Eilen kävin kaupassa ja totesin, että autolla ajaminenkin on jo kivuliasta. Kaasun ja jarrun painaminen sattuu melko ikävästi nivuseen. Eipä tarvi pelätä, että kovin kauas kotoa karkaisin... Toivon todella, että tämän vaivan kanssa olla maksimi saavutettu eikä kivut enää pahene. Onnekkaita ne, jotka nämä välttää.


Oodikas 31+6

 

Mulla on menossa neljänneksi viimeinen työpäivä.
Enää ei kauheesti nappaa tämä töissä oleilu.
Lieneekö syynä se, että tietää sen, että pian loppuu.
Mulla on maha ottanut oikein kunnollisen kasvu-
spurtin tässä ihan viime viikkoina. Painoa on kanssa
tullut lisää. Mä olin ihan tyytyväinen, kun sitä painoa
ei nyt mitään ennätysmäärää tullut tähän asti, mutta
nyt sitten homma ihan toinen. En mielestäni edes
syö mitenkään paljoa, mutta puntari hiipii ylöspäin
kokoajan. No jospa se kaikki menisi sitten vauvaan.
Tai ei sittenkään. Sitten mun vauva olis jo nyt
noin viisikiloinen ja syntyisi varmaan yli kymmen-
kiloisena. Taidan sittenkin ottaa mieluummin itseeni
nuo kaikki ylimääräiset kilot.

Hankinnoista: Kävin ostamassa muutamat imetys-
liivit. Otin sellaiset kevyet toppimalliset, joilla varmaan
pääsee alkuun. En kanssa tiedä paljonko kasvuvaraa
pitäisi jättää, mutta nuo toppimalliset kyllä joustaa
tosi hyvin. Ostan tukevampia sitten kun tiedän tar-
kemmin lopullisen koon. Tähän asti olen mennyt
kanssa ihan omilla liiveillä. Ei ole kauhesti rinnat
kasvaneet.

Samalla reissulla ostin kaksi imetyspaitaa ja eilen
nappasin kaupasta imetykseen sopivan yöpaidan.

Pinnasänky tuli kaverilta ja vaunut on nyt kanssa ostettu.
Vaatteita on kasa, mutta vielä niitä ei ole pesty. Täytyy
käydä läpi pesun jälkeen, että mitä vielä mahdollisesti
puuttuu. Mä en kyllä tiedä millä ulkovaatteilla vauvan
sitten kärrää laitokselta kotiin. En tiedä onko mulla
siihen mitään sopivaa. No sitten otetaan joku vähän
isompi koko ja kääritään joka suunnasta vaatetta pie-
nemmäksi. Matka kotiin ei ole pitkä, joten eiköhän se
mene vaikka vähän vääränkokoisissakin vaatteissa.

Oletteko hankkineet/aiotteko hankkia sitteriä?
Mulla vähän mietinnässä. Meillä on aika kylmät
lattiat, joten sitterissä ei olisi sitten ihan lattian
pinnassa vauveli. Tosin ei siinä kait saa kauatta
vauvaa pitääkään. Mutta hankkiako vai ei, siinä
pulma.

Mä olen nukkunut viimeiset kaksi yötä tosi hyvin.
Mutta niistä seurauksena mua on väsyttänyt koko
päivän. Lieneekö jotain Oodikkaan kuvailemaa
univelan kertymistä? No viikonloppuna saa ottaa
rennosti ja ensi viikolla ei ole kuin muutama työ-
päivä enää. Vähän ajankuluminen äitiyslomalla huo-
lettaa. Mulla kun ei ole lapsia eikä lemmikkejä, niin
kotosalla yksinään haahuilu lienee ainut vaihtoehto.
No täytyy keksiä aina jotain tekemistä tai hakemista
päivään. Jos sillä saisi vähän ohjelmoitua ajankulua
päiviin.

Autoilu alkaa kyllä jo olemaan aika tuskaa. En minä-
kään kovin pitkälle matkalle enää suostu autolla
lähtemään. Mahtaisikohan julkisilla päästä vielä
parin tunnin reissuja helpommin tekemään?

Meille opetettiin äitiysvalmennuksessa, että vauvoilla
pitää olla pipo päässä alkuvaiheessa. No minä en
sitten eilen osannut päättää, että mitä väriä
pipoa ostaisin. Ostin sitten viisi erilaista pipoa. Siinä
on meidän vauvalle sitten monta vaihtoehtoa. Vähänkö
taisi raskaushormoonit tehdä mulle temput. Ja minä
vielä inhoan tätä nykyistä trendiä, olla pipo päässä
sisällä.

Tulipas taas vuodatettua.

linkkari ja Vappu 33 + 6

 

Koitetaampa pitää tätäkin ketjua pystyssä välillä
Mikäs teillä alkaa olla olo?

Itellä vielä aika mukavasti menee, äitiyslomalla oon ja kyllä on joka päivälle ohjelmaa riittänyt Opintoja teen parina kolmena päivänä viikossa, muina päivinä oon leiponut (pakkaseen pullaa, erilaisia piirakoita, pasteijoita ym.) Ja shoppaillu sekä sisustanu.. pari viimestä yötä menny vähän heikommin, oon heränny yöllä vessaan enkä sen jälkeen meinaa saada millään unta enää. Toisaalta oon ihan tyytyväinen että nää yö heräilyt alko vasta nyt, tätä ennen oon nukkunu 8-9 tuntia putkeen ilman mitään heräämisiä Mut katotaan nyt jääkö nää heräämiset ihan joka öisiks vai sattuko nyt vaan peräkkäin pari huonompaa yötä.
Kun fyysisesti on aikas hyvät olot ja henkisestikkin semmonen positiivinen meno niin oon kyllä nauttinut tästä äitiyslomasta ihan hirveästi.. välillä tuntuu, että olis jo kova into päästä vauvaa hoitamaan ja saada se tänne meidän kans mut toisaalta taas toivon, ettei synny etuajassa, koska tämmönen lomailu ja oman ajan vietto on mun elämässä ollut aina tosi harvinaista, ja vauvan myötä se ei ainakaan lisäänny, joten tuntuu kivalta saada nauttia tästä ja vielä valmistautua vauvan tuloon rauhassa

SJ 34+4

 

