** Toukokuun Toiveet 2011 ** Pokspokspoks! Se on TOUKOKUU nyt!

Mahtava tuo Tammiskan synnytys =) Onnea!

Höh, mulla on varmaan joku masis tai oon vaan jotenkin väsynyt... kaikki ihme asiat/'ongelmat' näyttää kertyneen yhteen läjään ja sen takia tuntuu että kaikki tökkii :( Tiedä sitten johtuuko hormooneista vai mistä. Tai taidan tietää mistä tää erikoinen alakulo sai alkunsa, mutta tätä on kauhean vaikea tunnustaa....

Kävin tänään kaverin luona jolla on tuollainen taaperoikäinen. Suloinen lapsi kuin mikä ja touhuili kauheasti itsekseenkin. Mulla ei vaan tuntunut missään... siis en oo koskaan ollut mikään sellainen yltiö lapsirakas ihminen enkä oikein tiedä mitä niiden kanssa tehdään :confused: mutta ajattelin että raskauden myötä luonto hoitaisi tehtävän ja mun suhtautuminen jotenkin muuttuisi.... mutta ei vaan oo muuttunut. Nyt sitten mulla asiasta huono omatunto ja pelkään että mitä jos en tunnekaan mitään meidän vauvaa kohtaan? Siis vaavi on mitä toivotuin ja tänään eka kertaa ikinä tuntuu tältä.... :headwall: Mainio ajoitus kun synnytys voi alkaa tällä sekunnilla :rolleyes:

Sitten kun kuuntelin sitä litaniaa aikuisten harrastuksista aina niihin lapsen (kanssa tehtäviin) menoihin/harrastuksiin, niin aloin jo mennä paniiikkiin, kun kuullosti että mun täytyy muuttua just supernaiseksi että ehdin&pystyn kaikkeen siihen. Olin ihan varma että jos en tee kaikkea tätä niin meidän lapsesta tulee joku tynnyrissä kasvanut versio :O Huh!

Oon nyt yrittänyt terveesti järkeillä tätä asiaa ja jankkaan itselleni että oma lapsi on ihan eri asia ja tapoja kasvattaa on monia: jotkut reissaa kauheasti, harrastaa sataa lajia, pistää lapsen ranskalaiseen kouluun ja kuunteluttaa Mozartia kolmekuisesta saakka, mutta se ei tarkoita sitä että meidän pitäisi.

Ehkä nuo useat huonosti nukutut yöt alkavat vaan painaa nyt ja tän ruhon paino imee musta kaikki mehut, vieden viimeisetkin järjen rippeet :LOL: Onneksi mulla on ihana mies, jonka kanssa tästäkin pystyy puhumaan :heart:

Noh, ehkä ensi yönä nukutaan ja aamulla on jo ihan eri meininki! Niin, ja voihan sitä vaikka löytää itsensä synnyttämästä aamulla ;)

Tsori kunnon omanapainen valitusvirsi, mutta helpotti.

Miiku 38+6
 
Vauvaonnittelut tammiskalle!

Miiku, mä en oo edelleenkään lapsirakas vaikka kolmatta pukkaa :) Omiani toki rakastan, mutta muiden muksut on mulle ihan sama. Jos lohduttaa, niin mulla kesti esikosta 2 kk ennenkuin tajusin, että rakastan tuota pikkuihmistä, sen jälkeen oon omiani aina pitänyt ihanina, varmasti säkin rakastat omaasi ihan täysillä!

poksista vaan!

nepula 39+0
 
Miiku, mä olen kyllä suht lapsirakas, mutta silti monet lapset ärsyttää mua enemmän kuin hellyttää. En mä oikein jaksa niiden kanssa jutella tai olla. Poikkeuksena on paitsi tietty oma lapsi myös veljen lapset, ne on kyllä lähes yhtä rakkaita kuin oma. Ja mulla myös kesti varmaan ainakin pari viikkoa ellei pidempäänkin se omaan vauvan päätä pahkaa rakastuminen, alkuajat meni sellasessa hormonipöhnässä. Tiesin kyllä että mun kuuluu huolehtia tästä lapsesta ja niin teinkin, "osasin olla äiti", mutta se rakkaus tuli kyllä viiveellä. Että älä vaan säikähdä, jos sulle ei sitä euforiaa pukkaa heti synnytyksen jälkeen. :)
 
