Tässä vähän synnytystarinaa:
Käytiin ostamassa 23.5. kuopukselle uus puhelin, kun vanhassa hajoili akku ja ajatus oli että jos ulkona juoksentelee niin saadaan kiinni jos synnärille lähtö tulee. Muissakin kaupoissa juostiin ja tuntui että supisteli hassun paljon, mutta kivuttomasti, ja ei säännöllisesti.
Illalla kattelin tallennuksia digiboxilta, mies nukkui vieressä ja lapsetkin nukkui. Sit tuli tasan kaksi kivutonta supparia, ja kolmas yllätti, niin kipeetä harkkasupparia ei ollut aikasemmin tullut tässä raskaudessa. Siitä se sit lähti... kivuliaat supistukset, mutta ihan epäsäännölliset alkoi joskus ennen klo 24, ja klo 01 mennessä säännöllistyi, siitä katsottiin synnytys alkaneeksi. Klo 1 jälkeen niitä tuli silleen hassusti kuitenkin vielä, mutta pääsääntöisesti väli oli 4-5 min ja yks supistus kesti aina yli minuutin. Olin polvillani lattialla kun kello alkoi lähentyä kahta, nojasin sänkyyn ja kuiskasin miehen nimen kun sattui jo niin ettei voinut edes puhua. Mies pomppasi pystyyn ja tivasi tilannetta, ja puki samantein housut jalkaan. Ja mä sanoin vaan että rauhotu, nää voi vielä loppuakin, vaikka mua sattui jo niin paljon ettei tosikaan. Soittoa synnärille ja siskolle joka otti lapset, supistukset koveni joka kerralla ja mä sanoin jo että mielummin sitte äkkiä kun tuntui että lapset puki vaatteensa kauheen hitaasti. Sairaalalle lähdettiin joskus kahden jälkeen ja matkalla sisko "otti lennosta" vanhemmat lapset kotiinsa. Kotipihalla huomasin että mies oli aivan paniikissa jo.... sanoin sille että nyt on sellainen tilanne, että aja lujaa, mutta vain ajat ja keskityt tiehen vaikka mä huutaisin kuinka, et keskity muhun. Ja niin sitä mentiin melkoisen mojovaa ylinopeutta sairaalalle koko matka.
Sairaalalla olin yön eka synnyttäjä ja apukäsiä oli ensiavussa vastassa poliisista lähtien
Pyörätuoliin, synnytysosastolle ja suoraan saliin, kätilö halus kattoa ihan ekaks kohdunsuun tilanteen kun näki mun kivut. Mähän olin 10 senttiä auki ja jonkin verran jo ponnistutti. Voi VEE että mä kirosin kun tiesin että tämä kipuherkkä ihminen ei tule taaskaan saamaan mitään kivunlievitystä. Kohdunkaulapuudutteen kerkis lääkäri just laittaa, mutta apua siitä ei ollut tippaakaan. Kätilö suorastaan repi mun omat vaatteet päältä pois ja tunki mut sairaalakaapuun kun kiirus tuli, taisin olla sairaalassa ehkä 10-15 min kun aloitin ponnistamisen, ja ponnistaa olisin saanut heti tultuakin, mutta en tajua miks en uskaltanut... sattui niin... Ponnistusvaihe tosiaan kesti parikyt minuuttia, ja huusin vaan että nyt se on revittävä sieltä, kun en uskaltanut ponnistaa päätä ulos. Pari pikku nirhaumaa tuli alapäähän jonne myöskin pari tikkiä. Synnytys kesti kaikkiaan 2h 24 min, mulle aivan turhan rajua ja nopeaa toimintaa. Kätilö sanoi että mietin ehkä hieman liikaa kotona pitääkö lähteä vai ei, jos vedet olis menneet, mun ukko olis joutunut kätilöksi.
Oli hauska kun käytävällä synnytyksen jälkeen tuli vastaan kätilö, jolle soitin.... se sanoi vaan että onneksi olkoon, olen kätilö jolle soitit ja pohdit että tullako vai eikö tulla.... ja hyvä että tulit.
Sekava sepustus, musta tuntuu että puolet puuttuu ja pää pyörii hormonimylläkästä, toivottavasti saa selvää.
Haidih ja tyllerö 3 pv.