Heippa pitkästä aikaa!
Täällä on suht hyvä olo. En tiedä varmasti, mutta ehkä vauva on laskeutumassa, koska ei enää niin pahasti ahdista rintakehää. Viikonloppuna vatsa kovettui tyyliin koko illaksi ja öisinkin heräsin siihen pinkeyteen joka ei vain hellittänyt, ja tietysti sitten googletin syitä. Ja selvisi että ne olisivat mukamas supistuksia, vaikkei muuta tunnetta ollutkaan kuin että nahka repee. Ja kun vauva päätti samalla muuttaa tuota liikkumista tyystin, niin aloin sitten panikoimaan. Kuulemma kestosupistuksia ja liikkeiden vähenemistä ei saisi tapahtua yhtä aikaa... Pistin viestiä neuvolaan että katsottais sydänäänet, ajattelin että jos se että sydän sykkii normaalisti riittäisi rauhoittamaan mielen. No, sieltä tulikin vastaukseksi että on lähete äpolille. Ja siellähän tehtiin kaiken maailman tutkimukset, lääkärinä oli nuori innokas nainen. Selvis että vauvalla on kaikki hyvin Itselläni on kai vaan ihan pirun huono tuntoaisti, sillä en kyllä tuntenut paljoa mitään niistä liikkeistä mitä se mittari tunnisti. Mutta, mukavaa kun on ultrattu nyt joka paikasta ja tietää että ainakin tällä hetkellä on kaikki edelleen paremmin kuin hyvin =) Painoarvio taisi olla 2540g.

Neuvolalääkäri on sitten jo ensi viikolla. On se kyllä jännä miten aika rientää.
Huomenna alkaa äitiysloma, oikeastaan aika haikea olo, kyllähän sitä voisi vielä töissä jatkaa, mutta ehkä on ihan hyvä kun ei tarvi niin pirun aikaisin lähteä liikkeelle joka arkipäivä. Koulun takia vielä joutuu jonkin verran tehdä töitä, mutta koulupäiviäkään ei taida olla ku ehkä 15, huhtikuu on perinteisesti sellanen chillailukuu.

Tavaroista, nyt alkaa oikeastaan olemaan kaikki isot tavarat kasassa. Vaunut haettiin viikonloppuna. Ja voi että, miten ihmeessä sen vaunun kasaaminen on muka tarkoitus oppia, vipuja ja nappuloita on hemmetti sata Samaa mietin sen turvakaukalon kaa, miehen pitää kyllä harjoitella sen kiinnittämistä autoon ennen tositoimia, sekään ei ihan se yksinkertaisin vekotin ollutkaan Hoitolaukku vielä pitäisi taikoa jostain, sit ois ns. kaikki hommattu. Ja sisko lupautui shoppailureissulle kun niitä pikkutavaroita pitäis alkaa hommaamaan

Käytiin joku viikko sitten tutustumassa sairaalaan, oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Ja hassua kyllä, niin mies tais siinä vaiheessa herätä todellisuuteen. Häntä ei hirveästi ole tuo vatsa kiinnostanut, nyt tuon käynnin jälkeen on liikkeitä tunnustellut ja ollaan aika paljon juteltukin joka ennen tuntui olevan hänelle enemmänkin vaivaannuttavaa (kyllähän sitä ehtii myöhemminkin, mitä nyt jo ressata jne). Töissäkin hän on tainnut aika paljonkin kysellä muilta pikkulasten isiltä vinkkejä ja kokemuksia, ja se tuntuu minusta ihan kivalta Aika "yksin" olin monta kuukautta tuon vauvan ja tulevaisuuden ressaamisen kanssa.

Synnytystä en hirveästi viitsi miettiä ja murehtia etukäteen, jotenkin tuntuu turhalta kun ei sille oikein minkään itse voi.
Muuten tosiaan kaikki suht hyvin. Yöt nyt on mitä on, nykyään kylkiasennot ei oikein toimi, tai alkaa särkemään vatsaa jos liian kauan on kyljellään. Mutta selälläänkään ei ole hyvä olla. No, ei oo enää pitkä aika ennen ku nuo ongelmat on historiaa


carna ja ötökkä 34+3

 

Carna: olipa erikoinen tuo kestosupistus juttu.. mä en oo ees tollasta ajatellu, tosin ei mulla ton tyylisiä supistuksia oo ollutkaan. Hyvä, että pääsit polille ja tekivät tarkastukset ja kaikki hyvin Mulla on ollu noita kivuttomia harjotussupistuksia jo joltain 20 viikolta ainakin. Nyt ne on lisääntyny ja yks ilta niitä tuli ihan säännöllisesti vajaa 10 min välein mut niihin ei liity kipua tosiaan ollenkaan joten en oo antanu häiritä. Aika jännä, kun monilla tuntuu olevan loppuraskaudessakin neuvolalääkäri, meillä ei oo kun yks käynti ja seki oli jo joskus 28 viikolla. Loppuaika luotetaan neuvolan hoitajaan.. neuvola aikoja n 2 viikon välein ehkä.

Mun uniongelmat jäi noihin kahteen yöhön. Heräsin nimittäin äsken 10 tunnin yöunilta ja vielä herätyskelloon rakko oli melko täyden tuntunen kun nousin..

Tuo on jännää tuo miesten valmistautuminen vauvan tuloon (ainaki esikoiseen), meilläkin tuntuu, että mies ei kauheesti asiaa edes mieti vaikka mahaa silitteleekin välillä. Mut ei se alota keskustelua esim. Synnytyksestä tai vauvan hoidosta. Sit jos mä alan puhumaan niin kylöä se sitten saattaa alkaa miettimään ja keskusteleen mun kans. Välillä vaan tosiaan tuntuu, et onko sitä vähän yksin tän asian kans.. Ei tuo vauvan tulo oo niin isolta jutulta tuntunu aiemmin, mut mitä lähemmäks synnytys käy niin sitä isommalta se on alkanu tuntua ja huomaa et sitä ajattelee lähes jatkuvasti. Positiivisessa mielessä kylläkin. Tavallaan kaipais melkein jatkucasti sellasta yhteistä keskustelua vauvajutuista luulen, et tohon kyllä vaikuttaa paljon sekin kun ite jäi töistä pois, on enemmän energiaa miettiäkkin asioita.