Huh olipas tullut tekstiä! Onnittelut tammiskalle! :flower: Oli jotenkin niin ihanan kuuloinen synnytys että täytyy vaan toivoa että oma menisi edes sinneppäin :)

Tuosta raudasta sen verran että meille ainaskin koulussa sanottiin että jos rautavarastot pääsee tyhjenemään raskausaikana (eli ei syö rautavalmistetta vaikka hb matala) niin niitä on tosi vaikea saada täytettyä. Ja omakohtasta kokemusta löytyy, esikoisesta mullaki oli alimmillaan 93 ja vielä vuoden päästäkin oli varastot ihan minimissä. Tajusin mennä tutkimuksiin ku en enää reeneissä kertakaikkiaan pysyny muiden perässä ja aluksi laitoin sen synnytyksen piikkiin mutta eikait kunto voi pysyä huonona jos reenaa muiden mukana..

Mitähän vielä piti kommentoida, ainiin! MÄ aion kotiutua lysynä eli n.1vrk:n kuluttua synnytyksestä jos kaikki menee hyvin. Minäkään en ole oikeen sairaalaihmisiä, tietty tuota polikliinistäkin voisi harkita mutta näillänäkymin ajattelin lysyä ja jo neuvolassa oli siitä puhettakin.

Hei ja semmosta piti kysymäni että onko muilla vetäny AIVAN TAJUTTOMASTI "suonta" nivusista? Mulla viimeyönä kävi niiin kipiää etten voinu muutaku uikuttaa, siis kamalaa jos tulee uudestaan!!! Tänäänki on välillä vetäny molemmin puolin mutta sillai hennosti, viimeyönä veti vasemmalta siis niin tautisen kipiää etten kestä enää toista kertaa :ashamed:

Tsemppiä kaikille loppumetreille!

Diipeli ja tyttönen 38+1:heart:
 
Kiitos kokeneemmat kommenteista! Ehkä siis olenkin suht normaali =)

Mitäs tulikaan mainittua mahdollisesta synnytyksestä aamulla...? Mulla taisi mennä vedet tuossa tunti sitten! Tulin vessasta ja kun pääsin sänkyyn niin valahti niin että n. puolet pikkuhousuista kastui ja siinä tuli sitten mukana sitä limatulppaa (jota siis irtosi myös tiistaina aamulla). Menin takaisin sänkyyn sydän pamppaillen (nytkö se jo tapahtuu? :eek: ) ihmettelemään ja uni oli totaallisesti pois. Kun nousin ylös niin taas hulahti ja kyllä side oli märkä ja vaikka ei se mun nenään erityiselle 'tuoksahda', niin kai se lapsivettä on. Selässäkin on alkanut juilia ja yritän kuullostella miten useasti&kauan kestää, mutta taidan olla ihan ulalla eli ei supistukset kovin kovia vielä ole. Nyt arvon että joko soittelis synnärille ja kyselis toimintaohjeita tai jotain :xmas:

Miiku 39 POKS!
 
Miiku76: Juu, sun on ehkä syytä soitella synnärille, ja alkaa valmistautua lähtöön ;) ..Tsemppiä matkaan :)!

Onnea tammiska vauvautumisesta:flower:

Tämä lähtee sinne hammaslääkäriin:eek:

JA & Nöpsy 38+1
 
Miiku76 Tsemppiä! Mutta taidat olla jo sairaalassa.

Tammiska Onnea :flower:

Oma olo vallan mainio. Ei minkäänlaisia oireita muuta kuin kivuttomia mahan kovettumisia. Samalla lailli kuin esikostakin. Tänään iltapäivällä neuvolakäynti.

Ciba 38+1
 
Huomenta!

