~ Toukokuun Toivotut 2012 *LOKAKUUSSA* ~

Kiket, mekin mennään tosiaan sillon perjantaina naimisiin sellasessa pienessä kappelissa, johon tulee paikalla vaan mun vanhemmat ja sisko, ja miehen isovanhemmat. Lauantaina sitten juhlitaan ihan lähisukulaisporukalla hyvän ruuan kanssa ja istutaan iltaa, ei siis mitään isoja pippaloita tiedossa, ei jaksettu alkaa nyt enään järjestelee mitään... Pitopalvelua ei olla tilattu vieläkään :ashamed:

Täytyy toivoa että vielä on joku vapaana, muuten pääsee sitte ite äitin kanssa kokkaileen Koristuksiakaan ei kauheesti tarvita, mitä nyt kukkia ja tommosta, kun juhlitaan mun lapsuudenkodissa. Me juhlitaan kavereiden kanssa sitte isommin kun itekkin kykenen juhlimaan kunnolla, en siis tarkota vaan alkoholin kannalta, vaan ihan yleisvoinninki takia. Kappelin koristelee sitten ne asianosaiset joilta varauskin tehtiin. Isoin pulma mulla on tällä hetkellä löytää asusteita ja vaatteita muille perheenjäsenille, ja itelle joku hienompi palttoo, minkä saa vihkitoimituksen ajaks päälle, kun kappeli on kylmä ja sillon saattaa olla jo pakkasta : /

Mä niin toivon että puku mahtuu hyvin vielä yläosastakin päälle sitten marraskuussa, nyt se jäi pienennettäväks liikkeeseen, kun valahti päältä... Nyt on vaa nii turvonneet tissit ja tuntuu nii aristavilta et voi hanuri jos ei sit meekkään päälle, ihan turhaan siin vaihees pienentävät sitä

Mikään muu ei huoleta kun se et jos koko hääpäivä on kauheeta väsymystä ja ökkö-oloo pullollaan, ei oo kivaa sit kun kuvatkin on varmasti sen mukasia... Mut ehtiihän tää viel helpottaa =)

Teillä onkin pikkusen isompi projekti tulossa Toivottavasti sun olo helpottuu ja jaksat alkaa häsläillä niitä hääjuttuja, ei sit tuu paniikkia juur ennen häitä Ootteko jo päättäny kaikesta ohjelmasta ym.? Tuleeko sinne maistraattiin joitain tuttuja/sukulaisia todistamaan, ja sitte lauantaina kaikki paikalla? On varmaan jännittävä tunne kävellä sitä kirkon käytävää pitkin :flower:

 

Lily-rose aivan mahtavasti onnea Hyvä että kaikki oli hyvin. Onko meillä samana päivänä tuo nt-ultra kun omilla laskuilla olisi saman verran aikaa siihen? Meillä siis 17.10.

Juup,klo 10!Ja samana päivänä käyn sitten labrassaMihin aikaan sulla ultra?

 

Ihanaa häähumua:kiss:Me ollaan oltu naimisissa pian 16v:heart:

 

Tiuhtille vielä pieni korjauspyyntö listaan:

7.5.2012/36v/tyttöolo ja kertoilen myöhemmin lisää tietoja

 

Lily-Rose: Ihan uskomatonta, meillä myös tasan 10.00 Päästään sitten yhdessä jännäämään. Meillä tosin ei päästä etukäteen pikkuista vakoilemaan, että siellä sitten ensimmäisen kerran, ellei satu dobbleriin sydänäänet kuulumaan

 

Nykyään alkuraskauden ultristakaan ei saa kelakorvausta, kun ei ole sairaudenhoitoa sekään.

-Saa ainakin täällä.

Tj 9 päivää Nt-ultraan :heart: Mähän kävin jo viime viikolla verikokeissa, eli siellä pitäis olla vastaukset valmiina.
Toivottavasti saa kuulla sydänäänet, koska mä en vaan osaa kuunnella niitä tuolla hemmetin dopplerilla.. kuuluu sieltä tumptumptump sekä viuhtviuhtviuht.. mutta kumpaankaan en ole saanut minuuttiin laskettua yli 100 lyöntiä.

Paha olo jyllää.. voi perse alkaa mennä jo niin hermo.

