Vaunut: Meillä on käytettynä esikoiselle ostettu jotkut oikein hyvät Emmaljungat, mutta tarkemmasta mallista ei ole hajua. On isot renkaat, jotka oon kokenu hyviksi ja sellainen koppa, jonka sai napattua kassimaisesti mukaan. Oli esikoisen kanssa ihan ehdoton juttu, koska itse kärryt piti jättää alarappuun ja hissittömässä talossa kiivetä kolmanteen kerrokseen. Sai lapsi jatkaa unia kopassa, jonka sai kätevästi kannettua ylös, kun ei tarvinut koko vaunuja raahata. Samoilla vaunuilla mennään nytkin tämän kanssa ja isompi lapsi kävelee kyllä kaikki matkat vähän turhankin reippaasti. Ja yhdistelmät lieievät, kun kopan jäätyä pieneksi menivät istumarattaina pitkään.
Mun on myönnettävä, että mulla ahdistaa nämä kaikenlaiset ominaisuudet ja tekniikka lapsiin liittyvissä asioissa (haalarit, vaunut, turvakaukalot jne jne..), kun ei vain jaksa oikeasti oma kiinnostus riittää moisiin perehtymiseen. Haalarin ostaminenkin on itselleni ollut sitä, että olen marssinut kauppaan (ale aikaan tietty, vaikka myyjä varoitteleekin, että tarjolla on vain viime kauden kuoseja
WTF!) ja sanonut, että nyt tarvitaan lämmin, vedenpitävä ja hyvä haalari neutraalissa värissä ja sitten olen maksanut reippaan summan, kiittänyt ja poistunut. Ja saanut aina oikein hyvän haalarin; ei ole ollut pylly kylmänä tai märkänä jne. Ja turvaistuinta ostettaessa lapsi toimi testi-istujana; valittiin se istuin, joka meidän lapselle tuntui parhaalta. Myyjän ensin esittelemään testivoittajaan olisi mahtunut esim. kaksi meidän hoikkaa lasta vierekkäin. Valittiin sitten toinen malli, maksettiin reipas summa, marssittiin ulos liikkeestä ja käytössä istuin todettu hyväksi. Veljeni poika (joka samanikäinen, mutta huomattavasti tukevampaa tekoa) on pariin otteeseen matkustanut ko. istuimessa lyhyitä matkoja ja hänelle se on ahdas.
Ei sitä kaikenmaailman teipattuja saumoja, vaunujen tuuletettuja pohjia + teknisiä jousituksia ollut omassa lapsuudessanikaan ja ihan hyvin sitä hengissä selvittiin.
Imetys jaksaa ihmetyttää minua. Mikä kumma siinä on, että siitä nousee äideille paineita ja syyllisyyttä ja ties mitä. On näitä imetys onnistuu kaikilta, jos vain oikeiasti haluaa-tyyppejä. Sellaisia, jotka eivät halua imettää lastaan piste. On sellaisia, jotka osaimettävät jne jne. Itselläni on poistettu vuosia sitten rintakasvaimia (=käytännössä rintojen pienennys, n.500g/rinta) ja tuntoaisti nännien alueella on sen jälkeen ollut melkein nolla, hermot eivät varmasti ole parantuneet täysin, en tiedä onko katkotut maitotiehyeet nänniin auki jne. Ilman syyllisyyden tunteita mentiin esikoisen kanssa alusta asti pulloilla. Nyt tahtoisin kuitenkin yrittää imettämistä. Jos homma ei onnistu, niin pyydän Dostinexit ja sitten mennään korvikkeilla. Tunnenko syyllisyyttä: En. Joillain homma toimii helposti, joillain hankalamman kautta ja joillain ei ollenkaan.
Neuvola oli tänään ja kaikki ok siellä. Liitoskipuja on ollut, vaikka raskaat hommat olenkin suosiolla väliin jättänyt. Sokerirasitukseen ei tullut vieläkään kutsua, koska BMI on sen verran kohdillaan ja sukurasitettakaan ei ole. Seuraava neuvola ensi kuun alkupuolella.
Skaardie + Pottu (ei muista viikkoja)
) Eli ei se maito sitä takaa että nukkuuko yön vai ei.