"melissa"
Minä luin tästä jälkivuodosta vasta pari kuukautta ennen synnytystä. Ihan käsittämätöntä, ettei asiaa mainittu neuvolassa. Ei voinut myöskään kukaan sukulainen tai tuttu kertoa, vaikka aika moni lapsen saanutkin. Eikä tätä kerrottu koulussa terveysopin tunneilla.
No kyllähän sen fiksuna voi päätellä, että synnytyksessä tulee verta enemmän tai vähemmän. Itselläni enemmän, koska repesin. Jälkivuotoa kesti kuitenkin ainakin kuusi viikkoa, mikä tuntui varsinkin alkuun todella hankalalta. Ylivuotoa oli usein vaatteilla, siteitä oli hankala vaihtaa tahrimatta lattiaa tms., siteitä oli vaikea hankkia ja ne olivat hirveän kalliita (piti olla ihan apteekista, ei riittäny mitkään kaupan hepposet siteet). Ja jokaikisen vessakerran jälkeen piti käydä suihkuttamassa. Hankalaa sinäänsä, kun meillä ei ole vessassa käsisuihkua, vaan piti mennä ihan kylpyhuoneeseen saakka (muita yksityiskohtia mainitsematta).
Tuo jälkivuoto oli minun mielestä todella hankalaa aikaa, kun olin todella kipeä muutenkin. Jouduin syömään särkylääkkeitä paljon, jotta kivut pysyivät loitolla. Olin todella heikko ja pystyin tuskin kävelemään. Vauvaakin hoidin enkä nukkunut öisin. Ihme etten sairastunut siihen synnytyksen jälkimasennukseen. Sen minä vaan sanon, että MINÄ AION TODELLAKIN KERTOA tästä ystävilleni joko kaunistellen tai rehellisesti, ettei heille tule yllätyksenä. Minusta olisi ainakin ollut hienoa tietää, millaista tuo jälkivuoto voisi olla, niin olisin voinut suhtautua siihen paremmin. Tuskin nyt kukaan jälkivuota niin kovasti pelästyy, että jättää lapset kokonaan hankkimatta.
No kyllähän sen fiksuna voi päätellä, että synnytyksessä tulee verta enemmän tai vähemmän. Itselläni enemmän, koska repesin. Jälkivuotoa kesti kuitenkin ainakin kuusi viikkoa, mikä tuntui varsinkin alkuun todella hankalalta. Ylivuotoa oli usein vaatteilla, siteitä oli hankala vaihtaa tahrimatta lattiaa tms., siteitä oli vaikea hankkia ja ne olivat hirveän kalliita (piti olla ihan apteekista, ei riittäny mitkään kaupan hepposet siteet). Ja jokaikisen vessakerran jälkeen piti käydä suihkuttamassa. Hankalaa sinäänsä, kun meillä ei ole vessassa käsisuihkua, vaan piti mennä ihan kylpyhuoneeseen saakka (muita yksityiskohtia mainitsematta).
Tuo jälkivuoto oli minun mielestä todella hankalaa aikaa, kun olin todella kipeä muutenkin. Jouduin syömään särkylääkkeitä paljon, jotta kivut pysyivät loitolla. Olin todella heikko ja pystyin tuskin kävelemään. Vauvaakin hoidin enkä nukkunut öisin. Ihme etten sairastunut siihen synnytyksen jälkimasennukseen. Sen minä vaan sanon, että MINÄ AION TODELLAKIN KERTOA tästä ystävilleni joko kaunistellen tai rehellisesti, ettei heille tule yllätyksenä. Minusta olisi ainakin ollut hienoa tietää, millaista tuo jälkivuoto voisi olla, niin olisin voinut suhtautua siihen paremmin. Tuskin nyt kukaan jälkivuota niin kovasti pelästyy, että jättää lapset kokonaan hankkimatta.