Mä oon kovasti ukolle vihjassu, että josko tuossa pikkuhiljaa mentäis kihloihin päin.. että ei tarvii naimisiin mennä vuosiin (koska mies ei vielä halua), mutta oishan se kihlat ihan kiva. Mä niin haaveilen, että saisin isän ja äidin vihki ja kihlasormuksista teetätettyä itelleni vihkisormuksen, ohan siinäkin jo syytä mennä naimisiin

 

Tässä menninkäisen koti 10+1

 

lilylle paljon onnea aivan ihanista ultrakuulumisista :kiss: ja anteeksi oletukseni :ashamed: jostain syystä lisäsin sen listalle sen enempää ajattelematta.. vaikka aivan selvään olet punaisella mulle laittanu päivitettävät tiedot :ashamed:

ja kamalasti ONNEA tuleville rouville!!! :flower:

voisin jatkaa tähän perään niistä kastajaisista, meillä olisi meinaan tarkoitus mennä maistraatissa naimisiin hieman ennen kastajaisia ja pappi saa sitten vihkiä meidät kastajaisten kanssa samassa tilaisuudessa yllärinä sukulaisille toki mennään ilman papin siunausta kun mies ei kirkkoon kuulu..

epi kiitos vinkistä

tämä mamma suunnistaa tänään kaupan luumu ja mehuhyllylle ja täällä on poikaolo :heart: listalle en sitä vielä lisäile..

:attn: hei, nyt tulee kysymys:
vauvautelut, mitä vastaatte jos joku kysyy oliko suunniteltu vai ei?!?!?
minusta ihan kamalan tökeröä edes kysyä (toki riippuu kysyjästä ja miten sen esittää), mutta tiedän jo nyt, että töissä tätä tullaan kysymään, ja aivan varmasti meidän duunipaikan juorukello esittää kysymyksen kaikkien kuullen... itse meinasin vastata vaan että on onnenkantamoinen, samalla esitän vastakysymyksen, että mitäs väliä sillä on?! mutta silti minusta kovin tukala kysymys.. varsinkin jotenki hirvittää tää "paljastus" sitten jossain vaiheessa kun toinen duunikaveri kertoo avoimesti heidän hoidoistaan, menivät kylläkin 6kk yrittämisen jälkeen suoraan yksityiselle hoitoihin ja eka hoitokerta lähenee.. itse taas pidin vuoden yrityksen kaikilta salassa.. niin varmasti moni tuntee katkeruutta tätä kaveria kohtaan joka joutuu hoitoihin menemään, ja varmasti kuvittelevat että meillä oli helppoa :ashamed: mitä se ei ollut, ja niinku sanoin, tää on sellanen onnenkantamoinen, viiminen tsäänssi oli tulla, ennenku olis pitäny ottaa e-pillerit takas käyttöön uuden lääkkeen takia ja käyttää varmasti vähintään sen 2 vuotta.. ja ei, en halua jakaa näin yksityistä asiaa duunikavereille! mutta siinäpä oli siis kysymys..

tiuhti ja Pikku T 8+2

 

Täälläpäs on paljon ihania uutisia tullut väliin

Ihan omaa napaa nytten kun noita keskustelun aiheita tullut miljoona...

Tänään ultrassa tk.ssa, pikkuisen pituus 19mm ja vastaa 8+4. Syke näkyy ja siellä se kohdun yläosassa kiinnittyneenä on :heart: Tällä kertaa siis sai neuvolalääkäri oikeanlaisen mitan, mutta käyntihän ei koskaan suju yllätyksittä... Nimittäin lääkäri ääneen tuumaili ettei voi olla varma onko kohdussa yksi vai kaksi vauvanalkua Noh, kyllä me taidetaan sillä yhdellä jatkaa eteenpäin. Mutta aina sieltä jotain "yllättävää" saa tietää...

Veriseula-aika ja lähete nt-ultraan + rakenneultraan menossa... Näin ne viikot alkaa vierimään eteenpäin

 

Lilylle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! Ja JonMa onnittelut pienistä löydetyistä sydämensykkeistä!

Täällä pahoinvointi jatkuu ja pahenee. Kävin eilen lääkärisedältä lääkitystä pahoinvointiin, sillä koulusta ei ole mahollisuutta olla niin vain sairaslomalla. Toki jos tämä vielä tästä pahenee, niin vaihtoehtoja ei oo, vaan yritettävä sitten jotenkin korvata niitä poissaoloja myöhemmin, ettei kurssit jäis ainakaan äitiysloman jälkeen suoritettavaksi. Primperan nimistä lääkettä antoi, ilmeisesti joku muukin täällä sitä käytti? Ei ihan täysin pidä pahoinvointia poissa, eikä varsinkaan koko päivää, mutta auttaa edes jonkunaikaa... Noita sea band -rannekeitakin kokeilin, ei auttanut ollenkaan miulla.

Meillä lapset tullaan kastamaan ortodoksiseen uskoon. Itse kuulun tapaluterilaisena kirkkoon, mutta miehelle uskon asiat on suhteellisen tärkeitäkin, ja tästä syystä lapset myös tullaan kastamaan.