 

Vai kestosupistuksia... Enpä ollut tuollaisista kuullutkaan, mutta tuntenut kyllä olen. En tosiaan ole tajunnut, mitä ne on, vaikka kivuttomia harkkasuppareita onkin ollut. Olen vain ihmetellyt, miksi vatsa on kovettunut pitkäksi aikaa kuin supistuksessa... On sitä vähän tollo, kun ei ole tajunnut, että se on pitkään kestävä supistus. No nytpä tiedän. Näitä on siis ollut muutaman kerran ja vaikka ne ei käy kipeää niin on se tunne silti vähän ikävä, kun vatsa on kuin kivi ja sitä kiristää. En ole ajatellut liikkuuko vauva näiden aikana, mutta muuten liikkeitä tuntuu taas runsaasti niin ei varmaan ole syytä huoleen.

Äsken soittelin diabeteshoitajan kanssa. Viimeisen kahden viikon aikana arvot on pysyneet hyvin rajoissa ja olen oppinut huomaamaan, mitä kannattaa syödä iltapalaksi, jotta paastoarvo ei lähde nousuun ja väliä voi tulla se maksimi eli 10 tuntia. Seuraavan viikon ajan pitää vielä joka toinen päivä ottaa paastoarvo ja jos ne edelleen on ookoo niin sitten enää kaksi kertaa viikossa. Samaten aterian jälkeiset arvot (kaikki neljä) kaksi kertaa viikossa. Ei haittaa yhtään, että pistämistä saa vähän vähentää. Sormenpäät on jo ihan hellinä.

Olotilat melko ennallaan... Liitoskivut vaivaa ja ruoka tuntuu menevän superhitaasti vatsaan asti. Usein tuntuu, että syömiset jää jumiin rintalastan alle ja aiheuttaa huonoa oloa. Mies säälii minua, kun mulla ei mikään homma suju normaalisti. Ei liikkuminen, ei syöminen, ei nukkuminen... Ei niin mikään. Onhan tässä välillä jotenkin turhautunut ja vaivainen olo, mutta eipä tämä onneksi loputtomiin kestä. Vauva kuitenkin on todella aktiivinen taas ja potkiskelee isiä nenäänkin välillä, kun mies painaa kasvonsa vatsaa vasten. Puhunkin aina vauvalle, että vielä saa isiä potkia päähän, mutta pian se ei enää ole sallittua. Välillä toivon, että vauva laskeutuisi alemmaksi, että olisi helpompi hengittää ja ruoka menisi mahaan asti, mutta ilmeisesti laskeutumisen jälkeen tulee muita vaivoja. Eilen oli muutaman kerran sellainen tunne, että vauva on tulossa kohdusta ulos... Tuli sellainen jännä paineen tunne alakertaan ja myös pieni ponnistamisen tarve. Ehkä vauva ojenteli käsiään tai jotain kohdunsuulle päin... En tiedä, mutta erikoiselta tuntui ja mietin jo, että ei kai se noin vain ala syntymään, kun lapsivedet ei ole menneet eikä edes supistele. Kaikenlaisia tuntemuksia sitä onkin ja näin ensikertalaisena kaikki on uutta ja vähintään hämmentävää ellei heti huolestuttavaa.

Torstaina on sinne pelkopolille meno ja ensi viikolla neuvola. Mulla on ollut kaksi kertaa lääkärineuvola ja ilmeisesti vielä ainakin kerran on sellainen edessä. En ole varma. Nyt viime kerran neuvolakäynnistä tulee 3 viikkoa eli vähän tiheämmin pitää käydä. Toivon, että pääsisin pelkopolin kauttaa kunnolliseen synnytystapa-arvioon, kun en oikein luota sellaiseen käsikopelolla tehtyyn... Sairaalassa olisi kunnon ultrat jne, millä katsoa vauvan kokoa jne. Ja minua kuitenkin huolettaa synnytyksessä nimenomaan myös vauvan koko ja miten synnytys onnistuu, jos se on kovinkin iso. Radi vielä lisäsi pelkoa, että vauva kasvaa isoksi, vaikka syönkin ohjeistuksen mukaan ja sokerit on kunnossa. Pelkään silti. Toisaalta kaverilla oli radi ja vauva syntyi alle kolmekiloisena. Että radi ei tosiaankaan automaattisesti johda isoon vauvaan. Mutta mie olen tällainen paniikkipetteri niin murehdin kaikkea. Jospa polilta ja neuvolasta vielä helpotusta tähän saisi.


Oodikas 32+5

 

Sainpa sitten jostain keskivertoa pahemman mahapöpön ja jouduin perumaan tämän päivän pelkopolikäynninkin sen takia. Uusi aika on 7.4. ja laskettu aika siis 14.5. eli eipä tuossa monta viikkoa jää aikaa, jos tarvitsenkin useamman käynnin pelkopolilla. Sinnekin kuulema aina ruuhkaa ja vaikea saada aikoja. Noh, eipä tämäkään murehtimalla muuksi muutu, joten täytyy vain luottaa, että apua ja aikaa löytyy just tarpeeksi.

Tarvikehankinnat jatkuvat vielä sittenkin... Nyt etsinnässä tulpallinen ja jalallinen amme. Itselläni ei ole selkä mikään priima ja miehellä kaksi välilevyn pullistumaa. Tultiin siihen tulokseen, että parempi pelata varman päälle ja hankkia mahdollisimman vähän selkää kuormittava vaihtoehto. Törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa myös sellaiseen kapeaan ja korkealaitaiseen kohtua imitoivaan ammeeseen. Tai no ämpäriä se enemmän muistuttaa, kun on niin pieni. Onko jollain kokemusta sellaisesta?


Oodikas 33+0

 

Huhuu, missä kaikki on?!

Jatkanpa monologiani täällä... Tänään oli neuvola ja olen nyt vähän huolissani. Pienimpänä murheena joudun aloittamaan raudan, kun hb oli humpsahtanut alas. Hepatoosiakin epäillään kutinoiden takia, joten huomenna labraan verikokeisiin asian selvittämiseksi. Sitten sf-mitta oli kasvanut todella hurjasti ja lapsivettä on kuulema normaalin ja runsaan rajalla. Nyt vasta sain tietää, että mulla on sf-mitta huidellut yläkäyrissä ja sen yläpuollellakin. Viimeksi oli keskikäyrällä mutta nyt taas jossain pilvissä, kun lukema oli 34 cm. Lapsiveden määrähän tuota mittaa tietenkin nostaa, mutta runsas vesimäärähän voi merkata jotain kehityshäiriötä ja sekös tässä nyt pelottaa. Toki radikin vaikuttaa lapsiveden määrään ja voi sitä nostaa mutta se ei nyt jotenkin lohduta. Neuvolan täti ei vielä huolissaan ollut vaan totesi että katsotaan ensi kerralla mitä se sf-mitta sanoo. Käynti on vasta 17.4. niin tässähän ehtii murehtia ja googlettaa itsensä kipeäksi...


