Tuli mieleen tästä ketjusta, kuinka ihana enkeli sinä olit teininä ?

Itsellä on rikosrekisteriä siitä ajasta pahoinpitelyistä, varkauksista, sun muusta. Olin 16-24 v enemmän pidätyksessä tai putkassa kuin kotona. Toki muutin omaan kämppään 17 vuotiaana ja mikäli muistikuvani nyt pitävät paikkansa niin ei yksikään nainenkaan ollut yhtään sen enempää enkeli.

Onko meillä oikeasti varaa paljon keulia, kun olemme itse olleet ihan samanlaisia ja luulen, että se kuuluu ihmisen kehitykseen loppujen lopuksi hakea niitä rajoja ja itsenäistyä.

 

No minä olin kyllä ihan rauhallinen. Kotiintuloaikoja korkeintaan joskus venytin.

 

Pari kertaa kokeilin näpistystä teininä, en jäänyt kiinni enkä jatkanut sitä touhua. Ryyppääminen ei kuulunut mun juttuihini myöskään, aika enkeli siis.

 

En mikään puhdas pulmunen ollut, mutta en vaikeinkaan lapsi.
Menneisyyteni kuitenkin teki minusta tälläisen kuin nyt olen, ja siitä olen kiitollinenkin.
Omat tekemät virheet opettivat ja ilman niitä en osaisi arvostaa perhettä ja eritoten äitiäni.

 

Pari kertaa kokeilin näpistystä teininä, en jäänyt kiinni enkä jatkanut sitä touhua. Ryyppääminen ei kuulunut mun juttuihini myöskään, aika enkeli siis.

Ihan samoilla linjoilla mennään, olen onnekas kun en jäänyt parista näpistyksestä kiinni, koska tajusin sen jo heti ettei se ole oikein. Mutta pakko myöntää että ryypiskely välillä kiinnosti, mutta kavereita vähemmän.

 

Viinaa, sekakäyttöä, pilvee. Koulu meni täysin päin v%&(ua.

Nyt on aikuisena hankittu amk-tutkinto taskussa. Alkoholia käytän satunnaisesti.

 

Sellainen haavoittunut enkeli ehkä, joka ehdon tahdoin aina testasi miten ne siivet kantavatkaan.
Mitä kaikkea voisi tehdä polttamatta siipiään, vaan paloivathan ne.
Rajojaan ja itseään kapinoiden etsivä teini, tai myöhäismurrosikäinen olin.

 

16v. kokeilin rajojani: isä kantoi minut ensiavusta himaan kun olin hieman nautiskellut alkoholia.
17v. aika itsenäistyä: omaan kämppään ja riidat äidin kanssa loppuivat.
18v. ja kun välimatka ei riittänyt: muutin toiselle paikkakunnalle pitkittääkseni välimatkaa tunkeilevaan äitiin.
19v. ja muutama tuhat kilometriä lisää välimatkaa: tapasin mieheni ja aika kirjaimellisesti karkasin ulkomaille.

Aika rauhallinen ja kiltti olin, mutta noita nuoruuteni "kohokohtia" tehtailin siihen tahtiin, tyyliin ja lupia kyselemättä että on vanhoillisilla vanhemmilla varmasti ollut sulattelemista ja kestämistä.

 

[QUOTE="vieras";23685020]Viinaa, sekakäyttöä, pilvee. Koulu meni täysin päin v%&(ua.

Nyt on aikuisena hankittu amk-tutkinto taskussa. Alkoholia käytän satunnaisesti.[/QUOTE]

Hieno homma, niin sitä pitää.

 

ihan enkeli..

 

En nyt mikään enkeli, mutta en mikään pahiskaan. Ikinä en ollut esim. poliisiien kanssa tekemisissä, vaikka tuli muutamia kertoja näpisteltyä ja otettu välillä viinaakin. Eikä se neitsyyskään tainnut pysyä täysi-ikäisyyteen asti.... Ihan siis normi teinimeininkiä tuohon aikaan, eli n. 20v. sitten.

 

Poliisin kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä. Teininä oli tarkat kotiintuloajat: viimeisellä bussilla kotiin (lähti 23.30). Jos oli etukäteen sovittu yöpymisreissu kaverin luo, se oli eri juttu. Ja niitä yöpymisreissuja oli melko paljon... Juotiin harva se viikonloppu, mutta aina tultiin kaverin kotiin yöksi. Sen vanhemmat eivät koskaan huomanneet mitään. Kännyköitä ei ollut, joten kukaan ei voinut soitella perään ja kysyä, että missä sä olet. Piti vaan luottaa, että kaikki on hyvin. Ja sen vuoksi oli myös pakko pitää kotiintuloajoista huolta, koska ei voinut vaan soittaa ja ilmoittaa, että menee vähän pitempään.

 

Kävin koulua arkisin ja viikonloppuisin tein käsitöitä äidin kanssa kotona. Isäkin oli aina selvin päin ja iltakahvit perheen kesken oli hurjinta, mitä minulle nuorena tapahtui. Olen todella onnellinen vanhemmistani ja kodistani!