Myö tullaan vaan kertomaan, että toivottu oli. Siitä kuinka kauan yritettiin, tai mitä ongelmia matkalla kohdattiin (joita ei nyt kyllä toivottavasti ainakaan kohdattu/kohdata) ei tulla jakamaan muiden kanssa, ne asiat ei muille kuulu. Ja sana toivottu ei kerro muille sitä, oliko suunniteltu vai ei, mutta toivottu on joka tapauksessa. Hirveen vaikee ei tosin oo arvata, että tais ihan suunniteltu olla, kun miehen kanssa heinäkuun lopulla tanssittiin häitä, ja silloinhan se ehkäisy pois sitten jätettiin.

Miulla on vasta ens viikolla ensimmäinen neuvola, ja siellä kuulen kuinka täällä menee käytännöt nt-ultran ja seulontojen suhteen. Mutta ainakin esikoisen aikaan ensin käytiin oman kunnan labrassa ja sitten synnytyssairaalalla ultrassa, jossa jo kuultiin riskiluvut. Sinänsä hyvä ratkaisu sillä jos riskiluvut on hälyyttävät ja tarvii jatkotoimenpiteitä, niin voitiin sopia niistä sitten samalla lääkärin kanssa.
Tuli tuossa mieleen, että meillä terkka mainitsi puhelimessa aikaa varatessa alkuraskauden ultrasta. Ajattelin silloin hänen automaattisesti tarkoittavan np-ultraa, mutta kerta muissakin kunnissa tarjotaan alkuraskauden ultraa, niin ehkä sitten mahdollisesti meilläkin? :O

Nyt vaatii äitin 2vee huomiota...

Dsarial ja mytty 7+

 

mattimyöhäinen ilmoittautuu, vaikkakin todellatodella varoivaisesti. :wave: taustaillu oon alusta asti, mut nyt tuli halu jo osallistuukkii!

LA 25.5. -> caisachu / toinen / 31v. / poikaolo

toisen yritystä takana viime vuoden kesäkuusta ja tähänastiset tulokset on ollu tuulimuna -> kaavinta 11+3 ja kkm -> kaavinta 13+1 ja nyt sit tää ja tästäkin fiilikset on ikävä kyllä aika matalalla. :| mut niin kauan kun ei ole virallista todistusta päinvastaisesta, kuvitellaan et kaikki on hyvin...

oireita ei juurikaan ole. tytöstä ja edellisestä keskenmenneestä väsymys ja pahoinvointi oli jotain todella järkyttävää, mut nyt ei lähestulkoon mitään. vähän hassu olo kun on nälkä ja pikkasen välillä alavatsaa nippailee ja siinä kaikki. tai no, rinnat on pikkasen arat, mut seki riippuu päivästä. kaikkein eniten muistuttaa sitä tuulimunaraskautta, mut ei sit kuitenkaan... vaikee selittää... ja tuulimunasta oli sentäs turvotusta, mut nyt ei edes sitä!! :O eli siis usko onnistumiseen on heikoilla, mut pakkohan sitä on tänne tulla et saa jossain tuulettaa.

tai no, yks todella vahva oire on v_t_tus!! siis jotain tosi järkkyä!! kaikki on väärässä ja niillä on todella ikävä asenne! joo... ja vaikka kuinka yritän ittelleni selittää et pidä suus kiinni ku hormoonit puhuu, mutta mutta... :ashamed: jos tästä siis jotain tulee, ni pakko olla poika kun on niiiiiin erilaista kaikki.

imetyksestä sen verran et oon oikee imetystalibaani!! se oli niiiiin hirvittävän vaikeeta ne ekat kuukaudet et nyt en todellakaan haluis luovuttaa siitä ainakaan ennen seuraavan syntymää ettei tartteis taas alottaa kaikkee alusta. täysimetin käytännössä johonki 10-11kk ja sen jälkeen kausittain enemmän tai vähemmän. tyttö on siis todella kiintynyt äitin maitotisseihin, joten tällä hetkellä ainakin näyttäis siltä et pääsisin ehkä jopa kokeilemaan tandemia. ja jos ei, ni sit ei. tyttö on kuitenki 2v ja juo tietty myös normi maitoa, joten eiköhän se ilmanki pärjää vaikkei äiti sitä uskoiskaan. :saint: kuten sanoin: talibaani.

ei kasteta kun ei kummatkaan uskota. ja täälläpäin ei nimiäisiä oikeestaan ees tunneta. mennään vaan maistraattiin ja se siitä.

