Tuleva yksinhuoltaja?

Eli raskaus vasta ihan alussa, mulle iloinen, kauan toivottu ja haluttu asia, mies ilmoitti et mun on "hoidettava ongelma pois". Hän ei missään nimessä "kakaraa" halua tähän elämäntilanteeseen. Pari viikkoa ollaan asiasta tapeltu ja nyt muutin pois yhteisestä kodistamme. Asun väliaikaisesti kaverin luona joka ei siis tiedä syytä meidän eroon. Mies soittelee jatkuvasti ja pyytää kotiin, mut aina kun kerron et meitä tulee kaksi kotiin eikä yksi, hän raivostuu. Hänen mielestä lapsi saisi tulla vasta joskus myöhemmin. Pari vuotta ollaan jo ilman ehkäisyä oltu ja molemmat luultiin jo ettei voidakaan lapsia saada. Ihan yllätyksenä tämä siis tuli. Ymmärrän toisaalta miestä, mulla on opiskelu vielä kesken, hän on töissä mutta jatkuvan lomautusuhan alla. Parin vuoden päästä tilanne olisi paljon parempi mut en voi ottaa sitä riskiä etten enää tulekaan raskaaksi. Kysynkin nyt rehellisiä mielipiteitä, kannattako mun pitää tämä lapsi? Onko se reilua lapsen kannalta? Voisiko mieheni mieli vielä muuttua? Miten itse jaksan? Ikää meillä molemmilla jo 27v ettei ihan nuoria enää olla... En tiedä mitä tekisin, tilanne tuntuu ihan hirveältä ja kaikki vaihtoehdot huonoilta...
 
Ei kukaan toinen ihminen voi sinulle sanoa kannattaako pitää tämä lapsi vai ei, kyllä se on ihan itse päätettävä. Muista että juuri sinä itse vastaat tekemisistäsi, ei edes poikaystäväsi voi päättää sinun puolesta. Teet sitten kumminpäin vaan niin mieti haluatko todella jatkaa miehen kanssa joka suhtautuu raskauteesi tuolla tavalla. Ja vielä lopuksi kyllä yksinhuoltajanakin pärjää.
 
suuri suru
Mä varmaan pitäisin sinuna lapsen,mutta ymmärrän täysin myös miestäsi,jos elämäntilanne on kerran epävakaa,tottakai häntä stressaa jo etukäteen ajatus siitä että leipä loppuu perheeltä.Mieti tarkkaan,voihan olla että mieskin tulee vielä toisiin ajatuksiin kun puntaroi asiaa tarkemmin. Asiasta seinään,miksi muuten luulitte että ette voi saada lapsia ? Onnea ,minkä tien sitten valitsetkin!
 
Voihan se olla että asia on aluksi miehellesi shokki, mutta ehkä hän pikkuhuljaa rauhoittuu?!?
En usko että kannattaa tehdä aborttia jos mies haluaa niin ja itse et, koska ajanmyötä se voi kääntyä miestäsi vastaan.
Uskoisin että lapsen kanssa pärjäät kahdestaan hyvinkin jos asiat siihen menevät...et ole ainoa...ja jos sinulla on vanhemmat lähistöllä, ystäviä..niin kyllä ne asiat lutviutuu.
Raha-asiat on kyllä viimenen juttu josta kannattaa huolestua...
Mä uskon että kaikki järjestyy jos vaan jaksaa luottaa siihen että elämä kantaa. :hug:
 
Meri 72
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.03.2006 klo 13:11 minä kirjoitti:
Voihan se olla että asia on aluksi miehellesi shokki, mutta ehkä hän pikkuhuljaa rauhoittuu?!?
En usko että kannattaa tehdä aborttia jos mies haluaa niin ja itse et, koska ajanmyötä se voi kääntyä miestäsi vastaan.
Uskoisin että lapsen kanssa pärjäät kahdestaan hyvinkin jos asiat siihen menevät...et ole ainoa...ja jos sinulla on vanhemmat lähistöllä, ystäviä..niin kyllä ne asiat lutviutuu.
Raha-asiat on kyllä viimenen juttu josta kannattaa huolestua...
Mä uskon että kaikki järjestyy jos vaan jaksaa luottaa siihen että elämä kantaa. :hug:

Olen samaa mieltä kuin edellä kirjoitettu.
Lisättynä siihen se, että ette kovin helposti "lisäänny"kun kerran olette jo pari vuotta olleet ilman ehkäisyä. Jos kerran haluat noin kovasti pitää lapsen, luultavasti katuisit aborttia. Ja uusikaan raskaus ei ehkä tulisi kovin helpolla.
Voimia! Mitä ikinä sitten päätätkään!
 
Itä-Suomi
Jos haluat pitää lapsen, pidä. Jos et halua, älä pidä. Vain sinä voit päättää itse raskautesi jatkamisesta, kukaan toinen ei voi päättää asiaa puolestasi, kysymyksessä on sinun elämä ja tulevaisuus, samoin tulevan lapsesi elämä ja tulevaisuus.
 