 

Tarkkiskamaa. Sittemmin tapojani ja elämäntyyliä muuttanut kylläkin.

 

Muistelen niitä omia teiniaikoja niin ihan yhtä idiootteja oltiin molemmat tytöt/pojat, sentakia jotenkin tuntuu tämmöiset pikkukännit aika pieneltä kun rupeaa muistelemaan mitä kaikkea tuli tehtyä ja mitä kaikki muut teki.

 

Minä aiheutin vanhemmille paljon murhetta, koska liikuin kyseenalaisissa piireissä. Olen kerran ottanut hasissavut. Teininä olen monesti juonut itseni kohtuulliseen känniin, kuitenkaan koskaan teininä en ole kaatokännissä ollut eli omin jaloin on aina päästy ehjänä kotiin. Tupakoinnin aloitin vasta 20-vuotiaana, eli sekään ei mene teinivuosien piikkiin. Eli vaikka olin huonossa seurassa, en koskaan itse joutunut vaikeuksiin, vaikka vanhemmilla muutamia unettomia öitä tämän vuoksi olikin. Tämän kaveripiirin maine oli oikeastaan mainettaan pahempi ja varsinaisesti kaveripiirissäni ei koskaan minulle suoraan huumeita tarjottu, vaikka olisinkin niitä halutessani heidän kauttaan saanut.

 

No perus teini, äitin kans tapeltiin, huudettiin kurkkusuorana ja sit näytettiin seläntakana keskaria. Vähän piti salaa alkoholia ja tupakkaa maistaa, karata bileisiin. Mut ei mitään sen kummempaa. Tuota kesti varmaan pari, kolme vuotta. Ei kuitenkaan joka päiväistä.

 

Jonkunlainen pahis vissiin... Ryyppäsin todella paljon, mutta muuten olin kyllä kiltti. Koulu ei kiinnostanut, mutta silti olin ysin oppilas.

Se mikä musta ehkä teki "pahiksen" oli se seura. Mua kiinnosti vain pahat pojat.. Ne tarkkiksella olijat jne. No tämä ongelma jatkui vähän turhan pitkälle ja esikoinenkin tuli sitten tehtyä tällaisen "pahan pojan" kanssa. Vankilassa istuu luultavasti loppuelämänsä. Tulin sitten järkiini ja nykyään minulla on kunnollinen mies ja hänen kanssaan kaksi yhteistä lasta

 

Minullakin on aina ollut se paha vika että pärjäsin koulussa, kaikesta siitä sekoilusta huolimatta. Ehkä se oli meikäläisen pelastus, kuka tietää ?

 

Minullakin on aina ollut se paha vika että pärjäsin koulussa, kaikesta siitä sekoilusta huolimatta. Ehkä se oli meikäläisen pelastus, kuka tietää ?

Itse pärjäsin myös koulussa hyvin, aina.
Koskaan en kokeisiin lukenut, muutenkaan kouluun niin panostanut, mutta silti rapsahteli hyviä numeroita. Kai ne tunneilla puhutut asiat jäi vaan niin hyvin muistiin, että sen verran kun siellä jaksoi kuunnella niin menestys oli taattu.

 

Mutta jos tuomion voi heittää niin, enkeleitähän te olette olleet.

 

Mutta jos tuomion voi heittää niin, enkeleitähän te olette olleet.

Kiits! :saint:

 

Mutta jos tuomion voi heittää niin, enkeleitähän te olette olleet.

:saint:

 

Itse pärjäsin myös koulussa hyvin, aina.
Koskaan en kokeisiin lukenut, muutenkaan kouluun niin panostanut, mutta silti rapsahteli hyviä numeroita. Kai ne tunneilla puhutut asiat jäi vaan niin hyvin muistiin, että sen verran kun siellä jaksoi kuunnella niin menestys oli taattu.

Olen skarpannut noista ajoista ja tehnyt itselleni elämän mistä voin olla ylpeä. Voi sitä älliä käyttääkkin aina silloin tällöin

 

Sain olla ja mennä aika vapaasti, mutta olin aina luottamuksen arvoinen.

Ei sotkuja virkavallan kanssa, ei mitään totaalisen typeriä tekoja. Koulu ei kärsinyt, jne. Alkoholia käytin, mutta siitä ei aiheutunut harmeja mulle tai muillekaan.

Poikaystävä/poikaystäviä oli. Eka suhde kesti reilu 6 kk mikä oli 16-vuotiaana ikuisuus . Seuraava suhde kesti kolmisen vuotta. Ja niiden väliin & jälkeen mahtui jos jonkinmoista säätöä.

Ei ollut kotiintuloaikoja. Multa itseltänihän se vain oli pois, kun esim. lukion ekalla kotiuduin kello 4-5 aamuyöstä, ja koulussa piti olla jo kasilta.

Tajuttoman hauskaa oli. Paljon rakkaita ystäviä joiden kanssa koettiin vaikka mitä