äitiysvaatteet löytyy, joten ei tartte hommata varmaan sen kummempia. h&mltä on kaikki ku ostin ne kerralla ja muu tarjonta vaikuttaa niin kalliilta enkä jaksanu sillonkaa kierrellä saati sit nyt ton tytön kanssa. käytän myös paljon hameita ja viimeeks käytin niitä auki joku t-paita tai tuubi päällä loppuun asti eikä näyttäny mitenkää omituiselta.

caisachu 6+4

 

Mulla meinas ihan hermot mennä esikoisen raskauden aikana, kun olin 19-vuotias kun tulin raskaaksi, niin jotenkin JOKA IKINEN ihminen luuli oikeudekseen kysyä: No, tais olla vahinko!??! ARRRGGHHHH! Meni niin hermot, mutta kaikille vastasin vaan: Rakkaudella tehty.
Toivottavasti ei tuu samanlaista kyselyä taas... Lapsia en pidä meilläkään itsestäänselvyyteenä, vaikka helposti olen tullut raskaaksi. Ajattelen ennemmin, että ne ovat lahjoja ja meille tarkoitettuja... Muutenkin sana vahinko on kamala sana, hyi!

Onnea muuten kaikille tuleville rouville Meillä ei olla vielä kihloissakaan vaikka miehelle jtn olen vinkkaillut.. ei oo ottanu kuuleviin korviinsakaan...... No, sitten joskus. Näinkin on mennyt ihan hyvin reilu kolme vuotta..

Tuosta olosta en osaa vielä sanoa mitään, kattellaan vähän eteenpäin. Aluksi oli varma poikaolo, sitten varma tyttöolo.. Nyt ei enää kumpikaan...

 

omanapainen viesti tulossa. Eka neuvola takana. Kesti melkein puolitoistatuntia.

Lippuja ja lappuja sain luettavaksi ja neuvolakortin. Nyt tää tuntuu jotenkin virallisesta.

Veriseulontoihin me ei aiota edes osallistua. Äippäpolille laittoi lähetteen ultraan, se on rv 11-13+6 joten nyt jännäillään milloin sinne pääse ja milloin aika tulee. Laittoi lähetteeseen myös miun toiveeni päästä juttelemaan lääkärin kanssa näistä ongelmista ja riskeistä. Epäili että pääsisin muutenkin.

Mullahan vähän hakusessa milloin edelliset menkat olivat. Joten laski mulle lasketunajan plussatestin mukaaan. Se olis sitten 12.5 ja viikkoja nyt 8+3 mua kyllä vähän epäilyttää että olenko muka noin pitkällä. Digitaalisen testin mukaan olisin nyt rv7+ tai siis kun tein sen näytti rv2-3

hmm, että tiedä nyt sitten. Mutta ultrassahan se sitten varmistuu.

Pahoinvointi vain pahenee. Ruokakaupassa jotkut normiruuat ällöttää niin ettei niitä voi edes ostaa. Pakko kuitenkin jotain kehitellä lapsille ja ukolle siinä sivussa. Ite makaan illat sohvalla ja ukko koettaa tuputtaa mulle edes jotain.

Mutta, mua kun hirvitti niin että miten suhtautuu näihin mun edellisiin raskauksiin ja niihin riskeihin mitä ne tuo tähän raskauteen. Niin tosi positiivinen ja mukava oli ja laittoi lähetteen äippäpolille. Että mie olen nyt niiden murhe. Seuraavaa neuvolaa varailen sitten ultran jälkeen jossa toivonmukaan kaikki on hyvin. On on, mie olen luottavainen ja koetan olla pelkäämättä pahinta. Mulla on loppuraskaudessa tarpeeksi tiedossa ongelmia niin jospa kaikki menisi nyt alussa hyvin.

Ainiin, verenpaineet olivat turhan korkeet. Pitää nyt äippäpoliin seurailla kotona ja laittaa ylös. Saavat siellä sitten arvioida tilanteen.

t: Marenda ja Hippunen rv 7+/8+

 

Tiuhti joo luterilaisessa kirkossa ainekin noita jeesuksen sanoja toteutetaan "antakaa kaikkien lasten tulla minun tyköni" myöskin aikuisten suhteen, eli kastamatonkin saa mennä mukaan juttuihin ja jos kirkollista vihkimistä ei voi suorittaa, pari siunataan ja seremonia on ihan samanlainen kuin vihkiminen, erona on muistaakseni vain yksi lause kaavassa. Mäkin haluan antaa muksulle mahdollisuuden käydä vaikka rippileiri ja sitten prometheus-leiri ja kaikki mahdolliset sitten kun tulee aika alkaa miettimään paremmin kysymystä "kuka minä olen?". Voi olla että meidänkin kunnassa alle 6v päiväkerhotkin on kaikki seurakunnan niin sinnekin varmaan ängetään mukaan