Oodikas 33+4

 

Mullakin amme etsinnässä Tulpallinen, mutta jalkoja en tartte. Haluaisin vaan sellasen ei-vauva mallisen vaan isomman, et menee sitten useamman vuoden. Niin ja en haluais valkosta, sinistä enkä punasta. Tuo väri asia tästä hankalaa on tehnytkin Muuten täällä kaikki vauvan tavarat alkaa olla valmiina. Eilen silitin kaikki 50-56 koon vaatteet, lakanat ym. Petasin sängynkin jo valmiiksi vauvaa varten. Vaikka aikaahan tässä vielä on vaikka kuinka ja paljon.

Ikävää Oodikas, et sun pelkopolikäynti peruuntu ja siirtyi ensi viikolle. Toivotaan, että antaisivat kuitenkin uusia aikoja tiheästi, jos näyttää siltä, että niille on tarvetta. Tuosta sf-mitasta en kyllä sinuna ottaisi älytöntä stressiä. Mullakin on ollut ihan koko raskauden ajan sf-mitta yläkäyrällä tai jopa yläkäyrän yläpuolella. Meidän neuvolan terkka on niin onneton ettei osannut sanoa kuin "en mä tiiä" kun kysyin mistä voisi johtua. Kävin viikolla 33 sitten yksityisellä ultrassa ja siellä todettiin, että lapsivettä on runsaasti mutta ei liikaa ja todennäköisesti se vaikuttaa tuohon sf-mittaan. Ultraava lääkäri otti vauvasta mitat ja tutkaili vielä rakenteita ym. Kaikki oli kunnossa, vauva vastasi jotain viikkoa 32. En itse ainakaan stressaa sen enempää tuosta veden määrästä, toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän. Ja toisaalta, sf-mittaan vaikuttaa myös odottajan oma kropan rakenne ym.

Täällä ei tehdä sen enempää synnytystapa-arviota kun lääkärintarkastuksiakaan (paitsi se mikä mulla oli joskus viikolla 29...) joten aikalailla oman onnen nojassa sitä ollaan kaiken suhteen. Neuvolathan toki on nyt joka toinen viikko, en tiedä onko lopussa joka viikko, mutta niistä ei juuri hyötyä, kun meidän terkka on melko kädetön, ei osaa sanoa mihinkään mitään. Enää en ole viitsinyt edes kysellä mitään. Hmh. Toisaalta mulla ei juuri mitään vaivoja tai huolia ole ollutkaan, niin en ole vielä kokenut tarttevani mitään sen suurempia ohjeita. Netistä tulee perusasioita luettua ja perhevalmennuksessa nyt oli aika hyvästi juttua esim. imetyksestä. Synnytysvalmennukseen vielä mennään, siellä toivottavasti sitten vähän selkenee nuo synnytykseen liittyvät käytännöt. Uskon kuitenkin, että ihan omalla painollaan nämä asiat tästä etenee. Itse ei oikein mihinkään nyt voi vaikuttaa, muutakun syömällä hyvin ja monipuolisesti, liikkumalla sen minkä pystyy ja yrittäen nauttia tästä vaiheesta, ennen vauvan syntymää

SJ 35+4

 

Laitoin eilen tädilleni paniikkiviestin tuosta sf-mitta- ja lapsivesiasiasta, kun hän on kätilö. Sieltä tuli käsky laittaa netti kiinni ja jatkaa onnellista odotusta. Kaipa se on sitten uskottava, ettei ole syytä huoleen. Mutta niin kuin tiedätte, mie hermoilen kaikesta. Nyt ollaan turvallisilla viikoilla eikä tarvi pelätä keskenmenoa niin voi pelätä kohtukuolemaa tai kehityshäiriötä. Elämä olisi niin paljon helpompaa, kun osaisi olla murehtimatta kaikkea ennakkoon ja yleensä vieläpä turhaan.

Onko muuten teillä muilla ollut nenän tukkoisuutta? Mulla on ollut syyskuusta asti sellainen minimaalinen nuha ja nenä jatkuvasti tukossa varsinkin öisin. Alkaa pikkuhiljaa mennä hermot, mutta voiton puolellahan tässä jo ollaan, kun tämä varmaan loppuu vauvan syntymään. Ainakin toivon niin. On vain vähän ikävä vaiva, kun välillä tuntuu muutenkin, etten saa kunnolla happea ja sitten on vielä nenä tukossa niin hengittäminen on todella vaivalloista. Pulssikin tuntuu olevan välillä melko korkea... Samat vaivat oli ekan keskenmenon jälkeen, kun mulla oli hb alhaalla. Eiköhän se rauta ainakin siis helpota näitä oireita nyt niin kuin silloinkin. Ja vauvakin varmaan jossain vaiheessa laskeutuu alemmaksi niin tulee enemmän tilaa hengittää.

Huomenna selviää hepatoositilanne, alkaa uusi kuukausi ja kohta myös uusi viikko pyörähtää käyntiin. Aika tuntuu kuluvan vallan nopeasti, vaikka vain kotona pyörii... Kohta se onkin jo toukokuu.


Oodikas 33+5



Lisäys. Molemmat verikoetulokset näkyikin jo nyt illalla netissä. Ovat viitearvojen sisällä, joten ei hepatoosia. Jatkan siis kutisevana ilman diagnoosia.

 

Meillä Oodikas on tuo kohtuamme. Pyysin sen esikoiselle lahjaksi, mutta ei oikein ollut meidän juttu. Silti se vielä kuuden vuoden jälkeenkin tuolla pyörii Nuorimmaisella sitä kokeiltiin uudestaan, ja jonkin verran käytettiinkin. Jouduttiin evakkoon vesivahingon takia kun nuorin oli vajaa 3kk eikä sitten viittitty raahata ammetta mukana, joten ruvettiin käyttään häntä suihkussa sitten ja kylpeminen jäi kokonaan. Mietin nyt että vieläkö sitä jaksaa tälle tulokkaalle kokeilla vai kylvetetäänkö hänet suosiolla perinteisessä punkassa.
Ja tuosta sf-mitasta en minäkään murehtis Mulla se huitelee taas yläkäyrillä, on ollut siellä alusta asti. Silti edellisessä ultrassa vauva oli himpun alle keskikäyrän. Ja samoin on ollut muissakin raskauksissa, mutta silti jokainen on ollut ihan erikokoinen syntyessään vaikka sf on ollut kaikista lähes sama.