No niin, jotain päiviteltävää :)

Tyttö syntyi 9.5. klo 16.22, 3720g, 52cm

Olin siis osastolla ke-pe, sitten pääsin avopotilaaksi. Kävin la ja su käyrillä aamulla ja kaikki kunnossa. Kotiin olin saanut pahoinvointilääkettä ja kipulääkettä ja niillä sitkuttelin. Su kun pääsin käyriltä kotiin alkoi helvetti taas klo 12 jo. Saunoin, oksensin, tuskailin. Olo helpotti vasta illalla kun otin Tramalin, mutta sitä onnea kesti vaan joku 2,5h. Yö meni samalla tuskailukaavalla. Oltiin sovittu, että menen vasta ti seuraavan kerran käyrille kun olo oli niin hyvä su aamuna. Mutta maanantaina oli pakko soittaa heti aamutuimaan, että mun on pakko päästä osastolle, olo on niin järkyttävä.

Menin heti 8 aikaan sinne ja käyrille taas. Lääkäri katsoi tilanteen, sama 3cm auki, mutta oli nyt sitä mieltä, että kalvot voidaan puhkaista synnytyksen käynnistymiseksi. Sama lääkäri vielä pe halusi odotella. Mulla tuli jo maanantaina aamulla kipakampia supistuksia ja limatulppaa oli tullut lauantaista lähtien ja jotain muutakin paksua limaa. Pääsin saliin klo 11, kalvot puhki 11.30 ja siitä alkoi todelliset supistukset. Ilokaasua hengittelin ja pelkäsin ihan sikana sitä kipua ja sen tuomaa pahoinvointia kun niiden kanssa olin jo yli viikon ollut tiiviisti. Epiduraali laitettiin 13.40, siinä vaiheessa mua ponnistutti jo kovasti, mutta edelleen 3cm auki. Vuoro vaihtui ja ihana tuttu kätilö tuli paikalle ja halusi tutkia kohdunsuun tilanteen kun ponnistamisen tarve vaan kasvoi. 7cm auki. Epiduraali auttoi pahimpaan kipuun. Kätilö meni käymään toisessa huoneessa ja pyysi soittamaan kelloa jos vielä enemmän ponnistuttaa. Ei mennyt kuin muutama supistus kun oli pakko kilauttaa sitä kelloa. Sitten olinkin hetkessä jo täysin auki ja sain luvan ponnistaa klo 15.10. Kyllä mä ponnistelinkin, huh huh! Kätilö vähän auttoi päätä pienen lipan ohi ja vauva rupesi laskeutumaan, mutta jotenkin vähän hitaanlaisesti kuitenkin. Lopulta löysin hyvän asennon ja suunnan ponnistaa. Lääkäri tuli paikalle kun vaadin jo apuja ja imukuppia harkittiin. Kuitenkin saivat mut tsempattua ponnistelemaan vaan tehokkaammin. Eppari tehtiin ja vauva syntyi klo 16.22, avonaisessa tarjonnassa, joten ei ollut ihme, ettei kovin nopeasti tullut. Kätilö oli vähän miettinyt että kumman aukileen hän tuntee ja niin se sitten ratkesi sekin mysteeri. Vauvalla kaikki hyvin.

Päällimmäisenä tunteena oli se pitkittyneen piinan päättymisen tuoma helpotus. En voinut uskoa, ettei tarvitsisi enää saunoa 312 kertaa päivässä ja oksentaa ja kärsiä.

Kotiin päästiin eilen ja mukavasti menee. Maitotilausta tyttö teki sairaalassa ollessa kaksi yötä tosi tiuhaan, joten univajetta en oikein päässyt korjaamaan. Hyvin on maito nyt noussut ja tyttö syö hienosti. Rinnanpäät on vaan ihan hemmetin arat. Kokeilen tänään jossain vaiheessa oisko rintakumeista pientä helpotusta asiaan. Esikoinen on ottanut siskon hyvin vastaan, haluaa sylitellä vauvaa koko ajan, mutta se on silti ihan tyhmä kun ei osaa tosiaan yhtään mitään. Oli muuten ihana tulla eilen kotiin kun viikko oltiin mun vanhempien luona, lähinnä esikoisen takia, että hän saa rauhassa olla siellä ja ei väliä milloin lähtö tulee. Oli jotenkin helpompaa kun oltiin kaikki saman katon alla.