Sitten noille utelijoille: mä olen alkanut kohtaamaan kyseiset, toisten rajoja ylittävät ja tökerösti käyttäytyvät ihmiset niin aidosti kuin pystyn. Esim anoppini kysyi pari vuotta takaperin muitten ihmisten aikana jotenkin näin "No millonkas te alatte tekeen lapsia kun mä haluisin päästä vauvoja hoitaan??" ja mä siihen suunnilleen näin; "toi on aika henkilökohtainen ja kipeäkin kysymys jota ei mun mielestä ole kohteliasta kysyä keneltäkään. Mutta jos nyt pitää jotain sanoa niin meillä on jo pari vuotta ollut asia työn alla, mun lääkitysten takia me ei ihan tosta noin vaan voida yhtäkkiä alkaa lastentekoon vaan vie vielä ainekin vuoden että voidaan tosissaan ruveta ees harkitseen asiaa."

Anoppi meni aika hiljaseks.. Noiden perheessä on ollut sellainen vaikenemisen kulttuuri ja etenkään suoraan ja rehellisesti siellä on ihmisten ollut vaikea puhua, siis ihan perheenjäsentenkin vaikka niillä on ollut ihan järkyttäviä asioita perheen sisällä niin aina vaietaan... Ja vaikka kuinka joku pahottais sun mielen tms olis idiootti niin silti vaietaan... Mä olen nyt sitten tuonut raikkaan tuulahduksen perheeseen (mieheni sanojen mukaan) kun olen alkanut puolustaa itseäni ja toisia ja jokaiselle kuuluvaa yksityisyyttä ja rajoja. Anoppi ymmärsi ja ollaan siis hyvissä väleissä mutta oli kuulemma jälkeenpäin harmitellut kuinka typerästi oli käyttäytynyt ja nyt ei vissiin ole muita perheen nuoria pareja ahdistellut (mikä on HYVÄ eli mun tuiskahdus kannatti )

 

Mymosa siis ei oo totta, sulla on ihan oikee ihana masu!! ja jo noilla viikoilla, voi kun omakin alkais näyttää jo muulta kuin ylimääräiseltä rasvamakkaralta

 

caisachu tervetuloa mukaan toivottavasti kaikki sujuu tälläkertaa hyvin!

mymosalla on jo kivan kokoinen masu

Mulla ei oo mahasta tietoakaan, ei pienintäkään turvotusta, vaikka melko lyhyt aika viime raskaudesta.

 

Mulla ei oo mahasta tietoakaan, ei pienintäkään turvotusta, vaikka melko lyhyt aika viime raskaudesta.

Mulla kakkonen silloin aikanaan ei alkanut kuin pienoisesti pömpöttää joskus rv 22 jälkeen,tosi pitkään oli masu pieni/olematon=)Ja aloin siis oottaa kakkosta jo kun esikko oli 5kk.

Tää mun maha nyt kyllä taitaa pompsahtaa esilleJotenkin noi aiemmista jääneet makkarat nousee ylemmäs ja vauvamasu tunkee eteenpäin,alkaa kohta näyttää kuin puolivälissä olis,no ei nyt ihan,mutta kauaa en enää varmaan piilottele.Kun aika pienikokoinen oon,niin kaikki aina katsoo mun vatsanseutuaKuin yleistä omaisuutta...

Kertomisesta,onko vanhinko vai toivottu.Meille tää oli ikäänkuin suunnittelematon raskaus,ei ainakaan ihan 100% varmuudella tilattu,mutta ikinä,en ikinä ,päästä ilmoille että olis "vahinko".Täysin toivottu ja rakastettu,alkujärkytyksen mentyä:heart:

 

Tuosta Mymosan masusta voin sen verran sanoa, että täältä löytyy jo puolet isompi, kunhan puolen päivän yli päästään! Eli aamulla melko pientä, mutta illansuussa maha on niin iso, ettei sitä enään millään vaatteilla, edes ulkotakilla saa peitettyä. Joten joka ikinen näillä kulmin tietää kyllä meidän raskauden. Lapsihan on lantion suojissa viikolle 12 asti, jos oikein muistan. Joten tää masu on 110% turvotusta! Tosin itsellä nahka venynyt viime vuosina raskausmittoihin pariin otteeseen, joten ehkä sekin edesauttaa ulos pullahtamista.