Mulla loppu perjantaina opintojen viimenen harjottelu. Torstaina velä pieni rutistus erään projektin tiimoilta ja sitten on koulu käyty. Johan tuota joutaakin valmistua ekaan ammattiin kun ikääkin on 31 vuotta
Selkä ja jalat ei taho enään kestää pitkiä aikoja jalkeilla oloa, mutta muuten vointi on hyvä. Mitä nyt maha on eessä kun yrittää tuon 1.5v:aan perässä pysyä.

Marlin ja vauva 33+3

 

Amme on saatu hommattua. Feissarin kirppispalstalla joku myi Brevin ammetta ja jalkoja yhteishintaan 20 e, kun pelkän uuden ammeen hinta on n. 29 e ja jalat vielä tuosta kympin kalliimmat. Onneksi en ehtinyt tilata mistään, kun noin edullisesti lopulta saatiin. Amme on kyllä sininen, mutta jospa tyttö ei siinä kylpiessään silti pojaksi muuttuisi. Meillä on isompikin amme odottamassa, niin voidaan ottaa se käyttöön myöhemmin. Tuo Brevi on kooltaan enemmänkin juuri vauvoille.

Pinnasänky puuttuu nyt enää isommista tavaroista. Saadaan se ystävältäni, kun siellä on jo tarvis isommalle sängylle. Tänään vain kuulin, että saavat sen isomman sängyn vasta toukokuun lopussa ja nyt pitäisi päättää halutaanko se pinnis aiemmin vai vasta sitten kuun lopussa. Meillä on tarkoitus aluksi nukuttaa vauvaa äitiyspakkauksen lootassa, joten ei sitä sänkyä heti tarvita ja vauvahan voi syntyäkin vasta loppukuusta. Mutta toisaalta sitten minua stressaa, kun hommat on kesken ja tahtoisin kaiken olevan valmiina, kun lähtö synnyttämään tulee. Siltä kantilta siis tahtoisin sen pinnasängynkin ajoissa tänne niin saisin laitettua vauvan huoneen valmiiksi. En nyt oikein tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä... Ystäväni sanoi, että ymmärtää kyllä, jos haluan sängyn tänne aiemmin ja he voi lainata jostain vaikka matkasänkyä tytölleen siksi aikaa, kunnes uusi sänky tulee. Tuntuu vain tyhmältä haluta sitä sänkyä, kun siellä on tarvis vielä ja meillä ei. Mutta kun pesänrakennusvietti ja stressi... Oi voi, suuret on ongelmat taas.

Olen tänään touhunnut itseni melkein tajuttomaksi. Ihan uusi kokemus tämäkin. Mies on pitkän päivän töissä niin olen viettänyt syntymäpäivääni (37 vuotta, yök yök) leipomalla. Ensin tein pullataikinan kohoamaan, sitten paistoin murotaikinapohjan moussekakulle, sen jälkeen tein hedelmärahkapiirakan ja sitten leivoin pullat. Touhusin monta tuntia putkeen ja olin melkein koko ajan jaloillani, mitä nyt pullia voidellessa istahdin. Menin sitten laittamaan pyykkejä koneeseen ja yhtäkkiä alkoi huimaamaan niin, etten meinannut tolpillani pysyä. Hiki nousi pintaan, korvissa humisi sekä puristi ja maailma pyöri silmissä. Seiniä pitkin hapuillen pääsin sohvalle ja meni kyllä hyvä tovi ennen kuin olo tasottui. Pitää vissiin jatkossa ottaa vähän iisimmin. Ja verhojen vaihdon jätän kyllä nyt suosiolla toiseen päivään.

Muutenpa ei mitään ihmeitä... Kutina on helpottanut ja nyt on parina yönä vain toisessa jalkapohjassa päkiän kohdalla ollut kutiseva piste. Todella ärsyttävä, mutta parempi kuin kauttaaltaan kutiaminen. Olen nyt saanut nukuttua paremmin, mutta pinna on välillä todella kireällä ja välillä tekisi mieli heittää tavaraa seinään. Erityisesti pännii, jos joku tavara putoaa ja se pitää kumartua ottamaan maasta. Tosin eilen meinasin heittää imurin seinään, kun pölysäiliö ei mennyt suosiolla kunnolla paikalleen. Monilla vissiin loppuraskaudessa pinna kiristyy normia helpommin... Tässä on vielä pitkät viikot edessä, jos tämä tällaisena jatkuu. Miehelle en sentään kiukuttele, mutta äkkiäkös sekin tilanne toiseksi muuttuu... Mikä lie pirttihirmu minusta vielä kuoriutuu ennen kuin vauva syntyy.


Oodikas 34+0

 

Täällä vaan pesänrakennusvietti sen kun lisääntyy, eilen pesin saunan ja pyyhin koko talosta kaikki katot ja seinät (sisällä tietysti ), tietysti perus siivouksen myös ihan pääsiäisen kunniaks, vaikkei me sitä juuri vietetäkkään. Mukavaa kuitenkin kun mies on vapailla, niin saadaan puhtaassa kodissa relailla pyhät Nää viikot menee ihan älytöntä vauhtia.. ja välillä tuntuu, et ei pää pysy perässä, mutta tosi hyvät fiilikset on edelleen. Aika jännä et pahimmilta hormoonimyrskyiltä oon välttyny, oon ehkä 3 kertaa itkeny tän raskauden aikana jostakin ns. Turhasta, tosin neki on kaikki vähän siinä rajalla et olisin saattanu itkee muutenkin. Ilman syytä en oo kuitenkaan vollottanu, enkä muuten ollu masentunu. Jopa päinvastoin tuntuu, että sitä on paljon energisempi ja jopa ilosempikin nyt. Toivottavasti tää hyväntuulisuus jatkuu vauvan synnyttyä...
yöheräilyjä on nyt viimesen viikon ajan ollu, lähinnä supistuksiin heräilen. Ne ei oo kovinkaan kipeitä mut tosi napakoita ja aiheuttavat kyllä melkosen paineen tunteen. Niitä tulee pitkin päivää ja yötä, eilen illalla oli tosi pitkiä ja lyhyellä välillä tulivat. En siltikään niitä sen enempää mieti, hyvä, että kohtu harjoittelee tulevaa varten jonkun verran on satunnaisia alaselkäpolttojakin ilmaantunut, just semmosia menkkakivun tyyppisiä, mutta nekin tulee ja menee.
Mukavaa pääsiäistä kaikille!!
SJ 36+1

 

la 13.5. / Paola_Tuulia / 37 / 2. /ls

Todella mattimyöhäinen odottaja vielä huhuilee josko pääsis mukaan ketjua seuraamaan (?). Lähinnä myös toiveena se, että sitten synnytettyä olis kiva jakaa ajatuksia myös vauva-arjesta. Sitten niitä kysymyksiä vastaa nouseekin, ainakin mulla oli viimeksi niin.