Nyt lukemaan kuulumisianne kun tyttö nukkuu tyytyväisenä.

-Catalia ja "Liisu" kohta 3vrk
 
Juu, eikös se vähän jotenkin niin mene että omat lapset ja naapurin kakarat? :D Mulle on kanssa muiden lapset vähän niinkuin ihan sama, siinä ne pyörii.... en enää muista miten tuo rakastuminen esikoiseen meni, kummankin lapsemme kohdalla olin ihan pihalla ja peloissani muutaman viikon kestävän hormonimylläkän takia synnytyksen jälkeen vaikka kaikki oli ihan hyvin. Sen muistan, että kun tyttäremme syntyi, mä olin ihan kamalan suojelevainen jostain syystä tyttöä kohtaan ja pelkäsin etten rakasta enää esikoista. Sen tunnustin myös miehelleni ja nuo ihme tunteet johtui just siitä kummallisesta masisfiiliksestä synnytyksen jälkeen.

Tsempit Miikulle! Kunpa pääsis jo itekki, joka aamu herätessäni tuhahdan, että vieläkö mä helvetti olen kotona. Yölläkin tulee tarkkailtua itseä koko ajan, tää on ihan kamalaa. Mä jotenki pelkään että jos menee vaikka yliajalle, että synnytän kamalalla tuskalla isokokoisen lapsen tai jotain. Viimeisin kokemus kun on nippanappa kolmekiloisesta, ja se sattui saamari!!

Diipeli: Mikä toi lysy-juttu on? Alkoi kiinnostaa, en ole kuullutkaan... polikliininen synnytys kuulostaa kans ihan kivalta, mulle jäänyt kammot kans sairaaloista, mutta kuitenkin tuntuu aika lyhyeltä ajalta.... viime synnytyksessäkin päivällä klo 13 synnytin ja iltapäivällä tuli vessassa käydessä vielä ihan sika iso istukan pala ja jouduin soittelee kelloja, en halua mitään sellasta. Mut toi vuorokausijuttu kuulosti viel kivemmalta... miten sellaisen saa?

Muistakaahan muutkin lapsiveden liruttelijat, että se tulehdusriski... menkää ajoissa sairaalaan! :)

Oma napa: Ei kummia. Öisin herään kun olen nukkunut jotenkin kierossa ja joka paikkaan sattuu... ja taas sadannen kerran siitä vessaan. Välillä on päiviä kun supistelee ihan sikana, esim. eilen kun piti imuroida kämppä. On se sellasta vääntöä toi siivoaminenkin että pitäs olla laissa määrätty raskaanaolevalle oma siivoja loppuviikoiksi. :D

Miehistä oli puhe. Mä kyllä koen että mulla on ihan ok mies. Onhan sekin joskus saamaton, mut sit kun se on saamaton, alan itse tekemään jotain asiaa mitä sen on pitänyt tehdä, ja siinä vaiheessa viimeistään se kieltää ja tekee itse. Ei anna mun kantaa kauppakasseja ja tekee nyt raskauden loppuajasta suurimmaks osaks ajasta perheen ruoat. Juoksee mun puolesta paikassa jos toisessa kun tietää että mua särkee ja olen hidas :kiss:

Haidih ja tyllerö 38+2
 
Onnea Catalialle ja Miikulle tsemppiä, vaikka lienet synnärillä parasta aikaa!

Sen verran pitää itekseni hehkuttaa, että kun tähän mennessä ei oo mitään oloja ollut synnytyksen suhteen, niin aamuyöllä 05 aikaan heräsin selän juilintaan ja sen jälkeen en saanukaan enää nukuttua. Nyt aamupäivän aikanajomoilu on loppunut, joten selkeesti jotain esivalmisteluja rupee kroppa tekeen :) Kuopuksestahan mulle oli samoin, pe aamuyöllä selässä supistuksia, jotka loppu aamulla, lana alko illalla supistukset jotka sitten kesti hamaan synnytykseen saakka. Jospa tulis toisinto, ootan niin paljon!!!