Meillä taisi tänään sitten alkaa vauvan varusteiden ja tarvikkeiden suunnittelu! Käytiin liikkeessä testaamassa seisomalautaa tupliimme. Saa isosisko, vajaa 3v, sitten seistä, kun 1v ja vauva vaunuissa. Sitten ihailin myös heiluvia sitteri härveleitä, joilla hintaa 100 lähes 300 euroon! Mutta sellainen ollaan päätetty hankkia, jos yhtään koliikkinen lapsi tulee. Esikoisen kanssa oli todella rankat 6kk ja sitä ei uudestaan koeta, ilman kaikkia mahdollisia apuhärveleitä ja turhakkeita! Toisekseen meidän vanha sitteri on totaalisen räjähtänyt kahden jäljiltä. Kaksi pinnasänkyä löytyy jo, myös turvaistuimet vaatteet ym. Jossain vaiheessa saatetaan toinen syöttötuoli tarvita. Äitiyspakkausta ei näillä näkymin oteta, vaatetta jo liikaakin. Ostetaan sitten sillä rahalla vaikka tuo sitteri.
Imettää haluaisin ainakin vuoden ikään. Esikoisen kanssa onnistui vajaa 3kk, kunnes kumpikaan ei siitä nauttinut. Olin liian väsynyt ja lapsi liian kiukkuinen. Kakkosen kanssa meni reilu 4kk, kunnes alkoi hyljeksimään rintaa. Ilmeisesti raskauden takia.

Ja vielä ihmisten kyselemisiin. Meillä oli toivottu vahinko=) Tuli tosiaan niin puun takaa raskaus, koska olin valmistunut pidempään odotteluun ennen tärppiä!

 

Mua ihan kauhistuttaa, kun mies sanoi alkavansa tekee pidempää työpäivää, että voi pitää sitten edes viikon isyyslomaa. Tekee jo nyt 10h päivää, joskus parhaimmillaan ollut 13h. Että mistähän meinas repiä vuorakauteen tunteja.
Onneks on just hiljasempaa aikaa töissä, kun vauva syntyis, että voi olla vapaalla ihan muutenkin.
Me kun ei asuta yhdessä niin kela tuskin tulee antamaan isyysloma ajalta rahaa.. Tosin se 20e on ihan naurettava summa.

Uteluista, ei ole kukaan (ne joille on kerrottu) udellut mitään, ovat ihan heti olleet ja käytöksellä osoittaneet, että olettavat olevan toivottu. Ja ehkä jo siitä, kun on eka yhteinen Ystävät tietää sen verran, että mulle vauvan saanti ei ole enää helppoa, joten tuskin osaisivat edes uskoa, että kyse olisi muusta kuin toivotusta tuloksesta.
NT-ultran jälkeen vois ehkä alkaa jo kertoa muillekin, kun tuo maha nimittäin näkyy jo

Äsken vanhempaintoimikunnan kokouksessa kaveri nauroi, että alahan syödä tarjottavia tai hän alkaa syöttämään, kyllä sun nyt kuuluu ottaa tuplasti ihanaa.

Niin ja äitiyspakkauksessa on mun mieleen liian värittömiä/neutraaleja vaatteita, sekä aivan liian vähän kietaisubodyjä, joten otetaan rahana ja laitetaan se sitten niihin tavara hankintoihin, mitä vielä tarvitaan.

 

Ihania neuvolauutisia :heart:

Ja mymosalla on suloinen masu!

Utelijoille olen sanonut, että "ihan on tekemällä tehty". Ollaan kuitenkin oltu niin vähän aikaa yhdessä, että moni selkeästi luulee vahingoksi

Kamala sana lapsesta tuo vahinko Menee samaan kastiin sen kanssa, kun eksäni sanoi lastenvaunuja "vahinkovankkureiksi"...

 

Huooooh. Vielä 15min ja pääsee kotiin päikkäreille! Ja piereskelemään tunnen itseni kaasuilmapalloksi!

Siis mä oon miettiny et voiko tää hirvittävä kaasu varasto johtua raskaudesta? Siis ku en juo/syö mtn sellaista, mistä sitä kaasua tulisi, mut silti päivittäin on kaasua kertyny.... Niiiin raivostuttavaa.

Kävin eilen neuvolassa. Sydänäänetkin kuului jo neuvolan dopplerilla :heart: NT-ultra ois 27.10 eli reilun 3 viikon päästä.

IIIK!!! Siis neuvolassa kattoo sydänäänet? Ekalla kerralla? Vai riippuuko tämä missä asustaa? Mulla huomenna ensimmäinen neuvis, mut mitä oon ymmärtäny niin siellä vain mitataan paino ja kysellään sun elämäntavoist tms.