Kotona erittäin vilkas pikku taapero, joten en ole kovin paljon ehtinyt koneella käydä. Jossain vaiheessa hain ketjua toukokuisille, mutta epäonnistuin jotenkin haussani. Harmi.

Eilen käyty tutustumassa sairaalaan ja jännitys alkaa tiivistyä synnytyksen suhteen. 1. synnytykseni oli suunniteltu sektio, joten ekakartalainen myös alatiesynnytyksessä. Supistelee kovin täälläkin, siis harjoitussuppareita. Hieman on pehmennyt kohdunkaula viime viikon ultran mukaan, mutta mittaa vielä 3 cm jäljellä. Eli kai ne harjoitussupistukset on jotain saaneet aikaan, näin ymmärsin. Ei kuitenkaan kovasti huolta. Kun nyt vaan pääsis tuonne rv 37 saakka, niin olisin kyllä supertyytyväinen.

Hyvää pääsiäistä ja vointia kaikille!

Paola_Tuulia 34+3

 

Tervetuloa mukaan Paola_Tuulia! Kyllähän tänne mahtuu, eikä haittaa vaikka keskustelu vähän piristyy
Ihan hyvältä kuulostaisi keskustelun jatkaminen uudessa ketjussa kun babyt syntyy, tosin varsinkin näin ensikertalaisena ei mitään hajua miten liikenee aikaa ja innostusta kirjottelulle mutta sehän nähdään sitten! Meillä synnäriin tutustuminen olisi ensi lauantaina, ehkä se alkaa konkretisoimaan sitä et synntys on jo melko lähellä. En vieläkään oo saanu sellasta synnytymoodia oikeen päälle, tykkään vaan olla raskaana, vaikka toki sitä yhä enemmän jo "ikävöi" vauvaa. Tuo on muuten jännä kun puhuin tästä miehen kans, et miten voi olla ikävä jotain mitä ei edes tunne tai oo tavannut? En tiiä oko tää tunne ikävää mut hyvin samanlaista, sellanen olo, ettei jaksaisi odottaa sitä vauvan näkemistä ja joku kaipaus on koko ajan. Mutta positiivinen ikävä kuitenkin Pääsiäinen olis nyt siis vietetty ja nyt ei oikeastaan enää mitään erikoisempia tapahtumia ennen LA:ta ole. Tekemistä oon kyllä koittanu hamstrata joka viikolle, ettei alkais tylsistyttään. Kunhan nuo lumet sulais niin ehtisin ehkä pihallakin jotain touhuta ennen vauvan syntymää. Huomasin eilen et olikin raskausarpia ilmaantunu ihan yhtäkkiä mahaan ja kylkiin, näin pitkään sitä selvittiin ilman, en silti ota ressiä, ne ajan kanssa siitä haalistuu Ei tää olemus just nyt niin kovin hehkeä oo muutenkaan
SJ 36+4

 

Mukaan vain Paola_Tuulia! Ei meitä täällä liikaa kirjoittele. Ja minustkin olisi kiva jatkaa jutustelua uudessa ketjussa sitten, kun vauvat on saatu maailmaan. Sen tosiaan näkee vasta sitten, miten sitä aikaa liikenee, mutta varmasti kuitenkin aina sillloin tällöin ehtisi jotain rustaamaan ja kysymyksiähän varmasti herää, kun esikoisen on kyseessä.