Ihan vaan heräs kysymys, että jos kerran olette jo pidemmän aikaa ollu ilman ehkäisyä, niin kyllä kai molemmat ovat ymmärtäneet "riskin", että raskaus on mahdollinen. Tuntuu niin oudolta, että miehesi nyt sitten haluaa lapssta eroon, vaikka on tietoisesti ollut ilman ehkäisyä? Tuntuu vaan oudolta käytökseltä...en toki syytä enkä arvostele, vaan ihmettelen miehesi käytöstä....
 
Itä-Suomi
Niin, kyllä kait se niin on, että jos raskautta ei haluta, niin ehkäisyä käytetään. Eihän voi olettaa, ettei raskaaksi voi tulla, ellei sitä ole tutkimusten jälkeen todettu. Jos ehkäisyä ei käytetä, niin silloin kai mahdollinen lapsi on tervetullut parisuhteeseen?
 
Meillä siis oli tilanne sellainen, että gynen mukaan en ovuloi lainkaan vaan jos tarkoitus olisi lapsia saada pitäisi aloittaa hormonihoidot. Sen takia, ja tietysti koska oltiin niin pitkään oltu ilman ehkäisyä, luultiin etten voi raskaaksi tulla. Tosin mieheni oli moneen otteeseen sanonut, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Tiedän nyt etten pysty aborttia tekemään ja miehenikin on sen vihdoin ymmärtänyt. Edelleen asun kaverini luona, mutta miehen kanssa ollaan pystytty jo paljon rauhallisemmin asiasta keskustelemaan. Tosin, niin kuin joku teistä sanoikin, en ole varma pystyisinkö jatkamaan miehen kanssa joka tällä tavoin raskauteeni reagoi. Enkä missään nimessä aio palata mieheni luokse ellei hän ole varma, että haluaa olla osa lapsen elämää ja voi olla iloinen asiasta. Uskon, että olisi lapselle paljon traumaattisempaa asua isän kanssa joka ei häntä olisi halunnut vaan on pakosta tilanteessa kuin että olisi ilman isää.
Toivottavasti kaikki kuitenkin menee hyvin. Toivon, että tavalla tai toisella tästä tilanteesta selviydytään!
 
Heli
Mulla kanssa vähän samanlainen tilanne.Viime viikolla kuulin olevani raskaana ja itse siitä tosi iloinen :)Lapsen isä vaan ei ole :(Nyt ollaan myös väähn kinattu täsät asiasta.Onneks mies sentään sen tajunnut ettei voi aborttiin pakottaa ja sen tiedän etten sitä missään tapauksessa tekisi koska sitä loppu elämäni katuisin.Asiaa onneksi helpottaa se ettemme asuneet yhdessä,tapailtiin vain.nyt vaan toivon että kaikki menisi hyvin eikä mitään sattuisi :)
 
Tässä eräs lähipiirissäni sattunut tarina..

Mies sanoi haluavansa ystäväni takaisin jos hän tekee abortin. Ystäväni päätti kuitenkin pitää lapsen, mm. koska oli jo sen ikäinen, että ei olisi välttämättä enää toista tilaisuutta tullut.
Lapsen syntymän jälkeen mies alkoikin väittää, että olisi jättänyt ystäväni, jos tämä OLISI tehnyt abortin!
Käytännössä, jos lapsesta olisi hankkiuduttu eroon, olisi mies päässyt eroon molemmista, sekä äidistä että lapsesta.

Tosiaan, tee ihan niinkuin sinusta tuntuu. Jos haluat pitää lapsen, pidä. Jos et, niin sitten et, mutta tuskin kannattaa tehdä niinkuin miehesi haluaa.
Voimia vaikean päätöksen kanssa!!
 
pimpelipom
Ilman muuta teet miten sydämesi sanoo! Jos et aborttia halua, älä sitä tee! Miehet ei tunnu tajuuvan, että lapsentekoon tarvitaan aina kaksi, eikä raskaus ole naisen syytä! Etenkään se ei ole syntymättömän lapsen syy.

Ite aikanaan tein sen virheen, että miehen ´käskystä´ tein abortin ja kadun sitä tänä päivänäkin! Nyt olen raskaana ja mies (eri mies) sanoi, että hankkiudu siitä eroon! Mutta nyt pidän pääni...ja mies lähti!
Eli tulevana yh:na neuvon, että ei se niin kamalaa ole varsinkaan jos on perheesi sinua tukemassa. Ole onnellinen ja ota odotusajasta kaikki ilo irti. :D

Mulla on menny odotus tosi hyvin henkisestikkin...ja aina jos tuntuu, että on vaikeeta voit sosiaalihuollosta pyytää neuvoa tai aikaa vaikka psykologille. Kyllä ne auttaa...et varmasti pulaan joudu edes rahojen suhteen.
Meillä päin sossu maksaa yh-vanhemmille vaunut, sängyn ja pesukoneen ja muita tarpeellisia juttuja. Ja aina kun käyn siellä toimeentulotukea hakemassa, tiedustelee täti aina mun oloa ja vointia ja kysyy tarvitsisinko jotain muuta apua (psykologi).

Jaksamista jatkoon! Ja tee niinkuin sinä haluat, ei miehenhalujen mukaan kannata aina elää! :hug: :hug:
 

Yhteistyössä