Kysymys
Onko muilla muuttunu ruoka intressit raskauden myötä?
Multa hävisi 100% mielenkiinto limuun, suklaaseen, pulliin ja jäätelöön. Noita söin ennen vanhaan päivittäin, mut nyt ei vaan maistu niin ei. Sen sijaan maistuu perunamuussi lisukkeineen, sekä vihannekset ja varsinkin hedelmät. Varsinkin tää makeanhimon katoaminen on mulle niin outo asia, kun olen ollut makeaan koukussa monta vuotta... Olenko ainut, jolla on näin käynyt? :O

 

Ihanan paljon taas tekstiä tullu!
Itse ennätän tosi harvoin kirjoittelemaan ja silloin kun ennättäisin meidän typerä netti yhteys pätkii!

Imetyksestä enköhän minä tätä neljattäkin sen 6kk täysimetä. Näitten kolmenkin kohdalla on se 6kk täysimetyksellä menty ja kahta ensimmäistä imetin 2 vuoteen asti ja tämän kolmannen imetys jatkuu edelleen (kohta ikää 7kk). Tätä olen ajatellut imettää siihen 1 vuoteen asti jos kaikki hyvin menee.
Samaan pyrin nelosenkin kohdalla.
Mulla ei ole ollu ongelmia tuon imetyksen kanssa minkäänlaisia ja maitoa on tullu liikaakin. Ainoa mikä siinä vähän rassaa on se, että sitten on itse täysin kiinni sen 6kk vauvassa. Meillä kun kukaan lapsista ei ole syönyt tuttipulloa eikä tutia. Äidin maitobaarin kera on siis oltava jatkuvasti paikalla.

Häät on edessä aika monella, ihanaa! (Tähän tulis sydän jos nuo hymiöt mulla toimis! ) Meillä tulee kohta vuosi täyteen avioelämää. Mentiin siis naimisiin 10.10. Ihanat pienet ja tunnelmalliset häät vietettiin. Enpä minäkään koskaan ajatellut naimisiin meneväni raskaana, mutta niin vaan tuli mentyä. Puvussa oli onneksi nyöritys ja siihen pieni lisäkappale ommeltiin niin mahtui suht hyvin päälle ja jopa näyttikin hyvältä.
Hassua oli tosiaan, kun ei tarvinut mennä vauvan synnyttyä isyydentunnistamiseen, vaan maistraatista tuli suoraan lappu ja siinä luki, että lapsi syntynyt avioliitossa, ihanaa!

Pahoinvointi on pysynyt siedettävyyden rajoissa. Kertaakaan en ole vielä oksentanut (*koputtaa puuta*) Syödä pitää tiuhaan tahtiin niin ei niin kova pahoinvointi yllätä.
Kiva, kun vielä ei ole tarvinut oksennella. Edellisissä raskauksissa tässä vaiheessa pönttö on tullu jo hyvin tutuks.

Tyttö/poikaoloista Mulla ei oo tullu vielä minkäänlaista oloa. Ensimmäiseltä ja kuopukselta tuli hyvin vahva poikaolo ja poikiahan ne olikin. Keskimmäiseltä ei selvää oloa tullu ollenkaan, mutta näin aina poika unia.

Kaasuttelu Mulla ainakin ilmaa keräänty ihan valtavasti mahaan kuopusta odottaessa! Se piereskelyn määrä oli järkyttävää (ainakin miehestä )! Nyt ei vielä sitä ilmiötä ole tullu.

Mielitekoja Mulla kans kallistuu mieliteot suolaseen.
Ihan just tässä vedin nuudeleita, paistettua kananmunaa ja paistettua sipulia.
Tällä herkkuperseelle, ei kans nyt jostain syystä herkut uppoo yhtään.

Tiitulipiituli 6+4

 

Kaasuttelu Mulla ainakin ilmaa keräänty ihan valtavasti mahaan kuopusta odottaessa! Se piereskelyn määrä oli järkyttävää (ainakin miehestä )! Nyt ei vielä sitä ilmiötä ole tullu.

No onneksi meillä ei toi mies tiedä asiasta yhtään mitään. Meidän taloudessa, kun ei piereskellä ja päästän kaasut ulos, kun joko olen yksin kotona tai sit oon 100% varma ettei muru kuule heh. Jotenki jääny "traumat" piereskelystä, kun oma isäukko päästeli aina ku vaa piti, ei ikinä pidätelly vaa tuumas et "pitäähä ne ilmat ulos päästää!". Jotenki alko kuvottamaan tollane ja päätin, etten itte tuu ikin olemaan samanlainen enkä myöskään halua sellaista miestä. Eihä me olla seurusteltu ku vasta "muutama" vuosi ja KERRAN on muru ääneen piereskelly. Kyllä tein selväksi, että jää viimeiseksi (ja tähän mennessä onkin jäänyt)...