nepula 39+1
 
Onnea tammiska ja Catalia! :flower:

Ja Miikulle tsemppiä! Vissiin päästy jo tositoimiin. :)

Täällä vaan samat ihan ok olot jatkuu, ei mitään merkkiä mistään edistymisestä. Jalkoja välillä "jomottaa" ikävästi, semmoinen kalvava kipu, ei niinkään suonenvetoja tai muita. Ei taida ässätkään vielä tässä vaiheessa mitään auttaa, kun tasaisesti niistä kaikkia paitsi saunomista on tullut harrastettua. :D

Tuosta en ollut kuullutkaan, että rautalisä voisi aiheuttaa lapselle keltaisuutta. Pitääkin kysyä huomenna neuvolassa, kun mulle nyt määrättiin lisärautaa vaikka olikin vähän päälle 100 viimeksi hb.

lyrae ja sumusireeni 38+1
 
Elikkäs juu, tuli tänään käytyä siellä ä-polilla.

Vauvalla kokoa yli 4 kiloa nyt :O ja mulla on sormelle paikat auki.. Pääsen maanantaina synnytyksen käynnistämiseen osastolle, ihanaa !!. Pääsee tukalasta olosta eroon.

Tosin kävin sitten myös magneettikuvauksissa, koska vauva on niin isokokonen, että riittääkö lantio semmoseen. Saattaa olla myös edessä ehkä sektio...

Lääkäri soittelee huomenna sitten, että kummalla tavalla synnytän. Lauantaina joudun menemään käymään käyrillä sitten.

Maanantaita odotellessa :) !

Tiia ja toukka rv 38+1 :).
 
Tammiska, onnea pikkuisesta! :flower: Kuulostaa tosi hyvin menneeltä synnytykseltä, olisipa itsellä sit joskus samanlainen ;)

Catalia, onnea myös sinne pikkuisesta! On varmaan helpottava olo nyt kun kaikki huonovointisuus ym. vaivat on vihdoin ohi :)

Vattula, mä olin myös sen kääntymisen jälkeen epävarma välillä että josko pikkuinen olisi kääntynyt takaisin mutta ei, kyllä se pylly nyt tuntuu niin vahvasti "leveämpänä" tossa ylhäällä ja myös jalkaa on tarjolla aina välillä ylhäällä :) Potkut tuntuu nyt selkeästi sit oikealla ylävatsassa ja selkä/pylly vasemmassa reunassa. Voin kyllä kuvitella sun jännityksen tuosta kiireellisestä sektiosta jos on epävarma että mahtuuko vauva tulemaan lantiosta :( Tsemppiä!

Miiku76, mulla on ollut samanlaisia ajatuksia aika paljon tuosta tuntemisesta vauvaa kohtaan. En ole koskaan ollut mikään supervauvakuumeilija niin siksi on huolestuttanut että tuleeko niitä äärimmäisiä rakkauden tunteita sitten omaa vauvaa kohtaan kuitenkin. Luotan siihen että kyllä ne tunteet tulevat vaikka ei muiden lapsista niin piittaisikaan ;) Mutta siitä olen saanut onneksi ennakkovaroitteluja että kaikilla ei se rakkaus syty heti laitoksella elokuvatyyliin vai voi ottaa aikansa että vauva "tuntuu omalta". Musta on tosi hyvä että näistä huolestuttavistakin asioista puhutaan rehellisesti ääneen kaunistelematta niin ei kenenkään tarvi yksin mietiskellä pään sisällä että onko nämä tunteet normaaleja jne. :)
Ja tsemppiä synnytykseen vaikka taidatkin olla jo laitoksella!

Luomuvaimo, joo totta puhut että pitää pistä jäitä hattuun tuon synnytyksen käynnistymisen suhteen koska muuten tulee piiitkä odotus jos sattuu mennä yliajalle... Jotenkin täällä palstalla vaan pääsee niin hyviin synnytysfiiliksiin että alkaa itsekin odottelemaan merkkejä vaikka ei ole LA vielä lähelläkään :D

Diipeli, mulla oli vielä viime viikolla noita kivuliaita suonenvedon tyylisiä nivusissa kävellessä lähinnä ja ne kyllä pysäytti matkan teon tehokkaasti. Nyt niitä ei ole juurikaan enää ollut. Netistä katsoin että johtuvat joko siitä että vauvan pää painaa jotain hermoa tai sitten ovat supistuksiin liittyviä kipuja.