Kävin eilen siellä pelkopolilla. Täällähän on sitten synnäri remontissa ja mietin mielessäni, että jos remppa ei ehdi valmistua ennen synnytystä niin toivottavasti ollaan sitten illalla tai viikonloppuna liikkeellä. Jotenkin ei hotsita synnyttää porakoneiden metelissä. Mutta takaisin asiaan... Juttelin mukavan kätilön kanssa ja keskustelusta tuntuu olleen hyötyä, vaikka ei lopulta mitään ihmeellistä edes puhuttu. Se oli lohdullista, että kätilö oli aikoinaan itsekin pelännyt epiduraalia niin paljon, ettei ollut sitä ottanut. Myöhemmin työssään on huomannut, ettei se nyt niin kauhea olekaan ja vähemmällä olisi hänkin päässyt, kun olisi sen antanut laittaa. Itsellänihän on neulakammo ja ajatus selkärankaan pistämisestä kammottaa erityisesti. Silti todettiin, että varmasti epiduraali tulee olemaan kova sana, kun pelkään kuitenkin sitä synnytyskipua enemmän. Muutenkin käytiin puudutusvaihtoehtoja läpi, kun pelkäsin, ettei mitään ehditä laittaa tai vaikutus ehtii loppua just kriittisellä hetkellä. Kätilö vakuutti, että jotain kyllä ehditään laittaa ja esim. juuri epiduraali ja kohdunsuulle laitettava puudute on sellaisia, joiden vaikutusta voidaan jatkaa ja jatkaa. Spinaaliahan ensisynnyttäjälle ei yleensä laitetakaan juuri siksi, kun vaikutus ei kestä kuin pari tuntia. Niinpä papereihin kirjattiin, että puudutukset tarpeen ja tilanteen mukaan. Ensin tietenkin lähdetään lämpötyynyillä, ilokaasulla jne liikkeelle ja siirrytään "koviin aineisiin" sitten, kun se on synnytyksen edistymisen kannalta sopivaa tai kivut sitä välttämättä vaativat. Henkilökemioistakin puhuttiin ja en olisi ensimmäinen synnyttäjä, joka kätilön vaihtoa vaatii, jos siltä sitten tuntuu. Eli reippaasti saa sanoa, jos jonku kanssa ei natsaa yhtään ja haluaa toisen kätilön tilalle. Oysissa kuitenkin useampi kätilö aina vuorossa eli yhden armoilla ei tarvitse olla ellei nyt kauhea ryysis satu just sille hetkelle. Ja muutenkin kätilö sanoi, että pitäisi olla murehtimatta niitä asioita, joihin en voi vaikuttaa ja jotka ovat kätilön sekä lääkärin käsissä. Henkilökunta siellä on vauvaa ja minua varten ja tekevät ammattitaitoisina ratkaisut meidän parhaaksi. Minun tulisi vain keskittyä synnyttämiseen. Toki tahdon tietää missä mennään ja mitä tehdään ja tämäkin kirjattiin papereihin. Ja lisäksi se, että tahdon ohjeita, kannustusta ja tukea sitten, mutta tämänhän nyt pitäisi olla itsestään selvää, kun harva ensisynnyttäjä tilannetta muuten handlaa. Vauvan koko on sitten vielä yksi asia, mikä minua mietityttää, kun on radikin. Jos näyttää, että kovasti kasvaa niin sittenhän minut passitetaan äitipolille ja siellä sitten voidaan vielä käydä lääkärin kanssa läpi käynnistämiset, sektiot jne vaihtoehtoina. Muutenkin voin vielä pyytää ajan kätilölle tai lääkärille sektiosta keskustelua varten. Ellei vauva kovin isoksi kasva, niin tuskin pelkoperusteista sektiota olen haluamassa. Sen verran keskustelu kuitenkin jo auttoi, että voin kuvitella selviäväni alatiesynnytyksestä. Ja sitähän ei lopulta ennakkoon voi tietää, miten kaikki menee ja miten vauva lopulta ulos saadaan. Mutta ammattilaisten käsissä kaiken pitäisi kuitenkin mennä meidän parhaaksi ja pelkään varmasti turhaan sitäkin, että vauvalle sattuu jotain synnytyksessä. Se, kun on nyt noussut minua huolettamaan... Että viime metreillä jokin meneekin pieleen ja vauva vammautuu tai jopa kuolee. On vissiin ihan mahdotonta kuvitella, että vähän vaikeasta alusta huolimatta kaikki menisi nyt kuitenkin hyvin.

Vauva möyhää vatsassa hyvin aktiivisesti ja yhtenä päivänä otti ja kääntyi vähän isommin puolelta toiselle. Siinä oli aika tukalat oltavat ja mietin, että tuleeko se nahkojen läpi ulos asti. Mutta hyvä on, että liikkuu paljon niin ei tarvi siitä huolehtia ja laskea liikkeitä. Vaan kyllä sen huomaa, että tila alkaa olla vähissä ja vauva kasvanut, kun esim. yöllä kylkeä kääntäessä oikein tuntee, miten vauvakin painuu puolelta toiselle. Välillä on yöt melko tuskaisia. Ja niin on olleet parit viime päivätkin. Liitoskivut pahenee vain ja nyt kipu säteilee ikävästi myös reisiin. Lisäksi eilen ja tänään on supistellut oikein viimeisen päälle. Enimmäkseenhän nuo taitavat olla harkkasuppareita, mutta melko napakoiksi ovat muuttuneet ja niitä tulee, kun vähänkään enemmän liikkuu. Ja tällä tarkoitan esim. niinkin suurta ponnistusta kuin muutaman portaan kävelemistä. Mietin jo, että jos näin runsaana jatkuu supistelu niin pyydän lääkärille aikaa seuraavalla neuvolakäynnillä. Kiinnostaa tietää vaikuttaako nämä kohdunkaulaan ja -suuhun. Ja streptokokkikin on vielä tutkimatta niin lääkärillä pitää varmaan kohtapuoliin joka tapauksessa käydä.


Aurinkoisia päiviä kaikille ja kirjoitelkaa, kirjoitelkaa!


Oodikas 34+6

 

Kiva kuulla oodikas, että sait helpotusta pelkopolilta! Tuommoinen keskustelu olis varmaan kaikille ainakin ensisynnyttäjille, ihan hyödyllinen. Mulla ei synnytys sinäänsä aiheuta mitään pelkoa tai ahistusta, mutta ei silti haittais keskustella etukäteen siitä jonkun ammattilaisen kanssa. Meillä niin onneton neuvolaihminen etten sen kans pysty puhumaan yhtään mistään :/

Mä kirjottelin pitkälti samoja juttuja tuohon neuvolan antamaan "toiveita synntykseen" lappuun. Lähinnä vaan, että lääkkeellistä kivunlievistystä tarpeen vaatiessa ja toivon, että kätilöt ym. kertoisivat missä mennään ja olisivat rehellisiä ja avoimia. Itse ajattelen että synnytys menee niinkuin menee enkä sitä juuri voi suunnitella.. positiivisella asenteella koitan olla jos suinkin mahdollista.

Vauva jumppailee iltaisin tosi kovasti, päivällä on aina rauhallisempi. Yöstä en tiedä, kun nukun ite edelleen 8-9 tuntia heräämättä kertaakaan. Iltaisin tuntuu, että vauvaa työntää itseään alemmas mutta en siltikään tiiä, onko maha laskeutunu yhtään, itestä tuntuu, että ei. Itellä virtaa vaikka muille jakaa, ihanaa kun on opintoja, mitä tehdä päivät ja silti jää vielä illat aikaa siivoilla ja leipoa.. meillä on pakkanen niin täynnä piirakkaa, pikkuleipää, pullaa ja pasteijaa ettei sinne kohta enää mitään mene. Mieskin kysy, että kuka nuo kaikki syö ite aattelin, että jos ne ei muuten häviä, niin ompahan nimiäisiin valmiina!

Tänään ollaan sitten täysaikasia! SJ 37+0!!