 

Hurjaa kuinka paljon tänne ilmestyy päivässä parissa tekstiä ja itse en pysty kirjoittamaan ennen kuin olen aina kaikki "väliin jääneet" lukenut

Onnea kaikille avioliiton satamaan purjehtiville :heart:. Itse rouviinnuin keväällä ja ihanaa, kun esikoisemme syntyy nyt kun olemme jo naimisissa.

Nimiäisissä tulevat meidän lapset saamaan nimensä. Itse olen ateisti ja mies kyllä kuuluu kirkkoon. Olen antanut hänelle oikeuden päättää lasten nimen annosta/ristiäisistä. Oman mielipiteeni olen toki kertonut ja perustelut: Minulla on 3 sisarrusta ja ketään meistä ei ole kastettu vaan jokainen on saanut itse päättää haluaako liittyä kirkkoon vai ei. Vanhin siskoni ei kuulu kirkkoon (eikä hänen 2 lasta). Veljeni kastettiin hänen ollessa n. 25-vuotias ja hän kuuluu nyt kirkkoon, kuten myös hänen kaksi lasta. Itse olin menossa riparille ja kasteeseen silloin 14-vuotiaana, mutta en sitten mennyt kun samaan ajankohtaan osui itselle eräs toinen tärkeä leiri. En ole sen jälkeen kokenut sitä enää tarpeelliseksi. Nuorin siskoni meni rippukouluiässä riparille ja hänet kastettiin silloin ja hän kuuluu kirkkoon. Joten haluaisin antaa meidänkin lapsille valinnanvapauden. Itse muistan senkin kuinka peruskouluiässä surffasin aina uskonnon ja ET:n välissä. 1-2 luokilla luin uskontoa. 3-7-luokilla olin ET-tunneilla. 8-9-luokilla uskontoa ja lukiossa 1 kurssi uskontoa 5 kurssia ET:tä...olen onnellinen, että olen saanut itse päättää ko. asiasta
Mieheni ymmärsi perustelut ja totesi, ettei hänkään näe kyllä mitän syytä, miksi lasten tulisi saada kirkollinen kaste.

Imettää haluaisin täysimetyksellä 6kk ja kokonaisuudessa ehkä noin vuoden. Saa sitten nähdä mitä tulevaisuus tuo...

Kerroin asiasta eilen äidilleni, kun olo oli niin kauhea ja tuntui, että vain äiti osaa nyt auttaa ja lohduttaa. Äitini kertoi, että hän on jokaisesta meistä neljästä ensin oksentanut 4kk ja sitten närästyksestä kärsinyt 4kk. Vinkkinä kuvotukseen hän antoi vanhankansa ohjeen: Joka aamu syödä yksi teehen kasteltu korppu.
Pitää kokeilla, kuten myös tuon rannekkeen ajattelin ostaa kun kuvotus on niin ikävää...

Huimausta on myös tullut ja vieläkin vatsassa kouraisuja on aika-ajoin, mutta ei niin tiuhaa kuin aiemmin. Joka kerta kun nousee sohvalta/tuolilta hirveä huimaus. Onko se tosiaan alhainen verenpaine? Itse kun kuvittelin se olevan korkeaa verenpainetta...?!?

3 sairauspäivää olen töistä pitänyt heikon ja väsyneen olon vuoksi. Tuntuu, että olo on ihan voimaton lähes joka päivä ja pienetkin kotityöt vaativat hetken kuluttua tauon ja lepoa. Nyt on yövuoro 2/3 menossa ja mietinkin kun ensiviikolla alkaa normit aamu- ja iltavuorot, että saa nähdä miten sitä jaksaa...noh...pitää katsella ja ottaa saikkua mikäli olo niin vaatii.

Torstaina olisikin sitten ultraan meno...ihanaa...JÄNNITTÄÄ kyllä ja isosti...sitten lisää kuulumisia

Mehiläinen 83 & Pikku-Toukka V 6+5

 

Pahoitteluni omanapaisuudesta: Täällä käytiin eilen ultrassa vatsakipujen vuoksi, menkkojen mukaan pitäis olla 6+1. Ultrassa ei kuitenkaan näkynyt mitään... Raskauspussi (?) löytyi, muttei alkiota. HCG oli lähes 9000. Perjantaina uusi ultra. Lääkäri antoi varovaisia toiveita, että hedelmöittyminen on voinut tapahtua myöhemmin, sitä puoltaisi kyllä moni asia ja omasta mielestä viikkoja vois olla ehkä 5+1. En tiiä, mitä noilla viikoilla pitäis sit näkyä tai olla näkymättä..
Nännit on kipeytyneet ja valtavat menkkamaiset kivut iskeneet, eli oireita on tullut, mutta ei niistäkään oikein osaa "iloita".

Hieman suru puserossa.