Nepula, toivottavasti sun kropan esivalmistelut tuottaa tulosta mahd. pian :)

Tiudeliini, kiva että sait ajan käynnistykseen! Varmasti helpottaa ajatustasolla ainakin että tietää h-hetken koittavan ihan pian :) Toivottavasti vauveli mahtuu tulemaan lantiostasi.

Rautavarastoista, mulla sanottiin neuvolassa kun aikanaan aloitin rautakuurin että kestää useamman viikon että elimistö pystyy täyttämään rautavarastoja eli jos tänään aloittaa lisäraudan niin se ei käsittääkseni hb:n mittauksessa juurikaan ensi viikolla näkyisi.

Omaa napaa, olin tänään neuvolassa ja tylsää mutta kuulin että neuvolatäti kenellä olen käynyt, lopettaa maanantaina koska oli alunperin sijaistamassa. Jotenkin kurjaa että tässä ihan loppuvaiheessa vaihtuu vielä henkilö :(

Muuten kaikki kunnossa, vauva veteli niin kovaa liikeshowta että piti sydänääniä kuunnella vähän kauemmin että tuli sykkeen mittauksesta luotettavaa tulosta ;) Kysyin siitä synnytystapa-arviosta niin lääkäri ei ollut merkannut mitään kommentteja muuta kuin kohdunsuun tilanteesta eli ilmeisesti hän ei sitten häntäluun joustavuutta eikä muutakaan tsekkaillut. No, kai ne tietävät paremmin mitä pitää tsekata ja mitä ei... Vauvan pää on onneksi tosi matalalla ja kuulemma piakkoin kiinnittymässä, jei :)

Eipä muuta, jos alkaisi katsomaan lätkää...
Nelli ja Kultahippu 37+3
 
Onnittelut Catalialle tytöstä!! mukavan kokoinen neiti :)

Nelli79, itekin kun tota rautaa nyt jonkun aikaa jo syönyt, niin kyllä sitä täytyy ainakin 2vkoa syödä ennen kuin alkaa missään labroissa näkymään mahdolliset vaikutukset. Et tosiaan vie aikaa...

Täällä nyt tänään koko ajan vatsaa supistaa, siis vatsa vaan kovettuu, ei mitään kipuja oo siis missään. Hassua vaan, ku ei enne tällästä oo ollu. Nytkin oon tässä paikallani vaan istuskellut ja 5min välein kovettuu vatsa :DD Niitä kunnon suppareita siis odotellessa.... (viimeks olleet kivuliaita kun olin vielä töissä ennen ä-lomaa)

adalium rv39+4
 
Heippa. Täällä edelleen ja huomenna ois neuvola..

Kovin oon yrittäny puuhailla, siivoilla ja pestä pyykkiä...Päivät menee nopeesti.
Äsken alko supistelemaan ja nyt toivon, että yöllä lähtisin synnyttämään, hih ;) Miehellä ois huomenna aamuvuoro ja sitten sillä alkaa pitkä loma, jei, ihanaa <3

Tsemppiä kaikille loppupäiviin!!!
 
Catalialle isot onnittelut vauvasta!!

Miikulle tsempit, varmaan olet jo synnärillä :) :)

Itselläni on aika-ajoin ollut pelkoa siitä että osaanko rakastaa tätä vauvaa niinkuin esikoista.. Rakastan häntä niin paljon että miten sitä rakkautta riittää enää? No täytyy vaan uskoa ja luottaa että sitä riittää..