 

Tänne ei mitään uutta... Tunnen olevani vaivainen valas mutta se ei siis poikkea mitenkään viime aikaisista olotiloista. Eilinen oli ihana päivä, kun lähimmät ystäväni yllättivät minut vauvajuhlilla. Mies huiputti, että mennään hänen työkaverin luo kylään, mutta jossain vaiheessa ajettiin täysin vastakkaiseen suuntaan. Kuulema siellä suunnalla oli joku auto, joka piti mulle näyttää. Lopulta oltiin kaverin pihassa ja arvasin, mistä on kyse. En odottanut enkä oikeastaan edes halunnut mitään baby showereita mutta olen kyllä nyt kiitollinen ja iloinen, että ystävät sellaiset kuitenkin järjestivät. Oli ihana nähdä kaikkia, herkutella ja jutella vauvoista sekä tietenkin paljon muustakin. Sain myös perinteisen vaippakakun ja lisäksi olivat ostaneet ihanan vaaleanpunaisen kaukalopussin oikein untuvatäytteellä. Onneksi en ollut itse vielä sellaista hankkinut enkä varmasti olisi noin hienoa raaskinut ostaa, kun tavallisemmatkin maksavat mielestäni aika paljon.

Onnistuneen päivän päätteeksi tulin sitten todella huonovointiseksi. Ensin alkoi huimata ja oli tosi hutera olo. Mietin, että verenpaineet temppuilee, mutta lukemat oli 114/89 eli ei nyt mitenkään erikoiset. Toki tuo alapaine oli turhan korkealla, mutta liekö se syynä kuitenkaan oireisiin. Myöhemmin sitten tuli vielä paha olo kaikkien herkkujen takia, kun jatkuvan omepratsolin käytön takia vatsassa sulaa kaikki superhitaasti ja kaikki rasvainen aiheuttaa huonoa oloa sekä röyhtäilyä. Loppuilta kotona meni siis sängyssä ja yön nukuin todella huonosti, kun vatsan sisältö nousi suuhun tuon tuostakin ja vielä kuuden aikaan aamulla röyhtäilin niin kuin olisin juuri pöydästä noussut. Onneksi aamupuoleen olo lopulta normalisoitui sen verran, että sain pari tuntia nukuttua putkeen.

Tänään ajattelin pestä vauvan vaatteet odottamaan. Huone on nyt vihdoin listoitettu ja muutenkin valmis vaikka pinnasänky tosin puuttuu. Mutta eipä sitä tavaroiden säilytykseen käytetäkään niin ei vaikuta vaatteiden säilytykseen. Ostettiin meille uusi sänky ja siirrettiin vanha vauvan huoneeseen. Siellä on voi sitten syöttää makuultaan tai yrittää nukkua vauvan kanssa, jos on oikein itkuinen yö niin mies saa nukkua rauhassa. Kauhea pesänrakennusvietti jatkuu ja voisin päivät puuhastella vauvan huoneessa.

Tehtiin kavereiden kanssa juuri vapuksi suunnitelmia. Mietittiin, että näinhän takaamme vauvan syntyvän pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja mulla jää vappugrillailut väliin. Mies puolestaan sai juuri tietää työvuoroja toukokuulta ja esitti vauvalle pyynnön syntyö laskettuna päivänä. Miehellä on nimittäin siinä neljän päivän vapaa. Isyysloma alkaa vasta viikko lasketun ajan jälkeen. Olen kateellinen, kun toiset voivat vain ilmoittaa jäävänsä isyyslomalle silloin, kun vauva syntyy. Meidän piti päättää ajankohta 2 kk ennen isyysloman alkua ja mietittiin silloin, että parempi laittaa alkamaan lasketun ajan jälkeen niin menee mahdollisimman vähän päiviä hukkaan odottelussa. Tietenkin vauva voi syntyä etuajassakin, mutta enköhän muutaman päivän pärjää, vaikka mies olisi töissä ja voihan sitä aina yrittää pekkasia saada siihen saumaan.


Oodikas 35+4

 

Kääk! Nythän vauva on jo täysaikainen, ei voi olla totta!!
Itse alan olemaan jo vähän kypsä tähän tilanteeseen, vaikka toisaalta ei kai ole mitään syytä siihen koska olo on ihan hyvä. Ei sen kummempia särkyjä vieläkään, mitä nyt öisin herään omituisiin reisikipuihin kyljellään maatessa, ehkä jotenkin lonkista säteilee sitten..? Mutta turvotusta alkaa pikkuhiljaa olemaan, otin eilen suosiolla sormukset pois. Ja eilen kävi nolosti ja yhdet housut repes persauksista, nyt ahdistaa ihan sikanaa että onko se oikeastikin jo niin levee ettei housut kerta kaikkiaan kestä Ei vain oo kovinkaan hehkee fiilis, maagiset 12,5 kg painonnousut tuli viime neuvolakäynnillä, varmaan kohta jo ollaan siellä 15 kilossa, no jess...

Oli tosiaan se neuvolalääkäri joku viikko sitten, mutta koska kävin just viikkoa aiemmin polilla, niin ei sitten tehtykään mitään tutkimuksia. Parin päivän päästä on taas neuvola

Mulla ei ole yhtään pesänrakennusviettiä, talo on ihan kaaoksen vallassa, eikä mitenkään kiinnosta saada kylppäriä ja makkaria valmiiksi vauvaa varten, huoh! Mutta kun kuitenkin on pakko, tai ainakin olisi varmaan parempi tehdä se nyt ennen synnytystä. Makkari vain on täyttyny pikkuhiljaa pusseilla kun sieltä täältä oon saanu lahjoituksina vauvanvaatteita ja -tavaraa joille ei vain ole mitään paikkaa. Ja noi vaatteet pitäis jonkinlaiseen kokojärjestykseen saada, eikä siitä kyllä tule mitään ku niin monesta (etenkin ä-pakkauksen) vaatteista puuttuu kokomerkintä, ja ovat muutenkin täysin eri kokoisia vaikka merkintä olisikin sama. Äääh! Mutta aivot kuulemma sisäistää nuo asiat ihan eri tavalla ku nyytti on sylissä?? Itse vähän epäilen.. Vaatteet ja lakanat sun muut sain sentäs jo pestyä, yksi aika iso tehtävä siis jo tehty, hyvä mie

Kävin tänään hakemassa kangaskaupasta harsokangasta, ku aattelin et vauvantarvikeliikkeessä ne on niin kalliita. No, 3,2 x 0,8 metriä sitä ostin, eli 4 neliötä tuosta pitäisi saada, ja hintaa tuli 15€, niin en nyt sit tiedä teinkö sittenkään hyvää diiliä Onpahan nyt sit kuitenkin jotain tekemistä, ja on kyllä paljon pehmoisempaa kangasta ku ne äippäpakkauksen harsot.

Niin, ja oli viiminen koulupäivä, jee! Vielä yksi yritysvierailu olis ja pari nettitehtävää, mut noin muuten alkoi sitten kesis, jee