Ei kait tässä enää edes halua synnyttää, kun lukee teidän kaihoisia juttuja vauvan nopeasta kasvamisesta.
Täällä siis puhistaan yhdessä koossa edelleenkin. Kävin neuvolassa mutta jätettiin sisätutkimus väliin, kun sainkin keskiviikolle peruutusajan neuvolalääkärille. Siellä sitten tsekataan kohdunsuun tilanne ja arvioidaan vauvan kokoa. Minua alkoi nyt ahdistaa tuo kokoarviohomma, kun tähän asti olen ajatellut, että sieltä on tulossa ihan normaalikokoinen eli noin 3,5 kg tyttö. Nyt sitten terkka hätäilee tuon koon arvioinnin kanssa... Että pitää tarkistaa, jos onkin 4,5 kg niin lääkäri voi laittaa lähetteen Oysiin. Sitten kuitenkin perään sanoi, ettei usko vauvan olevan ihan noin iso. Tällainen nyt tietenkin pistä pelottamaan, kun muutenkin synnytyspelkoinen olen ja nyt sitten olen varma, ettei sieltä olekaan tulossa mikään normivauva, vaan jättiläinen. Toki isotkin vauvat on ulos saatu, mutta ei se nyt näin ensisynnyttäjän korvaan houkuttelevalta kuulosta, että vauva saattaisi olla yli kilon isompi kuin olen ennakkoon kuvitellut. Juuri viime viikolla näin 4,6 kiloisen vauvan ja mietin, että olisi siinä ulos puserrettavaa. Noh, eipä tässä vaihtoehtoja oikein ole... Keskiviikona selviää tilanne ellei synnytys käynnisty ennen sitä. Voisi olla parempi, että käynnistyisi niin en tietäisi vauvan koosta mitään. Toisaalta nämä kokoarviotkinhan saattaa heittää suurestikin. En edes käsitä miksi sitä nyt pitää olla tekemässä. Plaah.
Muuten neuvolassa todettiin kaiken olevan ookoo. Vauva on laskeutunut mutta terkan mielestä ei ole kiinnittynyt. En tiedä siitä, mutta selvästi alempana on. Näkee vatsan muodosta ja tuntee tietenkin myös vatsaa tunnustelemalla, että vauva on ihan eri kohdassa nyt kuin esim. lauantaina. Paine alakerrassa on myös muuttunut huomattavasti voimakkaammaksi ja sekin kertonee vauvan laskeutumisesta. Samaten refluksivaiva on helpottanut ja olen nyt saanut nukuttua tosi hyvin muutamina viime öinä. Vessassakaan ei ole tarvinnut käydä kuin pari kertaa yössä.
Supisteluja on siis iltaisin ja ilmeisesti myös viime yönä oli. En ole varma, että näinkö unta vai heräsinkö oikeasti suppareihin.
Todennäköisesti niitä oli mutta eivät vielä niin kipeitä, että täysin olisivat valvottaneet. Jospa tämä tästä lähtisi pian etenemään vaikka en vieläkään ole ihan varma siitä synnyttämisestä...
Toisaalta olen tietenkin koko ajan vain malttamattomampi ja tahtoisin niin nähdä vauvan jo. Ja liikkuminen käy koko ajan hankalammaksi niin odotan sen suhteen normaaleja aikoja. Mutta sitten kuitenkin olo on sen verran hyvä, ettei ole vaivojen takia kiire synnyttämään. Ja vähän se välillä edelleenkin pelottaa. Raskauskin mennyt kaikkea muuta kuin oppikirjojen mukaan niin olen varma, ettei synnytyskään suju normaalisti, vaan sielläkin tulee eteen joku harvinainen juttu, mikä sotkee homman. Vaan eipä tässä vaihtoehtoja enää ole ja pakko vauva on tuolta jossain vaiheessa ulos saada. Mieluummin kuitenkin tällä viikolla kuin kahden viikon kuluttua. Mieskin on kuin tulisilla hiilillä koko ajan niin pääsisi sekin piinasta ennen kuin mulla menee hermot sen kärsimättömiin kyselyihin. Ei tosiaan kannata edes mainita sille, että supistelee, kun se heti innostuu luulemaan synnytyksen käynnistyneen. Reppana vissiin luulee, että homma menee niin kuin elokuvissa... Yksi kipeä supistus tai vesien meno tietää heti sairaalaan lähtöä ja kaksi tuntia myöhemmin vauva on ulkona. Olen yrittänyt miestä valmistella siihen, ettei kaikki tosiaankaan mene noin ja homma voi olla tuntien ja jopa kymmenien tuntien tuskan takana, vaikka vedet olisikin menneet jne. Miehellähän on yksi lapsi entuudestaan, mutta synnytys on silloin käynnistetty eli ei ole spontaanin synnytyksen etenemisestä kokemusta. Ei mullakaan tosin, mutta olen silti vähän paremmin kärryillä tulevasta.
Oodikas 39+4