Tiudeliini Hienoa että pääset käynnistykseen!

nepula Toivotaan että siinäkin suunnassa alkaa tapahtumaan kun kerran oireita on jo :)

ON: Täällä supistelee mutta edelleenkään mitään ei tapahdu. Tässä sitä vaan ollaan edelleen yhtenä kappaleena. *huoh*


Lilya ja murmeli 39+0 POKS :)
 
Päivittelen kohta =)

Pistetääs kuitenkin tästä vähän synnytyskertomusta..
Eli viime perjantaina mulla oli se aikaistettu yliaikakontrolli, jossa ei muuta todettu kun paikat auki parille sormelle ja kaulaa 1,5cm jäljellä. Pääsiäisestä alkaen kun oli ollut supisteluja sun muita oireita ja kipuja. Lauantaina ravattiin kirppareilla ja illalla kävin saunassa, mitä en ollut tehnyt aikoihin. Liekö sillä sitte jotain merkitystä tai ei..

Sunnuntaina aamulla viiden aikaan alkoi supistelemaan, ei ollut vielä kauhean kovia ja epäsäännöllisiäkin olivat. Aikaisemminki oli sellasta ollut, niin ajattelin ettei tässä mitään. No sitä jatkui sitten pitkin aamua, koko ajan vaan odotin voimistumista tai säännöllistymistä, mutta ei.. Oltiin äitienpäivän takia menossa miehen tädille grillaamaan, sinne tuli myös miehen vanhemmat ja isovanhemmat. Klo 13-14 alkoi tulla supistuksia 8min välein, oli aika napakoita, mut kestivät ihmeen lyhyen aikaa. Niinpä mentiin sitten grillaamaan.

Klo 14 supistukset tuli 5min välein, saavuttiin miehen tädille josta soitin sitte synnärille. Sanoivat siellä etten kuulosta vielä tarpeeks kipeeltä, että odottele vielä vähän ja tuut sitten. Supistukset olikin tiukkoja, mutta ihmeen lyhyitä. Siinä sitten muut grillaili ja ite kävelin pitkin pihaa ja supistelin.. Ehittiin siinä syödä ja joskus klo 15 alkoi tuntua siltä, ettei muiden jutut enää naurattanu joten sanoin ukolle, että nyt mennään.

Puoli neljän maissa tultiin synnärille, jossa katottiin kohdunsuun tilanne, olin 3-4cm auki. Meinasin, että olipa noloa, vasta ton verran ja esikoistaki tein sen 21h. Pistivät kuitenkin käyrille kun synnytys käynnissä. Supisteli edelleen tiheästi, mut lyhyesti ja kipeesti. Se käyrillä olo oli kyllä taas tuskaa, kun ei saanu liikkua ja olla pystyssä.

Käyriltä sitte neljän jälkeen pääsin ammehuoneeseen, sain peräruiskeen ettei synnytyksen jälkeen ois sitten suoli täynnä. Pyysin myös ekalla kerralla kivasti toimineen supon. Litalginia tais olla. Sitten eiku ammeeseen vähän ennen viittä ja siinä pyöriskelin ja mies katteli. Todettiin vaan, et miehen pitää lähteä varmaan seiskalta esikoista nukuttamaan. Sitten ihan yhtäkkiä viiden jälkeen supistukset koveni kympillä!! Piti nousta ammeessa pystyyn ja ääni alko kovenemaan meikäläisellä. Ei suposta apua. Aloin valua vähän verta ja soitin kätilölle. Sano vaan, että jos ponnistuttaa tms. niin soittele. No sitten alkoki ponnistuttamaan, en vaan tienny että onko tosi kyseessä vai peräruiskeen vaikutuksia. Kätilö sano, että nyt ei aleta ottamaan selvää vaan ala tulla tonne synnytyssaliin! No vaivoin kangertelin saliin, sattu ihan sairaasti ja ponnistutti! Hitto vie että teki kipeää! Kätilö tutki, että olin 8,5cm auki eikä edes saanu ponnistaa. Karjuin, kiroilin, huusin ja itkin persusta pidellen siinä sitte puolisen tuntia kunnes 10cm auki. Sitten puhkastiin kalvot, ponnistin 10min ja vauva oli ulkona klo 18! Tytöltä imettiin letkulla vettä, iskä leikkas napanuoran ja sain tytön rinnan päälle. Synnytyksen kestoks merkattin 5h, josta 2,5h oltiin sairaalassa.

