Treffailu puolison kanssa

Kuinka usein, paljonko ja minkälaista aikaa vietätte kahden kesken puolisonne kanssa? Tarkoitan lasten saamisen jälkeen, jos mietitte. Tuli vaan mieleen, että pisin aika yhdellä istumalla vaimon kanssa kahdestaan viimeiseen reiluun 4 vuoteen taitaa olla n. 3h Tämä paha?

Entä kuinka usein vietätte ns. omaa aikaa ihan keskenänne? Siis omassa kodissa ilman muita.

 

Parikymmentä kertaa kuussa.

Kuinka usein, paljonko ja minkälaista aikaa vietätte kahden kesken puolisonne kanssa? Tarkoitan lasten saamisen jälkeen, jos mietitte. Tuli vaan mieleen, että pisin aika yhdellä istumalla vaimon kanssa kahdestaan viimeiseen reiluun 4 vuoteen taitaa olla n. 3h Tämä paha?

Entä kuinka usein vietätte ns. omaa aikaa ihan keskenänne? Siis omassa kodissa ilman muita.

 

Mikä puolison kanssa vietetty aika?

"Lapset" ovat jo yli 20v eikä olla miehen kanssa oltu kahdestaan varmaan kertaakaan. Ai juu, kerran päästiin kahdestaan leffaan kun kummitäti katsoi lapsia (lapset olivat silloin 3-7v).
Ollaan jo niin kaukana toisistamme, ettei sitä kahdenkeskistä aikaa edes kaipaa.

 

Liian vähän tällä hetkellä,edellisestä kerrasta taitaa olla kuukausia. Me kyllä käydään välillä iltakävelyllä kahdestaan ja saunassa melkein joka ilta kahden kesken. Tässä arjen pyörityksessä pidän erittäin tärkeänä sitä että välillä saadaan ihan vaan olla kahdestaan,jutella ilman että välissä on joku huutamassa. Kesällä saadaan varmaan jokunen ilta kahdestaan kun kaikki lapset on isovanhemmilla,mutta silloinkin ollaan molemmat töissä,mutta eiköhän joku ilta mennä syömään yms.

 

Nukutaan joka yö yhdessä - ja siis mennään nukkumaan kaksin, siinä aina tovi kahden keskistä aikaa.

Käymme saunassa ja paljussa kaksin kun tenavat nukkuu - viikottain.

Mummolassa lapset on ollut 1 vuotiaista lähtien yön pari kolme...noin kuukauden kahden välein... jonkun muun mielestä varmaan liikaa. Mutta meille miehen kanssa yhteinen aika ollut aina tärkeää. Onhan meidän parisuhde perheen perustukset. Se mille lasten hyvinvointi rakennetaan ja josta tietty lapset on syntynyt.

Ei me suunnitella mitään erikoista. Ollaan vaan toistemme kanssa. Jutellaan jne...

 

Liian vähän tällä hetkellä,edellisestä kerrasta taitaa olla kuukausia. Me kyllä käydään välillä iltakävelyllä kahdestaan ja saunassa melkein joka ilta kahden kesken. Tässä arjen pyörityksessä pidän erittäin tärkeänä sitä että välillä saadaan ihan vaan olla kahdestaan,jutella ilman että välissä on joku huutamassa. Kesällä saadaan varmaan jokunen ilta kahdestaan kun kaikki lapset on isovanhemmilla,mutta silloinkin ollaan molemmat töissä,mutta eiköhän joku ilta mennä syömään yms.

Pakko nillittää; ihan hirveää energian tuhlausta lämmittää sauna joka päivä.

 

Aika vähän.
Kotona ei olla oltu kahden ikiaikoihin.
Joskus käydään leffassa, syömässä, ajelemassa. Muutaman tunnin juttuja etupäässä.

 

Mieti vähän - kuka ihme nyt puolisoaan haluaa treffailla?

 

Vaihtelevasti.

 

Olihan se yhteinen aika kortilla silloin kun lapset oli pienia. Ja melkein aina kun oltiin saatu hommattua lapsenvahti jotta jotain voitais kaksistaan tehda niin aina tuli jotain ja homma meni pusikkoon.

Mutta nyt 'treffaillaan' senkin edesta - kaydaan syomassa, konserteissa, teatterissa, maalaamassa, mokilla, matkustellaan, moottoripuyraretkilla, metsakavelyilla, urheilua katsomassa baarissa,, onhan noita.

Ehka se on niin etta lopussa kiitos seisoo jos jaksaa niitten ruuhkavuosien yli.

(ollaan oltu yhdessa 32 vuotta)

 

Paljon.

Lapset ovat täällä maksimissaan puolet kuukaudesta joten omia iltoja jää tarpeeksi.

Ja silti vietämme välillä tarkoituksella koko illan ihan kaksin. Ilman nettiä tai töllötintä. Sauna, ruokaa, juomaa ja seksiä.

 

Eroperheissä tilanne on tietysti vähän toisenlainen kun/jos lapset ovat molemmilla vanhemmilla. Kaikilla ei noinkaan ole tai "lapsetonta" aikaa on vähemmän.

 

Viimeksi "kahden keskeistä" aikaa tasan vuosi sitten kun nuorinta synnytyin seuraavaksi varmaan sama homma sitten 7kk päästä. Lapset menee aikaisin nukkumaan niin jää joka ilta muutama tunti yhteistä aikaa ehkä sitten kun ovat isompia niin joku haluaa ottaa hetkeksi hoitoon

 

Olihan se yhteinen aika kortilla silloin kun lapset oli pienia. Ja melkein aina kun oltiin saatu hommattua lapsenvahti jotta jotain voitais kaksistaan tehda niin aina tuli jotain ja homma meni pusikkoon.

Mutta nyt 'treffaillaan' senkin edesta - kaydaan syomassa, konserteissa, teatterissa, maalaamassa, mokilla, matkustellaan, moottoripuyraretkilla, metsakavelyilla, urheilua katsomassa baarissa,, onhan noita.

Ehka se on niin etta lopussa kiitos seisoo jos jaksaa niitten ruuhkavuosien yli.

(ollaan oltu yhdessa 32 vuotta)

Kuulostaa hyvältä. Ja vähän samalla ajatuksella itsekin (samoin kun mieskin) liikenteessä. Kerettiin hyvin ennen lisääntymistä olemaan vuosia kaksin, jolloin sai mennä ja tehdä mitä lystättiin. Nyt pikkulapsiaikana kaksinolo on vähäistä, mutta senkin aika sieltä nopeasti taas koittaa.