Tyttö sai 9 pistettä, 3782g, 51cm ja py 36cm :heart: Oli melkein kilon isompi mitä arveltiin, lopussa ottanu huiman spurtin. Ja tuolla tuo nyt tuhisee.. ja kuulostaa kakkaavan :D Joten vaipanvaihtoon..
 
Viimeksi muokattu:
Meniköhän mul toi apsin vauvan syntymäpäivä oikein?

Alkaa olla jo monella hetket käsillä, hui =) Ihan outoa, että se pitkä odotus on omalta osalta jo ohi..
Tsemppiä kaikille ja vauvauutisia odotellaan! Päivittelen sitä mukaa kun vauvan ja taaperon kanssa ehdin..

- N ja Kaino 4vrk
 
Täällä lievät supparit alkoi eilen iltapvällä, iltaakohden tulivat useammin, mutta eivät vielä kovin kipeinä. Mutta, klo2.30 sitten ne alkoivatkin kunnolla, ja sen jälkeen ei sit ollakkaan nukuttu. Puol viis tuli limatulppa, ja vähän pyyhittäessä sen jälkeen kirkasta verta. Nyt viidestä eteenpäin supistuksia tullut 5min välein, ja niin perkuleen kipeitä. Jos hetken päästä menis suihkuun ja sit miettis mitä tekee... Tuntuu hassulta et olo muuten niin hyvä, mut sit ku tulee supistus niin kauheeta tuskaa. Nyt ne kaikki kivut palaa esikoisen ajalta mieleen. Toiv ei nyt vaan loppuis, vaan jatkuis kunnes neiti päättää syntyä.

adalium ja tiitiäinen 39+5
 
tsemppiä adalium koitokseen, eiköhän se ole menoa nyt! :)
Ja catalialle onnittelut vauvasta! :flower:

En nyt enää oikeen muista mitä mun piti kenellekin kommentoida ku eilen illalla jo lukasin pinon läpi mutten vaan jaksanu kirjottaa enää..
Omaa napaa sen verran ettei ole sitten niin minkään valtakunnan oireita että lähtö ois lähellä. Harjotussupparit on ehkä vähän tujumpia ja tuo suonenveto nivusissa on ihan persiistä mutta siinäpä se.
Viimeyönä näin unta että limatulppa tuli,melkonen tulppa oliki ku semmonen köntti mikä ois täyttäny litran maitopurkin :LOL: Nooh täytyy keskittyä muuhun ku näihin viimemetreihin, tänään ajattelin laitella vähän orvokkeja takapihalle ja vois haravoida pihan loppuun, tai sitten mä jätän suosiolla sen haravoinnin sinne 40+ viikoille :p

Terkuin vielä niin raskaana oleva Diipeli ja tyttönen 38+3:heart:
 
Hienoa Tiudeliini, että sait käynnistykseen nyt ajan! :) Toivottavasti saisit alakautta synnyttää (jos siis mieluummin haluaisit niin).

adalium: Tsemppiä, taisitkin päästä jo tositoimiin. :)

Nöösi: Kiva lukea synnytystarinaasi, olikin melko ripeä! :) Voi kun omakin olisi sitten...

( . ) Täällä on takana hyvin huonosti ja lyhyesti nukuttu yö. Olen herännyt joku 4-5 kertaa ja yhteensä kai unta tullut 4h ja vähän päälle. Kohta lähtö neuvolaan.

Onko kellään muulla semmoista, että on vaikeaa päästä nukkumaan illalla? Ollaan toki miehen kanssa aina oltu yökyöpeleitä enemmän kuin aamuvirkkuja (itse kyllä tykkään herätä aikaisin, mutta yhdistettynä myöhään nukkumaanmenoon...). Nykyään tuntuu vaan, että kun päivät ottaa kovin rennosti, ei sitten illalla enää jaksa väsyttää tarpeeksi, että tajuaisi nukkua ajoissa. :/

lyrae ja sumusireeni 38+2
 

Yhteistyössä